Kuten eilen kirjoittelin, meillä on ruvettu pitämään unikoulua koska olemme nukkuneet viime aikoina todella huonosti ja oma jaksaminen kärsi unenpuutteen takia huomattavasti. Ensin luulimme, että tyttö teki edelleen hampaita, mutta niin ei ollutkaan asian laita vaan ilmeisesti erilaiset unihäiriöt jäivät ikään kuin päälle erilaisten motoristen taitojen kehittyessä ja hampaiden tekemisen jäljiltä. Halusimme siis palauttaa hyvät yöunet joita meillä vielä aiemmin harrastettiin ja lisäksi tärkeänä tavoitteena oli opettaa Sintti nukahtamaan yksin. Sitä hän ei ole vielä koskaan osannut, mutta toisaalta aiemmin Sintti oli siihen liian pieni. Nyt kun 6kk:n ikä tuli täyteen, oli mielestäni sopiva ajankohta tällaiselle pehmeähkölle unikoululle.
Olemme noudattaneet unikoulussa tassutus-menetelmää vaikka tyttö ei nukukaan mahallaan enää. Rauhoittaminen onnistui hyvin siten, että käsi laitetaan tytön kaulan viereen rinnalle rauhoittavasti paikalleen. Jos hän ei tästä rauhoittunut, niin sitten siveltiin tukevasti kylkeä ja puolittain selkää pitkin peppuun asti. Välillä myös taputeltiin rytmikkäästi peppua sivusta. Varsinkin alussa piti lisäksi usein ottaa tyttö hetkeksi syliin rauhoittumaan, mutta laskettiin aina heti takaisin kun asettui. Usein pettymys oli kova koska hän huokaisi niin helpottuneesti kun pääsi syliin, sulki heti silmät ja olisi nukahtanut siihen alta minuutissa onnellisena, mutta koskaan ei annettu vaan laskettiin takaisin sänkyyn.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan menettelimme seuraavasti. Kun Sintti osoitti väsymisen merkkejä, hänet laitettiin omaan sänkyynsä pusun kera ja sanottiin jotain sellaista kuten "nuku hyvin", peiteltiin, laitettiin unilelu kainaloon ja tutti suuhun. Sitten poistuttiin huoneesta. Itkun alkaessa kuulosteltiin sen sävyä, ja tarvittaessa mentiin paikalle. Itse silloin toistin edellämainitut toimenpiteet, hyssyttelin tai hymisin lisäksi rauhoittavasti mutta en juurikaan puhunut mitään. Poistuin huoneesta mahdollisimman pian. Usein piti palata jo ovelta takaisin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan itketetty yksin paria minuuttia pidempään, se oli meille alusta asti tärkeää. Lisäksi päivällä on annettu tuplasti triplasti huomiota ja hellyyttä kompensaationa aiemmasta mielipahasta.
Haasteena tässä oli se, että Sintti itki usein varsinkin noiden pidempien sessioiden aikana itsensä hikeen ja välillä piti riisua vaatteita ja aukoa ikkunaa. Samoin luonnollisesti itkun sietäminen oli erityisesti aluksi todella vaikeaa, koska kasvatusperiaatteisiimme ei ole kuulunut vauvan itkettäminen. Sain unikouluun paljon apua alkuvuodesta ostamastani kirjasta "Unihiekkaa etsimässä" jonka pariin palasin nyt näiden univaikeuksien myötä, ja nyt se olikin huomattavasti ajankohtaisempi kuin pikkuvauva-aikana.
Tässä ovat järjestyksessä unikoulun "tulokset" per päivä. Sintti nukkuu yleensä 3-4 unet + päälle vielä yöunille nukutus, mutta koska usein hän nukahtaa rinnalle tai myös vaunuihin, ei noiden päivien kohdalla näy yhtä montaa nukutusta. Olen kirjannut vain ne jolloin Sintiltä on edellytetty yksin nukahtamista. Minuuttilukema unien kohdalla tarkoittaa nukuttamiseen käytettyä aikaa per kyseiset unet.
1. päivä
- päiväunet: 45 min (kikatusta ja pelleilyä, Sintti ei selvästikään ensin hoksannut mitä tässä ajetaan takaa vaan piti hommaa hauskana leikkinä. Sitten kun hän todella ymmärsi, että kukaan ei tulekaan nukuttamaan, alkoi kunnon itku)
- päiväunet: 20 min (edelleen aluksi naureskelua)
2. päivä
- päiväunet: 20 min
- yöunet: 55 min (nukahti ensin rinnalle ja heräsi tunnin päästä uudestaan jolloin siirrettiin sänkyyn ja yksinnukuttamisvaihe alkoi. Tämä oli kaikista kamalin vaihe koko unikoulussa ja vieläkin tuntuu pahalta kun muistelen kuinka hysteerisesti Sintti tuolloin itki ja nikotteli. Mutta tässä vaiheessa me teimme vielä väärin, yritimme soveltaa keskenään pistäytymis- ja tassutusmenetelmää mikä ei todellakaan toimi! Kyllä ne menetelmien kehittäjät oikeasti tietävät mitä tekevät eli kannattaa todellakin pitäytyä siinä minkä valitsee.....)
3. päivä
- päiväunet: 45 min (Tässä vaiheessa Sintti selvästi oivalsi, että tämä ei ole enää mikään väliaikainen kokeilu vaan nukutusmenetelmä on tullut jäädäkseen joten protestoi voimakkaasti. Aina kun yritin poistua huoneesta, rupesi itkemään lujaa ja rauhoittui vasta kun tulin luokse ja tassutin. Kahdesti syliinotto.)
- 2. päiväunet: 40 min
- yöunet: 40 min. (Poikkeuksellisesti ei nukahtanut rinnalle. Tämä oli vaikea kerta sillä miehellä meinasi usko loppua ja hänen suustaan kuultiin jopa kommentti: "Tämä tekniikka on ihan syvältä, tämä ei toimi ollenkaan. Mitä jos menen sinne seuraavaksi ja seison hänen vieressään niin kauan että hän nukahtaa"??? Lienee selvääkin selvempää, että minä hoitelin tämän vuoron loppuun ;)
4. pvä
- 1. päiväunet: 35 min (Ei enää kovin epätoivoista itkua, välillä puuhasi omiaan ja itki "kutsuitkua")
5. pvä
- yöunet: 20 min (mökkeilemässä, vieraissa olosuhteissa --> aika hyvin!)
6. pvä
- yöunet: 20 min
7. pvä
- päiväunet: 10 min (Tämä tapahtui ensimmäistä kertaa helposti, mutta toisaalta Sintti oli sinnitellyt hereillä jopa 4h yhteen putkeen eli oli todella väsynyt)
8. pvä
- 1. päiväunet 45 min: nukahti rinnalle mutta heräsi siirrettäessä omaan sänkyynsä ja sitten oli vaikeuksia nukahtaa uudestaan. Epätoivoinen itku alkoi käytännössä aina kun lähdin huoneesta.
Unikoulua on siis pidetty nyt 8 päivää, mutta kuten huomaatte: Sintti ei ole vielä täysinoppinut. Toisaalta en sitä häneltä odotakaan, varsinkin kun haluamme käyttää tällaista vähän pehmeämpää menetelmää. Kuitenkin voin jo nyt sanoa, että tämä tuntuu paljon paljon paremmalta kuin aiempi sylissänukuttaminen josta Sintti yksinkertaisesti kasvoi ulos (hirveä huuto heti kun otti syliin makuuasentoon ja laittoi tutin suuhun) ja menetelmä muuttui kasvamisen myötä meille huonoksi. Tämä on helpottanut ainakin omaa elämääni huomattavasti sillä en enää ole nukuttamisessa 100%:sti kiinni sitä 15-60 minuuttia kuin se yksille unille on vienyt, vaan nyt olen voinut tehdä muutakin siinä välissä kun Sinttiä nukutetaan.
