tag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post6236038468855788253..comments2023-07-19T18:25:09.501+03:00Comments on Haikaran Jalanjäljillä: Miltä tuntuu kun meinaa tukehtua kiukkuunVeronahttp://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-31542074486769759712011-08-01T18:05:53.102+03:002011-08-01T18:05:53.102+03:00Eilen, paistoin lättyjä illalla teflon-pannulla. O...Eilen, paistoin lättyjä illalla teflon-pannulla. Olen opetellut paistamaan lettuja jo 20 vuotta sitten eli väitän hallitsevani homman. :) Mutta eilen, jostain syystä joka saa**nan lettu jäi keskeltä kiinni pannuun, paloi siis siihen kiinni. Eikä ollut kyllä rasvan puutteesta tai liian ohuesta taikinasta kiinni (selvisi, että johtui pannun äärimmäisen epätasaisesta lämpiämisestä ja ostoslistalle löytyikin sitten valurautainen kunnon vanhan ajan lettupannu). Olin siis absoluuttisesti itkupotkuraivareitten partaalla ja oli lähellä ettei paistinpannu lentänyt parvekkeelta alas. ;)Pp_iidahttps://www.blogger.com/profile/09945592928805019823noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-29611878043973726482011-07-31T13:54:36.207+03:002011-07-31T13:54:36.207+03:00Riina: Niinpä niin, kirotut hormonit tekee meistä ...Riina: Niinpä niin, kirotut hormonit tekee meistä hirviöitä ;) Onneksi tämä on väliaikaista...<br /><br />Gata: Ihan paras kommentti, KIITOS! Nauratti ihan ääneen sitä lukiessa :) Helpotti vähän ajatella, että tuleva tyttäreni ei kasva ihan vinoon äidin puuskittaisesta raivohulluudesta huolimatta ;) Toivon todellakin, että tämä olisi pian ohimenevää!Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-9870949392076083542011-07-30T23:16:41.073+03:002011-07-30T23:16:41.073+03:00Minulla oli raskauden alussa aivan tolkuttomia kiu...Minulla oli raskauden alussa aivan tolkuttomia kiukkukohtauksia, joiden syyksi riitti joku aivan mitätön vastoinkäyminen. Raivo ikäänkuin kiehui sisälläni aina äkkiarvaamatta niin voimakkaasti, että en pystynyt hillitsemään itseäni. Minua ei ainakaan mitkään vauvanajattelemiset tai muut zeniläiset lässytykset siinä auttaneet, mutta onneksi ajankulu ja hormonitasapainon muuttuminen raskauden edetessä sen sijaan auttoivat.<br /><br />Itse reagoin raskaushormoneihin aikoinaan voimakkaasti myös fyysisesti (pahoinvointi, turvotus, rintojen arkuus, kiukkukohtaukset jne.), joten eiköhän jokaisella odottajalla ole jokin juttu, minkä huomaa nimenomaan raskauden myötä itsessään muuttuneen (vatsan kasvamisen ja menkkojen loppumisen lisäksi). Sinuna en olisi kovin huolissaan. Jos vituttaa, pura kiukku jotenkin "järkevästi". Tao nyrkkejä vaikka tyynyyn, tai johonkin muuhun pehmeään. Huuda, jos olet sellaisessa paikassa, kun se on mahdollista. Keinoja on monia. Omia reaktioitaan ei kannata niin pelätä. Tämä on vielä pientä verrattuna siihen, millaisen myllerryksen itse vauvan syntymä imetyshormoneineen ja laskevine raskaushormoneineen saa aikaan. Hyvää harjoitusta, sanoisin. Eikä se vauva saa mitään pahaa oloa siitä, että odottavaa äitiä vituttaa. Jo sitä olisi maailma pullollaan jo syntymästä vinksahtaneita lapsia siinä tapauksessa. :DGatahttp://gatagoinginside.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-2606464063395296312011-07-30T18:51:53.863+03:002011-07-30T18:51:53.863+03:00Ei kuulosta kyllä mukavalta :(
Mututuntumalla sano...Ei kuulosta kyllä mukavalta :(<br />Mututuntumalla sanoisin, että tiedossa ei ole helpotusta hetkiin. <br /><br />Mulla ei ole ollut tuollaista kiukkuoloa, mutta miehelle olen kiukutellut ihan ihmeellisistä jutuista. Onneksi minulla on maailman ihanin mies, joka ymmärtää olla ottamatta minua tosissaan. Kiukun laannettua yleensä nauretaan yhdessä typerälle käyttäytymiselleni :)Riinahttps://www.blogger.com/profile/03699830056713542505noreply@blogger.com