sunnuntai 29. joulukuuta 2013

2-vuotias prinsessamme

En ole pitkään aikaan kirjoitellut Neiti S:stä mitään, joten näin synttäreiden kunniaksi ajattelin tehdä pienen koosteen typykän tämänhetkisestä elämästä. Ensinnäkin, neiti on edelleenkin varsinainen ilopilleri ja tarhassa omahoitaja luonnehtii häntä "hauskaksi tyypiksi". Keksii usein mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä, viihdyttää muita ja laulaa hoilottaa kaiken aikaa. Ihme kyllä repertuaari on nykyisin varsin laaja, ja tyttö osaa suurinpiirtein ulkoa n. 20-30 laulua. Minulla on kotona täysi työ pysyä perässä koko ajan laajenevan lauluvaraston kanssa, mutta onneksi nykyisin voi turvautua Youtubeen ja netistä löytyvät kaikkien laulujen sanat :)

Kääntöpuolena on sitten alati voimistuva temperamentti, luonnetta riittää ja uhmaikä on tosiaankin käsillä. Erityisesti muutaman viime viikon aikana meitä on koeteltu varsinaisilla luonteenpurkauksilla, ikävintä on kieltojen yhteydessä tapahtuva lyöminen, mitä ilmenee useita kertoja päivässä. Omaa tahtoa koetellaan erityisesti siten, että jos pyytää tyttöä tulemaan luokseen, silloin lähdetään taatusti pinkomaan mahdollisimman lujaa karkuun vastakkaiseen suuntaan. Ja silloin ei auta mikään houkuttelu, huoh. Onneksi useimmiten tepsii kolmeen laskeminen, jolloin neiti tietää että on viisainta totella tai hänet tullaan vaikka kantamalla hakemaan haluttuun toimintoon. Jäähypenkin otimme käyttöön joulua edeltävällä viikolla ja kahtena peräkkäisenä päivänä harjoiteltiin sen käyttöä. Ihme kyllä se tepsi välittömästi ja loppupäivä sujui aika sopuisissa merkeissä, sen jälkeen ei ole tarvinnut kokeilla vaan varoituksen antaminen saattaa tepsiä. (hallelujaa Supernanny!)

Juuri 2-vuotispäivän kynnyksellä kävimme neuvolassa ja sieltä löytyi tällaisia strategisia mittoja:
paino: 13,8 kg
pituus: 88,1 cm
päänympärys: 51,4 cm

Uusi (yhteinen) neuvolantätimme on tosi mukava tapaus ja Neiti S lämpeni hänelle todella nopeasti. Aluksi tietysti ujosteli minkä kerkesi, mutta loppuvaiheessa ryntäili villisti ympäri huonetta ja heitteli meille vuoronperään palloa.

Viime aikoina meillä on ollut jonkin verran vaikeuksia nukkumisen kanssa. Pitkän aikaa meni tosi hyvin, mutta nykyisin nukahtaminen on taas tosi haasteellista. Neiti saattaa reuhata illalla sängyssään jopa 1,5 h ennen nukahtamista ja huutelee vuoronperään isiä tai äitiä katsomaan/laulamaan/peittelemään tai mitä ikinä keksiikään. Päikkäreille mennessä pitää nykyisin olla tosi väsynyt tai pahimmassa tapauksessa neiti jättää koko unet väliin, kuten eilen. Tällaista on sattunut nyt n. 5 kertaa, ja loppupäivä meneekin sitten ihan kamalissa kiukuttelutunnelmissa. En tiedä onko tämä jokin merkki siitä, että unentarve alkaa merkittävästi vähentyä, vai onko joku kehitysvaihe, esim. tämä uhmaikä vaikuttamassa asiaan.

Vaippoja meillä käytetään nykyisin vain muodon vuoksi, ja pääsääntöisesti S tekee tarpeensa pottaan. Olimme ajatelleet jättää vaipat kohta kokonaan pois, mutta yllättäen synttäreiden aikaan asiassa koettiin takapakkia kun tyttö rupesikin pissailemaan pitkästä aikaa vaippaan, ilmeisesti hulinoiden keskellä ei malttanutkaan pyytää potalle tai ei malttanut tehdä vaikka vietiinkin asioille. Nyt annamme ajan hiukan kulua ja kun aika on kypsä, kokeilemme uudestaan.