Lisäksi uskon vakaasti, ettei mene kauaa kun tyttö nukahtaa heti kohta kun omaan sänkyynsä pääsee. Nyt ei voi vielä odottaakaan, että puolen vuoden sylissä nukuttamisen jälkeen hän oppisi viikossa nukkumaan itsestään, mutta hiljaa hyvä tulee! Ja mikä ihan parasta: minusta tuntuu, että koko perheen yöunet ovat parantuneet reippaasti ja jatkuva yöheräily on hieman vähentynyt. Eilen tapahtui myös sellainen ihme, että meidän mennessämme makuuhuoneeseen nukkumaan, tyttö heräsi ja alkoi villisti huiskia sängyssään mutta kun emme puuttuneet asiaan, hän nukahti itsestään muutamassa minuutissa. Aiemmin tuollainen olisi ollut aivan ennenkuulumatonta :)
Unikoulu jatkuu tästä eteenpäinkin ja palaan aiheeseen muutaman päivän kuluttua uudestaan! Minkälaisia kokemuksia teillä on?
tiistai 26. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Puolivuotisneuvola
Tänään piipahdimme tytön kanssa puolivuotisneuvolassa. Uudet mitat olivat:
paino 8240 kg
pituus 71 cm
päänympärys 46 cm
Terkka kirjoitti neuvolakorttiin:
"Kasvu hyvää, kuulo +/+. Kehitys iänmukainen. Hyvin hoidettu lapsi"
Olen viime aikoina miettinyt tosi paljon noita ruoka-asioita, että mikä on oikea määrä Sintin kokoiselle lapselle ja tänään sain siihen vahvistuksen, että määriä on syytä lisätä. Tämänhetkinen 3 x puoli sosepurkkia korvautuu kolmella täydellä purkillisella, sillä Sintti tarvitsee jo enemmän ravintoa ja hänhän pyörii pitkänä tyttönä muutenkin siellä kokonaiskäyrän alarajalla, -9% vaikka normaalipainon kategoriaan meneekin. Terkka kehotti ottamaan aamupäivälle lihasoseen, mikä on siis tähän asti annettu iltasella, sillä aamupäivisin Sintti on hirmuisen nälkäinen.
Imetyksen suhteen koen hirveätä luopumisen kriisiä. Yritin kysyä neuvoja imetysasioihin kun tuntuu, että rinnat pakkautuvat ja tulehtuvat vähän väliä kun Sintin syöminen on harventunut ja muuttunut paljon epäsäännöllisemmäksi kuin ennen, mutta tähän en saanut oikein mitään apua neuvolasta. Ainut neuvo minkä sain, oli että kannattaa tyhjentää rinnat kunnolla. Kun tiedustelin, että eikös se pumppaaminen kuitenkin kiihdytä maidontuloa niin sitten sanottiin, että älä sitten pumppaa. Hmph. ;)
No, mutta siis päällimmäinen tunne imetyksen vähenemisestä on edelleen iso NYYH mutta turhaanpa minä täällä omaa tuotantoani buustailen kun Sintin ravinnontarve alkaa pikku hiljaa täydentyä "oikealla ruoalla" ja maito toimii siinä vain lisänä. Siinä onkin tisseillä tottumista kun entinen tissitakiainen on muuttanut kerran tunnissa syömisen joka toiseen tuntiin ja tissit eivät tiedä että miten päin olisivat. Kaali on nykyisin meidän jääkaapissa jatkuva vieras ja rinnat harva se päivä pahkuroilla.
Muuten meille kuuluu sellaistakin uutta, että meillä on aloitettu unikoulu! Ne näkemäni kolmas ja neljäs alahammas olivat varmaan jotain kummitushampaita, koska ei siellä enää mitään näy ja oireet ovat poistuneet. Sen sijaan univaikeudet jäivät jotenkin päälle erilaisissa muodoissaan joten päätin, että nyt tähän hommaan on tultava muutos ja tämä zombeilu jäädä taakse sillä se alkoi vaikuttaa jo mielialaan aika voimakkaasti. Niin meillä siis unikouluillaan ja tällä hetkellä tulokset ovat oikein lupaavat. Olen keräillyt tästä muistiinpanoja ylös ja lähipäivinä teen niistä oman megapostauksen tänne luettavaksi :)
Neuvolakäyntiin palatakseni, terkka tykkää Sintistä kovasti, mutta Sintti ei terkasta! Joka kerta kun täti yrittää lähestyä tyttöä tai nostaa syliin, tytön huuli kääntyy mutruun ja pian pirahdetaan itkuun ;) Ja vaikka meillä vähän vierastetaankin, niin harvaa ihmistä näin itsepintaisesti ja kauan. Ilmeisesti Sintin muisti on erittäin pitkä, tyttö taitaa tietää että kyseessä on se sama "tuhma täti" joka on pistänyt häntä kipeästi piikillä jo 4 kertaa, hih.
Muutenkin tyttö tuntuu kehittyvän aina vähän väliä pikkuisen. Esim. viikko sitten tuli tasatahtia jaloilla potkuttelu, ja pari päivää sitten jokeltelu muuttui yhtäkkiä selvästi "isomman vauvan" jokelteluksi. Moni ei tuossa varmaan huomaisi suurta eroa mutta minusta ero on aivan selvä. Sintti osaa nyt sanoa "ättättättä" ja "daadaadaa" kun ennen jutut olivat sellaista paljon tasapaksumpaa eikä niistä välttämättä erottanut tavuja. Niin suloista mutta samalla niin haikeaa, aika rientää aivan liian nopeasti ja kohta pikku vauvani menee jo kouluun...sniff.
paino 8240 kg
pituus 71 cm
päänympärys 46 cm
Terkka kirjoitti neuvolakorttiin:
"Kasvu hyvää, kuulo +/+. Kehitys iänmukainen. Hyvin hoidettu lapsi"
Olen viime aikoina miettinyt tosi paljon noita ruoka-asioita, että mikä on oikea määrä Sintin kokoiselle lapselle ja tänään sain siihen vahvistuksen, että määriä on syytä lisätä. Tämänhetkinen 3 x puoli sosepurkkia korvautuu kolmella täydellä purkillisella, sillä Sintti tarvitsee jo enemmän ravintoa ja hänhän pyörii pitkänä tyttönä muutenkin siellä kokonaiskäyrän alarajalla, -9% vaikka normaalipainon kategoriaan meneekin. Terkka kehotti ottamaan aamupäivälle lihasoseen, mikä on siis tähän asti annettu iltasella, sillä aamupäivisin Sintti on hirmuisen nälkäinen.
Imetyksen suhteen koen hirveätä luopumisen kriisiä. Yritin kysyä neuvoja imetysasioihin kun tuntuu, että rinnat pakkautuvat ja tulehtuvat vähän väliä kun Sintin syöminen on harventunut ja muuttunut paljon epäsäännöllisemmäksi kuin ennen, mutta tähän en saanut oikein mitään apua neuvolasta. Ainut neuvo minkä sain, oli että kannattaa tyhjentää rinnat kunnolla. Kun tiedustelin, että eikös se pumppaaminen kuitenkin kiihdytä maidontuloa niin sitten sanottiin, että älä sitten pumppaa. Hmph. ;)
No, mutta siis päällimmäinen tunne imetyksen vähenemisestä on edelleen iso NYYH mutta turhaanpa minä täällä omaa tuotantoani buustailen kun Sintin ravinnontarve alkaa pikku hiljaa täydentyä "oikealla ruoalla" ja maito toimii siinä vain lisänä. Siinä onkin tisseillä tottumista kun entinen tissitakiainen on muuttanut kerran tunnissa syömisen joka toiseen tuntiin ja tissit eivät tiedä että miten päin olisivat. Kaali on nykyisin meidän jääkaapissa jatkuva vieras ja rinnat harva se päivä pahkuroilla.
