maanantai 14. maaliskuuta 2016

RV34: Äitipolireissu & ahdistava loppuodotus

Pahoittelen pitkäksi vierähtänyttä postaustaukoa. Kävin viime viikolla äitipolilla ja fiilikset olivat kaikin puolin niin keljut, että ei innostanut edes (taas yhden) valituspostauksen laatiminenkaan :/

Viime viikon maanantain koittaessa ajatukset rupesivat synkkenemään huomattavasti. Olinkin ihmetellyt, miten olin päässyt näin "helpolla" tähänastisesta raskaudesta ilman vakavempia ahdistuskohtauksia tai pakonomaista ajattelua vauvan menehtymisestä. Sieltähän ne ajatukset sitten hiljalleen hiipivät, ja rupesin odottamaan äitipolireissua todella hartaasti. Tuli sellainen tunne, että nyt on pakko saada jokin päivämäärä milloin tämä epämääräinen ja ahdistava odotus päättyy, joten ajattelin vaatia aiempaa pontevammin joko käynnistys- tai sektiopäivämäärää. Vastassa oli eri lääkäri, joka oli empaattinen mutta huomattavasti suorempi kuin oma lääkärimme.

Epämiellyttävä fakta nro 1)
- Vauva on edelleen perätilassa. Mahdollisuudet siihen, että vauva kääntyy ovat 50/50. Lääkäri totesi neuvolakortin perusteella, että todistettavasti edellisen kerran vauva on ollut oikein päin 2kk:tta sitten joten hän olisi taipuvainen uskomaan, että luultavimmin vauva tahtoo jäädä näin päin. Jos haluan, voidaan kokeilla ulkokäännöstä joskus RV36 jälkeen, mutta sanoin etten lämpene kyseiselle operaatiolle ollenkaan. Tarkempi selostus kyseisestä toimenpiteestä vain vahvisti tätä mielipidettä...

Epämiellyttävä fakta nro 2)
- Kohdunsuun tilanne tarkistettiin ja sisäsuu on kiinni, ulkosuu puolestaan sormelle auki. Kanava lyhentynyt n. 0,5 cm. Jos vauva olisi oikeinpäin ja nyt oltaisiin lähempänä RV37, tämä "edistys" ei yksistään riittäisi käynnistyspäätöksen tekemiseen. (Jos lähdetään käynnistelemään liian epäkypsästä tilanteesta, siihen liittyy kuulemma liikaa riskejä)

Epämiellyttävä fakta nro 3)
- Mitään käynnistysaikoja ei siis tippunut! Lääkärin mukaan luultavasti ei vielä ensi kerrallakaan eli RV36. Tämä tuntui tosi lannistavalta sillä olin todella laskenut sen varaan, että pian saisin tiedon siitä milloin tämä piina loppuu. Ja kukaan lääkäri ei sano mitään suoraan, rivien välistä voin päätellä että jos vauva kääntyisi ja mentäisiin käynnistykseen, se EHKÄ onnistuisi RV37. Sektio puolestaan menisi pidemmälle eli EHKÄ lähemmäs RV38...Mutta luultavasti tämäkin selviää vasta ihan loppusuoralla.

Voimakkain ajatus tällä hetkellä on, että vauva pitää saada nopeasti kohdusta turvaan. Nyt en voi kuitenkaan kuin odottaa, mutta jos positiivisesti ajatellaan niin sitä olisi jäljellä enää 2-3 viikkoa. Minä varmaan kestän, mutta kestääkö vauva? Lääkärit aina vakuuttelevat, että NYT kaikki on erinomaisesti, mutta siihen on vähän vaikea uskoa sillä näin oli viimeksikin: Enkelipoika menehtyi yhtäkkisesti niin, että 5 minuuttia aiemmin kaikki oli varmasti ihan hyvin. En siis pysty vaikuttamaan Taikan hengissäpysymiseen millään tavalla.

Olen hakenut epätoivoisesti tietoa siitä, missä kunnossa RV37 sektiolla syntyneet vauvat ovat olleet. Pääsääntöisesti vaikuttaa, että ihan hyvässä mutta väsyneitäkin vauvoja on ollut. Ja viimekertaisen lääkärin mielestä edelleen osa näistä vauvoista saattaa kokea hengitysongelmia. Jos vaatisin kivenkovaan mahdollisimman aikaista sektiota niin kuinka kova olisi katumus, kun vauva olisikin ihan keskeneräinen ja tarvitsisi happikaappia...? Keskiviikkona Taika painoi 2,9kg joten uskoisin mieluummin, että 2-3vkon päästä lähes nelikiloinen vauva (viikkokasvu oli 350g) olisi aktiivisesti maitoa vailla niinkuin Sinttikin. Ainakin näin toivoisin!

