maanantai 30. huhtikuuta 2012

Periaatteita ikkunasta ulos ja vähän muutakin

Meillä on varsinkin viikonlopun aikana painiskeltu syömishommien kanssa. Imetyssessiot ovat muuttuneet painimatseiksi kun Sintillä on hirveä tarve päästä koko ajan kääntymään tai muuten vaan liikkumaan. Syömisen aloittaminen on muuttunut superhaastavaksi kun saan ihan tosissaan työntää Sinttiä takaisin kyljelleen kun neiti vänkää kaikilla voimillaan ylös. Samalla ähisee tuskastuneesti kun ei anneta ruokaa. Välillä taas köllöttelemme sängyllä vastakkain niin, että tyttö syö takaraivo koko ajan 10 cm sängyltä ilmassa. Mies tuumasi tämän nähdessään, että jaahas, neiti treenaa näköjään sivuttaisvatsalihaksia. Harjoittaisi niitä mieluummin vaikka matolla :P

Olen myöskin yrittänyt järkeistää Sintin syöntirytmiä niin, että ei ihan jatkuvasti hereillä oltaessa syötäisi kerran tunnissa. Olen venyttänyt sitä pääsääntöisesti varttitunnilla eteenpäin ja jos saadaan Sintin huomio onnistuneesti jonnekin muualle ja viihtymään, niin jopa puolella tunnilla. Tämä taas johtaa siihen, että välillä syömisen aloittaminen alkaa suurieleisellä loukkaantuneella nyyhkinnällä ja kun on tarpeeksi nälkä, niin jopa itkeskellään. Tähän asti en ole yrittänyt kovin voimakkaasti säädellä hänen ruokailuaan, mutta minun mielestä tyttö alkaa olla sen verran iso ettei enää varsinaisesti ole tarvetta antaa hänen imeä aina kun haluaa, varsinkin kun meillä syödään oikeasti jatkuvasti. Lauantaina olin illalla jo ihan rikki kun koko päivä aamusta iltaan oli ollut pelkkää syömistä ja tämän päälle tuota edellämainittua rinnalla riehumista, ja päätin että hommaan on tultava jonkinlaista muutosta. Nyt kun pitäisi jo täydellä tohinalla maistella niitä vihannes- ja hedelmäsoseita, en edes käsitä millä ajalla sen teen kun joka ikinen tunti syödään 10 min ja  seuraavat 10 min röyhtäillään/pulautellaan! Tästä voi laskea, että tunti on lyhyt aika jos siihen päälle vielä pitäisi ehtiä keittelemään soseita ja tarjoilemaankin ne tytölle.

Meillä meni vaikka kuinka monta päivää siihen, että aioin ja aioin antaa omenasosetta, mutta en ikinä ehtinyt kun aina yhtäkkiä tulikin Sintin nukkumaanmenoaika vastaan. Viimein päätin heittää ne(kin) periaatteeni ikkunasta ulos, että antaisin vauvalle vain itsekeiteltyjä soseita. Kun ei ehdi niin ei ehdi. Niinpä eilen ostin sitten Prismasta omena-, päärynä- ja luumusosetta ja suunnittelin, että uusi systeemi on sellainen, että maistelutan uudet soseet Sintille ihan purkkiversiona ja jos ne uppoavat, niin keittelen kyseistä hyväksi havaittua mössöä kattilallisen ja pakastan. Jos eivät uppoa, niin enpähän turhaa käytä kallista aikaani luomuherkkujen keittelyyn. Tänään ollaan hyvässä aikataulussa kun ollaan jo ehditty syödä aamupäivällä pottua ja maistaa ensimmäinen satsi (2tl) omenasosetta! Sintin ilme on aina uuden sapuskan kohdalla näkemisen arvoinen, mutta kumma kyllä kaikki tarjottu on tähän mennessä syöty kiltisti. Mitä nyt tänä aamuna nirsoiltiin perunasoseen kanssa, mutta luulen sen johtuneen siitä, että nälkä oli ehtinyt kasvamaan liian kovaksi ja maitoa olisi pitänyt saada äkkiä.

