keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

RV 37+2: Kokoarvio & lenkkeilyä

Tänään oli sitten se hartaasti odotettu päivä. Nimittäin neuvolan kokoarvio! Lääkäri oli tällä kertaa (toisin kuin rakenneultrassa) tosi mukava ja empaattinen. Saimme sekä hyviä että huonoja uutisia: hyvät olivat että vauva on melko lailla täsmälleen keskikäyrällä kaikkien mittojen suhteen, ja huonot tietysti tämän myötä, että mitään käynnistystä ei tulla tekemään koska siihen ei ole lääketieteellistä perustetta. 

Olin aluksi hieman pettynyt ja yllättynytkin, koska olin laskenut niin paljon käynnistyksen varaan, mutta iltapäivään mennessä ehdin toipua ja nähdä ne asian valoisat puolet. Jos pikkumonsteri ei olekaan mikään suurikalloinen sumopainijan alku, niin mikäs tässä on odotellessa vielä ihan rauhassa. Kaikki lääkärit ja neuvolan tädit toitottavat väsymiseen saakka, kuinka toinen raskaus & synnytys voivat olla ihan erilaiset kuin ensimmäinen, ja kuinka erityisesti synnytys saattaa sujua hujauksessa kun esikoinen on jo ehtinyt raivata tietä seuraavalle. Pakko kai sitä on koittaa uskoa ja keskittyä nyt rauhassa odottelemaan.

Totta puhuen, jotain on ruvennut kropassa tuntumaan mikä omalta osaltaan saa pientä toivoa aikaiseksi siitä, että ehkä tällä kertaa synnytys älyää käynnistyä ihan itsekseen. Eilen illalla kun menin nukkumaan, rupesi tuntumaan aivan järkyttävän kivuliaita "tuikkaisuja" siellä, ja niitä jatkui muutamien minuuttien ajan. Tänään lääkärin tehdessä sisätutkimuksen hän totesi, että muuta edistystä ei ole tapahtunut kuin pehmentymistä, (toim. huom: mikä minun tapauksessani kuitenkin on suorastaan huikea edistysaskel verrattuna siihen mitä EI tapahtunut Sintistä!) ja samalla hän kokeili tunnustella sormella kohdunsuuta. Ihan karmean kivuliasta muuten, oh my god. Ei siis onnistunut.

Jotain tuo räplääminen luultavasti sai silti aikaiseksi, sillä aina tuosta lääkärivisiitistä saakka olen tuntenut niitä samoja tuikkaisuja alapäässä ja se saa minua hiljalleen uskomaan, että jotain ehkä sittenkin saattaa tapahtua ihan luomusti. Tänään suoritin lääkärin määräämää päivittäistä kävelylenkkiä ja noiden tuikkaisujen lisäksi voisin vaikka vannoa, että jotain supistelujen tapaistakin siellä kävi.

Tästä kaikesta muistui mieleeni, että ehkä sitä sairaalakassin pakkaamistakin voisi hiljalleen ryhtyä suunnittelemaan :) Pitääkin kaivaa esiin viime raskauden pakkailuohjepostaus ja pistää kasaan sama hyväksi havaittu setti.

Ai niin, ja vielä yksi vaiva lisätään listalle: jotain ihan kamalaa polttavaa kipua on ruvennut toisinaan tuntumaan vasemman pakaran keskellä. Se iski ensimmäistä kertaa toissailtana kun olin ostoksilla ja kipu oli niin kova, että koko jalka melkein lähti alta. Nappasin kiinni lähimmästä vaaterekistä ja roikuin siinä kunnes uskalsin lähteä kävelemään. Sama toistui eilen illalla kotosalla kun harjasin hampaita, eli seisominen selvästikin jollain tavalla ärsyttää paikkoja. Epäilen, että vauva varmaan painaa jotain hermoa, mutta sillehän nyt ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa synnytystä...

Onkos lukijoilla muuten näkemystä siitä mitä nuo tuikkaisut saavat aikaiseksi? Mitä itse nopeasti googlailin, niin joillakin oli ollut niitä ihan raskausviikolta 30 asti ja silti raskaus oli mennyt yliaikaiseksi. Kunnon avautuminen taitanee vaatia niitä oikeita supistuksia...