Ottaisin mielelläni kommentteja vastaan RV37 syntyneistä vauvoista, eli millaisia olivat syntyessään ja miten kaikki sujui? Kiitos paljon edellisistä kommenteista vauvan kääntymiseen liittyen! Niistä oli tosi paljon apua ja vastaan niihin kaikkiin vielä :)

32 kommenttia:

  1. Esikoinen köllötteli lähes koko raskausajan perätilassa, eikä käännös yrityksestä huolimatta muuttanut asentoaan. Lopulta erinäisten seikkojen vuoksi syntyi kiireisellä sektiolla RV 37+5. Ehdin sitä ennen saada yhden kortisoni piikin vauvan keuhkoja kypsyttämään. Lapsi painoi juuri ja juuri 2 kiloa, mutta sai kaikkien yllätykseksi 9 apgarin pistettä ja oli täysin valmis ja noheva alusta alkaen. Sain vauvan heti vieri hoitoon ja kotiinkin päästiin muutamassa päivässä. Noilla viikoilla toki yksikin päivä voi auttaa esim. Keuhkojen kypsymistä ja eroja voi olla paljonkin. Meillä onneksi kaikki meni hyvin.
    Hirmuisesti voimia ja tsemppiä viime metreille toivottavasti kaikki lopulta sujuu parhain päin ja pikkuinen vaikka kääntyykin parempiin lähtöasemiin.

    VastaaPoista
  2. Meillä molemmat tytöt ovat syntyneet tasan RV 37+0. Synnytykset ovat käynnistyneet itsestään ja painot olivat reilut 2,5 kg ja 2,8 kg. Kummallakaan ei ollut mitään vaikeuksia tai ongelmia. Sairaalassa oltiin molemmilla kerroilla yksi ylimääräinen päivä, kun halusivat seurailla sokeriarvoja vauvojen pienehkön koon takia. Eli siis ainakaan meillä "varhainen" syntyminen ei aiheuttanut mitään ja kaikki meni hyvin.

    Niina

    VastaaPoista
  3. Minun kakkonen syntyi rv 37+6 sektiolla äidin huonontuneen hyvinvoinnin vuoksi. Kärsin oikeastaan koko raskausajan erittäin kovista kivuista ja loppuajan minulla ei pysynyt enää jalat alla.Lapseni sai rv 34 kortisonit varmuudeksi.Lapsi painoi syntyessään 3,4 kg ja oli täyden kympin tyttö. Sain hänet heti vieri hoitoon kun pääsin leikkurista. Sairaalassa olin hänen kanssaan 5 päivää keltaisuuden takia, mutta siitä kärsi myös esikoiseni, joka syntyi viikoilla 39+6. Muistan, että lääkäri puhui juuri keuhkojen kypsyydestä ja siihen liittyvistä riskeistä ja sokereiden heittelyistä.Myös lapsi voi tarvita enemmän apua syömisen opetteluun. Meillä onneksi meni kaikki hyvin.

    Tsemppiä sinulle :)!

    VastaaPoista
  4. Hei, toisen lapsemme synnytys käynnistettiin viikoilla 36+2 epäillyn istukan rappeutumisen vuoksi (itselläni tyypin 1 diabetes, joka saattaa tätä aiheuttaa). Kortisonia ei matalien verensokereideni takia voitu myöskään antaa. Tyttö syntyi seuraavana päivänä onnistuneen käynnistyksen jälkeen alateitse, ja oli alusta asti energinen, kovaääninen ja söi hienosti rinnasta. Ennenaikaisuuteen mahdollisesti liittyen hän kärsi tosin korkeista bilirubiiniarvoista sekä matalasta verensokerista, mutta pääsimme kotiin 3 sairaalassa vietetyn yön jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Neiti syntyi rv 37+3 sektiolla (spontaanisti supistuksilla käynnistynyt synnytys). Ainoa miinus oli se ettei minulla maito noussut eli vauvan painohan laski laitoksella 10% ja sen vuoksi jouduttiin olemaan ylimääräinen yö sairaalassa.

