tag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post7173635695715759866..comments2023-07-19T18:25:09.501+03:00Comments on Haikaran Jalanjäljillä: RV28+5: Odottaminen pelkojen keskelläVeronahttp://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comBlogger12125tag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-30961772783681039732016-02-05T15:52:12.381+02:002016-02-05T15:52:12.381+02:00Veera, kiitos ihanista sanoista <3 Et ole laink...Veera, kiitos ihanista sanoista <3 Et ole lainkaan väärässä. Ainakin itsellä tuo tavaroiden laittaminen liittyy niin vahvasti siihen valmistautumiseen myös henkisellä puolella. Samalla kun tulee hypisteltyä ja viikkailtua pikkuvaatteita, sitä rupeaa entistä konkreettisemmin kuvittelemaan niiden sisään sitä pikkuista olentoa jonka on kohta määrä syntyä...sitähän minä tietysti tässä yritän välttää, tuota ajattelemista, kun lykkään valmistautumista. Surullista, mutta väistämätöntä.Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-71900008733507038632016-02-04T22:22:36.021+02:002016-02-04T22:22:36.021+02:00<3 <3 <3<3 <3 <3Pp_iidahttps://www.blogger.com/profile/09945592928805019823noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-20737302441830370632016-02-02T19:04:37.472+02:002016-02-02T19:04:37.472+02:00Surin hyvin pitkään oman ennenaikaisesti päättynee...Surin hyvin pitkään oman ennenaikaisesti päättyneen raskauden jälkeen juuri tuota "kuinka asioiden kuuluisi mennä", kun omalla kohdallani ei käynytkään niin. En ehtinyt silitellä suurta vatsaa, kierrellä kaupoissa katsomassa vauvaihanuuksia. LeenaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-49221685303744567072016-02-02T15:10:15.817+02:002016-02-02T15:10:15.817+02:00Minä sanon samaa kuin edellinen kommentoija, että ...Minä sanon samaa kuin edellinen kommentoija, että se hyvä äitiys ei ole kiinni siitä, onko tavarat valmiina vai ei. Se on materiaa. Vauva ei tarvitse muuta kuin lämpimän sylin ja ruokaa. Hyvä äitiys ei myöskään ole kiinni siitä, onko äiti ja vauva samalla aaltopituudella heti synnärillä. Meidän Sampo, nyt 6v, oli ekan viikkonsa teholla ja mulla meni tosi pitkään, että osasin ajatella sen olevan mun vauva. Rakkaus syttyi pikkuhiljaa, vaikka oletin toisin pitkähkön yrityksen, keskenmenojen ja odotuksen jälkeen. Ehkä just siksi se ei ollutkaan niin helppoa siirtyä lapsettomasta äidiksi? Sanoisin nyt kuitenkin olevani ihan keskiverto äiti. En täydellinen lähellekään, mutta ehkä tarpeeksi hyvä. <br /><br />Sinä olet omille lapsillesi paras äiti, olet valmistautunut tai et. ❤️ Jos synnytyksen jälkeen tulee kriisi, niin siitä huolimatta ihan varmasti rakastat lastasi ja olet hyvä äiti. :)Veerahttps://www.blogger.com/profile/07056144918895899414noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-30376866507714529442016-02-02T10:41:19.796+02:002016-02-02T10:41:19.796+02:00Kiitos paljon, Leena <3 Sitä niin helposti ajat...Kiitos paljon, Leena <3 Sitä niin helposti ajattelee, kuinka asioiden "kuuluisi mennä" ja sitten harmittaa kun ei onnistu. Toki myös se, mitä aiemmassa kommentissa kirjoitin, on totta. Eli harmittaa kun jää kaikesta ihanasta hehkutuksesta paitsi kun ei uskalla heittäytyä. Siinä onkin työstämistä loppuraskauden ajaksi...Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-31220599979534988912016-02-02T10:39:42.535+02:002016-02-02T10:39:42.535+02:00Osuit ajatuksissasi kyllä naulankantaan. Noinhan s...Osuit ajatuksissasi kyllä naulankantaan. Noinhan se on, että vaikka kuinka itseään yrittää suojella, vähentääkö se yhtään sitä tulevaa surua jos taas kävisi pahasti. Tuo on sellainen ajatus, josta minunkin pitäisi saada kiinni, koska nytkin harmittaa kun jään paitsi kaikesta siitä ihanasta mitä raskausajan tulisi olla...Ehkä vielä onnistun kun oikein yritän!<br /><br />Paljon suojelusta sinne omaan odotukseesi!Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-17195117036145050662016-02-02T10:37:14.362+02:002016-02-02T10:37:14.362+02:00<3 :)<3 :)Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-71607995637830223122016-02-02T10:37:00.757+02:002016-02-02T10:37:00.757+02:00Onnittelut paremmille viikoille pääsemisestä :) Vo...Onnittelut paremmille viikoille pääsemisestä :) Voi kunpa olisin itsekin jo siellä! Nuo ajatuksesi ovat hyvin tuttuja ja ei mikään ihmekään, kun edellinen synnytyksesi oli noin traumaattinen. Toivon, että tällä kertaa kaikki menee paremmin ja jää paremmat muistot.<br /><br />Ja kiitos paljon tsempeistä! :)Veronahttps://www.blogger.com/profile/04346898778135966625noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-4095771531385362622016-02-02T10:29:24.302+02:002016-02-02T10:29:24.302+02:00Minusta tunteesi ovat enemmän kuin oikeutettuja. E...Minusta tunteesi ovat enemmän kuin oikeutettuja. Enemmän minusta olisi outoa, jos olisit levollisella mielellä tuollaisen menetyksen jälkeen. Mielestäni et millään lailla ole huono äiti, vaikka sinulla ei valmiina olekaan kaikki mahdollinen, tarvikkeet ehtii hankkia myöhemminkin. Oma lapseni aikanaan syntyi yllättäen pikkukeskosena, eikä meillä ollut siinä vaiheessa kuin pari potkaria. Itse en toista lasta saanut, mutta voin vain kuvitella, miten hermostuneissa ja huolestuneissa tunnelmissa seuraava raskaus olisi sujunut. <br /><br />Meitä on täällä paljon hengessä mukana, päivä kerrallaan, se on minusta loistava elämänohje. Tsemppiä ja voimia sinulle <3<br /><br />terveisin Leena Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-45134251887940343502016-02-01T21:39:41.070+02:002016-02-01T21:39:41.070+02:00Minä olen menettänyt esikoisen raskauden aikana, s...Minä olen menettänyt esikoisen raskauden aikana, sitä surua kannan aina. Tulin toisen kerran raskaaksi ja pelkäsin todella paljon. Kaikki meni hyvin ja nyt kotona on yksi lapsi ja odotan nyt kolmatta. Välillä pelko valtaa, mutta koitan miettiä että oikeasti elämän isoimpiin suruihin ei voi varautua mitenkään. Eli vaikka nyt nauttisin täysillä tai pelkään kokoajan, uskon että menetys sattuisi silti aivan järkyttävän paljon jos jotain sattuisi... Mutta erona se että olisin ollut jonkin aikaa ihanan onnellinen. Pelkäämättä en osaa toki olla, mutta yritän tsempata itseäni haaveilemaan ja olen ostanut vauvanvaatteita jne. Toki jos jotain sattuisi, voisi suru itseä kohtaan olla erilainen kun joutuisi miettimään mitä kaikkea on jo ostanut ja haaveillut. Mutta uskon että silti sattuisi yhtä paljon. Yritän ottaa tästä kaiken irti mitä pystyn, iloita kun voi, ja välittää tunteen vauvalle...vaikeaa mutta yritän <3Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-77015053766253595452016-02-01T19:58:18.217+02:002016-02-01T19:58:18.217+02:00Täällä ollaan. :) Juuri ajattelin, että mitäköhän ...Täällä ollaan. :) Juuri ajattelin, että mitäköhän sinulle kuuluu ja kuinka jaksat. Pp_iidahttps://www.blogger.com/profile/09945592928805019823noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3121708037121983148.post-92102920368053106072016-02-01T07:58:05.199+02:002016-02-01T07:58:05.199+02:00Täällä ollaan hengessä mukana, toivon niin kovasti...Täällä ollaan hengessä mukana, toivon niin kovasti että kaikki menee teillä hyvin! Täälläkin odotellaan toista, eilen tuli juuri täyteen 37 raskausviikkoa. Vaikka en olekaan käynyt läpi mitään vastaavaa kuin sinä, olen hyvin pelokas ja neuroottinen odottaja. Pelkään myös lähestyvää synnytystä joka viimeksi kesti 53 tuntia ja meinasi päättyä erittäin huonosti. Minulla on molemmissa raskauksissa ollut sama etten ole oikein uskaltanut kunnolla ajatella tulevaa vauvaa pahimman pelossa ja aina, kun joku vaikka kyselee lasketusta ajasta, rahaan mukana lausetta "jos kaikki menee hyvin, niin..." Olen itselleni "oikeuttanut" vauvanvaatteiden ja muiden hankintojen tekemisen sillä että selittelen että ostan tavarat mukamas oikeastaan jollekin ystävän vauvalle kun niitä kuitenkin syntyy kaveripiiriin koko ajan.<br />HannaAnonymousnoreply@blogger.com