perjantai 25. joulukuuta 2015

RV23+3: Tunnelmallista Joulua!

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet erittäin tapahtumarikasta aikaa, ja sen johdosta blogi on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. On pitänyt kirjoittaa niin monesta asiasta! Neiti S on viettänyt 4-v synttäreitään ja siitä on tulossa postaus, lisäksi toivottiin tarkempaa tarinaa neidin suhtautumisesta tähän odotukseen. Ne ovat tulossa heti kun sinne asti pääsen :) 

Tapahtumia on tosiaan riittänyt ja kaikesta kiireestä huolimatta muutokset ovat positiivisia: alkaa tuntua siltä niinkuin aurinko alkaisi vihdoin paistaa tähän risukasaan. Hitaasti mutta varmasti asiat menevät siihen suuntaan, mihin olen toivonut niiden menevän jo pitkään. Se tuntuu niin hienolta, että uskaltaako sitä edes ääneen sanoa taikka juhlia - taikausko epävarmuuksineen on läsnä jälleen vahvasti! Jos silti ihan varovasti tuuletan: jotain onnenpoikaseen viittaavaa alkaa vaivihkaa kuplia rinnassa eikä kyseessä ole närästys! :)

Raskaus sujuu omalla painollaan, mutta kuten aina, jokainen päivä on täynnä omanlaistaan huolta. Tiistaina jouduin tekemään yllärireissun synnärille. Jo viime viikosta alkaen olin tuntenut silloin tällöin pientä kipua jossain vatsan seutuvilla, minkä itse paikansin kohdun yläosaksi. Tuo kipuilu oli mennyt aina levolla pois, mutta yhtäkkiä tiistaiaamuna herättyäni jomotusta esiintyi ilman mitään rasitusta ja myöskin levossa. Päähäni iskeytyi kauhukuva irtoavasta istukasta, sillä tiesin sen sijaitsevan jossain noilla seutuvilla, enkä voinut olla soittamatta synnärille josta kehotettiin tulemaan näytille. 

Olotilat olivat eriskummalliset, sillä tasan 4 vuotta aiemmin olin juuri synnyttänyt maailmaan samalla osastolla ihanan esikoiseni ja lisäksi kun päädyin tasan samaan tutkimushuoneeseen missä todettiin samaisella pedillä (ja luultavasti ultralaitteellakin) Enkelipojan poismeno. Jotenkin vaan tuostakin reissusta selvittiin. Mieltäni huojensi se, että tunsin Taikan peuhaavan koko ajan vatsassani joten tiesin että niitä kammottavia sanoja ei nyt voi tulla. Sen sijaan lääkäri totesi hyvin nopeasti, että kyseessä on jo ennestään raskauden takia erkaantuneiden suorien vatsalihasten kramppi tai rasitusvamma. Painellessa kipukohta löytyi nopeasti eikä se edes ollut kohdussa vaan selvästi sen yläpuolella. Mikä helpotus! Hoidoksi tarvittaessa Buranaa, muuten aika parantaa vaivan.

Hassuna asiana mieleen jäi käynnistä se, että pyynnöstäni huolimatta lääkäri ei näyttänyt vauvaa ruudulta lainkaan. Samoin hematoomaa hän ei ruvennut kontrolloimaan koska kuulemma "ei ollut tarvetta". Reissulla ilmeni, että Taika on tosiaan ponteva tyttö: neiti posottaa menemään useita päiviä edellä viikkoja. Päänympärys ja reisiluu muistaakseni vastasivat viikkoja, mutta mahanympärys oli +8 päivää! Liekö tässä sitten jouluherkuilla kasvatellaan oikein mojovaa sokerivauvaa...sain koon takia passituksen sokeritestiin, josta aiemmin oli puhetta neuvolassa että sitä ei tarvita kun ei koskaan aiemminkaan ole ollut raskausajan diabetestä tai sukurasitusta. 

Varovasti virittelin lääkärin kanssa myös keskustelua synnytyksen käynnistelystä ja yritin laittaa valttikorttina pöytään, että nythän käynnistyksen voisi ajoittaa jo RV37 varsinkin kun vauva on noin reippaan kokoinen, mutta ne toiveet tyrmättiin välittömästi aika ärsyttävän pätevillä perusteluilla ;) Lääkärin mukaan mitä isompi vauva niin sitä enemmän se tarvitsee hyvin kehittyneitä keuhkoja, joten RV38 pitää olla täynnä ennen kuin mitään aletaan tekemään, erityisesti jos tilanne on muutenkin epäkypsä. Kuulostaa järkevältä enkä tietysti halua riskeerata tytön terveyttä, mutta pettymyshän se oli kun olin valmistautunut kestämään raskautta juuri sinne RV37 asti....keskustelu jatkunee tästä kunhan pääsen äitipolin asiakkaaksi.

Lisää juttua on luvassa lähipäivinä. Sillä välin haluan toivottaa upeille lukijoilleni todella ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa! 

8 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että teillä on kaikki hyvin. Jatkukoon siis Taianomaisena loppuvuosi ja alkakoon uusi vähintään yhtä onnellisissa merkeissä!!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Pakko kysyä, että miksi lapsen pitäisi syntyä jo rv 37? Kaverin lapsi syntyi rv 36+6, painoi 2,2kg ja oli sairaalassa 1,5 viikkoa ennenkuin pääsi kotiin eli ei tosiaankaan ollut vielä "valmis vauva".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi, että tämä odottava äiti on jo nyt hermoraunio ja tulee varmasti hyppimään seinille mitä pidemmälle raskaus etenee...Kuten sanoin, en halua vaarantaa vauvan terveyttä, mutta tiedän että loppuun asti en selviä.

      Poista
  4. Hyvä juttu, että kontrolloivat sokereita. Toivottavasti et jää kiinni rasituksessa.
    Tämä poika syntyi RV 37+1 ja painoi 3220g ja kotiin päästiin 2vrk syntymän jälkeen. Minulla todettiin radi, joka hoidettiin ruokavaliolla.
    Jos se radi todetaan, niin ei onneksi se ei ole maailmanloppu. Hyvää uutta vuotta ja loppuodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  5. Ihanaa että olet selvinnyt jo hieman turvallisemmille viikoille,ei oo kauaa kun huomaat että rv 25 on täynnä! :)Ei kannata vielä murehtia millä viikolla Taika maailmaan tulee, uskon että jos viikosta on kiinni selviät kyllä. Mutta suurinosa vauvoista onneksi on kypäsiä tulemaan jos siinä rv 37, varmasti neuvottelu kysymys tuo synnytys ajankohta jos kovin huonoksi menee sun olo! ;) Täällä jo rv 36 ja risat ja jotenkin on olo ettei ole yhtään valmis vauvan tuloon henkisesti. Outoa miten se mieli meneekin. Taianomaista, ihanaa vuotta teidän perheelle ! <3 -henni

    VastaaPoista