perjantai 18. marraskuuta 2011

RV 36+4: Kävelyongelmia & Kokemuksia synnytysvalmennuksesta

Tähän mennessä äitiysloma on sujunut tosi mukavasti. Tuulispään lailla pistän paikkoja kuntoon vauvantuloa varten, ja toiveissa siintää vielä, että saisin lähiviikkoina mahdollisesti myös joululahjat hankittua ennenkuin Sintti päättää tulla maailmaan.

Painoasiat harmittavat vähän, sillä tähän päivään mennessä olen hankkinut +18 kg mikä on aivan järjetön määrä. Ja 20 kg tulee takuulla rikkoutumaan, siitä ei ole epäilystäkään. En ole ihan varma mihin se kaikki paino on mennyt sillä näytän pääsääntöisesti samalta kuin ennenkin, mutta ehkä lähinnä kaikki lihaspuoli on kadonnut ja leijonaosa on asettunut rintoihin, mahaan ja erityisesti takapuoleen. Olin ajatellut harrastaa näin mammalomalla kävelylenkkejä, mutta viime viikolla kun päätin kävellä kampaajalle (n. 1,5-2 km reissu), tuli siitä aivan tuskien taival. Maha tuntuu kävellessä painavan aika epämukavasti, mutta mikä on vielä inhottavampaa niin vauva hyvin usein kävellessä alkaa pomppia virtsarakon päällä. Tuolla viikon takaisella reissulla se alkoi jo muutaman minuutin reippailun jälkeen ja niin kovalla voimalla, että tunsin sen ihan fyysisenä kipuna ja hyvä ettei silmissä tähtiä näkynyt. Toivoin pääseväni joko vessaan tai istumaan mutta kumpaakaan vaihtoehtoa ei ollut siinä tilanteessa tarjolla joten ei auttanut kuin välillä pysähtyä hetkeksi lepäämään ja sitten jatkaa matkaa.

Samaa on ollut ilmassa muillakin kävelyreissuilla, kuten esim. kaupungilla pyöriessä joten kävely ei todellakaan enää houkuttele. Varsinkin ajatus jostain lenkkipolusta metsän keskellä missä ei myöskään vessoja ole matkan varrelle ripoteltu, kuulostaa aika epämukavalta ajatukselta. Minun raskauteen ei siis kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta ole kuulunut kunnolla urheilu eikä näytä siltä että tulee kuulumaan näin loppuaikanakaan! En aio sitä kuitenkaan murehtia vaan keskityn aktiiviseen puuhailuun kotona ja sitten vastaavasti lepäilyyn.

Meillä alkoi maanantaina synnytysvalmennus, joka oli pääsääntöisesti aika lailla tuttua asiaa. Yksi terkan kertoma asia kuitenkin kolahti ja se koski lepoa, mitä on saanut kuulla joka tuutista mutta näin konkretisoituna kävi tosiaankin järkeen. Nimittäin jos synnytys alkaa varhain aamulla, äiti on saanut nukkua ja on tavallaan helpompaa mennä voimainkoitokseen levänneenä kuin jos se alkaisi illalla kun koko päivän hereilläolo on takana ja toiveissa synnytyksen sijasta hyvät yöunet. Niinpä ajattelin lähempänä (laskettua) h-hetkeä koittaa ruveta harrastamaan enemmän päivätorkkuja, jotta olisi vähän enemmän virtaa. Nyt en ole niitä harrastanut kuin ainoastaan siinä tapauksessa että edelliset yöunet ovat olleet huonot tai lyhyet.

Eräs ystäväni joutui synnyttämään juuri niin, että kun hän oli illalla klo 23 maissa vetäytymässä yöpuulle, synnytys käynnistyi ja nopeasta synnytyksestä huolimatta hän pääsi nukkumaan aamulla vasta n. klo 7-8 maissa. Tämähän oli tietysti hyvä pohja ikiaikaiselle univajeelle ja jatkuvalle väsymykselle ;)

Kävin muuten tänään jalkahoidossa, ja se oli aivan ihanaa! En pääse enää käsiksi omiin varpaankynsiin joten se oli sikälikin aiheellinen reissu, mutta toimi myös mahtavana hemmotteluhoitona. Voin lämpimästi suositella :)

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

9 kommenttia:

  1. minä lähdin synnyttämään 3 aikaan yöllä nukuttuja tunteja oli siis nolla takana koska kärvistelin supistusten kanssa koko alku illan jo, lapsi syntyi sitten seuraavana päivä 11.16 ja menis silti vasta nukkumaan joskus klo 24. aikaan, kun kävi jotenkin niin ylikierroksilla ja ihaili vaan pientä ihmettään. Joten todellakin tuo uni tulee tarpeeseen odotus aikana :)

    VastaaPoista
  2. Mulle tuli viime raskaudessa 21kg!! -.- No, se oli kyllä ihan omaa vikaa, söin mitä sattui ja liikuin lähinnä koneen ja jääkaapin väliä.
    Nyt rv 25 ja kiloja tullut 6...