Muuten meille kuuluu sellaistakin uutta, että meillä on aloitettu unikoulu! Ne näkemäni kolmas ja neljäs alahammas olivat varmaan jotain kummitushampaita, koska ei siellä enää mitään näy ja oireet ovat poistuneet. Sen sijaan univaikeudet jäivät jotenkin päälle erilaisissa muodoissaan joten päätin, että nyt tähän hommaan on tultava muutos ja tämä zombeilu jäädä taakse sillä se alkoi vaikuttaa jo mielialaan aika voimakkaasti. Niin meillä siis unikouluillaan ja tällä hetkellä tulokset ovat oikein lupaavat. Olen keräillyt tästä muistiinpanoja ylös ja lähipäivinä teen niistä oman megapostauksen tänne luettavaksi :)
Neuvolakäyntiin palatakseni, terkka tykkää Sintistä kovasti, mutta Sintti ei terkasta! Joka kerta kun täti yrittää lähestyä tyttöä tai nostaa syliin, tytön huuli kääntyy mutruun ja pian pirahdetaan itkuun ;) Ja vaikka meillä vähän vierastetaankin, niin harvaa ihmistä näin itsepintaisesti ja kauan. Ilmeisesti Sintin muisti on erittäin pitkä, tyttö taitaa tietää että kyseessä on se sama "tuhma täti" joka on pistänyt häntä kipeästi piikillä jo 4 kertaa, hih.
Muutenkin tyttö tuntuu kehittyvän aina vähän väliä pikkuisen. Esim. viikko sitten tuli tasatahtia jaloilla potkuttelu, ja pari päivää sitten jokeltelu muuttui yhtäkkiä selvästi "isomman vauvan" jokelteluksi. Moni ei tuossa varmaan huomaisi suurta eroa mutta minusta ero on aivan selvä. Sintti osaa nyt sanoa "ättättättä" ja "daadaadaa" kun ennen jutut olivat sellaista paljon tasapaksumpaa eikä niistä välttämättä erottanut tavuja. Niin suloista mutta samalla niin haikeaa, aika rientää aivan liian nopeasti ja kohta pikku vauvani menee jo kouluun...sniff.
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Sintti 6 kk:tta
Moikka,
ja hyvää juhannusta! Äiti pyysi mua taas vähän kertoileen mun kuulumisia, sillä arvatkaa mitä - mulla on tänään puolivuotissynttärit!
Siitä on tosi kauan kun viimeksi kävin täällä, ja nyt mä oon jo tosi iso tyttö. Mulla on maanantaina seuraava neuvola joten me ei vielä tiedetä mun uusimpia mittoja mutta äidin mielestä oon kasvanut hirmuisesti. Tykkään älyttömästi syömisestä, joten ei se kai mikään ihme ole. Joskus vaan en tajua miten äiti lappaa niitä hedelmäsoseita niin kamalan hitaasti suuhun, aina sitä saa odotella. Ja saan vaan puolikkaan purkin vaikka mä voisin syödä niitä vaikka pari kokonaistakin kerralla! Mut toisaalta äiti sanoo, että mun pitäis syödä vihanneksia yhtä paljon tai enemmän, ja ne ei ole niin hyviä, eikä ainakaan silloin kun äiti on ne itse tehnyt, hih.
Eilen opin potkuttelemaan jaloilla silleen tasatahtia ja vitsit, että se on hauskaa! Nyt teen sitä ihan koko ajan. Eilen illallakin kun äiti oli ensin poissa jonkun tosi pitkän ajan (äidin huomautus: 1h) ja sit se tuli kotiin kun olin hoitopöydällä, aloin innostuksissani potkuttelemaan niin vimmatusti että mulla osu pää takalaitaan.
Liikkuminen on vaan niin mahtavaa, enkä mä enää oikein jaksa pysyä leikkimaton päällä mihin äiti mut monta kertaa päivässä laittaa. Salaa liu'utan itseni laminaattilattian päälle ja kun kukaan ei huomaa, maistelen sitä kielellä kun se lattia on niin jännän tuntuista. Osaan siis mennä lattialla ympyrää ja sivuttain mutta yhtä asiaa en vaan käsitä yhtään. Jos näen jonkun huipun esineen edessä ja teen ihan kaikkeni ja pinnistän ja ponnistan käsillä ja jaloilla, mutta yhtäkkiä kaiken sen homman jälkeen huomaankin olevani siitä vaan kauempana! Tosi raivostuttavaa. En käsitä miten siinä aina käy noin.
Ai niin, ja mä oon muuten saanut ihka oman syöttötuolin! Sillä oli joku outo nimi (äidin huomautus: Tripp Trapp), mutta siinä on ihan huippujännää istuskella! On niin kiva olla korkealla, saman pöydän ääressä kuin isi ja äiti, ja läiskin aina hulluna pöydänkantta käsillä. Mua vaan harmittaa kun ne ei ikinä anna mun olla siinä paria minuuttia pidempään, oon kuulemma liian pieni vielä :( Kohta kyllä kasvan vielä isommaksi ja sit saan istua siinä niin paljon ku haluan!
Joka päivä me yleensä leikitään isin ja äidin kanssa, ja monesti musta on niin hauskaa, että kikatan ääneen. Semmonen yks kukkuu-leikki on tajuttoman huvittavaa, ja sekin kun äiti riehuu ja heiluu mun edessä ja tekee hassuja ilmeitä. Nauran ihan mahani kipeäksi ja voi pojat, että sitten uuvuttaa.
No nyt mä en jaksa enää kirjottaa, ja mun pitäis oikeastaan mennä jo päiväunille. Heippa!
ja hyvää juhannusta! Äiti pyysi mua taas vähän kertoileen mun kuulumisia, sillä arvatkaa mitä - mulla on tänään puolivuotissynttärit!
Siitä on tosi kauan kun viimeksi kävin täällä, ja nyt mä oon jo tosi iso tyttö. Mulla on maanantaina seuraava neuvola joten me ei vielä tiedetä mun uusimpia mittoja mutta äidin mielestä oon kasvanut hirmuisesti. Tykkään älyttömästi syömisestä, joten ei se kai mikään ihme ole. Joskus vaan en tajua miten äiti lappaa niitä hedelmäsoseita niin kamalan hitaasti suuhun, aina sitä saa odotella. Ja saan vaan puolikkaan purkin vaikka mä voisin syödä niitä vaikka pari kokonaistakin kerralla! Mut toisaalta äiti sanoo, että mun pitäis syödä vihanneksia yhtä paljon tai enemmän, ja ne ei ole niin hyviä, eikä ainakaan silloin kun äiti on ne itse tehnyt, hih.
Eilen opin potkuttelemaan jaloilla silleen tasatahtia ja vitsit, että se on hauskaa! Nyt teen sitä ihan koko ajan. Eilen illallakin kun äiti oli ensin poissa jonkun tosi pitkän ajan (äidin huomautus: 1h) ja sit se tuli kotiin kun olin hoitopöydällä, aloin innostuksissani potkuttelemaan niin vimmatusti että mulla osu pää takalaitaan.
Liikkuminen on vaan niin mahtavaa, enkä mä enää oikein jaksa pysyä leikkimaton päällä mihin äiti mut monta kertaa päivässä laittaa. Salaa liu'utan itseni laminaattilattian päälle ja kun kukaan ei huomaa, maistelen sitä kielellä kun se lattia on niin jännän tuntuista. Osaan siis mennä lattialla ympyrää ja sivuttain mutta yhtä asiaa en vaan käsitä yhtään. Jos näen jonkun huipun esineen edessä ja teen ihan kaikkeni ja pinnistän ja ponnistan käsillä ja jaloilla, mutta yhtäkkiä kaiken sen homman jälkeen huomaankin olevani siitä vaan kauempana! Tosi raivostuttavaa. En käsitä miten siinä aina käy noin.
