Taas on aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Olen kirjoittanut päässäni vaikka kuinka monet jutut mutta sinne ne ovat valitettavasti jääneet. Meillä on tapahtunut tässä eräs merkittävä asia, nimittäin Sintti saa ensimmäistä kertaa ikioman huoneen! Ja sehän tarkoittaa siis todellakin asuntokauppoja, eli olemme ostaneet uuden, ihanan kodin joissa on enemmän neliöitä ja asumismukavutta koko meidän perheelle :) Olen aivan innoissani, sillä tämä on ollut viime aikojen haaveista ehdottomasti se suurin ja nyt se on vihdoin toteutumassa. Olen tutkiskellut aktiivisesti mm. pikkutyttöjen huoneiden sisustusta ja kohta pääsen vihdoin itse asiaan eli sisustuspuuhiin!
Sintti pikkuinen on täyttänyt jo 10 kk:tta ja viikon, ja sen kyllä huomaa. Vaikka vietämme kaiken ajan yhdessä kuin majakka & perävaunu, näen suorastaan silmissäni kuinka pikkuneiti kasvaa. Tyttö on paljon "skarpimpi" kuin ennen, hoksaa ja noteeraa ihan kaiken sekä toistaa innokkaasti muilta näkemiään eleitä. Koko tyttö on yhtä menoa ja touhua, koko ajan pitäisi olla liikkeellä ja puuhaamassa jotain. Välillä äitiä väsyttää, mutta pääsääntöisesti meillä on mukavaa yhdessä sillä Sintti on hauska ja huumorintajuinen seuralainen, joka osaa jo pelleillä tarkoituksella äidille ja koittaa saada äidin nauramaan. Tämä pätee erityisesti silloin kun tyttöä on toruttava jostain, silloin hyvin usein vastauksena on pään kallistus ja leveä, kujeileva hymy. Sitä vastoin jos joudun torumaan hyvin painokkaasti, saattaa hymy hyytyä nopeasti hyvin pettyneeseen huulimutruun ja loukkaantuneeseen itkuun.
Sintti rakastaa kaikista eniten piiloleikkejä, kurkistusta ja ihmisten "löytämistä" nurkan takaa, tyynykasojen takaa tai peittojen alta. Sen sijaan hän vihaa sitä, että esineitä otetaan häneltä pois ja niitä hetkiä seuraa aina kiukkuinen itku. Onneksi Sintti ei kanna kaunaa, vaan itku saattaa vaihtua salamana naurunkikatukseen. Minä puolestaan ällistyn aina siitä, kuinka paljon 10-kuukautinen ymmärtää. Pari päivää sitten istuimme sohvalla ja Sintti leikki puolisalaa puhelimeni kanssa. Yhtäkkiä tyttö livautti puhelimen suuhunsa, joten minä nappasin sen häneltä kädestä ja pyyhkäisin pontevasti sitä farkunlahkeeseen kuivatakseni ylimääräiset kuolat pois. Kun tyttö sai puhelimen taas käteensä, hän ryhtyi toistamaan samaa kuin minäkin äsken, eli pyyhkimään puhelinta jalkaani! :)
Maanantaina kävimme neuvolassa 10-kuukautiskontrollissa ja Sintin strategiset mitat olivat nämä:
pituus: 76 cm
paino: 9750 g
päänympärys: 48 cm
Sain hyviä neuvoja imetykseen, sillä olin pohtinut asiaa paljon viime viikkojen aikana koska en oikein tiennyt, että mikä olisi hyvä tapa ja ajankohta imetyksen vähentämiseen. Olen imettänyt nykyisin n. 5-6 kertaa vuorokaudessa joista suurin osa aamuisin, sillä olen huomannut että ainakin minulle rintojen kunnollinen tyhjentäminen aamuisin on tosi tärkeää, koska olen kärsinyt niin usein rintatulehduksista. Meillä on tulossa lähiaikoina todella paljon isoja muutoksia elämään, joten halusin tietää, että miten ne parhaiten sovitetaan imetykseen tai sen lopettamiseen. Mm. puolentoista