Bataattia me olemme syöneet kahdesti, mutta sen laitoin tauolle koska Sintti oli bataatin maistelun aikoihin pari päivää kummallisen kärttyinen ja itkuisa. En oikein löytänyt syytä tuolle kärttyisyydelle joten päättelin että bataatilla saattoi olla osuutta asiaan. Huomenna todennäköisesti kokeilen uudestaan ja sittenhän sen näkee viimeistään, että johtuiko se ruoasta vai jostain muusta.

Nukahtaminen meillä on mennyt aika kummalliseksi. Ennen Sintti nukahti rinnalle iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja jatkoi uniaan melko varmasti aamuyöhön, mutta viimeisen viikon aikana ollaan herätty melkein joka ilta kesken kaiken. Usein syynä on se, että Sintti on unissaan kammennut itsensä mahalleen, herännyt ja ruvennut itkemään. Ja meillä kun ei kerran heräämisen jälkeen enää kovin helposti nukahdetakaan uudestaan! Ainakin kaksi iltaa on mennyt siihen, että olemme vuorotellen käyneet nukuttamassa varsin virkun näköistä tyttöä uudestaan, ja homma on kestänyt jopa 2h. Tämä syö välillä naista kun ei jää omaa aikaa illasta yhtään. Mutta jotain hienoa tapahtui viime yönä: Sintti oli taas kammennut itsensä pystyyn puoli kolmelta (nukahdettuaan kiltisti klo 20:00), ja jatkoi uniaan ihan vain sillä, että käänsin tytön kyljelleen, laitoin tutin suuhun ja silitin pari kertaa päätä!! Seuraava herätys oli klo 5:30 kun ruvettiin eka kertaa syömään. Tällaista ei ole tapahtunut ikinä aikaisemmin vaan yöherääminen on vaatinut aina päälle ruokailun :)

Loppuun vähän hehkutusta: meillä oli vasta eräät juhlat joihin osallistuimme koko perheen voimin ja taas pitää ihmetellä kuinka hyväntuulinen lapsi Sintti kuitenkin on. Olimme hirveän hälinän keskellä monta tuntia ja neiti itki tuskin yhtään! Ainoastaan nälän iskiessä alkoi nälkä-ähinät mutta muuten meillä oltiin oikein tyytyväisiä kun oli paljon katseltavaa joka puolella ja usein joku jututti Sinttiä, joten mikäs siinä oli viihtyessä. Jututtajat palkittiin sitten hymyllä.

Hyvää vappua itse kullekin! Meidän perhe viettää sitä hyvin rauhallisesti kotosalla kolmestaan, ja ehkä huomenna käymme kävelyllä vappuhulinaa katselemassa :) Hmm, onkohan Sintti vielä liian pieni vappuilmapallolle...? Mutta jos Sintti ei välitä siitä niin äidille kyllä kelpaa, hih.

30 kommenttia:

  1. lapsellehan on suositelty syöttämään yhtä makua kerrallaan jos sille sattuu tulemaan allergiaa jostain ruuasta.veikkaan että bataatin maistelun aikaan sillä on voinu hampaat ruveta kaihertaa kun Sintti on siinä iässä jo että ne rupee häirihtemään pikkasten köllöttelyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yhtä makua vaan syötetäänkin kerralla. Epäilen vähän itsekin, että hampaita taitaa tehdä kun viime ilta ja yö meni ihan pipariksi ja tänäänkin ollaan oltu aika itkuisia...

      Poista
  2. ihanat yöunet teillä, meillä ne on nyt hieman haasteita herättäviä, toivottavasti tästä unikoulusta on apua ettei joka ikinen tunti jäbä heräisi itkeskelemään.

    meillä aviokki ehdotti ruokien tekoa itse ja totesin, että en kyllä siihen rupea, vaan luotan siihen, että kotimaiset ruoat ovat täysin turvallisia syöttää meidän vauvalle. Tyypillä kun tuppaa olemaan myös aika minimaalinen kärsivällisyys ruokailun suhteen, joten uskon, että helpommalla pääset myös, kun tuo tunti tosiaan on lyhyt aika.

