lauantai 28. heinäkuuta 2012

Leikkivä, jokeltava vipeltäjä / 7 kk:tta

Meillä ollaan siirrytty nyt siihen vaiheeseen, kun lelujen hankinta tulisi periaatteessa hyvin halvaksi. Nimittäin kaikki sellainen, joka ei ole "virallisesti" lelu, on kaikista paras leikkivehje. 

  1. Puolen litran vesipullo, mieluiten pehmeä: ehdoton hitti! Sillä saa sitterissä istuvan joka puolelle huuhailevan ja pälyilevän ruoan vieroksujan innostumaan sekunnissa siitä mitä on tarjolla syöttäjän suunnasta. Molemmat kädet nousevat ilmaan, ranteet alkavat pyöriä ja suu vetäytyy hirmuiseen hymyyn. Siinä samassa sinne saa luonnollisesti tökkäistyä aimo lusikallisen ruokaa, kuin varkain.
  2. Pieni nenäliinapaketti, jossa on vain 1-2 nenäliinaa jäljellä: kuumien ja tylsien automatkojen pelastaja. Sitä retuutetaan, nyhdetään ja kiskotaan minuuttitolkulla sekä mäiskitään sitterin reunaan tai vaikkapa omaan reiteen. Tosin miinuspuolena se, että äiti ei anna leikkiä sillä kuin ainoastaan tutti suussa, koska muovin- tai nenäliinanpalaset vauvan suussa ei ole mikään paras mahdollinen kombinaatio.

Toki Sintillä on myös lisäksi niitä kiinnostuksen kohteita, jotka ovat kiellettyjä mutta joihin ampaistaan haukkana kiinni heti kun vanhempien silmä välttää. 


  1. Keittiön tuolin metallinen jalka, jonka valitettavasti Sintti valitettavasti löytää joka päivä uudelleen ja uudelleen. Heti kun selkänsä kääntää, on meidän tyttö kiinni metallijalassa ja lupsuttamassa kaikella tarmollaan mukavan viileää metalliputkea. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se on lattiaa vasten ja sellaisella alueella, joissa saatetaan kulkea myös kengät jalassa. Hyh!
  2. Kaukosäätimet ja puhelimet. Need I say more? ;)

Meidän ei ole tarvinnut vielä tehdä asunnostamme niin sanotusti lapsiturvallista, mutta se on edessä aivan näinä päivinä. Sintti ryömii (=kiitää) lattialla sellaista vauhtia että pian hän pääsee käsiksi aivan kaikkeen. Reilu viikko sitten hylkäsin sitterin lopullisesti koska ei tuollaista vauhtivilleä oikein enää raatsi sitoa istuimeen kiinni ja koon puolestakin alkaa tehdä tiukkaa. Meillä on otettu oikein kunnon köyryselkä konttausasentoa eilisestä asti ja eilen isovanhemmat, jotka tyttöä hoitivat, väittivät nähneensä ensimmäisen konttausaskeleen oikealla jalalla ja oikealla kädellä tehtynä :) Sen jälkeen asento oli pettänyt ja tyttö lysähtänyt matolle voimia keräämään.

Sintti on kovin puhelias tapaus ja selittää jatkuvasti jotain. Jokeltelu on monipuolistunut, mutta välillä epäilen että opetteleeko tyttö ominpäin jotain slaavilaista kieltä kuten venäjää kun on niin mielenkiintoisia tavuja treenin alla: tljäl tljäl, alj alj alj ja niin edelleen. Olisi näiden kahden kotikielen opettelemisessakin tekemistä kerrakseen :)

12 kommenttia:

  1. Kuulostaa täsmälleen samalta kuin meillä. Kaukosäädin-, puhelinlistaan lisättäköön vielä äipän kamera...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kamerat on meillakin hyvin pidettyja! :)

      Poista
  2. Meillä tyttö rakastaa muovisia kansia, etenkin jos on vähänkin pienempi kansi niin heti alkaa kädet vispaamaan ja silmiin tulee epätoivoinen katse joka sanoo hetimullenyt. Ja tietenkin sanomalehtien repiminen on ihan luksuspuuhaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muovikansia pitaakin melkein kokeilla kun niilla ei taida saada pahempaa vahinkoa aikaiseksi :)

      Poista
  3. Meillä on annettu alusta asti kaukosäätimet ja kännykät sallittujen listalle. Suuhun ei saa laittaa, mutta räpeltää saa. Typy onkin soitellut mm. mummulleen vahingossa. :D Mulla kesti hetken tajuta, mitä oli tapahtunut, kun Typy leikki lattialla ja kohta alkoi jostain kuulua mummun (oma äitini) huhuilua. *naur* Oli mummukin vähän ihmetellyt, että mikä on homman nimi kun tyttäreltä tulee outo rapiseva läähätyspuhelu. XD

    Meillä lempparileluja on ollut mm. pilttipurkkien kannet. Erityisen jännää on, jos niitä laitetaan päällekkäin kiinni toisiinsa. Ne kun jämähtävät aika hyvin yhteen aikuisen voimin laitettuna, ja vauvalla riittää puuhaa yrittää saada niitä erilleen. Hienoa sorminäppäryyttä kotikonstein! ;D Nyt pelkät kannet ei enää kiinnosta, mutta niitä purkkeja on kiva pinota. Typy osaa jo kasata 3 purkin tornin ihan itse! On sillä puupalikoitakin, mutta niistä ei kiinnosta rakennella mitään, vaan on paljon hauskempaa vain hajottaa äiskän rakennelmat.

