perjantai 8. huhtikuuta 2016

Taikan synnytyskertomus

Menimme perjantaiaamuna aikaisin sairaalaan, minä paastonneena ja juomatta, kuten ohje sektiota varten kuului. Hoitaja osastolla otti meidät vastaan, kertoi lyhyesti toimenpiteen kulusta ja kuunneltiin vielä viimeisen kerran sydänäänet. Melkein heti saimme kuulla, että meidän leikkausaika oli annettu jollekin toiselle, jonka kiireellistä sektiota piti aikaistaa. Uutinen tuntui masentavalta, sillä oli ollut vaikeaa sinnitellä edes kyseiseen aamuun, saati että pääsisimme EHKÄ seuraavana leikkaussaliin tai VARMASTI ainakin saman päivän aikana.

Onneksi loppujen lopuksi pääsimmekin seuraavina saliin ja oma jännitys huipentui siellä h-hetken kynnyksellä. En ole koskaan aiemmin ollut "oikeassa" leikkaussalissa ja mm. henkilöstön määrä oli pyörryttävä, koko ajan lisää ihmisiä kävi esittäytymässä. Siitä tapahtumat etenivät vauhdilla ja ennen kuin huomasinkaan, koko alakroppani oli tunnoton saamieni epiduraalin ja spinaalin johdosta, joten jäseniäni siirreltiin kuin liikkumatonta lihakimpaletta (mikä olinkin!) siinä tilanteessa. Toinen käsi oli tönkkönä verenpainemittarin takia ja toinen kanyylin takia, joten todellakaan mitään ei pystynyt itse tekemään. Tunsin itseni hyvin avuttomaksi ja yritin piipittää sermin takaa, että minulle olisi tärkeää että kerrottaisiin mitä kulloinkin tapahtuu. Näin myös tehtiin.

Tunne sektion aikana oli hyvin erikoinen: tunsin, että jotain mahassani puuhattiin mutta varsinaista kipua en kokenut. Hyvin pian kuulin sanat "Nyt avataan kohtu" ja siinä vaiheessa itkin jo vuolaasti, tytön syntymä yhtäaikaa jännitti ja pelotti, enkä olisi malttanut odottaa enempää. Mies istui koko ajan vierellä ja oli yhtä jännittynyt kuin minäkin. Kohta kuului "Onneksi olkoon, tyttö tuli" ja päälle korviahivelevää vastasyntyneen itkua. Luultavasti kysyin heti, onko kaikki hyvin ja siltä vaikutti.

Taika tuotiin kohta vierelleni katsottavaksi ja laskettiin hetkeksi solisluun päälle ihan leuan viereen pötköttämään. Maailman ihanin näky! Kävi ilmi, että kaikki muu oli hyvin, mutta vauvan peppuun oli tullut kohdun avauksen yhteydessä pieni viilto. Tämä johtui siitä, että kohtu oli melkein vedetön joten veistä vastassa olikin ollut heti veden sijasta vauva! (Myöhemmin kysyin lääkäriltä, mistä ihmeestä tuo vedettömyys saattoi johtui sillä muistan vielä tuoreeltaan äitipolin lääkärin kommentoineen kuinka vettä oli vielä runsaasti ja että vauva pystyisi sen ansiosta halutessaan kääntymään. Lääkäri ei osannut kuitenkaan sanoa syytä, totesi vain että hyvä kun vauva otettiin ulos nyt).

Kätilö lähti viemään vauvaa punnittavaksi ja mies lähti mukaan. Olin etukäteen vannottanut miestä, että hän ei saisi jättää vauvaa hetkeksikään yksin vaan olla koko ajan hänen kanssaan. Aika pian poistumisen jälkeen Taikan happiarvot olivat romahtaneet ja siitä syystä hänet laitettiin noin pariksi tunniksi happikaappiin. Tämän jälkeen hän pääsi isän paidan sisälle kenguruhoitoon ja siellä he olivat  vielä silloin kun palasin osastolle.

Leikkaussalissa istukkaa ruvettiin irrottamaan ja silloin rupesin erottamaan huolestuneita äänensävyjä sermin toiselta puolelta. Myöhemmin sain kuulla, että istukka ei ollut meinannut irrota millään ja sen yhteydessä koko kohtu oli pyörähtänyt ulos ja ympäri. Istukasta oli jäänyt kohtuun jotain röpelöä ja lääkäri varoitteli, että sen takia on olemassa tulehdusriski ja oireita pitäisi tarkkailla huolellisesti sektion jälkeen. Onneksi kohtu saatiin nätisti takaisin eikä mitään varsinaisia vaurioita ilmennyt. Kohtu vaikutti muuten hyväkuntoiselta eikä mikään estäisi uutta raskautta jos vielä näin haluaisimme.

