keskiviikko 26. elokuuta 2015

RV6+1: Uupulandia

Että voi ihmistä väsyttää. Ja kuvottaa. Ja uuvuttaa. Ja ällöttää.

Olo on muuttunut häkellyttävän nopeasti viime viikkoisista iljetyksen alkeista massiiviseen väsymykseen ja jatkuvaan pahaan oloon. Viikonloppuna, muistaakseni sunnuntain paikkeilla aloin huomata että paha olo hiipii päälle varsinkin iltapäivällä ja että autossa on vaikea olla. Maanantaina se alkoi töissä joskus puolenpäivän aikaan ja kun pääsin kotiin, pakotin itseni syömään ja painuin suoraan vällyjen väliin. Sama toistui tiistaina ja illalla nukuin kahden tunnin mahtipäikkärit, sekä päälle normaalin pitkät yöunet. Ällötti aina siihen asti, kunnes vaivuin uneen.

Tänä aamuna päälle hyökyi se sama, kamala olo välittömästi kun nousin ylös. Apua, armoa! Aamutoimet tuntuivat niin rasittavilta, että välillä kävin pötköttämässä ja keräämässä voimia kesken kaiken.

Se taisi olla eilen kun keksin tähän yhden helpottavan asian. Vaikka kuinka äklöttää, ruoan tunkeminen suuhun auttaa. Se hetki kun pitää ruveta syömään, on mitä karsein, mutta kun ruoka tavoittaa vatsalaukun, ellotus väistyy. Valitettavasti vaikutus on lyhytaikainen, eli viimeistään tunnin päästä pitää taas puputtaa jotain.

Sivustolta www.babyidea.fi löytyi seuraava tieto:

Raskauspahoinvointi alkamisajankohta ajoittuu yleensä kuudennen raskausviikon paikkeille. Silloin istukka alkaa erittää gonadotropiinia, raskaushormoonia. Oireet huipentuvat kahdeksannella/yhdeksännellä raskausviikolla ja vähentyvät yleensä 13. viikon jälkeen. 

Ääk! Kun nämä oireeni ovat pahentuneet jo yhdessä viikossa silminnähden, on aika varmaa, että viimeistään tuolloin kahdeksannella viikolla syleillään pyttyä. Ilmeisesti minunkin on aika saada yksi oppikirjaraskaus näin vanhoilla päivilläni.

Ostin kaupasta manteleita (joita vinkattiin kyseisellä sivustolla) ja rusinoita, lisäksi yritän napostella hedelmiä ja keksejä. Syömisestä huolimatta olo on koko ajan hutera, kalpea ja uupunut. Mitähän tästä vielä tulee...raskauden salaaminen ainakin muuttuu melko mahdottomaksi jos pahoinvointi on jatkossakin läsnä 24/7.

Hampaat irvessä lausuen: olen kiitollinen kaikista raskausoireista, olen kiitollinen kaikista raskausoireista...

20 kommenttia:

  1. Kylläpäs kuulostaa tutulta. Kauan ja hartaasti odotetun raskauteni vihdoin alettua olen voinut todella pahoin - pahoinvointi alkoi juuri viikolta kuusi ja jatkui kutakuinkin viikolle 14. Nyt alkaa helpottaa, kun viikko 15 alkaa olla täynnä. Ja niin kuin vannoin, että jokainen oksennus ja kuvotuksen aalto on enemmän kuin tervetullut... No, täytyy sanoa, että välillä meinasi hymy hyytyä. :) Jaksamista ja tsemppiä sinne! Ihanaa, että raskautesi etenee noin "oppikirjamaisesti". <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin inhaa kuin se onkin, täytyy sanoa että tuo pahoinvointi on ainakin tähän asti tuonut mielenrauhaa :) ei siis auta kuin purra hammasta ja toivoa että kaikki olisi hyvin!