    Marun kommenttiin lisäisin, että valitettavan monet valmiit soseet eivät ole yksittäisiä aineita sisältäviä (kuten Veera minulle aiemmin kommentoi, kun tuskailin sitä soseiden sopivuusrumbaa sillä, että yksi uusi aine kerrallaan) vaan mukana on kaksi eri ainesta, joten jos jokin yhdistelmäsose, esim. päärynä-omenasose, aiheuttaisikin allergisia oireita, niin olisi kuitenkin tiedossa, että jompikumpi näistä on se allergisoiva eikä tarvitsisi kovasti muuten arvuutella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin, kaupan hyllyllä oli tosi paljon sekoituksia ja piti ihan tosissaan tutkailla niitä hedelmäpurkkejä, että löytäisi pelkän omenan ja pelkän päärynän jne. Kyllä niitä sitten joskus myöhemmin voi syöttää, mutta ei ihan vielä kun olisi kiva ensin nähdäkin että miten Sintti mihinkin makuun suhtautuu. Ompusta tuntui tykkäävän, niin sutjakkaasti meni eilen alas 2 teelusikallista ensimaistatusta:)

      Poista
    2. ainakin persikkaa, aprikoosia, päärynää, omenaa, luumua, mustikkaa löytyy omina purkkeinaan.

      mä tajusin nyt yht´äkkiä, kun aloitellaan noita armottomia lihansyöntiaikoja, että siinä tulee melkoisen nopeasti testattua myös vehnä pastan muodossa sekä riisi. joutuu taas vähän suunnittelemaan näiden syöttöjä ettei tulisi ihan hirmu tiheässä tahdissa montaa uutta juttua. tyyliin nyt saa kanaa ja bataattia (bataatti on jo tosi tuttu), sitten kun on todettu ettei kana aiheuta mitään, niin annetaan riisiä ja kanaa ja silleen. :) tää on kyl sellanen logiikkaälyviidakkotestaus :D

      Poista
  3. Siinä on tosiaan hirmuhomma, jos keittää itse kaikki soseet... Minulla on ollut asiaan jokin kumma päähänpisto, joten vietän edelleenkin tuntikaudet kuorien ja keittäen luomuperunoita, bataatteja, porkkanoita, yms. vihanneksia. Ja siihen kun sitten lisää makeat omena- ja päärynäsoseet päälle - ja tietysti tuoremarjoista tehdyt soseet, ollenkaan unohtamatta luomupossua, -kalaa, yms yms yms, niin noh, soppa on niinkutsutusti valmis! ;D. Aloitin urakan kun vauvalla oli oletettu maitoallergia ja täällä Englannisa oli vaikea bongata soseita jotka olisivat olleet täysin laktoosivapaita. Nyt se ongelma alkaa olla ratkaistu (maistellaan jo maitoakin pienissä erissä) ja omatkin periaatteet ovat väljentyneet, mutta nytpä meidän prinsessa ei oikein enää haluakaan purkkisoseita kun on tottunut kotitekoisiin. Onneksi hampaita alkaa jo olla, joten pian lounastetaan samoja ruokia koko perhe. Mutta nyt jos voisin mennä ajassa taaksepäin, niin saattaisin kyllä hellittää periaatteistani hieman aiemmin.

    Hauskaa vappua teille. Toivottavasti saatte Sintin kanssa oikein ison vappupallon! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä saatiin iso vappupallo! :)

      Sinä olet ollut tosi ahkerana soseiden kanssa. Katsotaan alkaako mullakin sitten myöhemmin rahkeet riittää tuohon kunhan tämä pahin vaihe saadaan ensin alta pois...

      Poista
  4. Mä keitin lihat, kalat ja vihannekset ja ostin marjat ja hedelmäsoseet kaupasta. Tämä siksi, että hedelmäsoseet olivat pelkkää hedelmää, mutta esim. naudanliha-perunasose sisälsi paljon kaikkea muutakin, kuten maissia. Naudanlihaa saattoi puolestaan olla vain 10%.

    Lapsi ei koskaan syönyt kaupan soseita, mutta toisaalta tottui aitoihin makuihin alusta saakka, eikä nyt parivuotiaana nyrpistä nenäänsä oikeastaan millekään ruoalle. Arvelen niillä omatekoisilla soseilla olleen vaikutusta. Mutta aloin keitellä niitä vasta kun lapsi oli puolivuotias, eikä ollut enää rinnalla jatkuvasti.