    Neiti on varsin reipas ja aktiivinen taapero. Mitään ongelmien puolikastakaan ei ole tuon "ennenaikaisen" sektion vuoksi ollut. Kunpa voisin huojentaa oloasi sekä sektion, että rv 38 aikana syntymisen suhteen. ♡

    VastaaPoista
  6. Neiti syntyi rv 37+3 sektiolla (spontaanisti supistuksilla käynnistynyt synnytys). Ainoa miinus oli se ettei minulla maito noussut eli vauvan painohan laski laitoksella 10% ja sen vuoksi jouduttiin olemaan ylimääräinen yö sairaalassa.

    Neiti on varsin reipas ja aktiivinen taapero. Mitään ongelmien puolikastakaan ei ole tuon "ennenaikaisen" sektion vuoksi ollut. Kunpa voisin huojentaa oloasi sekä sektion, että rv 38 aikana syntymisen suhteen. ♡

    VastaaPoista
  7. Mulla tytöt syntyivät molemmat suunnitellulla sektiolla 36&5 ja 35&6. Molemmille saatiin kortisonit keikojen kypsyttelyyn. Painot 3,2 ja 2,9.

    VastaaPoista
  8. Esikoinen syntyi sektiolla 37+2 raskausmyrkytyksen takia. Painoi hieman alle 3kg ja oli heti reipas, söi hyvin eikä muitakaan ongelmia.

    VastaaPoista
  9. Itse sektioita tekevänä huomaan, että jos joudutaan ns "kylmään sektioon" (synnytys ei käynnissä) ennen H38 on enemmän sopeutumisvaikeuksia ja virvoittelun sekä lastenosastohoidon tarvetta. Usein kuitenkin vauva on virkeä, mutta jos ei ole pakko, ylimääräisiä riskejä ei oteta. Siksi yritetään pääsääntöisesti saada 38 viikkoa kasaan.

    Toivon sinulle kovasti voimia viimeisille viikoille ennen kun saat tuhisevan nyytin syliisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ammattilaisen mielipiteestä! Samaa on tosiaan sanottu sairaalassa monenkin lääkärin taholta, katsotaan mihin ratkaisuun minun tapauksessani nyt sitten tullaan kun vauva ei ole kääntynyt.

      Poista
  10. Esikoinen, noin Sinttisi ikäinen, syntyi perätilassa alateitse 38+3 2,3 kiloisena. Synnytys meni hienosti ilman mitään ongelmia perätilasta huolimatta. Vauveli vietti ensimmäisen vuorokauden valvontaosastolla alhaisten sokeriarvojen vuoksi. Muuten kaikki hyvin ja synnäriltä poistuessa piti kätilöiden tarkistaa vaaka kahvipaketilla, koska pienokaisen paino oli jo laitoksella noussut.

    Nyt reilu kahdeksankuinen pikkusisko syntyi 36+3 käynnistyksellä (raivotarjonta, alateitse) lapsiveden tiputtelun vuoksi. Vauva syntyessään 2,8 kiloa ja kaikki hyvin alusta pitäen. Kävimme tosin neurologisissa seurannoissa alkukuukausina, koska vauva säpsähteli unissaan, mutta kyseessä oli vain hermoston kehittymiseen liittyvä asia, joka helpottikin muutamassa viikossa. Vauva siis täysin terve, hyvä syömään yms. (täysimetyksellä, ei tarvetta lisämaidolle tms.) alusta saakka.

    Hyviä hermoja ja kaikkea hyvää teille toivotellen!

    VastaaPoista
  11. Meidän pähkinäpoika syntyi 37+6 suunnitellulla sektiolla. Sain pojan heti viereen ja imetys sujui luontevasti heti heräämöstä lähtien :) maitokin nousi heti seuraavana yönä todennäköisesti runsaan ihokontaktin ansiosta. Päästiin jo kahden päivän päästä sairaalasta, eikä mitään ongelmia ollut minkään suhteen :)

    VastaaPoista
  12. Kurja ettei käynnistysaikaa voitu antaa ja että vauva tykkää majailla perätilassa :/ Pidän peukut pystyssä että vauva vielä kääntyisi ja saisit käynnistysajan tai sitten ajan sektiolle. Joka tapauksessa, ei enää kauaa, muutama viikko menee nopeasti, tsemppiä <3

    VastaaPoista
  13. En ehtinyt nyt lukea muiden kommentteja. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 37+3, sektiopäivä oli sovittuna 39+0 (muistaakseni). Painoa oli 3080 g ja poika oli aluksi pari tuntia lämpökaapissa. Muuten kaikki oli hyvin ja vauva oli virkeä.
    Toivotan sulle tsemppiä viimeisiin viikkoihin.

