perjantai 11. joulukuuta 2015

RV21+3: Kurkistus kohtukuolemaäidin odotukseen

- Neuvolakortti on pidettävä aina ja kaikkialla mukana. Sillä koskaanhan ei tiedä, milloin joutuu säntäämään kiireesti neuvolaan tai synnärille...
- Viikko ilman näköhavaintoja (elävästä) vauvasta on piiitkä aika!
- Joka wc-reissu jännittää: entä jos siellä näkyy sittenkin taas punaista...Samoin kaikki "tuntemukset" täytyy tarkistaa erikseen, käyn joka päivä kerran tai kahdesti varmuuden vuoksi kiskaisemassa housut alas.
- En halua puhua vauvasta kovinkaan monen kanssa, sillä kaikkiin toivotuksiin haluan vastata vain "Kiitos, toivottavasti tämä selviää hengissä" tai "...JOS meille tulee vauva..." jne jne.

Ja viimeisin kokemus viikko sitten perjantailta. Huomasin Lindexissä tarjouksen "Ota 3 maksa 2" ja päätin toteuttaa aikomukseni ensimmäisistä vauvanvaateostoksista, sillä näinhän olin itseni kanssa sopinut onnistuneen rakenneultran jälkeen. Suunnatessani vauvanvaateosastolle tunsin kuinka askel hidastui ja lopulta minun piti pakottaa itseni astumaan rekkien väliin. Selasin vaatteita nopeasti, ja koko ajan sydän hakkasi ja vatsaa väänsi, eikä mikään vaate tuntunut sopivalta. Lopulta annoin periksi kun ahdistus kävi liian suureksi ja juoksin kaupasta ulos tyhjin käsin.

Aika ei siis ollut kypsä huolettomalle vauvanvaateostostelulle. Ehkä uudestaan sitten....3 kuukauden kuluttua...?

18 kommenttia:

  1. <3 Niin tuttua! Myös housujen alas kiskomiset :D Lisäksi pakkoneuroosit, kuinka ei voi lähteä kotoa / nousta autosta / nousta yleensäkään ylös edes tuolista ennenkuin on tuntenut pienen potkun. Huh, kuinka se olikin hermoja repivää aikaa...

    Ensimmäiset hankinnat taisin loppujen lopuksi tehdä rv36 paikkeilla, vaikka kuinka suunnittelin muuta...

    Tsemppiä Verona, päivä kerrallaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, täällä ihan sama!
      Ei vaan voi nousta autosta ennenkuin on potkun tuntenut. Housujen kiskomisia myöten kyllä jaa kanssanne ajatukset. Välillä käsi menee jopa omaan haaroväliin tunnustelemaan onko tullut jotain läpi ;)

      Nyt on ollut jo helpompi alkaa vähän valmistelemaan kun ennenaikaisuuteen on olemassa riskit ja viikkot alkaa olemaan rv32. Mutta joka kerta tavaran tilatessa tai kassalle kiikuttaessa takaraivo huutaa ei vielä, ei vielä.

      Tsemppiä! <3

      Nimim. Esikoisemme on myös kohtuenkelimme <3

      Poista
    2. Kiitos tsempeistä molemmille! :) kyllä tämä Pähkinä-vauvan odottaminen on totista työtä! Jospa se vähän helpottaa sitten kun vauva on sylissä ja hengittää...

      Lykkyä tykö myöskin anonyymille odotuksen loppumetreille!

      Poista
  2. Ehtii ne vaatteet ostaa sitten myöhemminkin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, päässä on vaan ajatus että kaikki kuuluisi laittaa odotuksen aikana valmiiksi mutta toisaalta jos ei pysty niin ei pysty :/

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulle. Mä sain kanssa pakottamalla pakottaa itseäni valmistelemaan vauvan tuloa. Mä kun ajattelin et kaikki valmistelut tuo huonoa onnea. Se onneksi hiukan helpotti siinä vaiheessa kun edellisen vauvan kuoleman viikot oli ylitetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös vahvasti tuo huonon onnen fiilis. Jos liian onnessani touhuan ja valmistelen (niinkuin viimeksi!), niin tämä otetaan minulta pois...huoh.

      Poista
  4. Voimia loppuodotukseen <3

    VastaaPoista
  5. ❤️ Voin vain kuvitella, että on vaikeaa suhtautua luottavaisesti hyvään lopputulokseen. Minä uskon ja toivon parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun on taustajoukkoja uskomassa minunkin edestä :)

      Poista
  6. Voi, tuollaista se on... Oikein vatsaa kouraisee, kun muistelee, miten piinaava se kohtukuoleman jälkeinen raskaus oli. Tsemppiä, jaksamista ja luottamusta hetki, raskausviikko, välietappi kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - vielä noin 15 viikkoa jäljellä...hui, miten pitkästi!

      Poista
  7. Onnea vielä rakenneultran hyvistä uutisista! :) Minä ostin juurikin Lindexin "Ota 3, maksa 2" -tarjouksesta ekat vaatteet vauvalle (lähellä rv 30 vasta). Halusin ne ostaa, vaikka tuntui ihan kamalalta! Kassaltakin miehen kanssa kyseltiin, että uskaltaako näitä nyt ostaa. :D

    Mulla oli taikauskoisuus tosi vahvana tuossa viimeisessä raskaudessa, kun mielestäni myöhäisen km:n raskaudessa oli pahoja ennusmerkkejä ja uhmasin kohtaloa ostamalla liian aikaisin yhden "tyttöjutun" vauvalle pelkän tyttöfiiliksen perusteella. Ihan huuhaata tietysti tuollaisia miettiä, mutta silloin tuntui "oikealta" olla mahdollisimman varovainen. Nyt olen onneksi päässyt pahimmasta taikauskoisuudesta jo eroon, kun vauva on jo täällä. Mitä nyt täytyy koputtaa puuta, jos esim. sanon, että vauva on terve. Ja lisätä, että "tai ainakin tähän asti on ollut".

    Rauhallista joulunaikaa! :)

    -I- (eli se toinen hematoomatapaus)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti -I-! Ihanaa kun uskaltauduit ostoksille! Toisaalta itselläkin tekisi niiiin kovasti mieli ajatuksen tasolla, mutta sinne vauvanvaateosastolle en vaan pysty menemään....ehkä muutaman viikon päästä kun olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta, kuka tietää :)

      Mukavaa joulua myös teidän perheelle!

      Poista
  8. Iloista ja onnellista joulua Verona!

    VastaaPoista