tiistai 16. helmikuuta 2016

RV31: Äitiyspolireissulla & käsiongelmia

Viime viikolla kävimme yhdessä miehen kanssa äitipolilla, hänkin sai pitkästä aikaa tilaisuuden kurkata vauvelia. Taas ultrattiin pitkään ja perusteellisesti, mikä on loistavaa, mutta se käy kerta kerralta työläämmäksi kun paha olo yllättää jo muutaman minuutin selällään makoilun jälkeen. Hammasta purren sinnittelin, koska halusin että lääkäri saa rauhassa kartoittaa kaikki sisäelimet lävitse. Siellä siis tosiaankin katsottiin kaikki: aivot, sydän, mahalaukku, kohtuvaltimo ja jopa napanuoraa pyydysteltiin siellä täällä kuvaan, jotta nähdään että virtaukset ovat kunnossa.

Taika menee edelleen yläkäyrällä, säännönmukaisesti kuten tähänkin asti. Painoarvioksi lääkäri sai 1,8 kg, mikä tarkoittaisi 200g viikkolisäyksellä ja RV37 synnytyksellä syntymäpainoksi n. 3,2kg. Epäilen kuitenkin, että meidän vauveli kasvaa standardia nopeammin ja tuskinpa synnytän vielä tasan RV37.  Kuitenkin jos koosta voi vetää johtopäätöksiä ja tuon mukaan mentäisiin, hän syntyisi suunnilleen samankokoisena kuin Enkelipoika (3,3kg), mikä oli Sinttiin verrattuna teknisesti ottaen todella helppo synnytys.

Tästä lähtien rupean käymään äitipolilla aina kahden viikon välein, ja ensi kerralla jatketaan käynnistyskeskustelua. Gynekologinen tutkimus tehdään sitä seuraavalla visiitillä, jolloin saadaan osviittaa kohdunkaulan tilanteesta mikä puolestaan myös vaikuttaa käynnistysajankohtaan. Ihanaa päästä käymään siellä useammin! Se helpottaa mieltä ja oloa suuresti.

Viime viikolla alkoi lisäksi mielenkiintoinen vaiva. Huomasin, että kyljellään makoillessa alempi käsi alkaa helposti puutua ja sitä rupeaa pistelemään, erityisesti jos pitelen siinä esim. kirjaa. Pian kädet alkoivat puutua ihan vaan nukkuessa ja viikonlopun aikana jopa meikatessa! Meinasin tulla ihan vainoharhaiseksi, sillä perjantai-iltana ja lauantaina rupesin tuntemaan myöskin oikeassa pohkeessa tietyssä kohdassa pientä, pistävää kipua. Olin tietysti varma, että olin saanut veritulpan! Onneksi pohjekipu katosi siihen, mutta miehen yllytyksestä soitin kuitenkin maanantaiaamuna äitipolille, mutta siellä puhelimeen vastasi tosi ei-kiinnostunut hoitaja, joka ei meinannut ottaa kantaa mihinkään, millään tavalla. Lopuksi hän sai kakistettua ulos ohjeeksi piipahtaa synnärillä käymään "jos asia vaivaa". No en sitten mennyt. Google tarjosi vaivaan diagnoosiksi joko rannekanavaoireyhtymää tai jännetupin tulehdusta. Jos tämä ei vie minua aivan toimintakyvyttömäksi, odottelen seuraavaan äitipolikäyntiin ja kysyn siellä neuvoa, mutta epäilen että ongelman ratkaisee synnytys (samoin kuin Enkelipojasta issias-vaivat).

Eilen alkoivat kuin tyhjästä aivan vimmatut supistukset. Tässä raskaudessa on muutenkin supistellut ihan eri tavalla kuin koskaan, tosin kivuttomia ne ovat olleet mutta silti minulle uusi asia. Eilen yritin sitten käydä asioilla ja varsinkin ruokakaupassa jouduin vähän väliä pysäyttämään ja huilimaan, kun vatsa vetäytyi niin kireäksi että menoa ei yksinkertaisesti voinut jatkaa. Tämä jatkui koko eilisen päivän pienimmästäkin liikkeestä ja tänään vaikuttaisi aika samalta. Pelottaa, että nuo viattomat supparit eivät olekaan niin viattomia, vaan saavat aikaan ennenaikaisen synnytyksen...yritän kuitenkin nyt keskittyä ajatukseen, että ehkä ne saavat jotain pientä valmistelua kohdunsuulle ja silloin käynnistys olisi helpompaa. Tai jopa synnytyksen käynnistymään luonnollisesti siellä rv37 tienoilla!

