tiistai 29. syyskuuta 2015

RV11: Karmea np-ultra, osa II

Tämä päivä on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Ultraan mennessä en tiennyt miten päin saisin itseni parhaiten pysymään kasassa, niin paljon jännitti. Toivoin tietysti eniten maailmassa saavani rauhoittavia uutisia ja hetkeksi kaikki tuntuikin ihanasti asettuvan paikoilleen, kun näiden pikkuisen köllöttelemässä niin mukavasti kohdun uumenissa. Välillä hän intoutui liikuskelemaan ja jumppaamaan kovasti, esitellen kehoaan joka kulmasta meille katsojille. Ultralaite oli aivan loistava, en muista koskaan aiemmin nähneeni yhtä edistynyttä kuvaa vauvasta kohdun sisällä!

Pyysin kätilöä heti alkuun katsomaan rakenteita mahdollisimman paljon, ja mieltä huojensi kun hän luetteli näkemiään ruumiinosia: ...sydän lyö vahvasti...molemmat kädet ja jalat löytyvät ja näyttävät asianmukaisilta...munuaiset ovat paikoillaan...aivot ja verisuoniverkosto näyttävät juuri siltä miltä pitääkin...napanuora on kiinnittynyt hyvin...nenäluu näkyy hienosti.

Puristus sydänalassa rupesi hiukan hellittämään otettaan, kunnes kätilö yhtäkkiä lausui: "Niskaturvotus näyttää kyllä silmään hieman liian isolta. Juuri nyt en saa vauvan asennon takia mitattua sitä, mutta yritän"

Sitten vietettiin useita, pitkiä minuutteja odottaen vauvan vaihtavan asentoaan. Siinä vaiheessa olin kyllä jo aivan varma, että uutiset eivät tule olemaan hyviä. Kohta luku löytyikin: 2,26. Ja sen pitäisi olla 1-1,5. Ei voi olla totta! Veriarvot HCG 153 ja Papp-a 1094 yhdessä (korkean) ikäni kanssa antoivat Downin syndrooman riskiluvuksi 1:110.

Kätilö rauhoitteli meitä kertomalla, että tämä ei tarkoita sitä ettäkö vauvalla olisi downi, mutta toisaalta tällaisten huonojen uutisten edessä tiedän jo, että mitkään sanat eivät voi minua rauhoittaa. Ainoastaan verikokeen tulos saattaa huojentaa mieltä, mutta viimeistään huokaisen sitten jos saan elävän vauvan syliin.

En voi estää ajatusta: onko tämä raskaus kirottu? Meidän survivor-blastokysti meinasi jäädä katetriin heti siirron yhteydessä ja jo siitä eteenpäin tämä on ollut taistelua vuotoineen päivineen. Nyt tällaiset uutiset vielä tähän päälle.

Ja meidän pikkuinen kun näytti ultrassa niin vahvalta ja iloiselta. Kokoerokin oli kuroutunut kiinni: aiempi lasketusta ajasta -2 päivän heitto oli nyt +1 päivä eli vauva vastasi viikkoja 11+1. Kasva pieni, kasva. 

Isälle ja äidille koittaakin nyt piiitkä odotus...

41 kommenttia:

  1. Halaus.
    Muistan noi fiilikset Kuopuksen ajalta. Hän siis se hoitoalkuinen. Ensin kaikki meinasi mennä pieleen eikä siirrettävää meinannut olla ollenkaan. Alkio oli liian hidas. Sitten plus . Sitten verikoe oli matala. Sikiö ei vastannu ultrssa mittoja vaa oli 4pv pienempi jatkuvasti. Sitten hälytti seula. Kaikki näytti hyvälle mutta veriarvot päin mäkeä. Vielä synnärilläkään en uskonut että lapsi saadaan syliin saakka. Koko raskaus meinasi mennä itkun ja paniikin kanssa. Nyt poika on iloinen ja hyvin eläväinen 2v <3. Vaikeuksien kautta voitoon, sanotaan.
    Mikään ei tokikaa lohduta, muistan sen itsekin. Joka ultrassa näytti hyvälle ja kaikki vakuutti kaiken olevan normaalia. Mutta sitä uskoa kesti hetken kunnes taas ryntäsin googlettamaan ja panikoimaan. Mutta siis mä uskon edelleen että ikä plus toi oikeasti vain hieman kohollaan oleva nt vaikuttaa hälyyn.
    Halaus. Kaikki on ihan varmasti hyvin.
    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti olet oikeassa - kiitos lohdutuksen sanoista <3

      Tämä paniikki on vaan nousemassa ihan omiin sfääreihinsä, ja sitä on tosi vaikea suitsia.