    PS. Vuodatus on ollut koko heinäkuun kaatuneena, mutta tarjoitus olisi tulevalla viikolla saada sinnekin pitkästä aikaa postausta aikaiseksi. :)

    VastaaPoista
  4. Hih, yllatyspuhelut mummulle, ihan paras!! Mun on hirvean vaikea saada vedettya tuollaista rajaa etta saa raplata mutta ei vetaa suuhun, kun kaikki menee suuhun eika Sintti taida viela oikein ymmartaa. Kaukosaatimia en haluaisi millaan antaa, kun ne on kovin likaisia, ja tietokoneella puolestaan saa tosi paljon vahinkoa aikaiseksi.

    Kiitos vinkista, taidan tarjota pilttipurkkien kansia Sintillekin leikittavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä leikitään kovin mielellään kans kansilla, tai no, ne heitellään syöttötuolista pitkin lattioita. Suosiossa ovat ne eläinkuvioidut, jotka ovatkin ainoat mitkä olen säilyttänyt ja pessyt huolella.

      Meillä kiellettyjen listalla ovat kaukosäätimet, kamerat, kännykät, cd-levyt, kaikki mikä on kiellettyä ja tulee olemaan kiellettyä. :) Hih, ankara äiti täällä.

      Poista
    2. Hmm, mista purkeista eläinkuvioisia kansia? Tahtoo ostaa myös :)

      Poista
  5. Hei! En ole varmaan aiemmin kommentoinut, mutta olen lukenut blogiasi siitä saakka, kun Sintillä oli viimeiset hetket vatsanahan alla :) Itselläni on vähän nuorempi (02/2012) tyttö ja on mielenkiintoista seurata blogiasi siltäkin kantilta, että mitä meillä on mahdollisesti kohta luvassa!

    Asiaan opintojeni kautta perehtyneenä voin suositella lukemaan linkkaamani jutun allergioiden synnystä. Tuli vain mieleen tuosta tuolin metallijalan ja kaukosäätimien nuoleskelusta. Vaikka se aikuisen näkökulmasta tuntuu ällöttävältä, tällä hetkellä tutkimukset osoittavat vahvasti, että suurempi altistus mikrobeille (jotka tavallisessa suomalaisessa kodissa ovat vaarallisimmillaankin aika nössöjä...) ehkäisee allergioiden syntyä. Minä antaisin huoletta lapseni nuoleskella lattioita, sillä se on lapsilla luontaista ja sellaiselle käyttäytymiselle näyttää olevan oikeasti tarkoitus. Mutta ihan siis vain linkkivinkkilukemista - kukin äiti lopulta tekee omat ratkaisunsa lapsensa parhaaksi :)

    http://www.hus.fi/default.asp?path=1,46,14828,14829,7967,10972,10992

    VastaaPoista
  6. Edelliseen vielä, että jos et ehdi tai jaksa lukea juttua kokonaan, niin viimeisessä kappaleessa "Lääkkeeksi norsun lantaa" käsitellään vähän juuri lasten mikrobialtistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun tällaisia pidempaikaisia lukijoita ilmoittautuu :) Ja onnittelut oman tyttäresi syntymästä!

      Kiitos mielenkiintoisesta jutusta, lukaisin sen läpi ja siellä oli mielenkiintoista & tuttua asiaa. Olen tietoinen tuosta altistuksen tarpeellisuudesta, ja että ihan kaikelta lasta ei tarvi varjella. Tuossa jutussa ei kuitenkaan ole puhuttu lasten iästä mitään, mitä olen monesti itsekseni pohdiskellut. Jotenkin tuntuu, että Sintti on vielä niin kamalan pieni ja äskenhän me vasta heitettiin sterilisoija pois käytöstä, että onkohan vielä liian aikaista antaa rauhassa nuoleskella kaiken maailman pöpöpesät...?

      Olen ajatellut, että myöhemmin saisi rauhassa altistua mutta että vielä koitan vähän kuitenkin suojella liioilta pöpöiltä sen minkä pystyn. Olisi kyllä erittäin suotavaa, että allergioilta vältyttäisiin sillä siten elämä on kuitenkin niin paljon helpompaa. :)

      Poista
  7. Lapsen jokeltelussa on alussa kaikkien kielien äänteitä ja noin vuoden ikään mennessä karsiutuvat turhat äänteet pois ja jäljelle jäävät äidinkiel(t)en äänteet. Lapsella on siis valmius oppia kaikki maailman kielet ja turhien hermoverkkojen karsiutuessa pois ne kielet, joille lapsi ympäristössään altistuu, kehittyvät. Siksi jokeltelu on aluksi niin höpsön kuuloista:)

    J

    VastaaPoista