kuukauden aikana (ajoittuen 1-v. synttäreihin) muutamme uuteen kotiin, lähdemme pidemmälle matkalle, Sintti aloittaa päivähoidon ja minä menen töihin. Muutosta siis kerrakseen!! Olin haaveillut lopettavani imetyksen kun tyttö täyttää vuoden, mutta terkka suositteli, että jos voisin jatkaa vielä edes iltaimetyksiä ja lopettavani sen jälkeen kun kaikki muutokset ovat ohitse. Marraskuulla voisin vähentää imetykset kahteen kertaan vuorokaudessa. Olisin tosiaan toivonut, että tämä loppuu pikemmin, mutta on aivan totta, että se auttaa Sinttiä sopeutumaan paremmin kaikkiin noihin muutoksiin ja toisaalta on kyse enää parista lisäkuukaudesta. Onhan toki mahdollista, että tyttö päättää itse lopettaa aiemmin, mutta neiti on ollut aina varsinainen tissitakiainen joten näin tuskin tulee käymään ;) Onko muillakin ollut tämänsuuntaisia mietteitä imetyksen lopettamisessa vai olenko ainoa jolla kaikki tosiaan tapahtuu yhtäaikaa...?
P.S. Kuinka ihanaa voi olla, että oma vauva osaa halata takaisin?!? Sintti on osannut halia noin viikon ajan. Ei sentään kietomalla käsiä kaulaan, mutta hän puristaa käsivarsiaan minun käsiä vasten ja kätkee kasvot kaulaani. Iih...:)
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Sintille sisarusta - projekti
Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa yhdestä aiheesta, nimittäin mm. tuosta tekstistä jonka lisäsin taannoin ylätunnisteeseen "...lähtölaskenta kakkoskierrokselle...". Se tarkoittaa tietysti kakkosen yrittämistä! Kirjoittelin tästä joskus aiemminkin, mutta silloin Sintti taisi olla vielä tosi pieni. Meillä oli silloin ja ennen Sintin syntymääkin se hurja haave, että tyttö saisi sisaruksen aika varhaisessa vaiheessa eli että näihin aikoihin olisin mahdollisesti jo uudelleen raskaana. No, neiti on nyt 9,5 kk:tta eikä uudesta raskaudesta ole vielä hajuakaan, sillä kuukautiseni eivät vieläkään ole alkaneet!
Aiemmin tämä asia harmitti enemmänkin, mutta nyt olen jo tottunut ajatukseen, ja kieltämättä alkaa tuntua mukavalta, että elämä jollain tapaa helpottuu koko ajan. Alan saada omaa kroppaani takaisin hormonitoiminnan palautuessa, sillä imetys on vähenemään päin Sintin kasvaessa. Muutenkin paino on vakiintunut yhteen tiettyyn lukemaan joka ei siis edelleenkään ole se mikä sen pitäisi, mutta antaa kuitenkin toivoa siitä, että jonain päivänä muutaman kilon pudotuksella se voisi pysyä siinä missä sen haluaa pysyvän ;) Lisäksi, on mahtavaa kun nyt uskaltaa jo silloin tällöin nauttia viinilasillisen tai siiderin eikä tarvitse miettiä sitä, että jos Sintti mahdollisesti haluaakin kohta hörpätä maitotilkkasen ja veressä on promilleja....Kaikin puolin siis vähemmän sitovaa!
Näitä asioita kun ajattelee, on helppoa perustella itselleen miksi ei haittaa, että kuukautiset eivät vieläkään ole alkaneet eli ei tässä voisikaan raskautua vaikka kuinka yrittäisi. Samoin nyt voi hyvin omistautua Sintille vielä kun tässä on hoitovapaalla ja kotona eli nämä kuukaudet ovat vain Sintin, eikä niitä tarvitsee viettää mahdollisen raskausajan pahoinvoinnin kourissa tai jatkuvan väsymyksen partaalla.