      Poista
  2. Pikkuinenhan on kasvanut hienosti ja olen samaa mieltä, että ikäsi nostaa tuota suhdelukua. Tämä ei varmasti huolta huojenna, mutta suhdeluvun perusteella teillä on tällä hetkellä 110 mahdollisuutta saada terve vauva syliin noin puolen vuoden päästä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se olisi, mutta kun mietin Enkelipojan kohtaloa (se oli vielä epätodennäköisempää mutta tapahtui silti), en luota mihinkään tilastoihin :(

      Minusta on tullut kamala skeptikko!

      Poista
    2. Ja se on niin täysin ymmärrettävää. ♡♡♡

      Poista
  3. Voi miten teitä koetellaan, koko ajan lisää huolta, kun raskaus itsessään jo on menetyksen jälkeen raskasta... Tiedän pari tapausta, joissa niskaturvotuksesta huolimatta tuli terve lapsi. Ja sitten taas laajassa tuttavapiirissä on myös kaksi seulat puhtain paperein läpäissyttä täysin yllärinä syntynyttä Down-lasta. Välillä sitä miettiikin, miten paljon nämä seulonnat lopulta aiheuttavat turhaa huolta, kun usein kuitenkin seulan hälyttäessäkin riski on pieni. Ja sitten kuitenkaan kaikkea ei voida ennalta tutkia eikä kaikkeen voi varautua.

    Uskon ja toivon, että teillä on kaikki hyvin ja saatte terveen lapsen. Kovasti elän mukana ja toivottelen jaksamista ja luottamusta kohtuuttoman raskaalle tiellenne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no nyt minäkin alan ymmärtää niitä jotka jättävät seulat tarkoituksella väliin. Olisiko minusta kuitenkaan tekemään mitään radikaaleja päätöksiä suuntaan tai toiseen? Tai haluaisinko edes, vaikka mitä tulisi? Näiden tulosten takia kaikki mielenrauhan murusetkin kadotettiin silmänräpäyksessä ja raskaudesta nauttiminen on utopiaa...

      Poista
  4. Meillä nt oli 2.2 ja nenäluu näkyi hyvin. Ikää mulla tosin muutama vuosi vähemmän kuin sulla mutta täysin terve poju syntyi. Kun panikoin ultran jälkeen turvotuksen määrää, mieheni käski keskittymään vain siihen miten iloiselta ja elinvoimaiselta sikiö vaikutti. Koita sinäkin keskittyä ajatukseen siitä reippaasta pienestä joka sisälläsi polskii, hyvin paljon todennäköisempää on, että kaikki on aivan hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että samoilla arvoilla syntyi terve lapsi! Kävittekö tarkemmissa tutkimuksissa vai jätittekö siihen?

      Poista
    2. Ei käyty tarkemmissa tutkimuksissa, suhdeluku oli muistaakseni jotain 1:700. Päätin vain luottaa todennäköisyyksiin ja nauttia raskaudesta niin kauan kuin mahdollista. Ja turhaksihan se murehtiminen myöhemmin osoittautui. Olen miettinyt että jos joskus toisen lapsen saan niin varmaankin jätän seulat väliin, en kuitenkaan keskeyttäisi raskautta pelkän downin vuoksi. Mutta toivon että teillekin viimein onni suodaan ja sieltä tulisi terve pieni keväällä maailmaan.

      Poista
    3. Oi, tehän saitte huomattavasti paremman suhdeluvun. Taitaa johtua siis siitä iästä koska niskaturvotus oli käytännössä sama!

