tag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post3565073873999737829..comments2023-07-19T18:25:09.501+03:00Comments on Haikaran Jalanjäljillä: Klinikalla: uutta päinVeronahttp://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-39016020849915464272014-09-04T09:00:08.856+03:002014-09-04T09:00:08.856+03:00Olen pahoillani menetyksesi johdosta! Olemme siis ...Olen pahoillani menetyksesi johdosta! Olemme siis samassa tilanteessa :(<br /><br />Kyllä nämä omatkin fiilikset heittelevät aika voimakkaasti liittyen uuteen raskauteen, mutta se taitaa kuulua asiaan. Tietysti koko ajan haluan tulla uudelleen raskaaksi, mutta ajattelen myös kuinka rasittavaa se tulee olemaan ja olen jo etukäteen hieman katkera siitä että "joudun" siihen näin pian uudestaan. Toisaalta tuntuu myös, että illman raskautta ei ole toivoa. Jos saisi tehdä taas sen positiivisen raskaustestin, voisi uskaltaa hetkeksi hengähtää...kunnes alkaa se pelkääminen ;)Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-43543693975639928142014-09-04T08:55:44.120+03:002014-09-04T08:55:44.120+03:00Niin, vielä epäilyttää tosi paljon että onko yhdes...Niin, vielä epäilyttää tosi paljon että onko yhdestä alkionsiirrosta mihinkään. Viime vuoden siirrot olivat niin tuloksettomia. Jotenkin tuntuu etukäteen, että ainoastaan tuoresiirto on se "juttu". Tässä on vaan sellainen kääntöpuoli, että jos siitä ei tärppäisikään, olisi se varmasti kova pettymys :( <br /><br />Jospa meillä olisi vihdoin onni myötä.Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-42626017475225092742014-08-31T20:29:40.760+03:002014-08-31T20:29:40.760+03:00Hei, menetin/menetimme esikoisemme heinäkuussa. Al...Hei, menetin/menetimme esikoisemme heinäkuussa. Aluksi pahimmassa shokissa ajattelin vain tulevaa raskautta- Tätä seurasi vaihe jossa olin niin vihainen keholleni, että ajattelin etten ikinä haluaisi enää olla raskaana. Nyt taas toivon varovasti uutta raskautta. Olen miehelle sanonut, että tiedän että uusi raskaus ei vie surua pois, mutta antaisi uskoa tulevaisuuteen. Tiedän miltä tuntuu, kun toive uudesta raskauksesta herää. Toivon sinulle ja perheellesi iloisia hetkiä ja toivon tunnetta :) Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-18396293265567978532014-08-31T15:48:05.952+03:002014-08-31T15:48:05.952+03:00Noin juuri mäkin varmaan tekisin. Voimia!
VNoin juuri mäkin varmaan tekisin. Voimia!<br /><br />VAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-17877530482462436232014-08-31T11:30:16.954+03:002014-08-31T11:30:16.954+03:00Vaikka itsestä ehkä nyt tuntuukin raadolliselle ol...Vaikka itsestä ehkä nyt tuntuukin raadolliselle olla heti suunnittelemassa uutta raskautta, niin minulla se ehdottomasti vaikutti myös omaan henkiseen jaksamiseen. Uusi vauva tuo toivoa. Ilman toivoa tuntui ettei ole mitään. Vaikka uudet hoidot oli henkisesti TODELLA raskaita, en olisi pystynyt odottamaankaan. Varsinkin kun raskaus ei ole millään lailla "omissa käsissä"<br /><br />Toivotaan, että kaikki menisikin nyt "helposti". Että jos pakastettu toivon siemen laitetaan kasvamaan ja se tarttuisikin kiinni, eikä enää tarvittaisi IVF hoitoa... Kyllä nyt saisi elämä näyttää taas kauniimpaakin puoltansa.<br /><br />Olet ajatuksissa Verona <3Turniphttps://www.blogger.com/profile/04376798332922109347noreply@blogger.com