    VastaaPoista
  14. Tirppa syntyi käynnistettynä 36+5 miun kovan raskausmyrkytyksen ja hepatoosin takia. Sai kortisonipiikin 24h ennen syntymäänsä, keuhkot hyvät ja vahvat, ensi-imetys onnistui hienosti, mutta vietti 12h sokeritipassa keskolassa, kun ei pysynyt virkeänä. Sen jälkeen ollut reipas, rakas ja hyvin omilla käyrillään kasvava kaunokainen. <3

    VastaaPoista
  15. Keskimmäinen (tyttö) syntyi rv 37+1 (lapsivedet meni), kokoa oli 3660g ja pituutta 49cm. Ihan heti synnyttyään ei alkanut hengittää vaan hengitystiet putsattiin ensin, oli myös melko sininen ja apgar-pisteitä näistä johtuen 8. Seuraavana päivänä kellastui ja joutui sinivalohoitoon. Vauva oli aivan lapsenkinan peitossa ja tosi väsynyt, nukkui kuukauden verran 23h/vrk. (oli kyllä mahassakin ollut tosi rauhallinen yksilö verrattuna kahteen veljeensä. Ei enää sen jälkeennkun otti jalat alleen ;-))). Kaikenkaikkiaan siis kaikki hyvin, mutta kyllä hän vähän uupeloinen oli.

    Kaikkea hyvää sinulle, vauvalle ja perheelle ja olkoon onni ja kaikki positiiviset voimat matkassanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ollut isokokoinen jo noilla viikoilla? Kun omat lapsen ovat syntyneet lasketun ajan jälkeen ja olleet noin 3kg.Hassua miten erikokoisia vauvoja ihmisille syntyykin.

      Poista
    2. No eikös olekin. Nämä on näitä biologian hienouksia ;) Omat kaksoset syntyi sektiolla 37+1, painot 3,0 ja 3,7 kg. Eli isoja kun mitkä noilla viikoilla syntyneiksi kaksosiksi. Raskausmyrkytyksen takia yritettiin käynnistää 3 pv tuloksetta, sitten lopulta leikattiin. A-poika (se isompi) syntyi vähän velttona, piti antaa lisähappea ja virvoitella. Myöhemmin myös bilirubiinit nousi ja poika oli 1 vrk valohoidossa. Syy tosin ei yksiselitteisesti varhaiset viikot. B-pojalla ei ollut mitään ongelmia. Oltiin 10 pv synnytyksen jälkeen osastolla minun oman huonon voinnin takia (sain kohtutulehduksen ja olin vuodelevon ja myrkytyksen jälkeen huonossa hapessa). Sairaalaan olin joutunut jo rv 35.

      Varmaan olisivat ilman raskausmyrkytystä viihtyneet vielä mahassa, synnytystä lähdettiin käynnistämään 36+6 täysin epäkypsästä tilanteesta, eikä se sitten onnistunutkaan.

      Kuopus tuli alateitse vasta 42+1 ja olikin kasvanut jo 4,9-kiloiseksi. Oli aika paljon enemmän hereillä, jäntevämpi ja napakampi kuin isoveljensä. Oli kuitenkin yli kuukauden pitempään mahassa kypsymässä. Niin ja ei, kukaan ei ole ollut "sokerilapsi" isosta syntymäpainosta huolimatta.

      Toivon blogistille kärsivällisyyttä ja hyvää loppuodotusta :)

      Poista
    3. Juu kyllä tuo tyttäremme oli viikoilleen varsin iso, ja olisi ollut laskettuna aikana jo yli 4,5 kg. :-o Olemukseltaan kuitenkin selvästi etuaikainen. Veljet oli molemmat yli nelikiloisia syntyessääm lasketun jälkeen (toinen 4,3, toinen 4 1). Kontrasti vuotta vanhempaan serkkutyttöön jokansyntyi kaksi viikkoa etuajassa oli aika iso: serkku painoi 2,8 kg. Ja meilläkään ei muuten lapset ole olleet sokerilapsia.

      Poista
  16. Kaksoset syntyivät käynnistettynä viikolla 37, (heti käynnistettiin kun vaan keskosraja oli ylittynyt) ja olivat virkeitä ja heti alusta asti vierihoidossa. Ei mitään eroa pikkusiskoon joka syntyi viikolla 38 spontaanisti. Itseasiassa pikkusisko joutui sinivalohoitoon, mutta kaksoset ei vaikka syntyivätkin aiemmilla viikoilla. Hyvää loppuodotusta ja koita ajatella positiivisia asioita!