      Poista
  5. ❤️❤️ Voimia! Toistan samaa kuin viimeksikin, eli todennäköisyydet on teidän puolella, vaikka et niihin uskokaan. (Ja ymmärrän sen hyvin.) Milloin teillä on lisätutkimukset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kävi ilmi, että mitään ei tapahdu ennen ensi viikkoa :( Olin todella pettynyt koska olin toivonut tietysti pikaisia tutkimuksia. Lisäksi vielä tulosta joutuu odottelemaan parisen viikkoa. Siitä tulee toooosi pitkä ajanjakso...

      Ja kiitos <3

      Poista
    2. Tehdäänkö teille se NIPT-tutkimus? Siinähän jää keskenmeno-riski käsittääkseni kokonaan pois.

      Poista
    3. Kyllä tehdään, putkilollinen verta pitäisi riittää ja sitten vain tuloksia odottelemaan..!

      Poista
  6. En tiedä ikääsi, mutta ei tuo riskiluku nyt kovin korkea ole, ja nenäluun näkyminen oli myös positiivinen merkki! Esimerkiksi 38/39-vuotiailla ihan vaan ikään perustuva taustariski on samaa suuruusluokkaa. Tiedäthän, että riskisi tarkoittaa sitä, että 111 saman tuloksen saaneesta, 110 saa terveen vauvan ja vain yksi Down-vauvan. Toivottavasti saatte lisätutkimuksista hyviä uutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tarkoittaa, mutta peilaan kaikkea nyt siihen mitä Enkelipojalle tapahtui. Todennäköisyys siihen oli vielä paljon pienempi, mutta silti se osui meidän kohdalle. Jotenkin se on romahduttanut kaiken sokean uskon tilastoihin, sillä aina jonkun täytyy kuulua siihen huono-onniseen porukkaan. Se olen jo aika monta kertaa ollut minä.

      Mutta tietysti toivon, että olet oikeassa :)

      Poista
  7. Voimia Verona oikein kovin! <3 Olen kuullut myös, että hoitoalkuiset raskaudet voivat hälyyttää seuloissa herkemmin. Sullekin tehtiin se lääkkeellinen PAS ja ei tiedä paljonko sekin vaikuttaa. Tehdäänkö teille se NIPT-testi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Tuosta en tiennytkään, että hoitoalkuiset saattaisivat hälyttää helpommin. Luulen muistavani sellaisen kommentin joltakin lääkäriltä, että hoitoalkuisissa komplikaatiot ja kehityshäiriöt olisivat pikkuisen yleisimpiä, mutta mitään tilastotietoa siitä en tietenkään onnistu löytämään. (Ja olen muuten googlannut melkoisen paljon näinä päivinä!)

      Ja juu, NIPT-testi tehdään. Kunhan siihen nyt vain ensin pääsisi.

      Poista
    2. Täällähän se vastaus jo olikin. Hätähousu-kommentoija minä. :)

      Poista
    3. Jep näin meilläkin oli molemmissa hoitoalkuisissa kuten aikaisemmin kirjotin.. Luomuissa riski ollu 1:tuhansiin/sataan tuhanteen mutta molemmissa hoitoalkuisissa 1:300 ja sit se 1:200 jossa hälytti seula. Ja noissa luomuissa olin vanhempi ku ekan hoitoalkuisen aikaan! Tsemppiä

      Poista
    4. Meille kätilö kertoi NP-ultrassa olleensa juuri Helsingissä koulutuksessa ja uutena havaintona oli tehty, että IVF ja PAS alkuisissa raskauksissa esiintyy vähemmän kehityshäiriöitä, kuin luomualkuisissa. Oli kuulemma heillekin uutta tietoa, mutta näin siellä oli kerrottu. Alkio on kuulemma käynyt jo tietyn seulan lävitse, kun se on valittu labrassa siirtokelpoiseksi ja ennen kaikkea se on selvinnyt labraolosuhteissa.

      Poista
    5. Jostain syystä seuat kuitenkin hälyyttää useammin. Johtuu siis osittain kai käytetyistä hormoneista.