8 kommenttia:

  1. Ovatko ne tuikkaisut sellaisia ikäviä vihlaisuja, niin kuin joku sohisi sukkapuikolla? Mulla oli sellaisia ekassa raskaudessa muutamalla viimeisellä viikolla (esikoinen syntyi rv 40+1) ja nyt toisessa raskaudessa on ollut paljon aiemmin. Nyt kivut ovat onneksi jo vähän helpottaneet mutta pari viikkoa sitten tilanne oli sellainen, etten meinannut pystyä kävelemään yhtään pidempiä matkoja, kun heti rupesi vihlomaan. Kirjoittelin noista tuikkaisuista omankin blogini puolella: http://www.lily.fi/blogit/kahvia-kiitos/rv-33-sukkapuikkokipuja-ja-vahan-vinksahtanutta-pesanrakennusta mutta en mäkään ole varma, mistä ne kivut johtuvat: osa ajattelee, että kohdunkaulan pehmenemisestä, kun taas osa on sitä mieltä, että kyseessä on hermosärky, kun vauva painaa päällään alaspäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä tuikkaisuja voisi luonnehtia myöskin sukkapuikolla sohimiseksi, ovat niin pistäviä ja ikäviä. Jotenkin tuntuu, että jos nuo johtuisivat vauvan pään painamisesta, niin silloin niitä luulisi olevan jokaikisellä raskaana olevalla ja jokaisessa raskaudessa. Itsellänihän tällaisia tuntemuksia ei Sintistä ollut lainkaan.

      Tai ehkä vain toivon niin kovasti, että nyt nämä enteilevät jotain konkreettista :)

      Poista
  2. Mä voin lohdutella, että synnytykset todellakin voivat olla hyyyvin erilaisia. Omissani jo pelkkä kesto kertoo, kuinka suuresta erosta oli kyse: ensimmäisen synnytys 27h, toisen 4,5h. Notta nou hätä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, no tuossa on kyllä vissi ero :) Joskus näissä asioissa toivoisi sitä kristallipalloa, jotta olisi elämä helpompaa, mutta taitaa joutua tyytymään tähän odotteluun ja päivä kerrallaan - asenteeseen....

      Poista
  3. Issias issias ja vielä kerran issias. Eilen alkoi minultakin kyseinen hermo oireilemaan eikä ole yhtään kivaa. Vasemmalle jalalle kun varaa, on melkein taattu että alkaa tuntu siltä että jalka pettää ihan just. Oikea puolikin oireilee, mutta ei ihan niin vahvasti.

    Mulla on koko ajan ollut olo, että ihme jos tämä menee laskettuun aikaan ja yli, sen verran aktiivisempi on joutunut olemaan kivuista yms. huolimatta. No, ei ainakan neuvolalääkärin perusteella, se kun merkkasi vähemmän kehitystä paikkojen muutoksissa kuin esikoisesta on ollut ihan vastaavilla viikoilla. Nyt mä päätinkin, että en jaksa kuullostella enää yhtään mitään, vaan keskityn siihen että pääsen vihdoin vähän rentoutumaan kun miehellä alkaa kesäloma. Vyöhyketerapiaa tosin ajattelin kokeilla, mutta senkin ennemmin rentoutumismeiningillä kuin käynnistää synnytyksen ajatuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi *keleen issias! Minäkin olen nähtävästi saanut sen nyt ihan pitkäaikaiseksi kaveriksi, sillä enää ei mene päivääkään ettei se jossain vaiheessa astuisi kuvioihin...ja silloin muuten ei seisoskella / käveleskellä yhtään!

      Kokeile sinäkin sitä kävelyä jos haluat edistystä :) Olen ihan vakuuttunut, että se on se vaikuttava tekijä paikkojen pehmentymisessä. Tänäänkin tunsin ihan selvästi pari supistusta kävelyn aikana ja sen jälkeen useita sukkapuikkotuikkaisuja. Jotain siis tapahtuu, mahtavaa.

      Poista
  4. Tuikkaisuja täälläkin mutten tiedä mitä tekevät. Oletan, että valmistavat synnytykseen... Meillä ei enää kurkita edes kohdunsuuta, joku uusi ohje jne. Hmmm, ihme hommaa. Tosin toivon, että luomusti lähtee, kun on tässä ollut niin paljon juoksemista ultrissa ja muissa. Lapsi on pieni mut niin on ollut kaikki 4 mun äidilläkin, joten ehkä geeneistä johtuvaa. Saapa nähdä...

    VastaaPoista
  5. Issiasta minäkin veikkaan! Itse sain sen loppuraskaudessa riesaksi ja vaivaa muutes edelleen.

    VastaaPoista