Ai niin, ja mä oon muuten saanut ihka oman syöttötuolin! Sillä oli joku outo nimi (äidin huomautus: Tripp Trapp), mutta siinä on ihan huippujännää istuskella! On niin kiva olla korkealla, saman pöydän ääressä kuin isi ja äiti, ja läiskin aina hulluna pöydänkantta käsillä. Mua vaan harmittaa kun ne ei ikinä anna mun olla siinä paria minuuttia pidempään, oon kuulemma liian pieni vielä :( Kohta kyllä kasvan vielä isommaksi ja sit saan istua siinä niin paljon ku haluan!
Joka päivä me yleensä leikitään isin ja äidin kanssa, ja monesti musta on niin hauskaa, että kikatan ääneen. Semmonen yks kukkuu-leikki on tajuttoman huvittavaa, ja sekin kun äiti riehuu ja heiluu mun edessä ja tekee hassuja ilmeitä. Nauran ihan mahani kipeäksi ja voi pojat, että sitten uuvuttaa.
No nyt mä en jaksa enää kirjottaa, ja mun pitäis oikeastaan mennä jo päiväunille. Heippa!
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Jospa nukkua mä saisin...
Nyt voin vihdoinkin todeta ääneen, että täällä eletään meidän tähänastisen vauva-arjen vaikeinta aikaa. Ja lapsi on kohta puolivuotias! Ongelmana siis edelleen unenpuute ja kohta se on muuttumassa ihan krooniseksi. Aamulla ihmettelin herätessä, että miten tässä on nyt jopa suht koht ihmismäinen olo ja kelloa katsoessa totesin, että viime yönä "saatiin" nukkua jopa 6h. Ennen Sintin syntymää olisin ollut hätää kärsimässä niin lyhyiden yöunien kanssa! No, ehkä tässä vertailukohteena toimii toissayö jolloin unta kertyi vain 4h ja sekin pätkissä.
Kyllä, Sintti tekee edelleen hampaita. Ilmeisesti meillä tilataan koko purukalusto kerralla kun ei pidetä yhtään taukoja välillä. Suuhun on vähän vaikea katsoa kun Sintti ei siitä tykkää, varmaan käy kipeää ja koko suu on arkana, mutta oveluutta käyttämällä olen onnistunut näkemään mielestäni 4 pikkuhammasta ja/tai niiden alkua. Se ihka ensimmäinen hammas on jo reilusti puolivälissä tulossa ja ai että sillä saa napakat pikku puraisut aikaiseksi äidin eri ruumiinjäseniin! Nykyään saa olla tosi varovaisena jos tyttö lähtee vetämään esim. sormea suutaan kohti, sillä siihen voi tulla kunnon jälki.
Avauduin eilen tästä kaikenkattavasta väsymyksestä ja sen sivuvaikutuksista yhdelle ystävälle, joka meidän aikatauluista kuultuaan suositteli vahvasti iltapumppauksen lopettamista. Sintti nimittäin edelleeenkin menee unille klo 19.30-21.00 paikkeilla ja itse olen tyhjentänyt molemmat rinnat pumppaamalla n. klo 23. Ongelmana on, että koko ruljanssiin menee helposti 30-45 minuuttia ja se on pois sekä vähäisestä omasta ajastani että niistä kallisarvoisista yöunista.
Olen pumpannut, että rinnat eivät ole aamuisin aivan räjähtämispisteessä, ja jotta saisin Sintille maitoa pakastimeen. Siellä onkin jo varmaan useampi litra kerättynä, enkä tiedä onko edes järkeä pumpata sinne mitenkään tolkuttomasti kun eiväthän ne loputtomiin säily....Mutta jotenkin on niin kova kynnys antaa maidontuotannon alentua Sintin nykyiselle tasolle. Lisäksi kun näyttää myös siltä, että tyttö saattaa hyvinkin hylätä rinnan lähikuukausina kun imeminen on niin tylsää puuhaa nykyisin. Pitänee vielä työstää tätä ajatusta ennenkuin tohdin lopettaa..:)
Löytyykö lukijoilta muuten hyviä vinkkejä minkälaisia puruleluja kannattaa tässä hampaidentekovaiheessa tarjota vauvalle? Meillä on pari sellaista jääkaapissa viilennettävää purulelua ja ne ovat ihan ok Sintin mielestä mutta olisi kiva tarjota jotain "järeämpää". Yksi uutuus mikä meillä on otettu käyttöön on maissinaksut. Tytöllä on ollut hyviä ilmeitä sitä maistellessa, mutta varsinkin kun tarjoan naksua omasta kädestäni suoraan suuhun, hän järsii sitä vimmalla ja hankaa kutiavia ikeniään naksun karheaan pintaan. Tosin näitäkään ei ihan tolkuttomasti voi antaa kun ovat kuitenkin samalla ruokaa. Lisäksi eräs ystäväni vinkki oli, että vauvalle voi ostaa leikkikaluksi sellaisen pienen hammasharjan jossa on leveä kädensija eli hän ei saa tukittua sitä kurkkuun, mutta pureksimalla harjaosaa se stimuloi kivasti ikeniä ja hammas tulee paremmin esiin. Aionkin mennä tästä kohta kauppaan ostamaan sellaista!
Ihanaa kesäistä lauantaita! :)
Kyllä, Sintti tekee edelleen hampaita. Ilmeisesti meillä tilataan koko purukalusto kerralla kun ei pidetä yhtään taukoja välillä. Suuhun on vähän vaikea katsoa kun Sintti ei siitä tykkää, varmaan käy kipeää ja koko suu on arkana, mutta oveluutta käyttämällä olen onnistunut näkemään mielestäni 4 pikkuhammasta ja/tai niiden alkua. Se ihka ensimmäinen hammas on jo reilusti puolivälissä tulossa ja ai että sillä saa napakat pikku puraisut aikaiseksi äidin eri ruumiinjäseniin! Nykyään saa olla tosi varovaisena jos tyttö lähtee vetämään esim. sormea suutaan kohti, sillä siihen voi tulla kunnon jälki.
Avauduin eilen tästä kaikenkattavasta väsymyksestä ja sen sivuvaikutuksista yhdelle ystävälle, joka meidän aikatauluista kuultuaan suositteli vahvasti iltapumppauksen lopettamista. Sintti nimittäin edelleeenkin menee unille klo 19.30-21.00 paikkeilla ja itse olen tyhjentänyt molemmat rinnat pumppaamalla n. klo 23. Ongelmana on, että koko ruljanssiin menee helposti 30-45 minuuttia ja se on pois sekä vähäisestä omasta ajastani että niistä kallisarvoisista yöunista.
Olen pumpannut, että rinnat eivät ole aamuisin aivan räjähtämispisteessä, ja jotta saisin Sintille maitoa pakastimeen. Siellä onkin jo varmaan useampi litra kerättynä, enkä tiedä onko edes järkeä pumpata sinne mitenkään tolkuttomasti kun eiväthän ne loputtomiin säily....Mutta jotenkin on niin kova kynnys antaa maidontuotannon alentua Sintin nykyiselle tasolle. Lisäksi kun näyttää myös siltä, että tyttö saattaa hyvinkin hylätä rinnan lähikuukausina kun imeminen on niin tylsää puuhaa nykyisin. Pitänee vielä työstää tätä ajatusta ennenkuin tohdin lopettaa..:)
Löytyykö lukijoilta muuten hyviä vinkkejä minkälaisia puruleluja kannattaa tässä hampaidentekovaiheessa tarjota vauvalle? Meillä on pari sellaista jääkaapissa viilennettävää purulelua ja ne ovat ihan ok Sintin mielestä mutta olisi kiva tarjota jotain "järeämpää". Yksi uutuus mikä meillä on otettu käyttöön on maissinaksut. Tytöllä on ollut hyviä ilmeitä sitä maistellessa, mutta varsinkin kun tarjoan naksua omasta kädestäni suoraan suuhun, hän järsii sitä vimmalla ja hankaa kutiavia ikeniään naksun karheaan pintaan. Tosin näitäkään ei ihan tolkuttomasti voi antaa kun ovat kuitenkin samalla ruokaa. Lisäksi eräs ystäväni vinkki oli, että vauvalle voi ostaa leikkikaluksi sellaisen pienen hammasharjan jossa on leveä kädensija eli hän ei saa tukittua sitä kurkkuun, mutta pureksimalla harjaosaa se stimuloi kivasti ikeniä ja hammas tulee paremmin esiin. Aionkin mennä tästä kohta kauppaan ostamaan sellaista!
