maanantai 11. helmikuuta 2013

Imetyksen jälkeen

Niinkuin viime postauksessa mainitsin, lopetin imetyksen aivan äskettäin, noin puolitoista viikkoa sitten. Olen odotellut kuin kuuta nousevaa sitä tunnetta, että saan nukkua mahallaan kun mikään "ylimääräinen" ei ahdista rinnoissa eikä tarvitse pelätä patteja (joita siis sain imetysaikana aivan kaikesta!). Samoin sitä, että saan heittää roskikseen parit erittäin kulahtaneet imetysliivit. En ole uskaltanut vieläkään lopettaa niiden käyttöä, sillä joku taisi vinkata aiemmin blogiini, että kannattaa antaa rinnoille aikaa toipua ja vasta sitten vaihtaa tavallisiin rintsikoihin.

Ennen lopettamista pelkäsin, että maitoa nousee vieläkin rintoihin ja että joutuisin kaivamaan pumpun jostain kaapin perukoilta esiin. Tätä silmälläpitäen ajoin imetystä alas hyvin verkkaiseen tahtiin ja vasta noin viikkoa ennen töihinmenoa lopettelin aamuimetyksen. Maitoahan siis muuten olisi vaan tullut ja tullut, Sinttikin olisi hyvin tyytyväisenä tainnut jatkaa vaikka kouluikään ;)

Nyt puolentoista viikon jälkeen tunnen, että maitoa on rinnoissa edelleen. Sellaista kamalaa ahdistuksen tunnetta ei ole vielä tullut, mutta nämä imetyksen tuhoamat nahkapussini näyttävät valheellisen täyteläisiltä, mitä ne eivät siis tosiaankaan ole! Lisäksi tänä aamuna kun heräsin, vasempaan eli siihen aktiivisempaan rintaani oli hiipinyt salakavala patti ja nyt on sellainen semi inha olo. Ei houkuttele niin pumppaus kuin kaalilla hautominenkaan, sillä niidenhän piti olla mennen talven lumia. Pidän itselleni peukkuja, että nämä oireet katoavat vaivihkaa pois ja saan vihdoinkin kierähtää tyytyväisenä mahalleni nukkumaan ennenkuin se on menoa taas :)

Ja mitä menoa siis? No tietysti uutta raskautta! Ihanan kurjat ja ah niin kauan odotetut kuukautiset alkoivat vihdoinkin joulun aikaan. Kyllä niitä odotettiinkin. Osasin jo arvella menkkojen saapuvan siitä syystä, että paria viikkoa ennen koin ensimmäisen ovulaation, joka oli harvinaisen kivulias verrattuna siihen mitä muistin ajalta ennen raskautta. Toinen ovis puolestaan koettiin tammikuussa ja kolmas on meneillään juuri nyt - mitenpäs muutenkaan sillä mies on parhaillaan matkoilla ;) Kirjanpitoni mukaan otolliset ajat alkavat n. 15.-17. päivän tienoilla, mutta on vaikea tietää milloin on juuri "se oikea" hetki. Kun IVF-hoitoa tehtiin, ultralla todettiin todellinen ovulaatioaika melko paljon myöhemmäksi siitä kuin itse tunsin ja luulin, eli käytännössä sen jälkeen kun kaikki oireet olivat jo loppuneet. Nyt mietin, että voiko se tosiaankin pitää paikkaansa koska nyt ovulaatiot ovat niin järkyttävän paljon kivuliaampia, että tuntuu että siellä täytyy olla jotain meneillään paljon aikaisemmin! Aivan hirveä jomotus ja pakotus alavatsassa viikon ajan, melkein mieluummin potisin ne itse kuukautiset. En tiedä sitten ovatko nämä jotain käynnistysvaikeuksia vai tällaistako tämä tulee nyt synnytyksen jälkeen olemaan...

Jos meillä ei tärppää tästä kuusta, mikä on enemmän kuin todennäköistä ellei armas mieheni saavu sieltä pian kotiin aviollisia velvollisuuksiaan täyttämään, on aika varata aika lapsettomuusklinikalle sulattelemaan pikkuisia pakkasesta. Tammikuussa soitin klinikalle, josta neuvottiin että imetyksen lopettamisen jälkeen tulee yleensä odottaa yksi täysi kierto ennenkuin hoitoja ruvetaan tekemään.