Vauvakuumetta täällä ei siis millään muotoa podeta, mutta olisi se silti ajatuksena mukava, että Sintti voisi kohtuullisen ajan sisällä saada itselleen sisaruksen...:) Vielä kuukausi, pari takaperin elättelin ajatusta, että ollapa raskaana töihin palatessa niin saisi samantien perustaa päiväkamman seinälle eli työssäolokin jäisi verrattain lyhyeksi. Nyt olen jo hylännyt koko haaveen, sillä en jaksa uskoa että näin kauan odotettuani kierto palautuisi ihan lähiaikoina ja että vielä kaiken kukkuraksi raskautuisin valonnopeudella. (Muistutuksena vanhoille lukijoille ja tiedoksi uudemmille, että meillähän siis raskautumisen mahdollisuus luonnollisin keinoin on häviävän pieni, suorastaan mahdottomuus eli jos niin sattuisi käymään, sitä voisi pitää suoranaisena lottovoittona meidän perheeseen.) Voisihan tätä prosessia koittaa nopeuttaa lopettamalla imetys, mutta sitä en aio missään nimessä tehdä.
Lähinnä siis tapahtumien kulku menisi näin:
1) Veronan kuukautiset alkavat
2) Verona soittaa kiireen vilkkaa hedelmöitysklinikalle ja tiedustelee, että milloin voidaan tehdä ensimmäinen PAS ( = pikkukavereiden sulatus klinikan pakkasesta ja siirto Veronan sisuksiin)
3) Taas vanha kunnon odotus & jännäys alkavat
Luulenpa kuitenkin, että toisella kierroksella jännityksen pahin terä olisi taitettu sillä pelissä ei ole enää meidän koko perheen perustaminen. Haluan yrittää aina muistaa olla kiitollinen siitä, että meitä on siunattu edes yhdellä lapsella joten ei ole maailmanloppu jos asiat eivät tapahdu suit sait. Se ei silti estä minua toimimasta veronamaiseen tapaan eli pyörät välittömästi pyörimään ja niin poispäin ;)
Yksi pieni vauvantuoksuinen käärö...olisihan se taas aivan... ihanaa :)
P.S. Tilasin pari kuukautta sitten tukun raskaustestiliuskoja ja pari testiä olen jo ehtinyt varan vuoksi tehdä. Tästäkö se testailu sitten taas alkaa, ääks!
Aiemmin tämä asia harmitti enemmänkin, mutta nyt olen jo tottunut ajatukseen, ja kieltämättä alkaa tuntua mukavalta, että elämä jollain tapaa helpottuu koko ajan. Alan saada omaa kroppaani takaisin hormonitoiminnan palautuessa, sillä imetys on vähenemään päin Sintin kasvaessa. Muutenkin paino on vakiintunut yhteen tiettyyn lukemaan joka ei siis edelleenkään ole se mikä sen pitäisi, mutta antaa kuitenkin toivoa siitä, että jonain päivänä muutaman kilon pudotuksella se voisi pysyä siinä missä sen haluaa pysyvän ;) Lisäksi, on mahtavaa kun nyt uskaltaa jo silloin tällöin nauttia viinilasillisen tai siiderin eikä tarvitse miettiä sitä, että jos Sintti mahdollisesti haluaakin kohta hörpätä maitotilkkasen ja veressä on promilleja....Kaikin puolin siis vähemmän sitovaa!
Näitä asioita kun ajattelee, on helppoa perustella itselleen miksi ei haittaa, että kuukautiset eivät vieläkään ole alkaneet eli ei tässä voisikaan raskautua vaikka kuinka yrittäisi. Samoin nyt voi hyvin omistautua Sintille vielä kun tässä on hoitovapaalla ja kotona eli nämä kuukaudet ovat vain Sintin, eikä niitä tarvitsee viettää mahdollisen raskausajan pahoinvoinnin kourissa tai jatkuvan väsymyksen partaalla.
