lauantai 19. syyskuuta 2015

RV 9+4: Varmistelu-ultra ja vihdoinkin mielenrauhaa?

Viime viikko meni ihan mukavasti neuvolakäynnin jäljiltä, mutta viikonloppuna, kun oli työviikon jälkeen taas enemmän aikaa ajatella asioita, epäilyksen mörköpeikko hiipi olkapäälle istumaan ja kuiskuttelemaan kaikenlaisia ikäviä juttuja. Olin yhtäkkiä varma, että juuri minun kohdallani on käynyt niin, että syke on sieltä vain hiljakseen sammunut ja tässä minä nyt kannan kuollutta sikiötä sisälläni tietämättä siitä mitään itse.

Tuli hurja tarve päästä ylimääräiseen ultraan ja luojan kiitos tästä nykyisestä neuvolasta löytyy sellainen laite. Sinne pääsee kuulemma koska vaan, ja nytkin tämä hätäkäyntini järjestyi todella kätevästi. Ultraan päästyämme näytöllä näkyi pieni, 2,3-senttinen toukka jonka sydän edelleen pompotti vinhasti. Siinä katsellessamme se yhtäkkiä rupesi liikuskelemaan! Sisällä liikahti lämpimästi, vaikka olin vannonut että tähän en nyt sitten rupea liian aikaisin kiintymään ettei taas saa pettyä.

Kyllä, viimeiset pari viikkoa olen soveltanut yksinkertaista mutta yllättävän tehokasta konstia: Denial! Olen niinkuin en olisikaan raskaana! En ajattele sitä, en stressaa sitä. Työviikolla helpompi toteuttaa, mutta niinkuin tuossa ylempänä kirjoitin, viikonloput ovat hiukka vaikeampia. Tällainen perinteisen primitiivinen keino kuitenkin helpottaa omaa olemistani, ja olen varma että jossain vaiheessa raskaus tulee joka tapauksessa täyttämään pääni 24/7, joten parempi ottaa tässä vaiheessa aikalisä kun sitä todella tarvitaan.

Jotain kuitenkin tapahtui tuon viimeisimmän ultran jälkeen. On vaikea torjua ajatusta siitä pienestä, kohdun uumenissa liikahtelevasta vauvanalusta. Samalla se antoi ensimmäistä kertaa pikkiriikkistä varmuuden tunnetta, aavistusta siitä että kyllä tämä sittenkin saattaa mennä hyvin tai että se ei ole kuolemassa sieltä hetkenä minä hyvänsä. Onneksi niskapoimu-ultra on varattu puolentoista viikon päähän joten sinne pääsee ihan kohta (maksimi ultrareissujen väli on selvästikin 2 viikkoa!) ja neuvolasta kerrottiin, että siellä laitteet ovat huomattavasti paremmat, joten kätilö pystyy katsomaan jo tässä vaiheessa jonkin verran rakenteita. (Olen jostain syystä ruvennut pelkäämään hirveästi rakennepoikkeavuuksia)

Raskausoireiden kanssa on vähän helpottanut. Aikaisemmat pahoinvoinnin tunteet liittyivät luultavasti siihen, että olin sairastumassa ja podin tautia yhdessä oireiden kanssa parisen viikkoa voiden todella kehnosti. Nyt kaikista selkein raskausoire on valtava, jatkuva nälkä. Ihan kuin Sintistä!  Poikkeuksena kuitenkin se, että jos en tyydytä näläntunnetta, siitä seuraa huono olo. Toissailtana yritin mennä nukkumaan ilmeisesti liian kevyen iltapalan jälkeen (=lähinnä jogurttia, hedelmiä, ei leipää) ja jouduin nousemaan ylös, sillä tuntui ihan kuin oksennus olisi alkanut kihota kurkkuun joten söin kourallisen manteleita ja johan helpotti. Paino tuntuu nousseen reippaasti lyhyessä ajassa ja sen lisäksi masu alkaa selvästi pullahtaa ulos. Luulen, että jos haluan koittaa salata tämän vielä muutaman viikon ajan, on aika tehdä reissu vaatekauppaan...

7 kommenttia:

  1. ❤️ Ihania kuulumisia! Onneksi pääset noin helposti ultraan. Ymmärtävät kyllä varmasti neuvolassakin, että tarvitset vähän lisäuskoa raskauteen. :)

    VastaaPoista
  2. Komppaan Veeraa. ♡ Olen niin onnellinen koko teidän perheen puolesta.

    VastaaPoista
  3. Veera: olen tosiaan iloinen, että ovat noin ymmärtäväisiä! Olisi kamalaa, jos joutuisi vääntämään tästä aiheesta kaiken tämän epävarmuuden keskellä.

    Pingu <3

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla! Kaikki on siis oikein hyvin <3

    VastaaPoista
  5. Hei ihan parhautta!! Ja toi ultrajuttu on musta todella hyvää palvelua ottaen taustat huomioon. Mullekin on sitä tarjottu aina taustojen takia mukisematta. Sitä harva ymmärtää ettei me huvikseen mennä pällistelemään sikiötä tai katsomaan minkä mallinen nenä siellä näkyy vaan se huoli on ihan oikeasti kamala ja vaikuttaa koko raskauteen.
    Mullakin oli muuteb yhdessä raskaudessa nopeasti korkeat hcgt. Raskausoireet tuli varhain mutta ne myös laantui nopeammin :)
    Jaksuja sinne!!
    Riikka

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla taas kuulumisia! Ihana neuvola sulla vaikuttaa olevan, ja hienoa että siellä masussa voidaan hyvin ja kasvetaan! <3 Mä käytin oman raskauteni ekat 12 viikkoa tuota olen kuin en olisikaan raskaana-systeemiä! :D Sitten rv 13 ja np-ultran jälkeen oli jo pakko alkaa olemaan raskaana ja nauttimaan joka päivästä jonka raskaana saa olla ja tutustua tuohon vatsassa olevaan pikkuiseen . :) <3 Ei oo kauaa enää np-ultraan sulla ja meillä ainakin katseltiin hieman niitä rakenteitakin tuossa rv 13 ultrassa jo ! ;) -henni rv 22

    VastaaPoista
  7. Yritin kirjoitella jo aiemminkin, mutta kommentti on hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen :)

    Täällä siis mennään ihan samoilla viikoilla, tosi kiva lukea sun kokemuksia! Itellä on ihan samanlaiset fiilikset ja tuntemukset jokalailla, tosin täällä ollaan vasta ihan ekaa kertaa tässä tilanteessa. Toivottavasti voit hyvin ja kirjoittelet usein tänne kuulumisia, niin ei tarvi monesti päivässä päivitellä tätä sun blogisivuas turhaan ;)

    VastaaPoista