Kielellinen kehitys on mennyt eteenpäin aivan valtavaa vauhtia. Välillä olen aivan ihmeissäni siitä, minkälaisia asioita tyttö pystyy selittämään ja kuinka vanhoja juttuja hän muistaa, sellaisia jotka olen itse jo unohtanut mutta tyttö ryhtyy yhtäkkiä ääneen muistelemaan. Meillä puhutaan 4-5-sanaisia lauseita ja uusia sanoja tulee kuin sieniä sateella. Hänen toinen äidinkielensä on myös edistynyt, mutta ei voi sanoa että se olisi vielä ollenkaan suomen kielen tasolla. Onneksi S kuitenkin ymmärtää kaiken mitä toisella äidinkielellä puhutaan ja alkaa jopa välillä kommunikoimaan isälleen oikealla kielellä :) Olemme hiljalleen alkaneet ohjata häntä eri kielen käsitteisiin ja nyt kun näyttää siltä, että hän ymmärtää mitä on suomen kieli ja mitä isin kieli, voimme pyytää häntä vastaamaan kysyjälle oikealla kielellä. Neuvolassa lohdutettiin, että usein kakkoskieli hautuu & hioutuu taustalla ja jonain päivänä, esim. 2,5-3 vuoden iässä tyttö vain puhkeaa puhumaan sitä lähestulkoon täydellisesti. Eipä käy kateeksi neidin urakkaa!

Onko ruudun toisella puolella muita uhmisten vanhempia? :)

12 kommenttia:

  1. Samoissa merkeissä - Juuri lueskelin Uhmakirjasta, että tässä iässä nukahtaminen voi olla vaikeaa koska a.) tenavat saattaa pelätä nukahtamista, ties vaikka äiti ja isä sillä aikaa häviäisivät tai b.) elämä tällä hetkellä on vaan liian kivaa, jotta siitä voisi lohkaista minuutteja nukkumiseen....Minäkin ehdin juuri ennen joulua riemuita, että kohta päästään vaipoista, mutta joulu oli kai pukkeineen ja lahjoineen ja monine kyläilyineen niin jännää, että vaippa on tosiaan ollut taas tarpeen. Ja jouluaatosta alkaen myös päikkärit on olleet meilläkin hakusessa... argh. En tosiaan ajatellut luopua vielä niiden suomasta omasta hetkestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo nukahtamisjuttu kuulostaa tutulta, ikäänkuin meille tapahtuisi nukahtamisen jälkeen jotain kamalaa koska koko ajan pitää vuorotellen huutaa isiä ja äitiä tarkistamaan...ja sitten halitellaan niin maan mahdottomasti kun vihdoin suvaitaan saapua paikalle :)

      Kurkkasin muuten itsekin kommenttisi inspiroimana netistä tietoa uhmaiästä ja kauhukseni siellä sanottiin, että uhmaiän pitäisi loppua viimeistään 4-5-vuotiaana! Siis mitä, tätäkö kestää oikein useamman vuoden, argh. Taitaa olla parempi jättää moiset jutut lukematta :D

      Tsemppiä sinnekin vaipppailuhommiin!

      Poista
    2. Ihana, kuulostat Verona just multa Sampon ekojen uhmien aikaan kun kauhistelet tuota uhman kestoa. :D Nyt se Sampo onkin yhtäkkiä 4 ja uhma on selvästi helpottanut, ei ole enää semmosta järjetöntä kiukuttelua, vaan tuommosta isomman lapsen möksähtelyä. :D "Epistä, Onni saa aina ensin!" "Epistä, miks mää en saa sitä ja tätä ja tuota?" Mutta sen verran voin lohduttaa, että ei se uhma ole kokoaikaista sinne 4-5 -vuotiaaksi, se tulee aalloissa, välillä on ihan kauheita jaksoja ja välillä helpompaa. Ja just kun on luullut, että ne uhmat on nyt takana, niin tulee uus. Että kai meillekin vielä joku 5v -uhma tulee, kun pääsin sanomasta, että uhmat on ohi! :D Mutta joka tapauksessa tuommosen isomman kans on helpompi neuvotella asioista, oli uhmaa tai ei. 2-vuotiaan uhma on kyllä ehkä kaikista kauhein kaikista, kun sitä tahtoa on, mutta ei vielä varsinaista keskustelukykyä.

