tiistai 4. kesäkuuta 2013

Keskenmenon jälkeen

Keskenmenosta on kulunut aikaa nyt reilut 2 viikkoa. Omasta mielestäni olen päässyt sen yli yllättävän hyvin ja nopeasti, mutta toki edelleen mieleen pulpahtelee aika surullisiakin ajatuksia. Vaikeimpia ovat ne hetket, kun vastaan tulee raskausmaha ja päänsisäinen laskuri rupeaa tekemään omia laskutoimituksiaan ja ajattelemaan, kuinka aivan kohta minäkin olisin näyttänyt samalta....Pian olisin saanut kiskoa jo jalkaan niitä kesänaikaisia raskausvaatteita joita toissakesänä tuli käytettyä ja säilöttyä kaappiin uutta aikaa odottamaan....Sitten on vain pudotettava itsensä maan pinnalle näistä turhista ajatuksista.

Saa nähdä tuleeko vuodenvaihteessa mieleen taas alakuloisia ajatuksia, kun olisi ollut pikkuisen syntymäpäivä.

Nämä mietteet käynnisti todennäköisesti juuri päällä oleva ovulaatio. Tuntuu hölmöltä, että menossa on selkeääkin selkeämmin käynnissä otolliset ajat juuri nyt kun ei saa yrittää. Tämä kierto olisi kuitenkin vielä maltettava kunnes ensi kierrossa voi taas aloittaa. Ei sinänsä pitkä odotusaika kun pelkäsin paljon pahempaa. Mutta mikä sen sijaan on hyvin ärsyttävää, että seuraavaa PAS:ia saamme odotella ainakin elokuulle saakka. Nimittäin ensi ovulaatio tulee varmaan juuri silloin kun olemme ehtineet lähteä jo ennakkoon varatulle kesälomareissulle, ja sitä seuraava puolestaan klinikan kesätauon aikana! Jos luomuna ei tärppää, on meidän vain odoteltava elokuulle ja toivottava parasta.

Isompi mutta on varmaan se, että ajatus uudesta luomuraskaudesta on ruvennut pelottamaan. Mieleni perukoilla on kehkeytynyt teoria, että ehkä minun ja miehen kehnoilla suvunjatkamistaidoilla ei vaan saa vauvaa aikaiseksi luonnollisella tavalla, että seuraavakin menisi kesken. Eräs ystäväpariskunta on meillä samanlaisessa tilanteessa, paitsi että heillä meni ensin kaksi luomuraskautta kesken ennenkuin he siirtyivät ICSI:in. Olemme keskustelleet aiheesta paljon, ja meillä molemmilla on sama epäilys siitä, että ehkä tällaisilla edellytyksillä luomuvauvaa on erittäin hankala saada. Tästä ekasta keskenmenosta selvisin, mutta miten selviytyisin toisesta??

Näin sekalaisia ajatuksia ilmoille heitellessäni myös eräs toinen asia keskenmenoon liittyen on mietityttänyt ja hieman ihmetyttänytkin. Kerroin tapahtumasta kolmelle ystävälleni tilanteen ollessa akuutisti päällä, ja vain yksi näistä henkilöistä (joka on kokenut saman itse monta kertaa) on aktiivisesti tukenut minua koko ajan. Tämä ystävä soitti minulle noina päivinä joka päivä monta kertaa ja tiedusteli miten menee, ja kuinka tyhjennys etenee. Nämä kaksi muuta erittäin läheistä henkilöä eivät ole kertaakaan sen ensimmäisen keskustelun jälkeen ottaneet asiaa puheeksi, edes tiedustellakseen tuliko komplikaatioita tai miten voin. Joskus tämäkin kieltämättä hieman surettaa :(

18 kommenttia:

  1. Tuohon loppukaneettiin: En ole itse kokenut keskenmenoa, ja voin samaistua ystäviisi. Eräs läheiseni koki keskenmenon, enkä osannut häntä tukea ollenkaan. Pahoittelin tietenkin, sydämeni pohjasta, kun asia tuli ilmi. Sen jälkeen en ole uskaltanut mainita asiaa. Olen valmis kuuntelemaan ja juttelemaan, jos ystäväni ottaisi asian puheeksi, mutta itse en tohdi aloittaa keskustelua aiheesta. En tiedä mitä sanoisin. En tiedä sohaisisinko vain vanhan haavan auki. Täten olen pelkuri, enkä sano mitään. Ehkäpä sinunkin ystävistäsi tuntuu tältä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on välillä kyllä käynyt mielessäni. Olemme kuitenkin erittäin läheisiä ystäviä ja puhumme aina & kaikesta, joten sikäli vähän epäilen. He ovat kuitenkin niitä ihmisiä joilla on käynyt aika nopeasti tuuri raskautumisen suhteen, eivätkä ole kokeneet itse keskenmenoja :) Ehkäpä siis aihepiiri on vaan liian vieras ja pelottava, who knows...