Hätähousuna olen jo ehtinyt laatia kaikenlaisia laskelmia niin kakkosen syntymästä kuin tulevasta ikäerostakin. Aiemmin toivoimme mahdollisimman pientä ikäeroa mutta luonto päätti toisin ja nyt voi sanoa, että siitä tulee vähintään 2 vuotta. En haluaisi toisenkin lapsen syntyvän joulukuussa joten siitä syystä olisi hyvä jättää maaliskuun hoitokierros väliin, mutta arvatkaapa kahdesti että maltanko! Jos taas kakkonen syntyisi tammikuussa eli huhtikuun hoidoista, lapsille tulisi teknisesti ottaen 3 vuoden ikäero, mutta käytännössä vain reilut 2 vuotta mikä olisi kivempi vaihtoehto lasten itsensä kannalta.

Kiva näitä asioita on pyöritellä päässään, mutta lopputulos tulee taas jälleen kerran olemaan takuulla jotain ihan muuta kuin mitä suunnittelimme :) Koitan siis mennä hoitoihin avoimin mielin ja vähän paremmalla kärsivällisyydellä varustettuna kuin aiemmin, sillä olisi aika hullua jos meillä tärppäisi yhtä onnekkaasti kuin eka kierroksella!

25 kommenttia:

  1. Oman ja parin kaverin kokemuksella sanoisin, että juuri nyt on otollinen aika tulla raskaaksi! Mä tulin raskaaksi sillä viikolla, kun lopettelin viimeistä iltaimetystä. Enkä huomannut olevani raskaana ennen vk 7-8! Testikin oli negatiivinen! Nyt mennään rv 17 ja ikäeroa lapsille tulee 1v9kk. Eli imetyksen lopetus taitaa tosiaan olla aika hormonaalinen mullistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, onneksi olkoon! Olisipa mukava seurata sinun jalanjäljilläsi :)

      Poista
  2. Ymmärsin jotenkin aikaisemmin, että ette voi saada lasta ilman hoitoja, koska miehellä alentunut hedelmöittymiskyky? Ainakin tuossa palkissa lukee niin? Onko luomulapsi sitten kuitenkin mahdollinen, kun kirjoitit, että ei tule tärppäämään, jos mies ei saavu kotiin? Sori, en oikein nyt tajua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että meidän testitulokset Sinttiä yrittäessä olivat tosi kehnot. En nyt tiedä yhtään mitä minun silloisille ovulaatio-ongelmilleni kuuluu, mutta olisi kieltämättä pienoinen ihme jos miehen tulokset olisivat muuttuneet yhtäkkiä huomattavasti paremmaksi, sillä eihän raskaus ole hänen kehoonsa vaikuttanut millään tavalla.

      Aika moni on minulle sanonut, ja sellaisia esimerkkejä on täällä blogistaniassakin, että eka lapsi on jouduttu hankkimaan hoidoilla mutta jotenkin raskauden jälkeen keho on kaiketi muuttunut vastaanottavaisemmaksi ja sitten onkin seurannut luomuyllätys. Mutta kuten sanottua, se ei taida meillä olla tosiasiallisesti mahdollista, vaikka mukava näin olisi ajatella! Tietysti kovasti yritetään, koska olisi niin paljon mukavampaa, helpompaa ja halvempaakin jos kakkonen saisi alkunsa luonnollista kautta. Eihän sitä nimittäin koskaan tiedä.

      Jos ihan karkeat johtopäätökset vedän niistä silloisista miehen tuloksista, niin varmaan meillä oli ainakin silloin joku 1-3% mahdollisuus tulla luomusti raskaaksi...Klinikalle taitaa siis joka tapauksessa johtaa meidän tie vaikka muuta toivottaisiin! :)

      Poista
  3. Kiva, että olet palannut taas kirjoittelemaan! (Blogisi oli ensimmäinen, jota aloin seurata, kun itse aloimme yrittää lasta ja sain siitä valtavasti virtuaalista tukea.) Meillä tulee tuo imetyksen lopettaminen ajankohtaiseksi noin parin kuukauden päästä, ja kiinnostaisi kuulla, miten käytännössä hoidit vieroituksen. Annoitko maitoa/korviketta? Juotitko Sintille pullosta vai annoitko nokkamukista ruuan yhteydessä? Annatko edelleen iltamaidon ennen nukkumaanmenoa vai oletteko luopuneet siitä? Mukavaa alkukevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinä, ihana kuulla, kiitos kivasta kommentista! :)

