tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kiireinen kotiäiti

Kylläpä on aikaa vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta! Molemmat tytöt ovat olleet kotona kesän ja olen pyörittänyt arkea heidän kanssa kahdestaan miehen paiskiessa töitä (muutaman päivän lomaa lukuun ottamatta). Tässä on siis saanut maistaa ihan kunnolla kiireistä lapsiperheen elämää! Päivässä ei ole montaa hetkeä, että ehtisi istahtaa alas ja huomaan, että usein vasta illalla vilkaisen nopeasti tietokoneelta tärkeimmät jutut, mutta kirjoittamiseen asti en ole päässyt :)

Meillä on puuhailtu mm. seuraavanlaisia asioita:
- otettu Taikasta passikuva (hih, mikä harjoitus! Joka puolelle muljahteleva vauvanpää ja hassut ilmeet...) + hommattu ensimmäinen passi
- tehty 4 hengellä eka ulkomaanmatka
- nukuttu pitkään, useina aamuna jopa yhdeksään - kyllä, meidän perheen vauvat ovat luojan kiitos uneliasta sakkia!
- syöty litrakaupalla jäätelöä
- poimittu marjoja
- kävelty ja ulkoiltu ihanien ilmojen johdosta
- uitu

Taika on oikea hymytyttö ja iloinen tapaus, ääneen hekotustakin on harrastettu jo usean viikon ajan. Muutenkin kaikkia taitoja alkaa ilmetä kovaa vauhtia, hän harjoittelee aina lattialla kääntymistä ja tuntuu, että eleistä päätellen ihan kohta se onnistuu. Eräänä päivänä hän leikkimatolla hän hivutti itsensä kellonviisarimaisesti ympäri kokonaiset 360 astetta. 3kk:n neuvolan strategiset mitat olivat:
pituus: 62 cm
paino: 6730 g

Jatkuvasti saa siis olla inventoimassa varastosta löytyviä vaatteita ja laittamassa pois pieneksi jääneitä! Nauratti kun neuvolan terkka tuumasi, että 4kk:n iässä saisi ruveta maistelemaan soseita, mutta teillä ei ole mitään kiirettä kun tyttö on niin hyvässä lihassa :D 6kk:n täysimetys tuntuisi itsestänikin hyvältä idealta sillä se on niin helppoa, ja Taikalle maito maistuu mainiosti. Katsotaan jos kuitenkin hyyyviin rauhalliseen tahtiin ruvetaan antamaan lusikan kärjellisiä, jotta tottuisi ja näkee tuleeko allergioita.

Viimeiset viikot Taika on tunkenut raivokkaasti nyrkkejä suuhunsa ja jyystää niitä niin, että kuola roiskuu. Yritän usein kurkkia suuhun, josko siellä kimmeltäisi ulos tunkevat hampaanalut, mutta vasta tänään olin näkevinäni yläikenessä jotain pientä kuultavaa. Se on kuitenkin tosi vaikeaa kun tyyppi huitoo ja protestoi joka käänteessä, nimittäin ikäväähän se suun kaivelu on! Ajattelin tehdä lähipäivinä äidinmaitojäätelöä, niin että tyttökin saa helteissä viilennystä ja samoin ikeneiden tuska helpottaa.

Neiti S puolestaan on edelleen ihanan huolehtivainen isosisko, eikä vieläkään ole muuttunut mustasukkaiseksi. Sen sijaan temperamenttia löytyy vaikka muille jakaa ja tuittukohtaus iskee useita kertoja päivässä! Joskus niin hölmöistä asioista, että mielestäni vähempikin riittäisi ja toivon, että kyseessä on vain jokin ohimenevä uhmavaihe...Pääsääntöisesti meillä on kuitenkin aika kivaa yhdessä, ja hänen ollessa mummolassa kyläilemässä, tuntuu kun kotoa puuttuisi jokin olennainen osa. Ja niin puuttuukin, meidän oma hölösuu ja yhden hengen päättymätön show-numero!

Synnytys on enää kaukainen muisto, ainoa siitä muistuttava asia on jäljellä olevat 6 raskauskiloa, jotka ovat tuntuneet juuttuvan pysyvästi sekä mahaan että hanuriin. Aika pian jälkitarkastuksen jälkeen hakeuduin takaisin vanhan kuntosaliharrastuksen pariin, ja nyt yritän verkkaiseen tahtiin kaivella esiin kadonneita lihaksia. Hyvä puoli siinä on se, että aika vähällä tekemisellä saa lihakset kipeiksi ja kunnon treenin aikaiseksi :) Vaunulenkkejä olen harrastanut ahkerasti, ja ihme kyllä jopa vähän tykästynyt vanhaan inhokkiini kävelyyn!

Täällä eletään siis toden teolla ruuhkavuosia. Päivät vaihtuvat huiman nopeasti, enkä ole vielä hetkeäkään tylsistynyt kotona tai kaivannut takaisin työelämään. Ja hyvä niin, elämän paras aika on juuri nyt 

10 kommenttia:

  1. Mukava lukea kuulumisia. Kiireiseltä kuulostaa :) Hyvä, että Taika kasvaa hyvin ja isosisko on huolehtivainen. Täällä myös tempperamenttinen isosisko ja kiukkukohtauksia tulee päivittäin... useitakin. Toivottavasti on jokin vaihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne kiukkukohtauksista selviämiseen! Täällä ne ovat edelleen jokapäiväisenä "ilona" :)

      Poista
  2. Ihania kuulumisia. Ja todellakin nauti elämäsi parhaista hetkistä, sillä kuten sanotaan: lapsiperheessä päivät ovat toisinaan pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. ♡

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvästä blogista

    VastaaPoista
  4. Kiitos kun jaksoit kertoa kuulumisia. Lapsiperhearki on kyllä kiireistä, mutta niin ihanaa! ❤️ Nuo Sintin tuittuilur: meilläkin esikoisella niitä oli enemmän vauvan syntymän jälkeen ja kyllä minä arvioin että ne olivat tietynlaista mustasukkaisuutta oman aseman muuttumisesta ja vanhempien huomion vähenemisestä. Onneksi tuittuilu ei koskaan kohdistunut vauvaan, vaan hänestä jaksettiin kantaa huolta ja silitellä, kuten edelleenkin.
    Vihervaara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin ajatellut, että tämä kiukkuilu johtuu mustasukkaisuudesta, mutta toisaalta se alkoi jo pari kuukautta ennen vauvan syntymää. Uskon, että se on normaalia uhmaikää ja lapsen tarvetta itsenäistyä: siinä ei auta kun vanhempien purra hammasta ja koittaa kestää :)

      Poista
  5. kuulostat ihanalta äidiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihanasti sanottu, kiitos paljon! <3

      Poista