      Poista
    6. Suvi, jos tuo pitää paikkansa niin ihana uutinen! Noin olin joskus itse aiemmin ajatellut, nimenomaan siksi kun ne on niin kovin tarkoin valikoitu, mutta tällä kierroksella vähän säikähdin kun lääkäri puhui jo hoitojen yhteydessä että komplikaatio- ja keskenmenoriski olisikin suurempi.

      Poista
    7. Voisiko olla, että äidin kehon komplikaatiot yms. on yleisempiä hoidoissa, mutta sitten taas siirrettävät alkiot parempia, kuin mitä joskus luomualkuisissa. En ole yhtään varma, mutta kovasti kätilö meille tätä koulutuksessa kuulemaansa asiaa kertoi.

      Poista
  8. Minä kirjoitin ehkä liiankin "huolestuneen" ensimmäisen kommentin edelliseen postaukseesi. Yritin eläytyä huoleesi, mutta kuulostin varmaan liian negatiiviselta. Todellakin yhdyn täysin muiden ajatuksiin: todennäköisyys täysin terveestä vauvasta on valtavan paljon suurempi kuin se, että mikään olisi vialla. Tuo, että kaikki rakenteet oli kunnossa ja nenäluu näkyi viittaa todellakin siihen. Yritä jaksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkä kirjoittanut yhtään "liian" huolestuneesti :) Pikemminkin oli mukava, että joku heti ymmärsi tämän kaiken tuskan ja valtavan huolen!

      Poista
  9. Meillä niskaturvotus oli mittaustuloksesta riippuen 2,5 -2,7. Ja ihan terve lapsi saatiin. :)

    VastaaPoista
  10. Olen pahoillani. Onko teille ehdotettu lapsivesipunktiota? Olen itse myös tällä hetkellä raskaana ja lääkäri esitteli minulle uuden sikiö seulonta menetelmän. NIPT tutkimuksen. Se otetaan verestä ja on yhtä varma kuin lapsivesipunktio. Ilman keskenmenon riskiä. Yksityisiltä klinikoilla esim Oulun Gyneko 700€.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei ole ehdotettu, vaan ultran tekevä kätilö suositteli heti tuota NIPT-testiä. Kieltäytyisin joka tapauksessa tuosta lapsivesipunktiosta, sillä toimenpide pelottaa enkä keskenmenoriskin takia halua riskeerata vauvan hyvinvointia. Tuo hinta kuulostaa "halvalta" suhteessa siitä mitä meille löysin täältä, hurjan kallista lystiä joka tapauksessa!

      Poista
  11. Tsemppiä teille Verona! Todella epäreilua, että tälläinen huoli vielä laitettiin ja vaikka uskonkin sen olevan turha (sillä todennäköisyys on edelleenkin hyvin pieni), niin varmasti sitä murehtii.
    Meinasin myös kysyä tuost NIPT-mahdollisuudesta, että oletteko siitä tietoisia? Jossain päin suomea se tehdään myös julkisella, mut suurimmassa osassa ei.
    Yksityiseltä palvelun voi saada, jolloin tulokset saa muistaakseni parin viikon sisään, kun kiertävät maailmaa analysoitavana.

    Tsemppiä teille kovasti ja toivottavasti pian saatte tuloksen, että mitään hätää ei ole <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Juuri tuohon NIPT-testiin ollaan menossa, minusta 99% kuulostaa tarpeeksi luotettavalta tulokselta. harmittaa vaan, että odotusaika on niin kovin pitkä!

      Poista
  12. Hei! Raskaus-aikaan kuuluu kaikenlaiset panikoinnit ja pelot hyvin vahvasti. Minulla on 8 kk poikavauva, ikäeroa esikoiseen liki 10 vuotta. Tässä välissä kaksi keskenmenoa ja lukuisia muita vaikeuksia. Tämä kuopus sai siis alkunsa IVF:llä. Minun ja mieheni suhde on ollut todella myrskyinen, mutta siinäkin mentiin vaikeuksista voittoon, vaikka toisinaan sitä oli vaikea uskoa.