      Meilläkin on nyt vaipat jäämässä pois. Aika monella tuntuu tässä 2-vuotispäivän kieppeillä helpottuvan nuo pottailuhommat. :)

      Poista
    3. Veera, hehheh! Enpä ollut tosiaan tajunnutkaan, että uhmat saattavat oikeasti kestää monta vuotta. Toivottavasti menee noin, että ei ole kuitenkaan kokoaikaista! ;)

      Itse asiassa meidän neiti alkaa jo tajuta aika paljon asioita, joten nyt häntä saattaa välillä pystyä jopa harhauttamaankin kesken kiukuttelun. Esim. eilen julkisella paikalla meinasi iskeä huuto- ja kiukkukohtaus, mutta sain hämättyä neitiä vihjaamalla tulevasta yllätyksestä kunhan päästään kotiin. Tyttö oli heti, että "mikä yllätys!?" Kerroin, että kotona päästään polttelemaan uuden vuoden aaton kunniaksi tähtisädetikkuja, jolloin kohtaus oli kuin poispyyhkäisty ja S ihan into piukassa :) Valitettavasti aina ei olla kuitenkaan ihan näin onnekkaita...

      Poista
  2. Kuulostaa jossain määrin tutulta noiden nukkumisten kanssa, vaikka poitsukkainen ei vielä kahta vuotta meillä olekaan. Liekö tosiaan joululla osansa asiaan mutta nukahtaminen on ollut vaikeampaa. Uhmaa ei vielä ole näkyvissä kovinkaan paljon, vähän testailua omasta tahdosta kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ainakin merkittävät muutokset rutiineissa (kuten joulut ja joulupukit!) saavat selvästi jotain aikaan nukkumisen kanssa. Toivottavasti nyt homma vähän asettuu kun päästään taas perusrutiineihin kiinni. :)

      Poista
  3. teillähän on tyttö kielellisesti tosi kehittynyt! Meillä on samanikäinen tyttö ja ymmärtää hyvin kolmea kieltä mutta puhuu oikeastaan ainoastaan äidinkieltä tällä hetkellä. Lauseita ei tule muuten paitsi kaksi sanaa pitkiä komentoja tyyliin äiti istu tai äiti tuonne. Isän kielellä sitten sanoo ehkä max 3 sanaa ja kolmannella kielellä ei vielä yhtään mitään.

    Ja siis tuo super nanny on aivan mahtava ohjelma, meillä on pitkään ollut käytössä tuo varoitus-rangaistus käytäntö ja hän ymmärsi sen alusta asti hyvin kun käytetään samaa sanaa kuin millä komennetaan koiraa jos se on tehnyt jotain pahaa :) Nyt tosiaan riittää että varoittaa kerran ja sitten mainitsee sen rangaistus-uhkauksen niin heti toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Supernanny rules! :)

      Meidän neiti on ollut kyllä jo monen kuukauden ajan tosi kova puhumaan, varmaan syntyi puheliaana :) Mutta täytyy sanoa, että monikielisten lasten elämä ei ole helppoa, pitää omaksua hirveä sekasotku (tai siltä se varmasti aluksi tuntuu) erilaisia sanoja, sanontoja ja kielioppeja, päälle vielä tajuta mikä kuuluu mihinkin kieleen ja sitten alkaa soveltaa niitä käytäntöön. Onneksi ihan tutkitustikin puhe tulee sieltä kyllä ennen pitkää kunhan lapsi saa ensin vähän sulatella asioita.