Kohdun putsaaminen tuntui ehkä kaikista toimenpiteistä ilkeimmältä ja siinä vaiheessa koin pahaa oloa. Viereeni asetettiin oksennusastia, mutta onneksi sille ei tullut käyttöä. Pahoinvointilääkettä sen sijaan laitettiin heti, muutenkin kaikenlaiseen lääkitsemiseen tuntui olevan matala kynnys sillä kuulemieni lääkeaineiden lista oli loputon. Oksitosiinia, Caprilonia, pahoinvointilääkettä, ja ties mitä vielä. Verenpaineeni olivat kuulemma romahtaneet sektion aikaan useaan otteeseen joten sitäkin lääkittiin erikseen. Lisäksi kohtuongelmien johdosta menetin paljon verta, muistaakseni synnytyskertomukseen oli kirjattu 1100 ml. Ihme kyllä hemoglobiini oli vielä leikkauksen jälkeen yli sata, luultavasti siksi kun olin syönyt rautaa ja sen takia lähtötaso oli ollut hyvä. Lisäverta en siis tarvinnut.

Maha saatiin suljettua hyvin ja operaation jälkeen minut kärrättiin heräämöön pariksi tunniksi toipumaan. Uskoakseni olin hoitajille eräänlainen pain-in-the-ass, koska kyselin koko ajan milloin pääsen osastolle (oli kiire vauvan luokse!), saako juotavaa, paljonko kello on ja kauanko vielä pitää olla. Juotavaa annettiin hyvin nihkeästi koska koko ajan piti varautua siihen, että jos kunto olisi heikentynyt, minut olisi kärrätty takaisin operoitavaksi. Aika pian kätilö toi vauvan luokseni vähäksi aikaa ja sain mm. kokeilla imettämistä. Vauva ei vielä oikein hoksannut mistä oli kysymys, mutta tärkeintä oli että sain hänet vähäksi aikaa iholle ja lähelle. Tässä vaiheessa Taika oli siis päässyt happikaapista ja tämän heräämöreissun jälkeen palasi takaisin isin hoiviin.

Onneksi minulla tunto alkoi hiljalleen palata jalkoihin ja siinä vaiheessa uskottiin, että minut voi tosiaankin jo toimittaa osastolle. Muutaman tunnin oleskelun jälkeen pääsin siis heräämöstä pois ja huoneessa sain vauvan heti viereen. Jostain syystä minulla ei ole hirveästi muistikuvia enää noista hetkistä, luultavasti pitelin vauvaa ja miehen kanssa hoimme vuorotellen, kuinka ihmeellistä oli että hän oli vihdoin siinä :)

Sektion jälkeen yritimme jalkeille nousua samana iltana, mutta pää ei pitänyt joten sitä yritettiin seuraavan kerran vasta lauantai-iltana. Voi luoja sitä kipua ylösnousun yhteydessä! Seisominenkin oli kauheata. Kätilön patistamana lähdin köpöttelemään ympäri osastoa ja ihana Neiti S kannusti vierellä: "Hyvä äiti, jaksa vielä vähän matkaa!" :) Sunnuntaina olin kuin uudestisyntynyt ja kävelin huomattavan paljon vaivattomammin ympäriinsä, ainostaan nouseminen teki vielä tiukkaa mutta haava tottui siihen yllättävän nopeasti. Tämän huomatessani pyysin, että saisimme kotiutua maanantaina ja onneksi siihen suostuttiin. Maanantaina liikkuminen oli entistäkin helpompaa ja olin iloinen että pyysin päästä kotiin, sillä sairaalassa nukkuminen ei metelin takia ole kovin helppoa. Vauvaa hoidin itsenäisesti sunnuntain ja maanantain, eka päivät jouduin soittamaan kelloa kaikkiin vaivoihin ja tarpeisiin. Tämän takia mies vietti kaiken mahdollisen ajan sairaalassa apukäsiparina ja sisarusten vierailuajoilla mukana oli aina myös isosisko, joka oli innokas näkemään vauvaa ja jota harmitti joka ilta yhtä paljon jättää meidät vielä yhdeksi yöksi sairaalaan.