      Poista
  2. Mulle ei missään vaiheessa oo annettu ohjeeksi odottaa yksiä kuukautisia ennen uutta yritystä. Mulla siis kaks keskenmenoa takana ennen esikoista.

    Samaa olin kuitenkin tulossa kommentoimaan kuin Äni, ehkä ne toiset ystävät halus antaa sulle tilaa ajatella muutakin kuin keskenmenoa. Itsestä ainakin tuntuisi, että jos mun ystävä kertois keskenmenosta, niin pahoittelisin kovasti, mutta en ottaisi asiaa enää puheeksi ellei se ystävä ensin puhuisi siitä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle sanottiin, että pitää odottaa ensin yksi kokonainen kierto ja pelästyin, että pitää tulla kahdet "oikeat" kuukautiset. Ystäväni sitten rauhoitteli ja sanoi, että niin kauan ei ole syytä odottaa. Eli kun yhdet kuukautiset ovat olleet, heti seuraavasta ovulaatiosta voi yrittää. Ilmeisesti sen takia, että kroppa saa toipua ja että edelliset raskaushormonit ovat ehtineet poistua (minun pitää vielä jättää pissatesti parin viikon päästä terveyskeskukseen asian tutkimista varten).

      Minä olen varmaan sitten aika erilainen kuin moni muu :) Itse nimittäin kysyisin, ja jos en heti suoraan keskenmenosta niin vähintäänkin tiedustelisin toisen vointia. Siihenhän voi sitten vastata niin suppeasti tai laajasti kuin haluaa. Mutta varmaan sinun ja Änin kommenteissa on perää!

      Poista
    2. Muistan erään lapsensa menettäneen äidin sanoneen jossain haastattelussa, että oli ihan hirveää, kun itse alkoi olla jo jotenkin tolpillaan ja halusi edes hetken helpotuksen lapsensa menetyksestä ajatuksen tasolla, joku tuli pahoittelemaan tapahtunutta.

      Ihmiset ovat erilaisia. Ajattelisin, että ovatpa ystäväsi hienotunteisia.

      Poista
    3. Hei anonyymi, kuulostaa kyllä varsin järkevältä jos lähipiiri ei jatkuvasti tiedustele tapahtuneesta. Ehkä mm. juuri tästä syystä emme ole kertoneet keskenmenosta kuin erittäin suppealle porukalle.

      Poista
  3. Pakko tulla vastaamaan. Ensin pahoittelut keskenmenosta, itsekkin juuri hiljattain sen kokenut :( Oviskin omasta miuelestäni bongattiin aj heti ollaan yritetty, eli ei olla jääty odottamaan edes niitä yksiä kuukautisia. Voi olla, että kadun sitä myöhemmin..tai sitten en..aika näyttää.

    Oma keskenmenoni oli elämäni ensimmäinen ja pakko myöntää, etten oikeasti ole millään tavoin, mitenkään päin pystynyt tätä ennen edes kuvittelemaan millaista se on, saati hirveästi olla tukena, koska kokemusta ei ole ollut. No nyt on, enkä vielläkään oikein tiedä mitä sanoisin, kun en tiedä kuinka suhtautuisin omaanikaan keskenmenoon. Olo on niin ristiriitainen sen suhteen.

    Lähipiirissäni on kohtukuoleman kokeneita ja myöhäisiä keskenmenoja saaneita, joita olen yrittänhyt tukea silloin ja tänäpäivänäkin (sillä jättää pitkät jäljet), mutta minusta ei ole heille ollut niin hyvää tukea ikinä, mitä heistä oli minulle, kun koin keskenmenoni.