    VastaaPoista
  17. Esikoinen syntyi spontaanisti 37+5, melkein 3.4-kiloisena. Oli väsähtänyt eikä jaksanut imeä, ja sitten nousivatkin bilirubiinit. Kaapissa vietti muutamia päiviä, ja kotiin päästiin viiden päivän jälkeen.

    Lähetän PAAAALJON kauniita ajatuksia sinulle <3

    VastaaPoista
  18. Tuplat syntyi 37+2 alateitse 6h kalvojen puhkaisusta. B vauvan niukkavaihteluinen sykekäyrä ja mun tukala olo käynnistyksen syyt. Syntyessään 9 pisteen vauvat, väri oli ainoa josta eivät pisteitä saaneet. Ainoa ongelma on verensokerien mataluus mutta sitä seurattiin pari pv ja saivat aina lisämaitoa. Saimme olla perhehuoneessa. Toinen vietti sinivalohoidossa vuorokauden 5 vrk ikäisenä. Muuten ei ollut ongelmia, olivat pontevia ja hyvinvoivia jäpiköitä. Tsemppiä kovasti vikoille viikoille!

    VastaaPoista
  19. Tätä et varmaankaan haluaisi kuulla, mutta kun kerran kysyit niin vastaan :) Meidän tyttö syntyi 37+5 kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi. Vauva oli sektion jälkeen säikähtänyt ja veltto, alkoi vasta reilun minuutin jälkeen hengittää (tuolloinkin maskin kanssa) ja joutui huonon hengityksen takia keskolaan 6 päiväksi. Syöminen oli alkuun vähän laiskaa ja bilirubiini nousi, joutui valohoitoonkin vielä. Olimme sairaalassa 13 päivää. Muuten kaikki meni alun jälkeen hyvin, mitään pysyvää haittaa ei jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kerroit kokemuksesi! Nimenomaan toivoin sekä positiivisia että "negatiivisia" kokemuksia, jotta saisin muodostettua realistisempaa mielipidettä :)

      En tiedä näetkö tätä kommenttia enää, mutta esittivätkö lääkärit arveluja mistä tytön velttous johtui? Eli oliko syynä lähinnä raskausmyrkytys vai ennenaikaisuus?

      Poista
  20. Tsemppiä viimeisiin viikkoina! Voisin uskoa, että nämä on raskauden vaikeimmat viikot sinulle. Toivottavasti saat pian sovittua käynnistys- tai sektioajan. Varmasti helpottaisi! Meidän pojathan on syntynyt kumpikin 41+6, joten ennen laskettua aikaa syntyneistä vauvoista en osaa sanoa mitään. Kuvittelisin, että mitään suurta hengenhätää ei vauvalla olisi, vaikka syntyisikin vähän epävalmiimpana, mutta täysiaikaisena. Lähettelen lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
  21. Kaksoset syntyivät 37+2 (2,4kg ja 2,9 kg) käynnistämisen kautta. Tämä pienempi oli 1,5 vuorokautta keskolassa, sillä sokeriarvot olivat matalat. Mitään muuta "ikävää" asiaa meidän kohdalle ei sattunut! Oikein reippaita ja hyväkuntoisia poikia ovat eikä tästä ennenaikaisuudesta olut sen suurempia harmia! Hyvin ovat kasvaneet ja kehittyneet :)

    VastaaPoista
  22. Minun typykkäni syntyi rv 35+5. Synnytys käynnistyi ilman mitään ennakkovaroitteluja kuin napista painaen, eikä siinä ehditty kortisonia miettiä eikä mitään muutakaan. Perätilassa oli meilläkin neiti, minä ensisynnyttäjä, ei mitään kokoarvioita tehty vauvasta - ja meillä pakotettiin synnyttämään siinä tilanteessa alateitse! Kun muutenkin pelko vauvan selviämisestä oli kova. No, tuntikausia yritin puskea vauvaa ulos, kunnes huomattiin ettei hän vaan pääse ulos, sydänäänet laskivat ja sitten juostiinkin kiireelliseen sektioon. Tyttö painoin 2810 g ja oli kaikin puolin hyvinvoiva vauva. Ei joutunut teholle. Pituus saatiin mitattua vasta noin 3 vuorokauden iässä (49 cm), koska syntyessään hän oli linkkuveitsimäisessä asennossa eikä jalkoja saanut suoraksi kuin parin päivän kuluttua. Kolmionmuotoista kääröä hoitelin useamman päivän sairaalassa, sinivalon alla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh, mitä kohtelua sait! Tuo perätilasynnytyksesi meni täysin vastoin kaikkia sääntöjä mitä lääkäri viimeksi kertoi :( Onneksi tyttö oli kuitenkin terve <3

