keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Hyvästi vanha vuosi, tervetuloa (parempi) v. 2016!

Vuosi 2014 oli elämäni kamalin vuosi, sillä jouduimme hyvästelemään kauan odotetun Enkelipojan. Edellisen kerran vuoden vaihtuessa toiveet olivat korkealla, sillä eihän enää voisi tapahtua (?) yhtä kamalia asioita, ja vahva odotus oli, että kolmas lapsi syntyisi v. 2015 aikana.

Tarkastellaanpa lähemmin, mitä kaikkea viime vuoden aikana oikein tapahtuikaan.

Vuosi vaihtui tiiviisti hoitojen merkeissä ja heti kalenterin käännyttyä tammikuuhun minulle tehtiin  elämäni 4.s ICSI. Valitettavasti sen tulokset olivat alunperinkin laihat ja niin kävi, että hoito ei onnistunut. Tästä seurasi iso romahdus ja se yhdistettynä töihinpaluuseen oli melkoinen kokemus. Hengissä kuitenkin selvittiin, kuten aina, ja helmikuussa koitettiin rämpiä eteenpäin. Piristystä toi mm. käynti uudelle klinikalle, jossa tehtiin uusi hoitosuunnitelma mikä tarkoitti parin kuukauden odotusaikaa.

Maaliskuussa odottelu jatkui ja samoihin aikoihin jouduin vielä usein toteamaan olevani Outsider, erilainen kuin muut, mikä teki erityisesti oloni sosiaalisissa tilanteessa paikoin erittäin vaikeaksi (onneksi tämä tunne on sittemmin kadonnut). Valitettavasti muutokset ja henkinen paine taisivat tehdä tehtävänsä, sillä huhtikuussa vasta havahduin siihen seikkaan, että kiertoni oli aivan liian pitkä ja syylliseksi ilmenivät liian korkeat kilpirauhasarvot. Onneksi tämä ei sittenkään estänyt uutta hoitoa, vaan 5.s ICSI tehtiin onnistuneesti samassa kuussa.

Toukokuussa meitä odotti pettymys: hoito ei tepsinyt vaan se päättyi perinteiseen, punaisiin tunnelmiin. Käsittelin edelleen vahvasti suruani ja tulin uusiin johtopäätöksiin omasta lapsettomuudestani, josta en siis tuntunut pääsevän millään eroon. Samassa kuussa ehdittiin vielä tehdä 1 PAS, jonka osalta fiilikset olivat jo aika loppuunkuluneet: aina vaan tätä samaa. Kesäkuu alkoi jymy-yllätyksellä, tein positiivisen raskaustestin! Tätä iloa ei valitettavasti kestänyt kauaa, sillä se osoittautui nopeasti kemialliseksi raskaudeksi, mikä tuntui ihan kohtalon ivalta. Onneksi menkat alkoivat tuon jälkeen normaalisti ja seuraavaa siirtoa silmälläpitäen minulle tehtiin ensimmäistä kertaa Endo-Scratching.

Heinäkuu oli vaikea kuukausi, sillä se toi kaikki muistot pintaan vuosipäivien kynnyksellä. Tuli uudelleen se päivä, kun kuulin elämäni kauheimmat sanat ja se päivä, kun vietettiin pikkuisen syntymäpäivää. Leivoimme syntymäpäiväkakun, joka meinasi joka suupalalla tarttua kurkkuun.

Elokuussa "teho-yritys" jatkui jälleen kun minuun siirrettiin vihoviimeinen pakastealkio eli blastokysti. Tällä kertaa en uskaltanut tehdä raskaustestiä ollenkaan, mutta olin jo tappioni tunnustanut kun verinen tiputtelu alkoi. Kävin kuitenkin verikokeessa, joka yllättäen osoitti raskauden alkaneen! Paniikissa ravasin verikokeissa ja aina vaan HCG nousi. Kuin vahvistukseksi ihan puskista alkoi äklötys ja kuukauden viimeisenä päivänä ultrassa nähtiin maailman ihanin näky: sykkivä sydän.

Syyskuussa oli totuteltava uuteen asiaan: olimme tosiaan raskaana ja raskaus tuntui kaikista peloista & ongelmista huolimatta jatkuvan. Kävin eka kertaa neuvolassa, ramppasin ultrissa pelkoja lievittämässä ja sain vihdoin luvan lopettaa lääkkeet. Koitti myös niskapoimu-ultra, jossa valitettavasti saatiin pelottavia ja huolestuttavia uutisia. Lokakuussa varasimme ajan kromosomitutkimukseen eli NIPT-testiin ja pitkän odotuksen jälkeen saimme positiivisia uutisia: lapsukaisemme oli terve!

Marraskuu ei valitettavasti ollut huolista vapaa, vaan se alkoi hematooma-säikäytyksellä. Seuraavat viikot vietin levossa, sydän syrjällään vuotoa seuraten. Onneksi joulukuun rakenneultra toi mukanaan hyviä uutisia ja nähtiin, että hematooman takia ei enää tarvinnut pelätä. Vauvakin vaikutti erittäin hyvävointiselta ja rakenteet olivat kunnossa - kerrankin ultra, josta selvisimme puhtain paperein! Joulun alla jouduin käymään yhden pikareissun synnärillä, mutta onneksi se oli väärä hälytys ja sen jälkeen sain keskittyä rauhassa joulunviettoon.

Kun luen tätä, ihan päätä huimaa ja eritoten myös siksi, kun elävässä elämässä niitä isoja tapahtumia on ollut vielä roppakaupalla lisää. Usein viime vuoden aikana tunsin olevani kuin lastu lainehilla, joka vain ajelehtii ja odottaa asioiden tapahtuvat hänelle, vailla isompaa vaikutusmahdollisuutta mihinkään. Olen NIIN helpottunut, että tuo hullu vuosi 2015 on vihdoinkin ohitse ja ehkä nyt pääsemme elämään tasaista, onnellista ja vastapainoksi mahdollisimman tapahtumaköyhää elämää :) En enää uskalla vannoa, että tästä vuodesta on tulossa parempi, mutta varovaisesti uskon ja toivon niin.

Onnellista alkanutta 2016 kaikille lukijoille!

6 kommenttia:

  1. Hyvää tätä vuotta, Verona <3 Se olkoon täynnä hyvää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  2. Hyvää alkanutta vuotta myös teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
  3. Todellakin melkoinen vuosi sulla/teillä! Ja kun ottaa huomioon juuri sen, että kyllä siinä tavallisessa arjessakin riittää kaikenlaista säätöä aina sitten vielä näiden isojen juttujen lisäksi. Ihanaa, että nyt voi jättää vanhan vuoden taakse ja toivon teille oikein onnellista ja levollista uutta vuotta! <3

    VastaaPoista
  4. Melkoinen vuosi takana tosiaan, toivottavasti tasaisempi ja onnentäyteinen edessä! Tsemppifiilistä odotukseen ja kaikkea hyvää koko perheelle! <3

    VastaaPoista
  5. Kauniita, rauhallisia hetkiä alkaneeseen vuoteen! <3 t. Minni

    VastaaPoista