    Toivottavasti tulet pian raskaaksi ja saat pienen suloisen nyytin syliisi :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on ollut lähipiirissä keskenmenoja. Voisin kuvitella, että nuo pari läheistä ystävääsi eivät tiedä, mitä sanoisivat ja eivät tiedä, haluatko puhua asiasta vai annatko mieluummin ajan vielä vähän kulua. Mutta voithan itse rohkaista aloittamalla aiheesta keskustelun, varmasti he tällöin tekevät parhaansa ollakseen sinun tukena. Voimia ja onnea raskautumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei!
      minulla on taas keskenmenosta kulunut jo tasan vuosi.
      muistan vieläkin kun stressailin,mutta kului 5kk ennen kun raskaushormoonit meni nollaan...uutta raskautta ei vaan ole tullut..kaikki ihmiset eivät osaa käsittellä
      toisen ihmisen surua...Jaksamista!

      Poista
  5. Miten olet voinut? Viime kirjoituksestasi on melkein kuukausi. Olisi kiva tietää kuulumisesi kun olet mielessä. paljon voimia <3

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minna, kiitos kysymästä, olen voinut hyvin! En ole ennättänyt blogiin vaikka joka päivä on ollut mielessä postailla kuulumisia. Olen päässyt tosi hyvin eroon surumielisistä ajatuksista, ja varmasti myös se on auttanut, että olen parhaillaan lomalla ja mieli lepää :) Samoin kovasti yritämme raskautua uudelleen.

      Poista
  6. Hei, miten jakselet?
    Meillä eka yk takana, ei tärpännyt. =/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pingu, kiitos ihan hyvin täällä menee. Olemme suuntautuneet jo uuteen yritykseen ja mieli on kevyen positiivinen :)

      Harmi ettei tärpännyt, sovitaanko että nyt on menossa meidän kierto! Ensi kuussa sitten molemmat laitetaan hyviä uutisia?

      Poista
    2. oih, todellakin!! katsotaan kumpi ehtii ensinnä testaamaan. :) mulla pitäisi uusi kierto, eli tätivierailu alkaa 24. pvä tätä kuuta.

      Poista
  7. Ensinnäkin olen suunnattoman pahoillani, että tässä raskaudessa kävikin nyt näin ikävästi. Olen ollut vähän tauolla täältä blogeista ja keskenmeno tuli nyt ihan uutena juttuna.

    Itse en kertonut omasta keskenmenosta kuin äidilleni ja parille hyvälle ystävälle. He kaikki osasivat suhtautua siihen hienosti ja tukivat, koska moni oli kokenut sen itsekin. Osalle ystävistä jätin kertomatta, sillä he elävät niin eri elämän vaiheessa, että en katsonut kertomisen olevan aiheellista silloin.

    Minun käskettiin myös odottaa yhdet kuukautiset ja seuraavasta poika sitten saisikin alkunsa. Keskenmeno pelotti myös toisen raskauden aikana moneen otteeseen, minulla kun tapana aina tällaisissa jutuissa pelätä pahinta. Mutta kyllä siitä sitten yli pääsi pikkuhiljaa...

    Kuinkas sinä jakselet tällä hetkellä? Voimia teille kovasti!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Anonyymi. Jakselen oikein mukavasti ja olen jo täysillä orientoitunut uuteen yritykseen! Postaan piakkoin kuulumisia tarkemmin, mutta siis hyvin menee.

    Teillä kuulosti käyneen oikein ihanteellisesti raskautumisen kanssa keskenmenon jälkeen. Vaikka keskenmeno ei ole ikinä mukavaa, niin mahtavaa on jos uusi elämä saa alkunsa niin pian. Ei tule jäätyä sitten tuleen makaamaan vaan pääsee eteenpäin :)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Anonyymi. Jakselen oikein mukavasti ja olen jo täysillä orientoitunut uuteen yritykseen! Postaan piakkoin kuulumisia tarkemmin, mutta siis hyvin menee.

    Teillä kuulosti käyneen oikein ihanteellisesti raskautumisen kanssa keskenmenon jälkeen. Vaikka keskenmeno ei ole ikinä mukavaa, niin mahtavaa on jos uusi elämä saa alkunsa niin pian. Ei tule jäätyä sitten tuleen makaamaan vaan pääsee eteenpäin :)

    VastaaPoista
  10. Hei,

    en olekaan pitkään aikaan käynyt lukemassa blogeja, ja huomasin tämän ikävän uutisen. Pahoillani olen puolestanne siis minäkin. Mukava kuitenkin lukea, että olet toipunut näin hyvin ja pääsette taas yrittämään uudestaan. Onnea siis yritykseen ja ihanaa kesänjatkoa!

    -Heinä

    VastaaPoista