Ihanaa kesäistä lauantaita! :)
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Sintin päivärytmi
Vähän nauratti tuota otsikkoa kirjoittaessa, sillä vaikka tarkoitus onkin kirjoittaa päivärytmistä niin totuushan on, ettei meillä ihan vieläkään ole varsinaista sellaista olemassa. On jotain suuntaviivoja, mutta mikään ei tosiaankaan tapahdu tietyllä kellonlyömällä sillä kaikki riippuu aina jostain edellisestä, eli milloin on viimeksi syöty, moneltako herätty jne jne. Tässä kuitenkin esimerkki eräänlaisesta päivästä joka meillä saattaisi olla.
Klo 7:30 herätys. Siinä vaiheessa Sintti nukkuu syötön jäljiltä kainalossani ja herää yleensä leveä hymy naamallaan. Siitä sitten ryhdytään pikapuoliin tekemään punnerruksia hirmuisen ähinän kera. Hetken päästä mies nappaa tytön aamun ensimmäiseen vaipanvaihtoon (meillä ei tarvitse koskaan vaihtaa öisin vaippaa) ja minä saan ummistaa silmäni vielä kahdeksi minuutiksi ennenkuin päivän ruljanssi alkaa.
Klo 7:40 kuivitettu Sintti lasketaan viereeni ja tässä vaiheessa imaistaan ensimmäiset maitoannokset ellei sitten ole satuttu syömään vasta ennen heräämistä. Koska nykyään imutekniikka on verrattain tehokas, vain 5 minuutin jälkeen tyttö on valmis ja siirrymme olkkarin puolelle sylittelemään ja jutustelemaan. Tässä vaiheessa laitan tytön yleensä sitteriin purulelun kanssa ja saan syödä aamiaista rauhassa kunhan siinä ei mene kymmentä minuuttia pidempään.
Klo 8:30 - 9:00 Sintti tavallisesti väsähtää ja mennään aamun eka päiväunille. Ne kestävät mitä tahansa 20 minuutin ja tunnin välillä, keskimäärin kuitenkin puolisen tuntia.
Klo 9:30 Tehdään aamutoimet ja vaihdetaan päivävaatteet päälle. Aamutoimiin meillä kuuluu silmien ja kasvojen putsaus, mikä on Sintistä huippukivaa. Pyllyn on pessyt useimmiten isi jo eka vaipanvaihdolla, mutta jos se on jäänyt välistä niin tehdään viimeistään nyt. Samoin tukka harjataan. Lopuksi pestään kädet ja se onnistuu kätevästi niin, että menemme vessaan, avaan hanan ja siinä vaiheessa Sintti alkaakin automaattisesti ojennella käsiään kiinnostavaa vesisuihkua kohden joten muuta ei äidin kohta tarvitse tehdäkään kuin kuivata itsepestyt pikku kätöset :)
Klo 9:45 - 12:00 Tänä aikana treenaillaan ahkerasti matolla, hupsutellaan, touhutaan sekalaisia asioita ja syödään kerran tunnissa kuten tavallista. Jossain vaiheessa aamupäivää syödään puolikas purkillinen vihannes- tai hedelmäsosetta ja otetaan rintamaitoa päälle. Jonkin aamupäiväsyötön yhteydessä meillä otetaan myös D-vitamiini ja Rela-tipat.
Klo 12 - 13:00 Sintti nukkuu toiset päiväunet. Näidenkin mitta ja ajankohta vaihtelee, yleensä tyttö nukkuu jotain puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Aloitusaikakin riippuu ihan täysin siitä milloin edellisen kerran herättiin, ja neiti jaksaa olla hereillä yleensä korkeintaan 3h putkeen ja sekin on aika pitkä aika. Esim. eilen meillä mentiin ihan yliväsymyksen puolelle kun tyttö vältteli nukkumista kuin ruttoa, joten kiukkupäivähän siitä seurasi. Mieluummin nukutan aiemmin kuin myöhemmin. Usein näiden päikkäreiden aikaan menemme ulos, joko kyläilemään, kauppaan tai vaunuttelemaan.
Klo 15 - 15.30 Kolmannet nokkaunet.
Klo 16 - 17:00 Myöhään iltapäivällä Sintti saa päivän toisen ja viimeisen annoksen kiinteitä. Jos aamupäivällä on syöty vihannessosetta niin nyt syödään sitten puolikas purkki hedelmäsosetta. Nyt meillä on hiljalleen otettu kuvioihin myös vähän liharuokaa joten mietin, että pitäisiköhän ruveta ottamaan kuvioihin kolmas syöttökerta ja antaisi silloin liharuoan. Silloin päivän annos olisi 3 x 0,5 purkkia. Sinttihän söisi kiinteitä vaikka kuinka, mutta olen yrittänyt pitää määrän vähäisenä kun rintamaito ei näytä neitiä enää kiinnostavan yhtä paljon. Pelkään siis, että imetys kärsii tai pahimmassa tapauksessa jopa loppuu kun rintaa ei läheskään aina syödä edes tyhjäksi kuten ennen...
Klo 17:45 - 18:15 Päivän neljännet ja viimeiset nokoset. Joskus meillä on kolmet päivätorkut, joskus neljät kuten tässä. Silloin nukkumaanmenoaika siirtyy sen mukaisesti.
Klo 20.00 Iltatoimet eli pyllypesu, pyjama päälle ja käsienpesu.
Klo 20.15 - 20:30 Nukkumaanmeno. Sen yhteydessä Sintti saa nykyään joka ilta 100 ml velliä (olemme kokeilleet kaura- ja myslivelliä) ja sen päälle rintaa, johon yleensä lähes poikkeuksetta nukahtaa. Ujutan nukkuvalle vauvalle tutin suuhun ja siirrän omaan sänkyynsä. Viimeiset 3-4 viikkoa unet tämän jälkeen ovat olleet tosi huonoja, heräilyjä on ollut vähintään tunnin välein monta kertaa, mutta nyt kaksi viimeistä iltaa olemme luojan kiitos palanneet vanhaan (ja toivottavasti pysytään!!). Eli Sintti ei enää ole heräillyt tai itkenyt nukahtamisen jälkeen. Aamuyöllä on tullut vielä tuhinoita ja puhinoita mutta meno on huomattavasti parantunut aiemmasta. Viime yönä tyttö meni nukkumaan klo 19:45 ja heräsi muistaakseni syömään n. klo 4:30.
Kuulostaako Sintin päiväohjelma samantapaiselta kuin teidän muiden samanikäisten vauvojen?
Klo 7:30 herätys. Siinä vaiheessa Sintti nukkuu syötön jäljiltä kainalossani ja herää yleensä leveä hymy naamallaan. Siitä sitten ryhdytään pikapuoliin tekemään punnerruksia hirmuisen ähinän kera. Hetken päästä mies nappaa tytön aamun ensimmäiseen vaipanvaihtoon (meillä ei tarvitse koskaan vaihtaa öisin vaippaa) ja minä saan ummistaa silmäni vielä kahdeksi minuutiksi ennenkuin päivän ruljanssi alkaa.