Onko muuten kenelläkään lukijalla kivuttomat supparit pehmentäneet kohdunkaulaa? Tai onko voimakkaasta supistelusta seurannut ennenaikainen synnytys?

34 kommenttia:

  1. Mulla oli kivuttomia supistuksia jo melko varhaisessa vaiheessa ja jatkui koko raskauden ajan, välillä hyvinkin tiuhaan. Poika syntyi yliaikaisena vasta käynnistyksellä, joten eivät vaikuttaneet mitenkään :) Kovasti tsemppiä loppuraskauteen!

    VastaaPoista
  2. Käsien puutuminen voi johtua myös selästä/hartioista/niskastakin. Itsellä ainakin "eka oire" selkäjumituksista on käsien puutuminen öisin.

    Tsemppiä loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole kyllä tällä hetkellä hartiaongelmia. Tämä on jotain ihan muuta ja keskittyy vieläpä erityisesti oikeaan käsivarteen.

      Kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  3. Täällä alkoi kivuttomat supistukset jo rv 22, ja kivuliaatkin jo rv 31, silti rv 35 oli paikat ihan kiinni ja kaulaa yhtä paljon jäljellä kuin viikolla 18. Nyt porskutetaan 39+1.
    Mutta nää ovat toki aina yksilöllisiä, lähipiirissä yhdellä odottajalla kohdunsuu 3 sormelle auki (odottaa kolmatta) vaikka kivuliaita supistuksia ei ole kuulemma juuri tullut! Hänkin tosin porskuttaa raskaana edelleen, melkein samoilla viikoilla kuin minä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla, sulla ei siis kipeät supistuksetkaan ole tehneet mitään. Toivottavasti pääset kuitenkin piakkoin synnytyspuuhiin! :) Tsemppiä!

      Poista
  4. Mulla oli tuo sama vaiva eli kädet puutu. Varsinkin öisin piti heräillä pumppaamaan niitä. Tuntu tosi kurjalta heräillä pistelyyn, mutta synnytys vei vaivan mukanaan :) Supistuksista voisit kysyä seuraavalla käynnillä. Itse kysyin useasti juuri supistuksista äitipoli käynneillä. Taika kasvaa hienosti <3 ihanaa, että olet jo vähän tehnyt hankintoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on tosi ikävää herätä yöllä jopa monta kertaa ravistelemaan ja kääntelemään käsiä jotta saisi veren kiertämään. Toivottavasti mullakin synnytys hoitaa homman :)

      Poista
  5. Mulla oli harjoitussupistuksia todella paljon loppuraskaudessa, alkaen n. rv 32. Juurikin tuollaisia, että joutui kauppareissulla pysähtymään ja rauhoittumaan kun vatsa oli koko ajan aivan kivikovana. Rv 36+3 lääkäri totesi että paikat oli pehmeänä, kohdunkaulaa jäljellä n. 1-2cm ja kohdunsuu oli 2cm auki. Vauva oli tuolloin jo laskeutunut. Lääkäri oli sitä mieltä, että synnytykseen ei mene kauaa, mutta synnytin kuitenkin vasta rv 40+4. Loppuajasta tuli kyllä säännöllisiä, kivuliaampiakin supistuksia ja olin jo lähellä lähteä synnärille, mutta oli kuitenkin vain vääriä hälytyksiä. :) Niin ja kyseessä oli toinen lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, kylläpä on ihmisillä erilaisia kokemuksia. Jännä kuulla, että sulla on jopa 4 viikkoa kestänyt tuo tilanne ilman synnytyksen etenemistä! Itselläni auttaisi tuokin, jos olisi jotain samantapaista edistystä noilla viikoilla jolloin käynnistykseen todennäköisesti ryhdyttäisiin toivomaani ajankohtaan. Olisin tosi iloinen :)