      Imetyksen vähentäminen olikin yllättävän haasteellista siinä 10 kk:n jälkeen muistaakseni reilun kuukauden ajan. Joskus niillä tienoin nimittäin rupesin vähentämään imetyskertoja, mutta kesti aikaa ennenkuin Sintti rupesi ihan kunnolla juomalla juomaan nokkamukista vaan lähinnä se oli sellaista maistelua. Tyttö tykkäsi kai enemmän siitä lämpimästä maidosta jota sai tissistä, kuin jääkaappikylmästä vastikkeesta jota tarjottiin nokkamukista :) Hyvä jos sentin verran mukin pohjalta joi ruoan kanssa.

      Neuvolassa sanottiin, että kyllä lapsi sen tarvitsemansa nesteen ottaa eikä tarvitse olla huolissaan, varsinkin jos pissavaippoja kastuu. En muista montako imetyskertaa tuossa vaiheessa vielä oli, olisikohan 10 kk:n iässä ollut jotain 4-5 ja 11-12 kk:n iässä ne jossain vaiheessa vähentelin kahteen, eli aamu- ja iltatissiin. Vuoden iässä rupesin sekoittamaan nokkamukiin osan vastiketta ja osan lehmänmaitoa, ja pikku hiljaa se rupesikin maistumaan paremmin.

      Silti tunsin oloni paremmaksi kun noin 11kk:n paikkeilla otin mukaan yhden maitopullollisen (vastiketta) per päivä, minkä Sintti joi tyytyväisenä ja ahneesti. Tämä piti lopettaa vajaan vuoden iässä kun pari kertaa kävi niin, että tyttö pissasi tunnin parin päästä vaipan ja kaikki vaatteensa märäksi, eli tuollainen nestemäärä oli yksinkertaisesti ihan liikaa. Siihen loppui siis pullot kokonaan eikä Sintti sitä sen kummemmin murehtinut vaan rupesi juomaan paremmin ja paremmin mukista.

      Vuoden iässä Sintti sai siis aamutissin ja iltatissin + kaikilla aterioilla nokkamukista maitoa, tai ehkä kerran päivässä pelkästään vettä että tottuisi juomaan myös sitä. Vähän ennen päiväkodin aloitusta jätin aamutissin pois koska silloin 2 tuntiakaan ei olisi riittänyt aamutoimiin, sillä se vei ajallisesti niin kauan. Ja noin vuoden ja kuukauden iässä jäi iltatissikin.

      Meillä ei oikeastaan ole ollut koskaan mitään varsinaista "iltamaitoa" koska tyttö on nukahtanut tissille. Nykyisin kun syö iltapalaksi puuron ja maidon mukista, sen jälkeen harjataan hampaat ja tyttö menee nukkumaan eikä enää syödä tai juoda mitään. Ihan tyytyväisenä menee nukkumaan näin :)

      Toivottavasti sait vastauksen kysymykseen! Tuo imetyksen vähentäminen oli aika haasteellinen kuvio, mutta onneksi se ei kestä kovin kauaa ja lapsi oppii nopeasti nokkamukiin varsinkin jos on totutellut siihen jo aiemmin!

      Poista
    2. Kiitos hyvästä ja kattavasta vastauksesta! Jotenkin tuolla tavalla olin itsekin ajatellut toimia, ja nyt tiedän, että olin "oikeilla jäljillä".

      Poista
  4. Hmm.. En jostain syystä saanut vastattua suoraan Uteliaan ja Veronan kommentteihin, mutta pitänee sanoa seuraavaa.

    Raskaus todellakin muuttaa naisen elimistöä ja auttaa usein esim. ovulaatio tai kiinnittymisongelmiin. Elimistö saattaa hoksata, että ahaa, tästä on kyse. Ja tästä syystä uusi raskaus saattaa alkaa hyvinkin helposti edellisen jälkeen. Joillain jopa liian helposti.