Klo 7:40 kuivitettu Sintti lasketaan viereeni ja tässä vaiheessa imaistaan ensimmäiset maitoannokset ellei sitten ole satuttu syömään vasta ennen heräämistä. Koska nykyään imutekniikka on verrattain tehokas, vain 5 minuutin jälkeen tyttö on valmis ja siirrymme olkkarin puolelle sylittelemään ja jutustelemaan. Tässä vaiheessa laitan tytön yleensä sitteriin purulelun kanssa ja saan syödä aamiaista rauhassa kunhan siinä ei mene kymmentä minuuttia pidempään.
Klo 8:30 - 9:00 Sintti tavallisesti väsähtää ja mennään aamun eka päiväunille. Ne kestävät mitä tahansa 20 minuutin ja tunnin välillä, keskimäärin kuitenkin puolisen tuntia.
Klo 9:30 Tehdään aamutoimet ja vaihdetaan päivävaatteet päälle. Aamutoimiin meillä kuuluu silmien ja kasvojen putsaus, mikä on Sintistä huippukivaa. Pyllyn on pessyt useimmiten isi jo eka vaipanvaihdolla, mutta jos se on jäänyt välistä niin tehdään viimeistään nyt. Samoin tukka harjataan. Lopuksi pestään kädet ja se onnistuu kätevästi niin, että menemme vessaan, avaan hanan ja siinä vaiheessa Sintti alkaakin automaattisesti ojennella käsiään kiinnostavaa vesisuihkua kohden joten muuta ei äidin kohta tarvitse tehdäkään kuin kuivata itsepestyt pikku kätöset :)
Klo 9:45 - 12:00 Tänä aikana treenaillaan ahkerasti matolla, hupsutellaan, touhutaan sekalaisia asioita ja syödään kerran tunnissa kuten tavallista. Jossain vaiheessa aamupäivää syödään puolikas purkillinen vihannes- tai hedelmäsosetta ja otetaan rintamaitoa päälle. Jonkin aamupäiväsyötön yhteydessä meillä otetaan myös D-vitamiini ja Rela-tipat.
Klo 12 - 13:00 Sintti nukkuu toiset päiväunet. Näidenkin mitta ja ajankohta vaihtelee, yleensä tyttö nukkuu jotain puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Aloitusaikakin riippuu ihan täysin siitä milloin edellisen kerran herättiin, ja neiti jaksaa olla hereillä yleensä korkeintaan 3h putkeen ja sekin on aika pitkä aika. Esim. eilen meillä mentiin ihan yliväsymyksen puolelle kun tyttö vältteli nukkumista kuin ruttoa, joten kiukkupäivähän siitä seurasi. Mieluummin nukutan aiemmin kuin myöhemmin. Usein näiden päikkäreiden aikaan menemme ulos, joko kyläilemään, kauppaan tai vaunuttelemaan.
Klo 15 - 15.30 Kolmannet nokkaunet.
Klo 16 - 17:00 Myöhään iltapäivällä Sintti saa päivän toisen ja viimeisen annoksen kiinteitä. Jos aamupäivällä on syöty vihannessosetta niin nyt syödään sitten puolikas purkki hedelmäsosetta. Nyt meillä on hiljalleen otettu kuvioihin myös vähän liharuokaa joten mietin, että pitäisiköhän ruveta ottamaan kuvioihin kolmas syöttökerta ja antaisi silloin liharuoan. Silloin päivän annos olisi 3 x 0,5 purkkia. Sinttihän söisi kiinteitä vaikka kuinka, mutta olen yrittänyt pitää määrän vähäisenä kun rintamaito ei näytä neitiä enää kiinnostavan yhtä paljon. Pelkään siis, että imetys kärsii tai pahimmassa tapauksessa jopa loppuu kun rintaa ei läheskään aina syödä edes tyhjäksi kuten ennen...
Klo 17:45 - 18:15 Päivän neljännet ja viimeiset nokoset. Joskus meillä on kolmet päivätorkut, joskus neljät kuten tässä. Silloin nukkumaanmenoaika siirtyy sen mukaisesti.
Klo 20.00 Iltatoimet eli pyllypesu, pyjama päälle ja käsienpesu.
Klo 20.15 - 20:30 Nukkumaanmeno. Sen yhteydessä Sintti saa nykyään joka ilta 100 ml velliä (olemme kokeilleet kaura- ja myslivelliä) ja sen päälle rintaa, johon yleensä lähes poikkeuksetta nukahtaa. Ujutan nukkuvalle vauvalle tutin suuhun ja siirrän omaan sänkyynsä. Viimeiset 3-4 viikkoa unet tämän jälkeen ovat olleet tosi huonoja, heräilyjä on ollut vähintään tunnin välein monta kertaa, mutta nyt kaksi viimeistä iltaa olemme luojan kiitos palanneet vanhaan (ja toivottavasti pysytään!!). Eli Sintti ei enää ole heräillyt tai itkenyt nukahtamisen jälkeen. Aamuyöllä on tullut vielä tuhinoita ja puhinoita mutta meno on huomattavasti parantunut aiemmasta. Viime yönä tyttö meni nukkumaan klo 19:45 ja heräsi muistaakseni syömään n. klo 4:30.
Kuulostaako Sintin päiväohjelma samantapaiselta kuin teidän muiden samanikäisten vauvojen?
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Katsaus projektiin nimeltä painonpudotus
Minun piti seurata täällä blogin puolella lähes viikottain painonpudotusprojektin etenemistä, mutta yllättäen ei ole huvittanut. Se painon mokoma on nimittäin laskemisen sijaan noussut!! Viimeisessä painopostauksessa jäljellä oli vielä viitisen kiloa, josta se aika nopeasti putosi 3,9 kiloon. Muistaakseni meidän lomareissulla herkuttelu karkasi taas käsistä ja paino kääntyi nousujohteiseksi. Taas ollaan siis takaisin siellä +5kg lukemassa, joka siis ei edes ole paluu lähtöpainoon vaan se on tarkennettu tavoitepainolukema.
Piti siis ottaa rankat keinot käyttöön ja julistaa tilanne täällä bloginkin puolella, ehkä sillä olisi jopa suotuisa vaikutus siihen, että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja palaisin syömään vähän terveellisemmin. En tiedä miksi, mutta olen vetänyt jälleen herkkuja aivan kaksin käsin, eikä sillä voi olla muuta seurausta kuin välitön näkyminen siellä vaa'an näytöllä.
Onneksi olen innostunut vaunulenkkeilystä ja saanut itseni ulos reippailemaan melkein joka päivä. Viime viikolla kipaisin myös ihka ensimmäisen synnytyksen jälkeisen juoksulenkin ja voi että se oli ihanaa! Pelkäsin etukäteen sydänkohtausta ja vaikka mitä hengenahdistusta, mutta ainoa "hankaluus" oli polvien kolotus. Sekin on vanha vaiva jonka tiedän lähtevän pois sillä millä se tuleekin, eli juoksulenkkeihin totuttelulla. Nyt kun vaan pääsisi sinne lenkkipolulle äkkiä uudestaan! Salillekin olen havitellut, mutta jotenkin aika vaan tuntuu olevan niin kortilla nykyään. Tämän kaiken väsymyksen ja saamattomuuden keskellä ei välttämättä se ensimmäinen ajatus edes vapaan hetken koittaessa ole urheilu vaan päivätorkut...;)
Ja tiedättekö mitä, nyt on teknisesti ottaen kesä vaikkei sitä ehkä ikkunasta ulos katsoessa huomaa! Minun piti kesään mennessä olla bikinikunnossa mutta toisin kävi. Sorry vaan kaikki rantaleijonat sun muut, aion kuitenkin raahautua venyneine vatsanahkoineni rannalle ja saatte vaan luvan kestää tätä näkyä. Sitä en tosin tiedä miten itse kestän :D
Valittelin tässä yhtenä päivänä äidilleni painon tippumisen pysähtymistä ja hän totesi: "Niin, ei sinusta sellaista kovin hoikkaa taida enää koskaan tullakaan". Hmph! No, mutta oikeassahan se äiti kuitenkin oli. Jos ei mitään asian eteen tee, niin ei varmasti laihdukaan. Se on oma päivittäinen valinta ja minä olen tainnut kääntyä vähän liian usein suklaapatukan puoleen.