      Ja hienoa, että sinä olet vihdoin päässyt 'väljemmille vesille ' pahoinvoinnin suhteen :)

      Poista
  2. Mulla meni tuo täsmälleen samalla tavalla. Kylmät nektariinit oli huippu juttu. Kuvotus loppui vasta rv 18-19. En tiedä johtuiko tuo pitkä aika siitä, että oli lääkkeellinen PAS ja kauheat määrät hormoneja omien lisäksi sinne viikolle 12 asti käytössä. Ja poistuuhan ne elimistöstäkin pikkuhiljaa vasta lopettamisen jälkeen. Voimia <3 Mua harmittaa, etten antanut alkuun itselleni lupas levätä. Jotenkaan en tajunnut sitä väsymystä raskauden aiheuttamaksi vaan taistelin kiukulla vastaan. Hölmöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni nyt lääkkeellinen pas-raskaus ja menossa rv 18 ja olin ihan todella pahoinvoiva koko raskauden ajan, nyt vasta olo alkanut hiljattain olemaan "normaali". Hormonilääkkeet loppui rv12. Esikoiseni on ivf-alkuinen (hormonilääkitys loppui plussaan) ja silloinkin pahoinvointia oli, mutta paljon lievemmässä määrin. Eli samaa olen miettinyt noista hormonilääkkeistä, että takuulla vaikuttavat tuohon huonovointisuuteen suuressa määrin. Onnea raskautuneille kohtalotovereille :)

      Poista
    2. Ihan varmasti! Kaikki sanoivat mulle, että kyllä sen jo olisi pitänyt loppua jne, mutta ei vaan loppunut. Ja oli niin kamalan huono olo koko ajan. Mun äidillä on tehnyt musta pahaa 2vkoa ja mun veljistä ei lainkaan! Syytän siis lääkkellistä PAS:a ja hormonitankkausta :D

      Poista
    3. Kiitti kommenteista, Suvi ja Nanssu! Noissa teidän arveluissa saattaa hyvinkin olla perää! Tuo selittäisi minullakin sen, miksi aiemmin en ole koskaan voinut pahoin mutta nyt sitten yhtäkkiä....ei siis auta kuin kestää :)

      Poista
  3. Minulla oli tuo sama, että huono olo helpotti aina siksi aikaa, kun söin ja hyvin nopeasti sen jälkeen huono olo palasi. Siinä tietenkin kävikin sitten niin että söin koko ajan. Painoa tuli useampi kilo jo ennen ekaa neuvolaa. =( Monesti sai kerätä kaikki voimat, että sai töiden jälkeen laitettua esikoiselle ruuan, mutta sitten kun ruoka oli valmista, niin ei saanutkaan itse syötyä sitä. Kylmät syötävät upposivat paremmin. Joskus jotain ruokaa teki mieli ennen kuin alkoi tehdä sitä, mutta kun ruoka oli valmis, niin ei voinut kuvitellakaan syövänsä sitä. :D

    Minulla huono olo alkoi ihan todenteolla rv 5+5 eli samana päivänä kuin vuosin kuin seula muutaman tunnin ajan. Sitä ennen oli ollut satunnaista ällötystä. Huonoa oloa kesti melko tarkkaan päivälleen 8 viikkoa tuosta päivästä. Sen jälkeen oli huono olo vain jos oli liian pitkä ateriaväli tai söi jotain sopimatonta (esim. mausteiset ruuat aiheuttivat minulla huonoa oloa ja makea tyhjään vatsaan syötynä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä kauhea tunne, kun katsoo ruokalautasta ja tajuaa, että pureskelisi mieluummin vaikka kengänpohjia kuin söisi sitä mitä edessä on! On muuten käynyt jo useammin kuin kerran ;)

      Poista
  4. Kaks sanaa: pakastetut mansikat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nam, taidankin käydä pakastimella...