    Sitten kun vihdoin saatiin plussa raskaus-testiin, panikoin koko ajan: olin aivan varma, että tämä (kin) onni viedään minulta pois. Ihmettelen, miten mieheni kesti kaiken panikoinnin ja hysteerisen käytökseni, olin aivan mahdoton koko raskaus-ajan ja TÄYSIN VARMA, että kaikki menee pieleen. No ei mennyt, saimme terveen pojan.

    Mieheni aina vain totesi faktat: Nyt on tilanne tämä ja todennäköisesti kaikki menee hyvin ja jos ei mene, mietitään sitten asiaa. Voi kunpa olisin uskonut. Tällä yritän sanoa, nauti nyt ja MUREHDI SITTEN KUN SEN AIKA ON. Hyvin todennäköistä on, että saatte terveen vauvan. Ja jos kävisi niin ikävästi, että vauvalla olisi down, ei sekään olisi maailmanloppu. Tunnen ja tiedän monia lapsia, jolla on down ja he ovat todella ihania tapauksia. On vaikea rauhoittua ja lopettaa panikointi, mutta tee asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää, lepää ja juttele vauvalle.
    Kaikkea hyvää sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä tarinasta. Jokaisella ihmisellä on tosiaan oma tarinansa omine taisteluineen.

      Siinä olet oikeassa, että panikointi olisi parempi lopettaa. Kaksi ja puoli viikkoa tällaisissa olotiloissa - huhhuh! Nyt vaan täytyy keksiä miten se parhaiten onnistuisi :)

      Poista
    2. Suklaa on aina hyvä ase ahdistusta vastaan!

      Oot Verona päivittäin mun mielessä. Ymmärrän ihan täysin sun huolen ja paniikin, minähän panikoin koko toisen raskausajan ihan huolella, vaikka siihen ei ollut mitään syytäkään. Oon ihan varma, että jos joku ultra olis antanut pienintäkään epäilystä siihen, että joku saattais ehkä mahdollisesti olla ihan vähän vialla, niin olisin seonnut kokonaan. Siksipä koitan lähettää sulle ihan hirveesti tsemppiä ajatusten voimalla, voimaa ja urheutta kestää koettelemukset. Te saatte vielä toisenkin elävän lapsen syliin asti, oon ihan varma siitä. ❤️

      Poista
    3. Pingu: öhöm, suklaata menee suuhun juuri parhaillaan kun luen näitä kommentteja... ;)

      Veera <3 Ihanaa kun ihmiset ymmärtää, eikä tuomitse näitä pelkoja. Melko hysteerikoksi sitä kyllä tuntee itsensä, ja epäonnen Aku Ankaksi! Toivottavasti musta tulee Hannu Hanhi joskus huhtikuun tienoilla pienen, suloisen nyytin muodossa...

      Poista
  13. Pakko tähän nyt laittaa että se kehitysvammadiagnoosi ei kaada maailmaa. Ymmärrän toki että kaikki toivovat tervettä lasta, niin minäkin, mutta sainkin sen sijaan aivan ainutlaatuisen pienen pojan. Niin ainutlaatuisen että maailmassa on rekisteröity vain kaksi muuta ihmistä joilla samanlainen kromosomipoikkeavuus. Toki kehitysvamman mukana tulee omia haasteitaan mutta niinhän sitä voi tulla terveenkin lapsen kanssa. Ikinä ei tiedä mitä lapsi tuo tullessaan :) Se on varmaa että lapsi (terve tai ei) tuo mukanaan iloa, surua, huolta, helpotusta ja varauksetonta rakkautta! Koitan siis tällä sanoa vain että yritä ihmeessä nauttia raskaudestasi ettei sen ihme mene sivu suun. Murehtiminen ei auta asiaa, varsinkaan kun et juuri nyt pysty asialle mitään tekemään. Rentoudu, lue hyvän mielen kirja, katso iloa tuottava leffa, nauti syysmyrskystä ja syö vähän suklaata ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä melko lailla oikeassa, Giovanna. En jaksa uskoa ettäkö voisin rakastaa kehitysvammaista lasta yhtään vähempää kuin tervettä...huoli on vain niin suuri, ja tulevaisuus pelottaa kun ei tiedä mitä on edessä. Toivottavasti aika tuo mukanaan vastaukset.

      Poista