Vauvakuumetta täällä ei siis millään muotoa podeta, mutta olisi se silti ajatuksena mukava, että Sintti voisi kohtuullisen ajan sisällä saada itselleen sisaruksen...:) Vielä kuukausi, pari takaperin elättelin ajatusta, että ollapa raskaana töihin palatessa niin saisi samantien perustaa päiväkamman seinälle eli työssäolokin jäisi verrattain lyhyeksi. Nyt olen jo hylännyt koko haaveen, sillä en jaksa uskoa että näin kauan odotettuani kierto palautuisi ihan lähiaikoina ja että vielä kaiken kukkuraksi raskautuisin valonnopeudella. (Muistutuksena vanhoille lukijoille ja tiedoksi uudemmille, että meillähän siis raskautumisen mahdollisuus luonnollisin keinoin on häviävän pieni, suorastaan mahdottomuus eli jos niin sattuisi käymään, sitä voisi pitää suoranaisena lottovoittona meidän perheeseen.) Voisihan tätä prosessia koittaa nopeuttaa lopettamalla imetys, mutta sitä en aio missään nimessä tehdä.
Lähinnä siis tapahtumien kulku menisi näin:
1) Veronan kuukautiset alkavat
2) Verona soittaa kiireen vilkkaa hedelmöitysklinikalle ja tiedustelee, että milloin voidaan tehdä ensimmäinen PAS ( = pikkukavereiden sulatus klinikan pakkasesta ja siirto Veronan sisuksiin)
3) Taas vanha kunnon odotus & jännäys alkavat
Luulenpa kuitenkin, että toisella kierroksella jännityksen pahin terä olisi taitettu sillä pelissä ei ole enää meidän koko perheen perustaminen. Haluan yrittää aina muistaa olla kiitollinen siitä, että meitä on siunattu edes yhdellä lapsella joten ei ole maailmanloppu jos asiat eivät tapahdu suit sait. Se ei silti estä minua toimimasta veronamaiseen tapaan eli pyörät välittömästi pyörimään ja niin poispäin ;)
Yksi pieni vauvantuoksuinen käärö...olisihan se taas aivan... ihanaa :)
P.S. Tilasin pari kuukautta sitten tukun raskaustestiliuskoja ja pari testiä olen jo ehtinyt varan vuoksi tehdä. Tästäkö se testailu sitten taas alkaa, ääks!
lauantai 29. syyskuuta 2012
Pikkuinen nuhapotilas
Meidän Sintti-parka on kokenut huonoa tuuria viimeisen viikon aikana. Ensin puhkesi yksi hammas viikonlopun / alkuviikon aikana ja torstaina tyttö puolestaan heräsi nenä valuen kuin Niagaran putoukset - minä olin tartuttanut oman flunssani Sintille! Torstai meni vuorotellen niistäen omaa nenääni ja vuorotellen pyyhkien nenää Sintiltä. Koska molemmat olimme aika uuvuksissa, sylittelimme paljon ja otimme rennosti. Onneksi perjantaina nenu ei enää valunut eikä unikaan maistunut tavallista päiväunimäärää enempää. Tänään puolestaan uskaltauduimme jo ostosreissulle koska tyttö vaikutti terveeltä ja pirteältä. (Prisma on muuten Sintin ehdoton lempipaikka, siellä pää pyörii edestakaisin kuin väkkärä koska on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää!)
Uusia taitoja tuntuu taas tässä vaiheessa karttuvan aivan roppakaupalla. Näin reilun 9 kk:n iässä Sintti osaa siis seisoa tukea vasten, koko ajan varmemmin ja varmemmin. Jos hänet ottaa seisomaan esim. sohvasta irti ja pitää vyötäröltä kiinni, tyttö alkaa pomppia ylös ja alas kuin kenguru hirmuisen äänitehosteiden säestämänä (ää ää ÄÄ ää Ää ää!), innosta piukeana. Samoin käsistä kiinni pitämällä on saatu muutamat kävelyaskeleetkin aikaiseksi.