    VastaaPoista
  3. Pakko avautua, että itsehän synnytin Typyn niin, että alla oli jo 3 valvottua yötä supistusten vuoksi. Että siltä pohjalta "vain" yhden yön supistelut ja kestänyt synnytys kuulostaa aika "helpolta"... ;) Muta ehdottomasti kannatan ajatusta päivätorkuista! Kannattaa ladata akkuja noina viimeisinä viikkoina niin paljon kuin vain voi. Ja myös tehdä kaikkea mistä itse nauttii, esim. katsoa elokuvia, lukea kirjoja, tai vaikka neuloa, tai askarrella tai mitä vain. :)

    (Eikä nyt tarvii kenenkään ottaa nokkiinsa, kaikkien synnytys on varmasti tavalla tai toisella rankka. Minulla suuren väsymyksen, pitkän keston ja todella kivuliaiden supistusten vuoksi.)

    VastaaPoista
  4. Samoissa luvuissa mennään ja samoihin tuloksiin olen tullut, että kaikki lihasmassa on muuttunut läskiksi jo aikapäivää sitten. Hiphei. Lupailee vähän heikkoa sitten palautumisen suhteen, mutta itsepä olen itseni tällaiseen syöttöpossukuntoon mässytellyt...

    VastaaPoista
  5. Jepa, päivätorkut on hyvä idea. Itsellä meni vedet yhdeltä yöllä - nukuttuja tunteja nolla ja lapsi syntyi seuraavana iltana 20:44, nukkumaan pääsin taas kunnolla vasta joskus yhden korvissa yöllä. Nukuin jonkun verran ensin aamupäivästä osastolla kipulääkityksen avulla, mutta heräsin kuitenkin kymmenen minuutin välein supistuksiin vaikkeivat ne kipeiltä tuntuneetkaan. Salissa nukuin x määrän aikaa, kun sain epiduraalin. Se oli rakkautta, se epiduraali siis...

    Suvi

    VastaaPoista
  6. Muistan kuinka itsekkin ajatteli että no mihin ihmeeseen ne kilot oikein menivät kun kerran kuitenkin näytän samalta ja jopa kaverit vakuuttivat että ei maha on vain kasvanut. Kummasti siti se 20kg ylitettiin ja näin jälkeenpäin kun katson viimeisiä kuvia raskaudesta ainut asia mikä tulee ekana mieleen on miksei kukaan kertonut että olin noin ISO! :D mutta kaikki kilot mielelläni otin ja kaikki kilot ylpeänä kannan ja riemulla kuluta pois! :)

    VastaaPoista
  7. Mulle tullut myös se +20kg joten samassa veneessä kellutaan, minä jopa hieman lähempänä pohjaa ;-) Mutta tuntuuhan tässä vähän isokokoiselta mutta ei todellakaan siltä että olisi tullut noinkin roimasti lisää. Neste kuulema kerryttää jonkin verran painoa vaikka ei varsinaisesti näykään. Mulle on pyhästi luvattu että imetys vie sitten loput joka ei ollut vauva, lapsivesi tai neste :-)

    Mammiksella on ihanaa, kävin itse myös pari viikkoa sitten jalkahoidossa juurikin siksi että varpaisiin ei tahdo yltää niin millään. Sheivaus on osoittautunut hieman haasteelliseksi myös joten ajattelin vielä mennä sokeroimaan sääret ennen H-hetkeä.

    -Riikka

    VastaaPoista
  8. Mun synnytys käynnistyi illalla joskus 21 aikoihin, sairaalaan mentiin yöllä 02 aikaan, vauva syntyi vasta iltapäivällä 14.30 ja nukkumaan kävin yöllä joskus yhden jälkeen. Ja siis en nukkunut tässä välissä ollenkaan...jotenkin sitä vaan jaksaa, eikä väsymystä ehdi oikeastaan edes ajatella kun uusi vauva vaan on niin jännä:)

    VastaaPoista
  9. Shini: Huhhuh, kuulostaa rankalta! :)

    S.: Sulla on siis tässä raskaudessa ihan eri tahti :) Mullahan noita kiloja on kertynyt ihan tasaiseen tahtiin alusta asti, melkeinpä välittömästi kohta raskaustestistä asti. Ruokahalu siis kasvoi reippaasti, mutta en kyllä mitenkään koko ajan ole mässäillyt eli joku juttu tässä nyt on...

    Äni: Huh, todella hurjaa tuo 3 päivän synnytys & valvominen! Onko se sitten niin, että ihminen jaksaa silloin kun on pakko...

    Sandy: Niinpä niin, ja itsepä ne kilot on sitten karistettava, ei voi mitään ;)

    Suvi: Ai hurja. No luulenpa, että epiduraali tulee olemaan myös minun paras ystävä ;)

    Sawa: Hahaa, no joku on varmaan tännekin asentanut sen huijaavan peilin! Tai sitten hyvää on se, että suurin määrä kiloja on siellä takana eli persauksessa johon ei kunnolla näe vaikka kunnolla kurkottelisi :D

    Riikka: Toivotaanpa nyt kovasti, että pystytään molemmat imettämään niin päästään näistä kiloista nopsaan eroon! Ja minulla oli ihan sama syy jalkahoidossa käyntiin: ei vaan pystynyt enää leikkaamaan varpaankynsiä :)

    Heiniboo: Huh. Täytyy itsekin varmaan vain luottaa siihen, että kyllä sitä sitten jaksaa! Ja onko niitä vaihtoehtoja edes jaksamiselle olemassa :)

    VastaaPoista