      Poista
  6. Ensimmäisessä raskaudessa kivuttomat supistukset alkoivat muutama viikko rakenneultran jälkeen ja toisessa jopa hieman ennen rakenneultraa. Kivuttomia supistuksia tuli runsaasti. Usein, kun yöllä käänsi kylkeä, alkoi supistaa ja usein myös ihan levossa paikallaan ollessa. Kohdunkaulassa ei kuitenkaan mitään ennenaikaista etenemistä kummallakaan kerralla tapahtunut ja raskaudet kestivät 39+4 ja 39+3. Mutta niin vaan tällä toisellakin kerralla oli vaikeaa olla stressaamatta supisteluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmasti tosi stressaavaa kestää supistuksia varsinkin jos ne alkavat noin aikaisessa vaiheessa. Olisin varmasti menettänyt yöuneni jos tähän kaiken päälle olisi käynyt samoin! Nyt ei enää niin pahasti huoleta kun tietää, että näillä viikoilla vauvan selviämismahdollisuudet on kuitenkin huomattavasti paremmat. Aika pitkälle sinäkin kuitenkin "pääsit" molemmissa raskauksissa.

      Poista
  7. Moi! Mulla meni taas sit just päinvastoin kuin muilla. Eli supisteli täysin kivuttomasti (koska en edes niitä huomannut, vaan aina käyrillä lääkäri totesi,että sua supistelee näemmä aika paljonkin) jostain 33 rv alkaen. 37+ lääkäri tutki kohdunsuun ja sanoi, että ei mene laskettuun aikaan asti ja nlassa 38+2 nlatäti totesi, että vauva on tosi alhaalla ja, että voi olla synnytys lähellä. 38+3 vauva sitten syntyi ihan itekseen ja hyvin helposti. Eli mulla ne supistukset oli tehnyt hyvää työtä! Hirveesti sulle voimia loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa mahtavalta! Kunpa minullakin supparit valmistelisivat paikkoja...

      Ja kiitos :)

      Poista
  8. Hirmusesti tsemppiä loppuraskauteen ja toivotaan että käsivaivat häviäisivät! ♥

    VastaaPoista
  9. Moukka pitkästä aikaa! Oli pakko alkaa kommentoimaan, kun itselläni tuli silloin molempiin käsiin rannekanavan ahtauma, joka jäi synnytyksen jälkeenkin pysyväksi vaivaksi. Suosittelen apteekissa myytäviä kovikkeellisia rannetukia yökäyttöön, niillä saa tuettua ranteen suoraan, jolloin puutumista ei tapahdu tai se on ainakin lievempää. En sitten osaa sanoa olisiko minulla auttanut vaivan häviämiseen jos olisin tajunnut aloittaa tukien käytön aiemmin. Suurimmalla osallahan vaiva helpottaa synnytyksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, pahoitteluni tervehdyksestä. Juuri tästä syystä en nykyään yleensä kommentoi juuri mihinkään, kun luen blogeja iPadilla ja tämä automaattinen "oikoluku" on ihan hanurista...

      Poista
    2. Moukka vaan sullekin :) Kiva kuulla pitkästä aikaa!

      Ikävää, että sulla nuo rannevaivat jäivät "päälle", se kun vaikuttaisi olevan lukemani perusteella vähän harvinaisempaa. Täytyy miettiä noita rannetukia. Toinen vinkki jostain nettikeskustelusta oli ranteiden sitominen yöksi, ehkä se ajaisi saman asian. Riippuu vähän miten tämä vaiva nyt tästä kehittyy ja etenee, mutta hankaluuksiahan se aiheuttaa kun mitään ei pysty tekemään oikealla kädellä kovin pitkää aikaa.

      Poista
  10. Molemmissa raskauksissa kivuttomat supistukset (tai korkeintaan kovasti ovat kiristäneet mutta eivät ole olleet mitään verrattuna synnytyssupistuksiin) ovat alkaneet joskus rv20 tienoilla. Molemmat raskaudet päätyneet spontaaniin alatiesynnytykseen; esikoinen syntyi rv40+2 ja kuopus rv38+4. Eli en kyllä pääse sanomaan että kivuttomat supistukset olisivat saaneet yhtään mitään aikaan.

