sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Voihan korvatulehdus!

Meidän pikkuinen neiti on ollut viikon aikana tooosi pipi. Viikko sitten salakavalasti kimppuun hyökkäsi norovirus, jonka johdosta mies löysi sängystä oksennuksessa kylpevän lapsen, joka silti olisi lopen uupuneena halunnut vain jatkaa nukkumista. Eihän siinä muu auttanut kuin kaikki kamppeet ja petivaatteet pois sekä tyttö kylpyyn. Luojan kiitos oksentelu jäi tähän, mutta siitä alkoikin ripulointi joka kesti useamman päivän. Silti sanoisin, että pääsimme helpolla kun luin netistä toisten kokemuksia noroviruksesta. Niin taaperoita kuin aikuisiakin joutuu ilmeisesti tuon tuostakin sairaalaan tiputukseen jos oikein pääsee kuivumaan, kun nesteet eivät pysy sisällä.

Pahaksi onneksi yhtä aikaa yrjötaudin kanssa iski flunssa, eli siitä asti nenä on vuotanut ja tyttö oli edellisviikonloppuna myös vähäsen kuumeinen. Tämä kuitenkin meni nopeasti ohi, ja tyttö pääsi tiistaina taas päiväkotiin, tosin nenä silti valuen. Näin jälkikäteen sanottuna tuona viikonloppuna alkunsa taisi saada korvatulehdus, jonka kävimme eilen lääkärissä diagnosoimassa. Oikealta ja vasemmalta olen saanut varoituksia korvatulehduksista ja siitä kierteestä, johon niiden kanssa helposti saattaa joutua, mutta en yhtään arvannut epäillä sitä tällä kertaa, koska tyttö ei pidellyt korviaan eikä varonut niitä mitenkään erityisesti. Itse luulin enemmänkin tytön potevan keuhkoputkentulehdusta tai keuhkokuumetta, kun yskä on ollut niin pahan kuuloista. Yskä puolestaan on kuulemma "normaalia", mutta korvat sen sijaan tosi huonossa kunnossa joten saimme aloittaa heti antibioottihoidon.

Melkoista ihmeainetta se antibiootti! Sintti pikkuinen oli useamman päivän kuumeessa ja huonossa kunnossa, mutta vain yhden lääkeannoksen jälkeen kuumeilu loppui kuin seinään. Tänään meillä on ollut kotosalla iloinen touhuilija, jonka perässä on saanut juosta taas tuttuun tapaan. Korvia on silti välillä särkenyt, koska tyttö on muuttunut pari kertaa itkuisaksi, mutta tosi paljon paremmassa kunnossa meillä ollaan nyt.

Oivoi silti tätä sairastamista. Kun taaksepäin kelailee, tuntuu ettemme tytön kanssa juuri tervettä viikkoa ole nähneet. Koko ajan on jotain kremppaa tai vähintään nuhanpoikasta. Voisitko vastustuskyky nyt kehkeytyä ja pian että tämän sairastamisen voisi lopettaa, kiitos!?

7 kommenttia:

  1. Sanos muuta. :(
    Mua alkoi eilen HopLopissa käydessämme oikeasti hirvittää, kun katsoin sitä pallomerta ja "näin" silmissäni kaikki siellä vaanivat noro-influenssa-korvatulehduspöpöläiset...

    Norovirus sairastettiin meillä tosiaan viikko sitten ja meillä mentiin (kuten ehkä luitkin pLAYtIMESTA) RAJUSTI oksennellssa ja siinä kuulemma ei "tule mukana" immuniteettia uutta virusta vastaan. :(

    Onneksi on antibiootit, ja onneksi on välillä myös sellaisia tauteja, joihin antibiootit tehoaa. :) Saisinko muuten esittää toivepostauksen aiheesta Sintti ja päivähoito?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Dude-raukkaa! Karmea tauti tuo norovirus...ja päiväkodissa se lähtee aina vaan uudelle kierrokselle!

      Hauska kommentti tuo HopLopin pöpöviidakko, kun itse näen noita myös nykyään kaikkialla :) Hirvittää kun neidin taaperokavereiden kanssa jyystävät leluja ristiin, ja näen jo mielessäni kaikki taudit mitä lapset niistä saa keskenään vaihdettua. Tosin nyt kun tyttö on todellakin päiväkodissa, se on ihan jokapäiväistä eli ei kannattaisi edes miettiä koko asiaa kun sille ei kuitenkaan mitään voi...

      Ja toki saa esittää toivepostauksia! Kerro jos on jotain mitä tarkemmin ottaen haluaisit siitä kuulla niin koitan saada postausta aikaiseksi :)

      Poista
  2. Paranemisia! Voin lohduttaa, että ei siitä välttämättä ala mikään korvakierre. Meidän Sampolla oli eka korvatulehdus 2-vuotiaana (siis just sillon ku kakkosen piti syntyä...), eka ab ei auttanut, korva valu mätää, mutta onneks toinen ab auttoi. Sen jälkeen ei oo tulehduksia näkynyt! Ite en ois huomannut koko korvatulehdusta, jos se ei ois valuttanut sitä mätää tyynylle, Sampo ei valittanut korvaansa ollenkaan, ei ollut itkunen tai mitenkään normaalista poikkeava. Kummasti siellä vaan oli se tulehdus ja aika ärhäkkä olikin.

    Toivottavasti pääsette jatkossa vähän helpommalla sairasteluiden kans. Vaan niinhän se tahtoo olla, että se eka vuosi hoidossa menee vastustuskykyä kehittäessä... (Meillä alkaa syksyllä sitten se sairastelu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tyttö on jo paljon paremmassa kunnossa, nukahtaminen tuntuu tuottavan tuskaa mutta päättelisin sen johtuvan noista korvista. Ilmeisesti jokin siellä vielä jäytää tai tuottaa pientä kipua, kun on kovin levoton eikä malttaisi asettua ollenkaan. Pitää vain odotella että antibiootti saa nujerrettua loputkin pöpöt...

      Ai teillä mennään syksyllä päikkyyn. Joko hirvittää/jännittää/innostaa? :)

      Poista
    2. Hirvittää joo. Sampo on jo niin iso sitten kun päiväkotiin pitää mennä, 3v8kk, että sillä voi olla aikamoisia sopeutumisvaikeuksia. Onnin uskon kyllä pärjäävän, se on niin pieni vielä sitten, että se sopeutuu, ja kun se on sosiaalisempi ja jotenkin muutenkin reippaampi kuin isoveljensä. Sampo on vähän semmonen tarkkailija ja syrjäänvetäytyvä, sillä kestää tosi kauan lämmetä uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. (Mutta sillä on sitten tuon tarkkailunsa ansiosta ihan uskomattomia oivalluksia, se huomaa kaiken ja MUISTAA kaiken. Se muistaa asioita vuoden takaa, mikä on mun mielestä kolmevuotiaalle aika uskomaton saavutus. :D) Mutta noin muuten mua kyllä innostaakin, kun pääsen pois kotoa yli melkeen neljän vuoden jälkeen! :) Toivon vaan, että pojat saa paikan lähipäiväkodista, ettei tarvis toiselle puolelle kaupunkia raahata.

      Poista
  3. Tsemppiä teillekin sairastelutouhujen kanssa jaksamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Sandy, ollaan jo huomattavasti voiton puolella! :)

      Poista