      Nauratti tuo kolmionmuotoinen vauva, tuleekohan mulle samanlainen :)

      Poista
  23. Toinen tyttäremme syntyi rv 37+1 vuorokauden käynnistysyrityksen jälkeen kiireellisessä sektiolla. Hänet oli todettu reilu viikko aiemmin pienikokoiseksi ja vauvan voinnin sekä oman kohonneen verenpaineen vuoksi päätetiin synnytys käynnistää tässä vaiheessa. Kiireelliseen sektioon päädyttiin, kun vauvan sydänkäyrään tuli laskuja supistusten yhteydessä. Tästä tuloksena pieni (1,7 kg, SGA vauva) mutta virkeä tyttö, joka hengitti omin avuin alusta alkaen. Hän vietti vajaa kaksi viikkoa lastenosastolla keräilemässä voimia sokeritipassa ja samalla selviteltiin pienikokoisuuden syitä, jotka näyttävät johtuneen istukasta. Nyt tytär on 6kk ja kasvaa vauhdilla kirien ikäisiään.

    Meillä siis rv 37 käynnistetty synnytys ei aiheuttanut ongelmia, vaan olemme enemmänkin onnekkaita ja kiitollisia, että näin kävi.

    Oikein paljon tsemppiä Taikalle ja äidille loppumetreille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla 36+0 ja 37+0 syntyneet pojat. Molemmat synnytykset käynnistyneet lapsiveden menolla. Molemmat poitsut yli kolmekiloisia, 36-viikkoinen oli vuorokauden lastenosastolla, muutaman tunnin ylipaineessa ja sokereita seurattiin mutta tosi nopeasti vointi koheni, viisi päivää oltiin sairaalassa. 37-viikkoisen kanssa ei ollut mitään suurempaa ongelmaa, oli hyvävointinen ja pääsi heti vierihoitoon, sokeriarvoja seurattiin mutta päästiin jo parin päivän jälkeen kotiin. Terveitä reippaita poikia molemmat ja hienosti kasvaneet.

      Kovasti tsemppiä ja jaksamista raskauden loppumetreille! :-)

      Poista
  24. Meillä kätilöillä (ainakin meidän sairaalassa) on hyvin pitkälti se kokemus, että rv37 syntyneet saattavat jostain syystä olla jopa "työläämpiä" kuin rv36 syntyneet. Vaikka 37. viikossa menee täysiaikaisuuden raja, viikko siitä eteenpäin 38. viikolle tekee ihmeitä. Isoimmat ongelmat on yleensä vauvan väsyneisyydessä, uneliaisuudessa, "laiskuudessa" syömisen suhteen, sekä sokereissa ja bilirubiinin kanssa. Eli noita täysin selvitettävissä olevia asioita, joita moni tännekin on kuvannut. Toki siinä hetkessä voivat tuntua rankoilta ja hankalilta, mutta yleensä ongelmat ovat onneksi lyhytaikaisia. Ja osalla ei kuitenkaan edes mitään näitä ongelmia esiinny. :)

    Mutta joskus vain kätilön näkökulmasta näyttää, että aika pienilläkin syillä saatetaan lähteä rv37 käynnistämään ja ns. kaivamaan verta nenästä sekä synnytyksen käynnistymisen hankaluuden, että vauvan voinnin suhteen.
    Sinun tilanteessasi tosin ainakin minun silmissäni on kyllä riittävästi syytä rv37:kin käynnistämiseen, eli edeltävä kommenttini on yleispäteväksi tarkoitettu, eikä suinkaan sinun tilanteeseesi suunnattu. Varsinkin, kun se käynnistys todennäköisesti ottaa kuitenkin useamman päivän, jos kohdunsuun tilanne ei ole kovin paljoa kypsynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista! Kyllä minusta alkaa näyttää enemmän ja enemmän siltä, että sektioon tässä mennään kun vauva ei vain tunnu kääntyvän...ja nyt tuntuu, että kaiken tämän arpomisen ja jossittelun keskellä sektio oli myös se selkein vaihtoehto!

      Toivottavasti mielipiteesi vastaa myös meidän lääkärin mielipidettä, huomenna se selviää :)

      Poista