    -Ellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mukava, että kerrotte omista kokemuksistanne - tässä sitä näkee, miten yksilöllisiä nämä tarinat ovat :)

      Poista
  11. Mulla on myös alkanut käsi puutua helposti. Aamulla heräsin ihan puutuneen käden kanssa ja jos tässä pidän puhelinta tovin kädessä ja suht pystyasennossa niin puutuu helposti. En ole kyllä ollut huolestunut mutta mikäli tää jatkuu niin neuvolassa voisin mainita. Mulla tulee suppareita helposti fyysisestä rasituksesta, esim. aina koiranulkoilutuslenkillä. Kuitenkaan kohdunsuulle ei ole ollenkaan onneksi vaikuttanut tähän mennessä. Samoilla viikoilla mennään täällä, nyt 31+6. Tsemppiä sinulle loppuaikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo puhelinjuttu on täälläkin! Ihan sama mitä oikealla kädellä tekee niin kohta se takuuvarmasti puutuu. Me mennään tosi samoilla viikoilla :) Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että mistä tiedät tuon kohdunsuun tilanteen - onko sulle äskettäin tehty tutkimus? Itselleni ei nimittäin ole tehty tosi pitkään aikaan, en edes muista milloin. Sanotaan, että niitä ei kannata turhaan tehdä, mutta nyt kun näitä suppareita on ruvennut olemaan niin tiuhaan, kiinnostaisi tietää missä mennään. No, parin viikon päästä se viimeistään selviää äitipolilla!

      Ja kiitos tsempeistä :) Samoin sulle!

      Poista
    2. Mulla on ollut tähän mennessä kolme neuvolalääkärikäyntiä sen yhden sijaan, sillä lääkärin on täytynyt ottaa näyte tulehdusviljelyä varten. Viimeksi olin keskiviikkona ja silloin lääkäri sanoi kohdunsuun olevan kiinni eikä paikat olleet pehmenneet. Ultrassa taas olen ollut vain sen pari kertaa, ja olispa niin ihanaa päästä taas uudestaan näkemään vauva. Mutta kärsivällisenä yritän pysyä ja odottaa ihan syntymään asti, mikäli tarvetta ultraan ei aiemmin ole. :)

      Poista
    3. No sitten sulla on tosiaan varmaa ja tuoretta tietoa :) Kiva, että kaikki on kunnossa ja saat keskittyä odotteluun!

      Poista
  12. Esikoista odottaessani supistelut alkoivat n. rv 19 ja toisen lapseni kohdalla rv 12. Supistukset olivat napakoita, mutta eivät kipeitä. Esikoinen syntyi 39+6. Hieman supistelut tekivät kohdunkaulan kanavaan aukeamista. Päistään se pysyi kiinni.
    Kuopuksen kohdalla olin jo ainakin rv 34 (voi olla, että jo rv 31-31...en muista) 3cm auki. Mutta silti kuopus syntyi käynnistyksen jälkeen 41+5. Toiset,kolmannet ym. raskauksien aikana paikat voivat tosiaan olla hieman auki aiemmin, eikä se välttämättä tarkoita "mitään". Töistä taisin jäädä pois viikkoa aiemmin kuin äitiysloma olisi alkanut. Teen raskasta työtä.
    Supistelua olis toisinaan todella napakoita, mutta tosiaan eivät kovin kipeitä. Toisen raskauden kohdalla en enää stressannut asiasta. Kohtuni on ilmeisesti vaan supisteluherkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suluissa olevassa pitäisi lukea rv 31-32.

      Poista
    2. Kiitos kommentista! Aika pitkään selvisit töissä tuossa kolmannessa raskaudessa! Itsellänihän "auttaisi", jos siellä RV36 havaittaisiin että jotain aukeamista olisi jo tapahtunut, vaikka synnytys ei itsestään lähtisikään käyntiin. Tietäisi sitten, että ei tarvitse kovin kauaa sitä käynnistystä odotella...

