torstai 11. helmikuuta 2016

RV30+2: Suuri edistysaskel!

Viime aikoina olen voivotellut loputtomiin sitä, kuinka en kykene tarttumaan minkäänlaisiin vauvavalmisteluihin vaikka viikot lähenevät maaliviivaa koko ajan. Halu ja tahto oli olemassa, mutta kyky ryhtyä toimeen puuttui.

Viime viikolla tunsin kun jokin minussa muuttui. Ehkä ajan, ehkä terapeutin käynnin, toissakertaisen postauksen tai kaikkien niistä voimalla. Sanoin miehelle, että viikonloppuna haluaisin kaivaa kaikki vauvanvaatelaatikot varastosta esiin ja käydä ne yhdessä lävitse. Pelotti, mutta näin tehtiin. Aloitimme ensin Sintin nimetyistä vaatteista ja voi sitä riemua, kun löysin niistä suurimman osan! Luulin myyneeni kaiken pois kirppiksellä kun Enkelipojan sukupuoli selvisi, mutta laatikoista löytyikin ihania aarteita ja muistoja herättäviä vaatekappaleita. Tuntui lohdulliselta, että pikkusisko saisi käyttää isosiskon vaatteita.

Ehkä näiden positiivisten tunteiden avulla selvisin siitä, kun tuli hetki käydä Enkelipojan vaatelaatikoiden kimppuun. Tuntui, kuin olisin vasta edellisviikolla pakannut kaiken pois. Muistin niistä lähes jokaisen vaatteen. Haikein mielin poimin sieltä kaikki tytölle soveltuvat talteen ja viikkasin takaisin kaikki vaaleansiniset.

Homma oli ohi reilussa tunnissa, mutta projektista jäi tosi hyvä mieli. Olin uskaltanut! Olin pystynyt siihen!

Samalla tein inventaarion puutteista ja lista näytti tältä:
- parit vaaleanpunaiset sukkikset
- pari tyttömäistä puseroa kokoa 56 cm tai vaihtoehtoisesti neulepaitoja
- pussilakanat & reunapehmuste sänkyyn
- kuolalappuja
- toppapuku kokoa 56 cm
- Baby Sense 5 hengityshälytin


Ei siis puutu paljoa. Nuo sukkikset kävin ostamassa seuraavana päivänä ja toppapuvunkin hankin käytettynä (se on ihanan pinkki!). Pari päivää sitten ostin myös kirppikseltä kahdet puolipotkarit ja yhdet housut, ne kustansivat yhteensä alle 2 euroa. Olin aivan yllättynyt siitä, miten hyvin kaikkea löytyy joten hankintoja ei tarvitse tosiaankaan tehdä paljoa. Kaikista tärkein jäljelläolevista on hengityshälytin: en usko, että pystyisin nukkumaan silmän täyttäkään ilman sellaista joten lähempänä h-hetkeä se menee tilaukseen.

Kaikesta tästä valmistelusta johtuen sain kuin uuden vaihteen päälle tähän raskauteen. Ihan kuin olisin melkein normaali odottaja, minulle kuuluu samat puuhat kuin toisille äideillekin. Ja mikä parasta: tämä ei tuntunut raskaalta vaan päinvastoin yllättävänkin mieluisalta puuhalta! Uskoakseni perimmäinen syy löytyy itseni ylittämisestä. Luulin, etten pystyisi tähän mutta pystyin kuitenkin, ja vieläpä sain siitä iloa. Minä en tavallisesti ole se, joka pelkää. Omien pelkojeni voittamisesta sain todella paljon lisää puhtia ja nyt alan uskoa, että saatan hyvinkin selvitä hengissä seuraavista 7 viikosta :)

9 kommenttia:

  1. Ihanaa ihanaa! Tämä postaus sai itsellekin niin hyvän mielen! <3

    Kohta on homma pulkassa, ja pääset pukemaan niitä sukkiksia ja toppahaalaria <3

    Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun pääsisikin..! Kaikesta huolimatta mukana elää koko ajan se iso "jos", joka pitää lisätä kaikkiin lauseisiin. Mutta yritän silti pitää toivoa yllä :)

      Poista
  2. Mahtavaa kuulla! Ja tiedätkö, olen niin iloinen siitä, että teille tulee vauva. Kaiken kokemanne jälkeen. Ja jotenkin niin ihanaa myös se, että saa seurata "tuttua" odottajaa, kun ei tähän meidän talouteen enää taida vauvoja tulla ja vauvahommelit on sitä myöten ohi. :) (Oikeus mielenmuutokseen pidätetty!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oij, ihanasti sanottu <3 Vaikkakin, "never say never"... :D

      Poista
  3. ❤️❤️❤️ Ihana, että olet päässyt nauttimaan raskaudesta!

    VastaaPoista
  4. Onpa ihana juttu! ♡ t. Minni

    VastaaPoista
  5. Tulipa hyvä mieli tästä postauksesta! Kun antaa ilolle ja toiveikkuudelle tilaa, ne kasvavat entisestään. Mielenrauhaa sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se ilo ja toiveikkuus kamppailee koko ajan parivaljakkoa "pessimismi ja epäusko" vastaan, mutta tuntuu että eihän tästä mitään tule jos antaa synkistelylle vallan. Päivät ovat vaihtelevia, mutta yritän silti pitää lipun korkealla :)

      Poista