Pakkomielteitä ja kuumeilua

Tänään kadun päätöstäni olla tekemättä raskaustestejä vähään aikaan kovemmin kuin koskaan. Olen jutellut äskettäin raskautuneen ystäväni kanssa joka päivä ja olemme yhdessä hehkutelleet hänen vauvauutisiaan, ja olemme vakuuttuneita siitä, että teemme esikoisemme melkeinpä peräkanaa (joopa joo, wishful thinking...). Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä huumaantuneempi olen ajatuksesta, että neiti on ollut raskaana noin kuukauden päivät tajuamatta sitä itse alkuunkaan!

Itsehän olen ollut tänään kiukkuinen kuin ampiainen, ilman mitään järkevää syytä. Tottakai tämä pakkomielteinen pääni tuli jotakin ihmeen kiertokautta siihen lopputulemaan, että hei, ehkä tässä on pieni tsäänssi että minäkin olen raskaana. Sillä eihän se ole normaalia että ihminen on pahalla tuulella ilman syytä. Just joo. Oikeasti, en ole koskaan kuullut että raskauden yksi oire olisi pahantuulisuus. (Ja kuka ikinä haluaa, saa tietty oikaista tämän vaikka heti!)

Tästäpä päästään siihen koko päivän päätäni jäytäneeseen ajatukseen, että kuinka kiva olisi tehdä vielä yksi raskaustesti...Eihän siihen menisi kuin aamulla pari minuuttia, eikä kukaan ikinä saisi tietää että olisin tehnyt sen. Ja sitäpaitsi sittenpä ei tarvisi koko ajan pohtia olenko vai enkö....

Ja hei, alan oikeasti miettiä että missä ihmeessä ne kuukautiset oikein luuraavat! Edellisen kierron alusta on kulunut nyt tasan 33 päivää mikä on aika pirun paljon. Joko toivoisin kovasti olevani salaa raskaana tai sitten valitettavasti kiertoni on yhtä pitkä kuin joskus silloin kauan sitten ennen kuin aloitin e-pillerit.

Joten kiltit lukijat, saanko minä tehdä nyt raskaustestin, oi saanko? O:)