Kokemus sektiosta oli kaiken kaikkiaan aika negatiivinen. Sektio mielletään "helpoksi" tavaksi synnyttää, mutta mielestäni se on kaikkea muuta! Jotenkin se leikkauspedillä avuttomana makaaminen ei tuntunut ollenkaan helpolta, vaan pikemminkin pelottavalta ja ahdistavalta. Toki varmasti luonteellanikin on tähän vaikutusta, eräänlaisena kontrollifriikkinä haluan pikemminkin itse aina olla puikoissa. Tässä se tehtiin täysin mahdottomaksi ja koin siitä suurta avuttomuutta. Nyt kun olen läpikäynyt 2 alatiesynnytystä ja 1 sektion, valitsisin ehdottomasti mieluummin normaalin alatiesynnytyksen, sillä siinä pystyy itse pääsääntöisesti vaikuttamaan asioihin ja osallistumaan vauvan syntymään ihan eri tavalla. Silti edelleenkin olen sitä mieltä, että Taikan syntymässä minulla ei perätilan ja kohtukuolemataustan takia ollut muita vaihtoehtoja, vaan tällä kertaa tämän piti mennä näin. Kuvaavaa oli kuitenkin, että tämä raskaus meni loppuun saakka samalla tavalla kuin se alkoikin, eli pieniä jännitysmomentteja ripoteltiin mukaan myös synnytykseen! Olen suunnattoman kiitollinen, että kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti ja olemme molemmat vauvan kanssa hyvävointisia.

6 kommenttia:

  1. Voi huhhuh, oli pakko keskeyttää lukeminen tuon kohdun kääntymisen jälkeen! Palaan asiaan myöhemmin... Onneksi olette nyt siinä ja vauva on kunnossa, samoin sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut inhorealistisesta kuvauksesta (taas) :)

      Poista
  2. Onnea pikkuisen syntymän johdosta!
    Tuosta sectiosta sen verran, että joskus tosiaan voi joku naarmu lapseen tulla, mutta aika harvinaista se on. Toisinaan ulosautossa voi olla hankaluuksia ym. ja esim. kohdun haavaa isonnetaan ja siinä yhteydessä voi esim. joku naarmu vauvan ihoon tulla (vauva on jo niin lähdellä "työkaluja"). Tietenkin myös mainitsemastasi vedettömyydestä johtuen. Noin esimerkkinä. Mutta tosiaan se ei ole yleistä.
    Sectiossa nostetaan aina kohtu sulkuvaiheessa esiin mahasta. Se ei ole mitenkään tavatonta, vaan tehdään aina. Tuosta mainitsemastasi kääntymisestä en tiedä mitä tarkoitetaan. Kohdun sulkemisen jälkeen kohtu palautetaan omalle paikalleen vatsaonteloon.
    Lääkitseminen voidaan tehdä tehokkaamin lapsen syntymän jälkeen, joten siinä kohtaa varmasti kuuleekin erilaisia lääkkeitä mainittavan. Samoin esim. puudutus ja mahdollinen verenvuoto laskevat verenpaineita leikkauksen aikana. Se on tietyllä tavalla normaalia ja korjataan ja korvataan jotenkin. Samoin verenpaineen lasku aiheuttaa pahoinvointia (myös muut tekijät).
    Itselleni ei ole sectiota tehty mutta leikkaussalihoitajana intrumenteissa olen ollut lukuisissa osallisena. Eli monta lasta on työnnetty ulos :) Varmasti sitä voi olla hyvin avuton olo äidillä, kun monta ihmistä häärii ympärillä ja valmistelee leikkausta varten. Sectiossa äidin rooli on varsin erilainen kuin alatiesynnytyksessä.

    - M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ammattilaisen kommentista! :) Hmm, en ole ihan varma mitä se kääntyminen tarkkaan ottaen tarkoitti, mutta luulisin että tässä tapauksessa kohtu kääntyi jotenkin istukan mukana ympäri, koska lääkäri tosiaan korosti moneen otteeseen koska sitä oli ollut todella vaikea irrottaa. Hän tiedusteli jopa, että oliko minulle tehty jotain kaavinnan tyyppisiä toimenpiteitä aiemmin, mikä olisi tämän voinut aiheuttaa. Tietysti huoletti, että aiheuttivatko nämä ongelmat jotain pysyviä vaurioita, mutta ainakin lääkärin mukaan ei.

      Poista
  3. No ohhoh toi kohtu homma. Mullakin takana 1 sektio ja 2 alatiesynnytystä ja ehdottomasti valitsisin alakautta synnyttämisen! Hyi se pahoinvointi oli kauheaa sektion aikana! -miljama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sitten ihan sama saldo synnytysten ja synnytystapojen suhteen :) Onpahan nyt kokeiltu kaikkea mahdollista!

      Poista