      Me yritämme tietoisesti välttää kolmannen kielen käyttöä S:lle, mikä siis tietysti on englanti. Luulen, että sekin sieltä kuitenkin passiivisesti kehittyy taustalla. Toisinaan tyttö poimii huvittavia juttuja, kuten "Bye bye! (=huutelee kaupassa myyjälle lähdettäessä) tai "Come on, isi!" :)

      Poista
  4. Heh meillä on sama meno ja vieläpä täysin samankokoinen likka. Nukkumishulinat tosin tuli jo syksyn alussa ja oltiin aivan pihalla, että mikä oiekin on kun 10kk pidetyn unikoulun jälkeen typy on nukkunut kuin unelma ja yhtenä iltana ei enää. Sitä kesti peräti kuukauden jonka jälkeen väsyimme täysin koko touhuun ja tyttö sai huutaa huutamisensa illalla ilman mitään reagointia ja se oli sillä ohi. Vähän kuin uusi unikoulu. Mutta sitä seurasikin sitten aamuyöherääminen vaikka hän oli nukahtanut yksin ja ilman huuto illalla. Noh, sitä kesti saman verran kunnes yhtenä yönä annettiin taas huutaa vaan ja siihen loppui. Se oli tosi hämmentävää mutta neuvolasta sanoivat että kuuluu ikään ja on joku "testausvaihe" sekin.
    Nyt meillä on haasteita päiväunien aikaan kotona vaikka päiväkodissa nukkuu aivan suosiolla. Olen antanut typyn sitten laulaa ja rallatella (on siis hyväntuulinen kyllä) itsekseen vaikka tunnin jonka päätteeksi sitten nukahtaa. Todella outoa koska ei ole väliä meneekö klo 12 vai 14 nukkumaan, lauleskelua riittää silti tunniksi..

    Tällaista se elämä tahtotyttöjen kanssa kai sitten on :)

    Leppoisaa uutta vuotta teidän poppoolle :)!

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riikka ja hyvää uutta vuotta sinullekin! Kuulostaapa tosiaan tutulta menolta :) Välillä nuo huonojen unien pätkät ovat aika raskaita, mutta täytyy olla kiitollinen siitä että pääsääntöisesti ainakin meidän neiti on kohtuullisen hyvä nukkuja.

      Meillä on ihan sama juttu tuon kanssa, että on ihan sama mihin aikaan menee nukkumaan, mutta helposti tunti menee höpötellessä milloin mitäkin! Ainoa poikkeus sääntöön on se, jos tyttö sattuu olemaan aivan katkipoikkiväsynyt. Mies on joskus yrittänyt, että eikö meidän kannattaisi laittaa häntä tuntia myöhempään nukkumaan, mutta se ei auta kun hillua pitää joka tapauksessa :)

      Laittelehan taas kuulumisia! Ja oliko muuten vielä Pikku Kakkosesta mitään uutta...?

      Poista
  5. Kiitos!
    Juu näin on, meillä nukutaan pääsääntöisesti kuitenkin 20-07 ilman mitään heräämisiä joten pikkupoikkeukset on pakko vaan sietää :)

    Kovasti suunnitellaan miehen kanssa että koskas aletaan yrittämään kun emme osaa ihan päättää, kannattaako vaan antaa elämän viedä ja aloittaa heti vai hoitaa mun opiskelut loppusuoralle ja sitten vasta. Näitä vauva kun ei tosiaan noin vaan tilata mutta juuri siksi kun elämästä ei koskaan tiedä muutenkaan, voihan opinnot katketa monesta muustakin syystä joka tapauksessa. Saisinpa sen kandin nyt vaan tehtyä niin siihen väliin olisi unelma saada toinen.. Kamalan vaikeita päätöksiä ja kun ympärillä satelee vauvauutisia toisensa perään niin ei tämä tästä helpommaksi nty tule...! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riikka, no mutta jos ei mitään hirmuista kiireentuntua ole, niin on varmaan ihan hyvä ottaa rauhallisesti (eikä tällaisella pakkomielteellä kuin minulla) ja odotella sopivaa hetkeä. Kyllä se teidänkin aika vielä tulee, ja onnea opintoihin! :)

      Poista