      Poista
  13. Mulle sanoi aikanaan lääkäri että ei voi yhtään päätellä mitkä supistukset tekee mitäkin, ainoastaan kohdunkaulan tilannetta tarkkailemalla voidaan päätellä mikä on tilanne. Joillain tosiaan kivuttomatkin avaa ja toisilla kivuliaat ei tee mitään. Itse olen kummassakin raskaudessa joutunut sairaslomalle kivuliaiden supistelujen takia ja kaksosraskaudessa jopa sairaalalepoon asti. Kaksosista kohdunsuu oli auki jo neljä senttiä viimeisen kuukauden, mutta käynnistettiin rv 37+jotain kalvot puhkaisemalla. Toisessa raskaudessa lepäsin aika paljon ja vasta viikolta 36 eteenpäin aloin elämään ns. normaalisti. Kävin tarkastuksessa 37+3 ja kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään ja vauva ei ollut laskeutunut. Silti synnytys käynnistyi jo neljän päivän päästä itsestään. Siinä mielessä mukavampi jos käynnistetään että on jo jotain tapahtunut siellä kohdunsuulla. Ihanaa odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Noinhan se on, enkä itsekään tosiaan yhtään tiedä mikä kohdunkaulan tilanne on juuri nyt, sillä alatutkimusta ei ole tehty tosi pitkään aikaan ja supparit ovat kiihtyneet vasta ihan äskettäin. Jännityksellä odotan muutaman viikon päästä tehtävää tutkimusta.

      Mukavan ajoissa sinulla on nuo synnytykset käynnistyneet :)

      Poista
  14. Mullahan on todella supistusherkkä kohtu. Levon kanssa (jäin sairausslomalle silloin Tyypistä kuukausi ennen äitiysloman alkua) Tyyppi syntyi päivä ennen laskettua. Sen sijaan Neitihän syntyi 37+4 ja tuohon varmasti vaikutti paljon Tyypin kanssa liikkuminen, nostelu jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan hyvin, että sulla on ollut sitä supisteluherkkyyttä. Itsellänihän tilanne on ollut aina täysin päinvastoin, Enkelipojastakin vasta ihan viime päivinä rupesin kokemaan jotain supistelujan tapaista, mutta tämä raskaus on aivan eri maata!

      Tuo on varmasti totta, että Neidin raskaudessa olit fyysisesti kovilla, mikä on varmaan vaikuttanut asiaan. Itselläni olen miettinyt, että luultavasti minulla tuntuu "tapahtuvan" nyt enemmän siksi, että kyseessä on kolmas raskaus suht lyhyen ajan sisään. Ehkä kroppa ei vaan jaksa olla niin skarppina ja kohtukin on näistä kaikista ottanut osumaa. Jospa tämä kaikki "auttaisi" tässä käynnistysasiassa :)

      Poista
  15. Moi! Kuten joku täällä jo kirjoitti, apua omaan raskauden aikaiseen käsien puutumiseen öisin sain yökäyttöön suunnitelluista Futuron Night rannetuista. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, olin jo ihan epätoivon partaalla, kunnes uskaltasin ostaa nämä ja ovat kyllä aivan loistava keksintö! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

    http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/epages/KYA.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/KYA/Products/TE2080331

    VastaaPoista
  16. Moi!
    Mäkin suosittelen rannetukia yöksi. Itsellä auttoi paljonkin. Ranneongelma oli alkuun pistelya ja lopulta sormet olivat 24h puutuneet, mutta kipu loppui. Yötuki auttoi päiviin tai ainakin ajattelen sen vieneen kivun käsistä. Synnytyksen jälkeen kädet olivat edelleen puutuneet, mutta muutamassa kuukaudessa helpotti. Kerkesin jo pelätä, että jatkuu pitkään.
    Supisti H23 lähtien ja niin levossa, kuin liikkeellä. Lopulta eivät mitään aiheuttaneet, mutta sairaslomalla olin pitkään supistusten vuoksi. H38 vauva syntyi.
    Ja omien kokemustesi pohjalta itsekin pelkäsin läpi raskauden, jos jotakin ilävää tapahtuisi. Vahtasin vauvan liikkeitä loppuraskaudessa ja lopulta liikehälytyksen vuoksi sairaalaan ja kiireelliseen sektioon. Olen hyvin kiitollinen, kun kaikki meni lopulta hyvin ja osasin olla herkkänä. Vauva vähensikin liikkumista viimeisinä viikkoina ja oma huoli oli todellinen. Vauva oli pieni raskausviikkoihin nähden.
    Paljon onnea tästä raskaudesta ja voi hyvin.

    VastaaPoista