    Mikäli suvunjatkamisongelmat taas ovat miehellä, ei naisen raskaus vaikuta tähän mitenkään. Naisten ongelmien paraneminen ei auta miehen tavaran paranemisessa. Vaikka naisen elmistö olisi kuinka otollinen, mutta jos siittiöt eivät esim. liiku tarpeeksi, tai niitä on surkean vähän. No can do ja tarvitaan tiedettä apuun.

    MUTTA siemennesteen laatu ei ole kiveen hakattu muuta kuin niissä tapauksissa että mies on esim. lapsena sairastanut sikotaudin ja sen seurauksena hänen siittiönsä ovat hedelmöittymiskevottomia. Mies voi nimittäin itse vaikuttaa sperman laatuun, ellei tosiaan ole todettu jotan esim. edellä mainittua.

    Tupakoinnin lopettaminen, saunomisen vähentäminen, tiukkojen housujen välttäminen, läppäri pois sylistä tyylisillä keinolla voidaan parantaa siittiöiden liikkuvuutta ja laatua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista, Bioloogi! Näinhän se juuri on, kuten kirjoittelitkin. Meillä on oikeastaan noista vain se läppäriaihe, josta mm. kommenttisi herättelemänä eilen miestä muistuttelin ;)

      Poista
  5. Mulla alkoi kuukautiset lähes tasan kuukausi synnytyksestä ja imetyksestä huolimatta vaikka toivoin, että ne olisivat edes hetken pois. Ystäväni sanoi, että raskaus vei häneltä kuukautiskivut pois, mutta mulla ainakin särky on ihan mahdoton, sekä ovulaation, että kuukautisten aikana.


    Onnea uuteen raskautumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vau, menkat kuukausi synnytyksen jälkeen kuulostaa aika aikaiselta, kieltämättä eka kuukausina oli helpompaa kun ei tarvinnut niiden kanssa "pelata" :)

      Onko sulla muuten nuo kuukautis- ja ovulaatiokivut yhtään helpottaneet? Vai oletko siis aivan vasta synnyttänyt?

      Poista
    2. Kuulostaa joo. Menin lääkäriin kun luulin jälkivuodon olevan pitkittynyttä, mutta lääkäri vain totesi, että kuukautiset ne on ja pakko se oli uskoa kun siitä lähtien sama toistui joka kuu. Eivät ole kivut helpottaneet. Synnytyksestä on nyt kohta 11 kk ja mietinkin pillereiden aloittamista, koska nuo kivut ovat aika järkyttävät. Jospa ne auttaisivat.

      Poista
    3. Voi vitsi, siinä taas yksi riesa meille synnyttäneille naisille, eipä tuollaistakaan olisi osannut etukäteen ajatella että menkat ja ovikset muuttuvat niin kivuliaiksi. Toivottavasti pillereistä tms löytyy apu!

      Itse luotan siihen, että mahdollinen pian koittava raskaus vapauttaisi niistä oviskivuista ;) Murehdin taas asiaa sitten uudestaan sen jälkeen.

      Poista
  6. Toiset odottaa innoissaan kuukautisia synnytyksen jälkeen voidaakseen alkaa yrittää seuraavaa, mutta itse olisin toivonut vähän pidempiä taukoja noissa kuukausittaisissa ihanuuksissa. Esikoisen kanssa kuukautiset alkoivat, kun hän oli 4kk. Nyt Tosikoisen kanssa mulla oli rapiat 3kk jälkivuotoa ja kah, siitä 2vko tauon jälkeen alkoi kuukautiset. Blaargh! Sanoinkin puolivitsillä miehelle, että ei meidän kannata lapsia hankkia ainakaan sen takia että saisin taukoa kuukautisista. ;D Nooh, ainakin kroppa toimii joten pitänee olla siitä kiitollinen. :)

    Tsemppiä ja malttia teille kakkosen yrittämiseen! <3

    PS. Aloitin itsekin uuden blogin, tällä kertaa Bloggeriin. Tervetuloa kurkkimaan! Varsin erilainen kuin aikaisempi mutta toivottavasti tästäkin tykätään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Äni! Kävin kurkkaamassa uutta blogiasi ja jätin myös merkkiä käynnistä :)

      Poista
  7. Nyt sohaisen käteni muurahaispesään mutta en voi olla kysymättä. Miksi laitoitte yksivuotiaan päiväkotiin? Rahasta se tuskin on kiinni, jos teillä on varaa lapsettomuushoitoihin yksityisellä. Jotenkin sitä kuvittelisi, että hartaasti toivotun, hoidoilla alkuun saatetun lapsen kanssa haluaisi olla pidempään kotona? Tai jos se ei äidille onnistu, sitten isä jäisi lapsen kanssa edes puoleksi vuodeksi, tai vuodeksi. Kävelykyvytön, syömistaidoton ja puhekyvytön lapsi on käytännössä vauva ja monilla tavoin kyvytön pysymään mukana ison ryhmän hälinässä.