Mitä olen muita (äitiys)blogeja lukenut, niin monilla taitaa olla vähän sama ongelma kuin minullakin. Jakakaa nyt ihmeessä hyviä motivaatiovinkkejä jos sellaisia tulee mieleen! :)
Piti siis ottaa rankat keinot käyttöön ja julistaa tilanne täällä bloginkin puolella, ehkä sillä olisi jopa suotuisa vaikutus siihen, että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja palaisin syömään vähän terveellisemmin. En tiedä miksi, mutta olen vetänyt jälleen herkkuja aivan kaksin käsin, eikä sillä voi olla muuta seurausta kuin välitön näkyminen siellä vaa'an näytöllä.
Onneksi olen innostunut vaunulenkkeilystä ja saanut itseni ulos reippailemaan melkein joka päivä. Viime viikolla kipaisin myös ihka ensimmäisen synnytyksen jälkeisen juoksulenkin ja voi että se oli ihanaa! Pelkäsin etukäteen sydänkohtausta ja vaikka mitä hengenahdistusta, mutta ainoa "hankaluus" oli polvien kolotus. Sekin on vanha vaiva jonka tiedän lähtevän pois sillä millä se tuleekin, eli juoksulenkkeihin totuttelulla. Nyt kun vaan pääsisi sinne lenkkipolulle äkkiä uudestaan! Salillekin olen havitellut, mutta jotenkin aika vaan tuntuu olevan niin kortilla nykyään. Tämän kaiken väsymyksen ja saamattomuuden keskellä ei välttämättä se ensimmäinen ajatus edes vapaan hetken koittaessa ole urheilu vaan päivätorkut...;)
Ja tiedättekö mitä, nyt on teknisesti ottaen kesä vaikkei sitä ehkä ikkunasta ulos katsoessa huomaa! Minun piti kesään mennessä olla bikinikunnossa mutta toisin kävi. Sorry vaan kaikki rantaleijonat sun muut, aion kuitenkin raahautua venyneine vatsanahkoineni rannalle ja saatte vaan luvan kestää tätä näkyä. Sitä en tosin tiedä miten itse kestän :D
Valittelin tässä yhtenä päivänä äidilleni painon tippumisen pysähtymistä ja hän totesi: "Niin, ei sinusta sellaista kovin hoikkaa taida enää koskaan tullakaan". Hmph! No, mutta oikeassahan se äiti kuitenkin oli. Jos ei mitään asian eteen tee, niin ei varmasti laihdukaan. Se on oma päivittäinen valinta ja minä olen tainnut kääntyä vähän liian usein suklaapatukan puoleen.
Mitä olen muita (äitiys)blogeja lukenut, niin monilla taitaa olla vähän sama ongelma kuin minullakin. Jakakaa nyt ihmeessä hyviä motivaatiovinkkejä jos sellaisia tulee mieleen! :)
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Veronan & Sintin kuulumiset - hengissä! :)
Elossa ollaan, pahoittelut pitkäksi venyneestä (vahinko)blogitauosta! Suurin syy siihen on tällä hetkellä aivan valtaisa väsymys, joka alkoi tehdä tuloaan tuossa kolmisen viikkoa sitten. Sintin yöunet huononivat äkillisesti, tai lähinnä se alkoi nukahtamisvaikeuksista. Tavallisesti tyttö on mennyt unille iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja sammunut kuin saunalyhty. Sitten yhtäkkiä tyttö alkoikin heräillä sänkyyn viemisen jälkeen aina puolen tunnin välein jopa iltayhteentoista asti, eli omaa aikaa ei päivässä yhtäkkiä enää oikein ollutkaan. Noin puolitoista viikkoa sitten alkoi lisäksi yöheräily: ihmeellistä pyörimistä ja tuhinaa, tutin hukkaamisitkuja, muuten vaan inahteluja ja tavallista aikaisempi ruokailuhetki. Kaikista pahin yö oli to-pe kun menin nukkumaan vasta puoli yhden maissa ja tyttö heräsi kerran tunnissa läpi yön milloin minkäkin asian vuoksi, ja nousi aamulla lopullisesti klo 6:30 (nyt on ne aamun pitkään nukkumisetkin lopullisesti ohi!). Olin aivan zombiena koko perjantaipäivän kun en ehtinyt edes päivätorkkuja nukkua. Nyt Veronalla on sellaiset silmäpussit että ne tarvitsevat melkeinpä omat rintaliivit....
Toivon hartaasti, että kaikkien edellämainittujen univaikeuksien aiheuttaja löytyy Sintille kehittyvistä hampaista. Kyllä vain, meidän pikku tytteli on saamassa ensimmäistä purukaluston edustajaansa! Reilu viikko sitten torstaina ihmettelin kun yhtäkkiä imettäminen meni aivan ihmeelliseksi pelleilyksi ja Sinttiä sai maanitella takaisin imemään. Samalla kuvioihin astui kumma känkkäränkkä ja itkeskelyt. Niin vain seuraavana päivänä löysinkin alaikenestä kimmeltävän purupinnan joka on siitä asti tasaisen hitaasti noussut ikenestä ylös. Maanantaina kävimme neuvolassa, ja terkka tunnusteli ikenet läpi, ja totesi että kaikki 4 etuhammasta ovat tulossa, eli Sintti-parka kärsii varmasti megalomaanisista kivuista. Eipä ihmekään, että niin syöminen kuin nukkuminen ovat olleet hankalaa ja nestemäistä Panadolia on pitänyt pikkuiselle antaa! Aika hitaasti se ainokainen hammas sieltä kuitenkin tulee ja nytkin vielä 1,5 viikon jälkeen vasta muutama milli on esillä.
Hieman sekin jännittää, että mitenkähän imettäminen jatkossa onnistuu lähinnä siltä kannalta, että toivottavasti Sintti ei hoksaa, että rinnanpäätä voi myös puraista...;) Auts!
Muuten meillä menee hienosti ja Sintti kasvaa kovaa kyytiä. Maanantain neuvolakäynnillä tuikattiin typyn reisiin pari rokotuspiikkiä, minkä johdosta terkka sai vihaiselta vauvalta varsin karsastavia katseita. Onneksi strategiset mitat otettiin kuitenkin sitä ennen ja ne näyttävät tältä:
pituus 69,5 cm
paino 7,9 kg
pää 45,5 cm
--> normaalikäyrällä siis mennään
Meillä on maisteltu ahkerasti vihannes- ja hedelmäsoseita. Tai no, aika hitaastihan se siinä mielessä etenee että kun viikossa saisi antaa vaan kahta uutta makua. Kerran maistatetun otan sitten aika nopeasti kuvioihin niin, että syödään avaamispäivänä puoli purkkia ja seuraavana päivänä se toinen puolikas. Maisteluerien jälkeen olen laittanut loput pakkaseen ja saanut siten koko purkin käytettyä ettei mene mitään haaskioon. Ryhdyin äskettäin kirjaamaan eri makuja ylös, kun en enää meinannut jälkikäteen muistaa että mitä kaikkea meillä oikein on syöty. Nyt lista on tällainen:
Vihannekset: peruna, bataatti, peruna-parsakaali, peruna-porkkana, kukkakaali, bataatti-kesäkurpitsa, maissi, palsternakka-peruna.