    Imetätkö aina samassa asennossa? Oletko kokeillut onnistuisiko joku muu syöttöasento nyt kun lapsella on niin paljon muuta mielessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestäkin tuntuu, että mieluummin noita "ruokasoseita" keittelisi itse, mutta katsotaan nyt miten tämä lähtee menemään. Ettei vaan taas tule tehtyä sellaisia "periaatteita" mitä ei kuitenkaan pysty pitämään! :)

      Imetän kotona ollessa pääsääntöisesti makuullaan, mutta esim. jos on vieraita tai ollaan kyläpaikassa niin sitten istualtaan. Kumpikin asento tuntuu käyvän Sintille, mutta pari päivää sitten totesin, että kyllä istualtaan imettäessäkin näköjään halutessaan lapsi pystyy kampeamaan itseään pystyyn...niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin! Kun on kamala tarve liikkua niin sitä sitten toteutetaan ihan joka paikassa.

      Poista
  5. Kyllä minä ainakin aioin ostaa Kloppiselle vappupallon! Hän on toki Sinttiä muutaman kuukauden vanhempi, mutta kyllä sitä kuvittelisi, että siinä on pienelle silmäparille kummasteltavaa, kun katossa liitelee Pokemon tai Muumipeikko. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ostettiin Hello Kitty - pallo ja Sintti oli siitä aivan riemuissaan! Se rapisi niin ihanasti ja sitä pystyi kädellä tönimään. Ja kun isi auttoi puskemaan sitä päällä, niin kuultiin aivan mahdottomat kikatukset :D

      Poista
  6. Periaatteet on tehty rikkottaviksi! =) Meillä muut paitsi marjat ja hedelmät tehdään itse ihan käytännönkin pakosta, sillä neiti ei suostu syömään kaupan soseita. (vaikka matkoilla olisi kiva ollut tarjota valmista). Sormiruokailua kannattaa harkita, sillä siinä pääsee vanhemmat helpolla ja vauva saa laadukasta ravintoa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, odotan kovasti että pääsen tarjoamaan jonain päivänä sitä sormiruokaa! Olen vierestä nähnyt kun kavereiden lapsi syö aivan innoissaan itse pastanpalasia, vihanneksia jne jne joten aion ehdottomasti kokeilla itsekin :)

      Poista
  7. Purkkisoseilla meilläkin mennään, Jampalla meni ainakin jostain syystä siitä bataatti-keskurpitsasoseesta maha kovalle, voiskohan siinä olla syytä Sintin itkeskelyyn? Samoin on mennyt marjasoseista (mustikka ja vadelma), eli enimmäkseen vedellään nyt makeista soseista hedelmäsoseita. Luumu taas tahtoo tulla jostain syystä pukluna ulos (nyt on kolmesti kokeiltu ja aina sama juttu.)Pelkkä peruna on vieläkin yök, mutta ne peruna-kukkakaali ja peruna-parsakaali yhdistelmät uppoaa hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyllytin sen bataatin hetkeksi kokonaan, mutta niinpä vain on tämäkin päivä mennyt itkeskelyyn ja kummalliseen hankalaan oloon. Pakko olla hampaista kyse, tai sitten joku muu mahavaiva...

      Poista
  8. Hauskaa vappua! Meidän viikon vanha poitsu sai ainakin oman Haisuli-pallon.

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos! Tässä jo vapun viimeisiä tunteja vedellään :)

      Poista
  10. Sitkeästi olet jaksanut syöttää rintaa neiti tiheäimulle : ) meillä ainakin neljän kuukauden kieppeillä tihentynyt rinnalla roikuskelu tarkoitti puhtaasti sitä, että pelkkä maito ei tahdo riittää. Varsinkin ku
    N jäppisen koko olo tuohon aikaan aika iso. Jos saat pikku hiljaa uppoamaan enemmän soseita, helpottaa varmasti ruokailun tiheys ja ehkä yöunetkin pitenevät. Eikä sen tarvitse silti tarkoittaa merkittävästi vähentyvää imetystä. Tuon ikäinen tehoimuri saa harvemmistakin kerroista taatusti riittävästi luomujuomaa. Tämä tseppaukseksi jos siis haluat vähentää imetyksiä ja ottaa kiinteitä mukaan muutenkin kuin maisteluna.