Eilen/tänään olemme treenailleet "kädentaitoja" eli Sintti osaa nyt vilkuttaa hei heitä siten, että hän laittaa kättä vuoroin nyrkkiin ja vuoroin auki, mutta itseensä päin ;) Suurta hupia puolestaan aiheuttaa opettamani "pistä vitonen" ( = Gimme five). Kun tytöllä on toinen käsi pystyssä ja auki, sanon "pistä vitonen" ja läimäisen kevyesti kättä omallani, joka saa välittömästi aikaan kikatuksen. Aluksi neiti ei tietysti yhtään tajunnut mistä oli kysymys mutta läpsäisy nauratti, nyt taas hän osaa jo laittaa itse käden pystyyn ja odottaa innokkaana että läpsäisen :)
Olen jo pitkään huomannut, että nyt elämä alkaa olla tämänikäisen lapsen kanssa paljon helpompaa. Sintti viihtyy paljon itsekseen lattialla leikkien, tulee silti luokse kutsuttaessa, tuntuu ymmärtävän puhetta ja uskoo välillä jopa kun kielletään tai sanotaan ei. Ruokailu on normaalin neuvolan suosituksen mukaista eli kaukana ovat ne ajat kun tyttö tuntui olevan jatkuvasti tississä kiinni ja minä pelkkä hengittävä vaipanvaihto - ja ruokintakone. Toki meillä on aina ollut mukavaa yhdessä, mutta nyt kaikki on jotenkin erikoisen leppoisaa ja usein huomaan hengähtäväni kesken päivän, että kylläpä osaa elämä olla onnellista, kaikista hektisyydestään huolimatta. Varmasti näitä päiviä leimaa vahvasti tietynlainen lopullisuuden tunne, koska vuoden alusta menen töihin ja tiedostan koko ajan kuinka vauvavuosi lähenee vääjäämättä loppua kohden. Että meillä on sitten ihana pikkuinen neiti! Kunpa voisin laittaa teille kuvia katsottavaksi :)
Uusia taitoja tuntuu taas tässä vaiheessa karttuvan aivan roppakaupalla. Näin reilun 9 kk:n iässä Sintti osaa siis seisoa tukea vasten, koko ajan varmemmin ja varmemmin. Jos hänet ottaa seisomaan esim. sohvasta irti ja pitää vyötäröltä kiinni, tyttö alkaa pomppia ylös ja alas kuin kenguru hirmuisen äänitehosteiden säestämänä (ää ää ÄÄ ää Ää ää!), innosta piukeana. Samoin käsistä kiinni pitämällä on saatu muutamat kävelyaskeleetkin aikaiseksi.