    Tämä on arka aihe, tiedän. Mutta nykyiset kehityspsykologiset tutkimukset puhuvat kiistatta sen puolesta, että yksivuotias on liian pieni aloittamaan päiväkodissa. Parasta, jos kotihoito ei syystä tai toisesta ole mahdollista, olisi mahdollisimman pienimuotoinen ja kodinomainen hoito.

    Toivottavasti, jos teille suodaan toinen lapsi, otat esikoisen kotiin, että hän pääsee vielä nauttimaan pienenä olemisesta ja saatavilla olevasta sylistä.

    -Paake-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry, mutta en ole aio valottaa yksityiselämääni blogin puolella niin paljon kuin tähän vastaaminen perusteellisella tavalla edellyttäisi. Meillä on omat painavat syymme tehdä niinkuin teemme, enkä koe varsinaista tarvettakaan lähteä sitä puolustelemaan tai ruotimaan.

      Ja loppuun vielä mainittakoon, että vaikka Sintti päiväkodissa käykin, hän ei varmasti kärsi sylin puutteesta nyt tai jatkossakaan.

      Poista
    2. Ja saa erittäin hyvät sosiaaliset taidot kaupanpäällisinä! :)
      t: Elmiina

      Poista
  8. Moimoi! Joo, se taisi olla minä, joka vihjasi niistä imetysliivien käytöstä töihin paluun yhteydessä. Meidän poika lopetti itse rintamaidon lähes 2,5kk sitten ja vasta eilen kävin päivittämässä liivivarastot ja uskalsin luopua imetysliiveistä. :D sen verran hyvin oli mieleen jäänyt rintatulehdus heti töihin paluun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saara, kiiti vaan kovasti - se oli tosi hyödyllinen vinkki! :) Luulen, että itsekin joudun tässä ainakin pari kolme viikkoa vielä odottelemaan ennenkuin on sopiva aika vaihtaa tavallisiin. Niin kovin tuntuu vieläkin eri puristustilanteet jne rintoja ärsyttävän.

      Saapa nähdä, löytyykö vanhoista liivivarastoista enää mitään sopivaa..!

      Poista
    2. Siis niistä kulahtaneista imetysliiveistä oli niin upeaa päästä eroon! Miten voikaan nainen taas nauttia naiseudesta! :) UUH! ;)
      t: Elmiina

      Poista
  9. Heippa! Sulla on kiva blogi, Verona. Pakko kommentoida tuohon Paaken näkemykseen, että me myös joudumme laittamaan pikkuisen yksivuotiaana hoitoon, vaikka alammekin yrittää toista hoidoilla (yksityisellä) samantien. Kuten teillä, syitä on monia, mutta pitää kyllä sanoa, että hoitoon menee meillä about kuukauden tulot (erinäisillä taloudellisilla järjestelyillä saamme sen toteutumaan). Sillä rahalla ei kuitenkaan jäätäisi kotiin lasta hoitamaan, ikävä kyllä. Puhumattakaan siitä, onnistuisiko töistä poisjääminen sillä rahasummalla, mitä PASiin menee...! Ärsyttää tuollaiset kannanotot, jos itsellä ei samasta tilanteesta ole kokemusta. Muutenkin surettaa, kun ei voi jäädä kotiin, vaikka kuinka haluaisi.

    A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista! :)

      Kieltämättä tuo PAS on myös yllättävän kallis operaatio, joten eipä sitä oikein kotihoidontuella maksella. Toisaalta olisi kiva ajatella, että ehkä sitten kahden lapsen kanssa olisi parempi mahdollisuus olla kotona vähän pidempään, jos moni muukin asia antaa myöden.

      Tsemppiä teille kakkosprojektiin!

      Poista