perjantai 2. joulukuuta 2011

RV 38+4: Synnytykseen valmistautumista

Takana on pari todella vauvarikasta päivää, sillä blogiystävistäni Pinkki Pingviini, Shayna ja Sandy ovat kaikki synnyttäneet onnellisesti :) Sivupalkista pääset kurkkaamaan kaikkien kuulumiset. Tuhannet onnittelut kaikille teille, tytöt!

Itse toivon hartaasti, että menen kohta perässä synnärille. Muutun koko ajan väsyneemmäksi, kömpelömmäksi ja tunneherkemmäksi enkä saa kotonakaan enää tehtyä oikein mitään järkevää. Ilmassa on ison odottelun fiilistä, ihan kirjaimellisesti, ja tuntuu etten pysty tekemään enää mitään muuta kuin ajattelemaan koko ajan Sinttiä. Mietin, että miltä hän näyttää, tuoksuu ja kuulostaa. Miten meidän eka päivät tulevat sujumaan ja ylipäätään sitä koko tunnelatausta mikä vauvan syntymään liittyy. Voi kun se aika olisi jo käsillä!

Valmistautumiseen liittyen, jostain syystä viime päivinä on tullut todella tärkeäksi ajatella tulevaa kipukokemusta. Henkisesti olen yrittänyt prepata itseäni ymmärtämään, että se tulee sitten käymään todella kipeää ja koittanut jopa miettiä että missä kohdassa ja miltä se tulee tuntumaan, vaikka näin koskaan synnyttäneenä se on vaikeaa. Ehkä tämä tulee siitä, mitä meille synnytysvalmennuksessa aika osuvasti sanottiin:

"Ne äidit, joilla on ollut vaikea raskaus ja kipuja koko ajan matkan varrella, on yleensä helpompi suhtautua synnytyksen mukaan tuomiin kipuihin ja heillä on realistisemmat odotukset kuin sellaisilla äideillä joilla on ollut ns. helppo raskaus"

Minusta tuo oli aika järkeenkäyvää, vai mitä? Ainakin minulla se viimeistään käynnisti tämän synnytykseen valmistautumisprosessin, mikä on oikeastaan ollut meneillään vasta viimeiset pari viikkoa. Nyt olenkin jo siinä pisteessä, että vauva saa todellakin saapua vaikka heti, en pistäisi sitä ollenkaan pahakseni.

10 päivää jäljellä laskettuun aikaan...

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut, että myös omat odotukset vaikuttavat tulevaan synnytys- ja kipukokemukseen. Jos uskoo synnytyksen tekevän todella kipeää, se todenäköisemmin myös tuntuu siltä. Siksi kannattaa prepata itseään henkisesti paitsi kivun kokemiseen, myös siitä selviytymiseen! Itse ajattelin, ettei luonto järjestäisi naiselle ylitsepääsemätöntä kipukokemusta, enkä sitten kokenutkaan synnytystä kamalan kivuliaana, vaan ihan siedettävänä kokemuksena. Tosin mulla synnytykseen ei liittynytkään mitään lääkityksiä/toimenpiteitä, mikä saattoi tehdä synnytyksen helpommin siedettäväksi, kun se sai edetä kotona omalla painollaan :) Hyvin se menee!

    VastaaPoista
  2. Oman kokemuksen perusteella hassu tuo synnytysvalmennuksessa sanottu lausahdus, toki omani oli vain yksi kokemus, mutta silti. Raskaus oli super iisi, ei mitään kipuja tai vaikeuksia, mutta omasta mielestäni osasin silti suhtautua ihan hyvin kipuihin. Olin psyykannut itseni siten, että kipu voi olla kova mutta että sillä on tarkoitus, ja että se kipu ei ole pysyvää tai edes jatkuvaa vaan menee ja tulee supistusten myötä ja loppuu kuin seinään, kun vauva syntyy. Tietenkään kaikilla ei näin käy, mutta mistäs minä olisin sen ensikertalaisena tiennyt, joten näin päätin. Ja niinhän se menikin. Kesti vaan turhan pitkään. ;) Ja siis tosiaan ilokaasu oli ainut lääkkeellinen kivunlievitys tuossa ekassa. Toinen meni jo rutiinilla täysin luomuna - tosin myös kesto oli reilusti alle puolet ekasta.