      Poista
  5. Kuulostaa tutulta. Esikoista odottaessani ei ollut kertaakaan paha olo. Nyt on ollut toisin (onneksi jo helpottanut kun Rv 17 menossa). Vkolla 8 alkoi oksentaminen. Etova olo, ruoan ostaminen kaupasta oli oma taistelunsa, esikoisen pyllyn pyyhintä kakan jälkeen jne. Se vähän useasti syöminen tosin auttoi aina välillä :) Tsemppiä Verona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kakkapyllyn pyyhintä - oh my god :D

      Poista
  6. Tsemppiä huonovointisuuteen! Mulla auttoi kylmä tuoremehu, sen jälkeen pystyi syömään muuta, kevyesti. Kyllä mä vaan oon niin onnellinen että sunkin risukasaan alkoi tulla valoa, vaikka se näitä vähemmän toivottuja oireita mukanaan tuokin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä näiden kanssa pärjäillään, kunhan nyt vaan saa olla raskaana :)

      Poista
  7. Ensinnäkin onnittelut! Olen blogiasi seurannut jo kauemmin, mutta harvemmin kommentoinut. Olen usein miettinyt teitä ja taivaltamme ja olen ihan älyttömän onnellinen puolestanne, että vihdoin olette saaneet hyviä uutisia.

    Mulla oli jatkuva pahoinvointi (ei siis vain aamuisin, vaan koko hereilläolo aika viikolta 6 viikolle 13). Missään vaiheessa en tosin oksentanut. Mulle auttoivat parhaiten kylmät sitrushedelmät, himoitsin greippiä, appelsiinia ja mandariineja. Sitruunaviipaleen haistelu auttoi myös, varsinkin kun joku ympäristön haju ällötti. Tsemppiä ja onnea vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Olen itsekin huomannut, että kylmät hedelmät maistuvat, mutta sitrushedelmiä en ole vielä tainnutkaan kokeilla.

      Poista
  8. Mulle auttoi salmiakki (tosin siinä on ne määrärajoitukset per päivä mitä saa syödä raskauden aikana). Mutta hyvän asian edestä voi pikkuisen kärsiäkin, kunhan ei ihan kohtuuttoman huonovointiseksi olo mene. :)

    VastaaPoista
  9. Päivää! Onnittelut täältäkin. Tällä hetkellä mehukeitot ja appelsiinit ovat parhaita ystäviäni, suosittelen sinulle myös! Terv.Minnie

    VastaaPoista
  10. Tulin pitkästä aikaa lueskelemaan kuulumisiasi ja voi kuinka ihanaa onkaan saada toivottaa: ONNEA! Onnea kauan kaivatusta raskaudesta ja siitä ihanasta sisukkaasta yksilöstä, jonka Jumala on kohtuusi luonut. Vaikuttaa siltä, että pikkuinen on perinyt äitinsä sisun - ei voi kuin ihailla sitä sinnikkyyttä, jolla yhä uudelleen ponnistat vastoiskäymisten alta uuteen yritykseen. Kaikkea hyvää teidän yhteiselle taipaleellenne saman ihon alla! Jään ilolla seuraamaan matkanne :)

    VastaaPoista
  11. Onnea raskautumisesta <3 Mulla on kolme luomupoikaa ja kaikista olen voinut todella pahoin. Esikoisesta yökkäilin rv 15 asti. Pahimman olon toi yhden talon haju (?) kun kävelin töihin ja lumi. KYLLÄ :D Oli hieman vaikea karttaa lunta kun raskauduin tammikuussa! Keskimmäisestä oksensin jonkin verran samoille viikoille asti. Esikoiselle en pystynyt syöttämään edes lämmintä ruokaa, vaan söi hedelmäsoseita siihen asti, että isi tuli töistä. Kuopuksesta mikään ei enää pysynyt sisällä, kuukauden makasin kotona tiputuksessa ja imeskelin mehusta ja lihaliemestä tehtyjä jääpaloja. Vaikka raskausoireita toivoitkin, niin toivottavasti tuo pahoinvointi ei vie sinulta täysin mehuja. Paljon tsemppiä :)

    VastaaPoista