Hedelmät/marjat: omena, päärynä, mustikka, aprikoosi, persikka-päärynä, (rahkaisa) banaaniherkku, luumu.
Sintti syö kaikkea tosi reippaasti. Ihan kaikki vihannekset eivät selvästi neitiä miellytä, mutta kiltisti kuitenkin syödään. Selvän eron huomaa, kun antaa vaikkapa päärynää tai aprikoosia: lusikkaa ei ehdi lastata niin nopeasti kun tyttö haluaisi! Sose nielaistaan valonnopeudella alas ja suu aukeaa kuin pienellä linnunpoikasella, että pitäisi saada lisää ja vähän äkkiä :)
Yöunia helpottamaan ryhdyin antamaan velliä ja ensireaktio siihen oli jokseenkin hupaisa. Nälkäinen Sintti iski haukkana kiinni pulloon ja ryhtyi imemään sitä posket lommolla, kunnes äkkäsi ettei se mitään maitoa olekaan. Suu sylkäistiin samantien tyhjäksi rinnuksille, ja koska nälkä oli, yritettiin kahden sekunnin päästä uudestaan samoin tuloksin. Ilme oli myöskin näkemisen arvoinen ;) Muutaman yrityksen jälkeen Sintti tajusi, että sieltä pullosta ei taida mitään parempaa tulla joten sama juoda se kiltisti tyhjäksi. Aivan parin syöttökerran jälkeen vauva taisi tykästyä velliin ja nykyään imaisee 100ml hetkessä menemään, ja lisäksi vielä päälle rintamaitoa kunnes nukahtaa. Meillä velli on osoittautunut myöskin oivaksi keinoksi pitää pullo mukana kuvioissa, sillä sakeutetun maidon antamisen olemme lopettaneet kokonaan. Nimittäin Sintti juo kerralla helposti 100-150 ml maitoa, enkä päivisin ehdi pumpata ollenkaan joten tuon määrän kerääminen olisi työn takana. Muutenkin pulauttelu on helpottanut (mikä on aivan UpeetaHienoaMahtavaa!!!) joten sinänsä maidonsakeuttajaa ei enää tarvita.
Siinäpä ne isoimmat tämän hetken kuulumiset. Olipa ihanaa taas kirjoittaa pitkästä aikaa :) Toivottavasti ette kaikki ole kadonneet tämän "huiman" postaustahdin myötä...!
Toivon hartaasti, että kaikkien edellämainittujen univaikeuksien aiheuttaja löytyy Sintille kehittyvistä hampaista. Kyllä vain, meidän pikku tytteli on saamassa ensimmäistä purukaluston edustajaansa! Reilu viikko sitten torstaina ihmettelin kun yhtäkkiä imettäminen meni aivan ihmeelliseksi pelleilyksi ja Sinttiä sai maanitella takaisin imemään. Samalla kuvioihin astui kumma känkkäränkkä ja itkeskelyt. Niin vain seuraavana päivänä löysinkin alaikenestä kimmeltävän purupinnan joka on siitä asti tasaisen hitaasti noussut ikenestä ylös. Maanantaina kävimme neuvolassa, ja terkka tunnusteli ikenet läpi, ja totesi että kaikki 4 etuhammasta ovat tulossa, eli Sintti-parka kärsii varmasti megalomaanisista kivuista. Eipä ihmekään, että niin syöminen kuin nukkuminen ovat olleet hankalaa ja nestemäistä Panadolia on pitänyt pikkuiselle antaa! Aika hitaasti se ainokainen hammas sieltä kuitenkin tulee ja nytkin vielä 1,5 viikon jälkeen vasta muutama milli on esillä.
Hieman sekin jännittää, että mitenkähän imettäminen jatkossa onnistuu lähinnä siltä kannalta, että toivottavasti Sintti ei hoksaa, että rinnanpäätä voi myös puraista...;) Auts!
Muuten meillä menee hienosti ja Sintti kasvaa kovaa kyytiä. Maanantain neuvolakäynnillä tuikattiin typyn reisiin pari rokotuspiikkiä, minkä johdosta terkka sai vihaiselta vauvalta varsin karsastavia katseita. Onneksi strategiset mitat otettiin kuitenkin sitä ennen ja ne näyttävät tältä:
pituus 69,5 cm
paino 7,9 kg
pää 45,5 cm
--> normaalikäyrällä siis mennään
Meillä on maisteltu ahkerasti vihannes- ja hedelmäsoseita. Tai no, aika hitaastihan se siinä mielessä etenee että kun viikossa saisi antaa vaan kahta uutta makua. Kerran maistatetun otan sitten aika nopeasti kuvioihin niin, että syödään avaamispäivänä puoli purkkia ja seuraavana päivänä se toinen puolikas. Maisteluerien jälkeen olen laittanut loput pakkaseen ja saanut siten koko purkin käytettyä ettei mene mitään haaskioon. Ryhdyin äskettäin kirjaamaan eri makuja ylös, kun en enää meinannut jälkikäteen muistaa että mitä kaikkea meillä oikein on syöty. Nyt lista on tällainen:
Vihannekset: peruna, bataatti, peruna-parsakaali, peruna-porkkana, kukkakaali, bataatti-kesäkurpitsa, maissi, palsternakka-peruna.
Hedelmät/marjat: omena, päärynä, mustikka, aprikoosi, persikka-päärynä, (rahkaisa) banaaniherkku, luumu.
Sintti syö kaikkea tosi reippaasti. Ihan kaikki vihannekset eivät selvästi neitiä miellytä, mutta kiltisti kuitenkin syödään. Selvän eron huomaa, kun antaa vaikkapa päärynää tai aprikoosia: lusikkaa ei ehdi lastata niin nopeasti kun tyttö haluaisi! Sose nielaistaan valonnopeudella alas ja suu aukeaa kuin pienellä linnunpoikasella, että pitäisi saada lisää ja vähän äkkiä :)
Yöunia helpottamaan ryhdyin antamaan velliä ja ensireaktio siihen oli jokseenkin hupaisa. Nälkäinen Sintti iski haukkana kiinni pulloon ja ryhtyi imemään sitä posket lommolla, kunnes äkkäsi ettei se mitään maitoa olekaan. Suu sylkäistiin samantien tyhjäksi rinnuksille, ja koska nälkä oli, yritettiin kahden sekunnin päästä uudestaan samoin tuloksin. Ilme oli myöskin näkemisen arvoinen ;) Muutaman yrityksen jälkeen Sintti tajusi, että sieltä pullosta ei taida mitään parempaa tulla joten sama juoda se kiltisti tyhjäksi. Aivan parin syöttökerran jälkeen vauva taisi tykästyä velliin ja nykyään imaisee 100ml hetkessä menemään, ja lisäksi vielä päälle rintamaitoa kunnes nukahtaa. Meillä velli on osoittautunut myöskin oivaksi keinoksi pitää pullo mukana kuvioissa, sillä sakeutetun maidon antamisen olemme lopettaneet kokonaan. Nimittäin Sintti juo kerralla helposti 100-150 ml maitoa, enkä päivisin ehdi pumpata ollenkaan joten tuon määrän kerääminen olisi työn takana. Muutenkin pulauttelu on helpottanut (mikä on aivan UpeetaHienoaMahtavaa!!!) joten sinänsä maidonsakeuttajaa ei enää tarvita.
Siinäpä ne isoimmat tämän hetken kuulumiset. Olipa ihanaa taas kirjoittaa pitkästä aikaa :) Toivottavasti ette kaikki ole kadonneet tämän "huiman" postaustahdin myötä...!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)