sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Tissiposki 5kk:tta

Meidän pieni tissitakiainen on täyttänyt viisi kuukautta, uskomatonta! Hän on vielä kovin pieni, mutta silti tuntuu niinkuin tuo tyyppi olisi ollut meillä aina. Hän on osoittautunut varsin leppoisaksi ja hauskaksi tapaukseksi - kunhan ruokahuolto pelaa ja nukkumaan älytään laittaa tarpeen koittaessa, kaikki on hyvin ja hymyjä satelee.

Fyysisesti typy on sen sijaan vähän laiskan pulskea: lattialla on makuutettu leikkimaton päällä jo ties vaikka kuinka pitkään, mutta kääntyminen ei vaan houkuta. Viimeisintä postausta rustaillessani vaikutti siltä, että ihan kohta kääntyy, vaan ei! Hän köllöttelee ihan tyytyväisenä selällään ja välillä käväisee kyljellään, mutta luultavasti täyskieppi vaatisi ihan liikaa ruumiillista ponnistusta :) Mahallaan laitettaessa hän jaksaa möllöttää siinä kokonaiset viisi minuuttia ja sitten voimat rupeavat loppumaan.

Mutta suussa onkin jo tapahtunut jotain: meillä on yksi hammas! Sieltä se on jo puolivälissä tulossa, mutta sillä saa haukattua erittäin kipeästi sormesta tai kämmenensyrjästä. Toistakin hammasta tehdään, ja näiden kahden johdosta viime viikkoina on jomotellut suuta vähän väliä. Sellaisina päivinä nukkuminen tahtoo jäädä vähiin, Taika koisii silloin lähinnä puolen tunnin jaksoissa pitkin päivää ja illalla viimeistään pitää antaa nestemäistä Panadolia. Luulin ostaneeni joskus keväällä ison kasan kuolalappuja, mutta ne 5-6 kappaletta mitä meiltä löytyy, ovat jatkuvasti kierrossa: kuivatuksessa, pesussa tai käytössä. Välillä voisi luulla, että meillä on vauvan sijaan sellainen kuolaava bernhardilaismonsteri.

En ole vieläkään aloittanut soseita. Haluaisin kovasti aloittaa sormiruoalla heti täysimetyksen päälle, mutta ihmettelen miten tuollainen varsin epäjäntevä tapaus muka istutetaan tuoliin syömään? Ensi viikolla on neuvola ja sitten onkin paljon kysyttävää terkalta. Taika itse alkaa osoittaa selvää kiinnostusta syömistä kohtaan. Hän makoilee yleensä meidän ruokailun ajan omassa Tripp Trapp-tuolissaan Newborn-setissä ja seuraa ruoan matkustamista lautaselta suuhun. Luulen siis, että sen puolesta aika alkaa pikku hiljaa olla kypsä kiinteiden aloittamiseen...

Itse olen toisinaan helisemässä kroonisen oman ajan puutteen kanssa. On päiviä kun en ehdi avata tietokonetta ollenkaan, hätäisesti vain lueskelen kännykällä uutiset imetyksen yhteydessä. Taika on nimittäin edelleenkin harrastanut iltavalvoskelua ja ehkä kerran viikkoon puolivahingossa nukahtanut iltayhdeksän, kymmenen aikaan. Nyt sen sijaan näyttää, että parempi rytmi saattaa sittenkin olla kehittymässä, hurraa! Toissailtana hän meni yöunille varttia vaille yhdeksän ja ihmeissäni kävin koko ajan tsekkailemassa, että eikö se tosiaankaan aio herätä. Eilen puolestaan sammuminen tapahtui puoli kymmeneltä ja TAAS oli ihan JÄRKYTTÄVÄN paljon omaa aikaa! :D Olisi aivan loistavaa kun molemmat lapset saisi kohta laittaa samaan aikaan nukkumaan ja jäisi koko ilta vapaaksi. (Tavoite nro 2: pikkuvintiö nukkumaan omaan sänkyynsä jotta isälle ja äidille jäisi vähän enemmän kuin á 40 cm nukkumatilaa. Mutta tavoite kerrallaan...! :)

4 kommenttia:

  1. Olipas kiva kuulla teidän kuulumisia. Hyvää syksyn jatkoa!

    t.sanna

    VastaaPoista
  2. Hei! Täälläkin kiva kuulla kuulumisia. Meillä oli toisen vauvan kohdalla myös ongelmana tuo, että valvoskeli myöhään iltaisin, mutta se sitten helpotti, kun aloimme systemaattisesti laittamaan hieman aikaisemmin nukkumaan ja myös viimeisiä päiväunia aikaistettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oikeastaan kaikki loksahti paikoilleen aivan itsestään, tuon monen kuukauden jälkeen. Olemme laittaneet häntä nukkumaan vauvantahtisesti, viimeistään aina parin tunnin hereilläolon jälkeen ja nyt vain aika näytti olevan kypsä "normaalille" rytmille :) Taika alkaa selvästi väsyä iltakahdeksan paikkeilla (edelleen, YES!) ja siitä voikin sitten luontevasti käydä iltaunille. Todella helpottavaa perheen yhteisen rytmin ja meidän jaksamisen kannalta.

      Poista