    Jos siis alat itseäsi psyykata niin mä keskittyisin siihen ajatukseen, että synnytys voi hyvinkin kestää kauan ekalla kertaa. Se tuli mulle itselleni ehkä suurimpana yllätyksenä, vaikka synnytys eteni ihan hyvin. Sitten jos käy hyvä tsägä ja onkin lyhyt synnytys niin sehän on pelkkää plussaa. :)

    Tsemppiä! Synnytys voi parhaimmillaan olla mieletön, voimaannuttava kokemus, jota muistelet lämmöllä pitkään.

    VastaaPoista
  3. Oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että ei tuo aivan pidä paikkaansa mitä teille on sanottu. Mullahan oli kovin kipuinen raskaus, mutta silti synnytys koski enemmän kuin ikinä ikinä ikinä olisin osannut kuvitellakaan. Mulla ehkä vähän käänteinen ajatus myös Tuitun yllä kommentoimaan ("Jos uskoo synnytyksen tekevän todella kipeää, se todenäköisemmin myös tuntuu siltä") eli itse en etukäteen paljoa ajatellut synnytystä ja uskoin sen olevan sellaista, mistä kyllä selviäisin. Siis odotin toki rankkaa, mutta myös hallittavissa olevaa kipua, ja että vähintään epiduraalilla helpotusta pahimpaan kipuun. Väärässä olin, ja epäilen näin jälkikäteen, että varmasti osittain valmistautumattomuuttani koin synnytyksen niin tuskallisena. Toki myös väsymys ja piiiiiiiitkä avautumisvaihe tekivät osansa.

    Mitä tekisin itse nyt toisin? Opettelisin aktiivisemmin rentoutumista, valmistautuisin pitkään ja rankkaan synnytykseen ja pohtisin miehen kanssa yhdessä kuinka sen kestäisin. Sitten jos synnytys olisikin kuvitelmia helpompi, olisi se vain plussaa. :) Ja jos tulisi oikeasti pitkä ja rankka synnytys, olisin siihenkin valmis. Ei kannata silti toki ollenkaan pelotella itseään! Eli ei mennä ääripäästä toiseen. Ehkä ottaisin sellaisen "sisulla kaiken läpi" asenteen. :)

    VastaaPoista
  4. Olet niin positiivinen ihminen, että olen varma, että tulet pärjäämään synnytyksessä hienosti - sinähän olet pärjännyt muutenkin hienosti ja selvinnyt vaikka minkälaisista koettelemuksista! Kovasti jaksamisia näihin viimeisiin päiviin (tai viikkoihin, mutta toivottavastoi päiviin) ja paljon lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä hirmusesti synnytykseen!! :)

    Täällä olen välillä käynyt kurkkimassa kuulumisia jälkeä jättämättä, hurjaa miten aika vilahtaakaan nopsaan. Kohta teillä on oma käärö sylissä. :)

    VastaaPoista
  6. Tuittu: Sinä osasit sanoa tämän paljon paremmin kuin minä :) Tottakai ajatuksissa oli myös tuo kivusta selviytyminen mutta ilmaisin vain itseäni vähän heikohkosti! Olisin myös tyytyväinen jos pystyisin oleilemaan kotona mahdollisimman pitkään ilman että heti tarvitsisi kiitää sairaalaan, mutta sehän ei ole vaihtoehto jos lapsivedet menevät.

    Tytti: Kiitos! Olet aivan oikeassa, tuota puolta en ole ehtinyt vielä niin hyvin ajattelemaankaan, että synnytys voi kestää kauan. Ja sekös on hyvä viemään voimia jos joutuu kärvistelemään pari päivää kovissa kivuissa...

    Äni: Kiitos hyvistä näkökohdista! Ystäväni kanssa juuri tänään keskustelin tuosta rentoutumispuolesta ja hänkin korosti kuinka tärkeätä se on, sillä hyvin helposti keho lähtee "taistelemaan" kipua vastaan jännittämällä itsensä aivan kaarelle ja se ei auta niin jaksamisessa kuin kivun hallinnassakaan. Olen ajatellut yrittää soveltaa joskus oppimaani jooga-hengitystä...

    Tuuli: Kiitos kauniista sanoista :) Jaksamista myös sinulle!

    MinniM: Kiitoksia :) Olet aivan oikeassa, aika rientää niin nopeasti! Ja toivottavasti olet oikeassa myös siinä, että käärö olisi sylissä ihan pian :)

    VastaaPoista