    Meillä kävi myös niin, että kaupan hienommat soseet upposivat helpommin kuin omatekoinen, jota en saanut tehosekoittimen ja siivilänkään läpi riittävän hienoksi. Nyt ajattelin ottaa uudestaan omatekoisia käyttöön, kun muutenkin voi kokeilla karleampia ruokia. Jos omia jaksaa, sehän on tosi hyvä, mutta kun aika muutenkin on kortilla vauvan kanssa, voi minusta tässäkin mennä välillä helpomman kaavan mukaan. Pääasia, että joku ruoka alkaa maistumaan. Tai ei kai ne kaupan mössöt miltään maistu : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppailuista. Kyllä mulla maito ainakin tuntuu riittävän, nimittäin välillä oikein kauhulla katson kun Sintti tempoo itseään kesken ruokailun tai ruokailun päätteeksi rinnalta irti, ja rintakumi senkun täytyy maidolla, kunnes se alkaa tulvehtia yli. Maitoa siis on, mutta tyttö ei aina oikein malta keskittyä siihen ruokailuun!

      Niin, ja meillähän on siis syöty näin tiheästi käytännössä aivan alusta asti...Onneksi nyt tämä syöntivälien pidennysyritykseni on tuottanut tulosta ja yllättävän hyvin ollaan saatu venytettyä jopa 1h15 min -1,5h ennenkuin taas syödään. Kai siitä ei mitään haittaa ole jos alan vaan antaa Sintille reilummastikin noita soseita...Sitten ajattelin kokeilla mahdollisesti illoille velliä kunhan saan ostettua oikeaa. VIikonloppuna ostin vahingossa kauravelliä jota ei siis tietenkään vielä voi antaa.

      Jospa tämä tästä :)

      Poista
    2. Joo, siis ehdottoman hienoa, että riittää ja jaksat noin sitkeästi. Minä tarkoitin itseasiassa sitä, että maito siis riitti täälläkin rinnoissa, sitähän senkun tuli lisää kun herra tilasi. Mutta tihentynyt imeminen vei kirjaimellisesti mehut minusta ja oli neuvolankin mielestä merkki siitä, että ruokaa tarvitaan jo reippaasti muussakin muodossa. Meillä neuvolan neuvot on aina aika äitiä säästäviä :) Joten tarkoitin siis lisäruuan tarvetta maidon riittämisestä huolimatta.

      Ja ehdottomasti homma lutviintuu. Nää siirymisvaiheet on aina jonkinlaista pähkäilyä, luulisin.

      Poista
    3. Joo, on se kiva että äitiäkin ajatellaan. Pitkällä juoksulla on yllättävän rankkaa olla tällainen ruokinta-automaatti, varsinkin kun se ruoan tarve vaan lisääntyy! Nyt mulla on tässä muutaman päivän aikana onneksi helpottanut enkä koe niin ahdistavaksi sitä imetysruljanssia, se tunne oli siis luojan kiitos vain väliaikainen :)

      Poista
  11. Innostun nyt ensimmäistä kertaa kommentoimaan :)

    Komppaan edellisiä kirjoittajia siinä, että tuon ikäinen varmasti osaa syödä tarpeeksi vähän vähemmilläkin imetyskerroilla, varsinkin kun soseita alkaa varmaan aika nopeasti mennä puolikin purkkia kerrallaan, mikä on pikku masulle jo paljon. Joten ehkä vähemmätkin imetyskerrat riittävät, kunhan vaan vauvakin tajuaisi sen... Huoliiko tuttia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! :)

      Lähinnä meillä se ongelma on tainnut olla siinä, että tyttö saattaa puklata ruokailun päälle reilummasti, mikä aikaansaa masussa ilmeisesti sellaisen tunteen että siellä ei ole tarpeeksi sapuskaa. Ja voi olla tottumustakin, kuka tietää...

      Kyllä meillä tuttia osataan nykyään imeskellä. Tosin silloin kun on kova nälkä, se saattaa lentää kaaressa suusta kun vauva tajuaa ettei sieltä mitään ruokaa tule ;)

      Poista
  12. eikö pulauttelu ole merkki ylensyönnistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole, kaikki vauvathan pulauttelevat. Meillä tämä on itse asiassa vaan ajan saatossa vähentynyt.

      Poista