Eilen/tänään olemme treenailleet "kädentaitoja" eli Sintti osaa nyt vilkuttaa hei heitä siten, että hän laittaa kättä vuoroin nyrkkiin ja vuoroin auki, mutta itseensä päin ;) Suurta hupia puolestaan aiheuttaa opettamani "pistä vitonen" ( = Gimme five). Kun tytöllä on toinen käsi pystyssä ja auki, sanon "pistä vitonen" ja läimäisen kevyesti kättä omallani, joka saa välittömästi aikaan kikatuksen. Aluksi neiti ei tietysti yhtään tajunnut mistä oli kysymys mutta läpsäisy nauratti, nyt taas hän osaa jo laittaa itse käden pystyyn ja odottaa innokkaana että läpsäisen :)
Olen jo pitkään huomannut, että nyt elämä alkaa olla tämänikäisen lapsen kanssa paljon helpompaa. Sintti viihtyy paljon itsekseen lattialla leikkien, tulee silti luokse kutsuttaessa, tuntuu ymmärtävän puhetta ja uskoo välillä jopa kun kielletään tai sanotaan ei. Ruokailu on normaalin neuvolan suosituksen mukaista eli kaukana ovat ne ajat kun tyttö tuntui olevan jatkuvasti tississä kiinni ja minä pelkkä hengittävä vaipanvaihto - ja ruokintakone. Toki meillä on aina ollut mukavaa yhdessä, mutta nyt kaikki on jotenkin erikoisen leppoisaa ja usein huomaan hengähtäväni kesken päivän, että kylläpä osaa elämä olla onnellista, kaikista hektisyydestään huolimatta. Varmasti näitä päiviä leimaa vahvasti tietynlainen lopullisuuden tunne, koska vuoden alusta menen töihin ja tiedostan koko ajan kuinka vauvavuosi lähenee vääjäämättä loppua kohden. Että meillä on sitten ihana pikkuinen neiti! Kunpa voisin laittaa teille kuvia katsottavaksi :)
tiistai 25. syyskuuta 2012
Sintti 9 kk:tta
Moikka! Minä täytin äskettäin 9 kuukautta ja olen jo aika iso tyttö! Ryömimisen olen melkein jättänyt ja sen sijaan konttaan vinhaa vauhtia sinne missä minua kulloinkin tarvitaan. Välillä tosin saattaa tulla hutiaskeleita ja sitten kompastun omiin jalkoihini. Noin viikko sitten opin nousemaan seisaallaan tukea vasten ja nyt mun on ihan pakko kokeilla sitä koko ajan. Äiti katsoo jostain syystä parhaaksi istua koko ajan mun vieressä ja pitää pepusta kiinni mikä kyllä mun mielestä on vähän liioittelua, sillä eihän mulle nyt mitään voi käydä! Välillä tosin saatan vähän tipahtaa istualleni lattiaan, mutta mitäs pienistä...
Nyt kun osaan nousta sujuvasti polvilleen tukea vasten ja seisomistakin treenailen, ei multa pysy enää juuri mikään piilossa. Hähää! Sohvalta saan melkein kaiken alas kun tarpeeksi kovasti yritän ja muutamassa päivässä olenkin onnistunut kiskaisemaan sohvapöydältä kaksi juomalasia sisältöineen lattialle. Ei ne isi ja äiskä ole vielä oikein oivaltaneet mun nykyisiä kykyjäni ;)
Oon ollut aika kipeänä viime aikoina kun mulle tulee hampaita. En tykkää siitä yhtään! Toivottavasti se on pian ohi. Olen mieluiten äidin sylissä tai viekussa, enkä kovin mielellään päästä sitä näköpiiristä pois. Tänään kun äiti oli kipeänä, me nukuttiin 2 kertaa päiväunia vieretysten ja se oli huippua: nukuin paljon enemmän kuin tavallisesti kun siinä sai vaan niin makoisat unet. Siitä äidin saa myös kätevästi herätettyä läimimällä sitä päähän tai käteen.
Kaikista parhaita leikkejä mun mielestä on se kun isi lennättää mua ilmassa mahallaan kohti äitiä ja äiti säpsäyttää mua samalla. Sitten aivan huippua on harson laittaminen kasvojen eteen ja se kun äiti "tiputtaa" mua sylistä kohti lattiaa - voi että se tuntuu kivasti mahanpohjassa! Huvittavaa on myös se kun isi nuuhkii mun varpaita, ja sen mielestä mun pikku varpaat muka haisee iltaisin, voitteko kuvitella. Ei mitenkään voi pitää paikkaansa.
Hoitopöydällä olemista en enää siedä juuri lainkaan, siinä on vaan kurjaa olla. Jos isi & äiti oikein kovasti näkevät vaivaa viihdyttämisen eteen, saatan juuri ja juuri pärjätä vaipanvaihdon ajan mutta sitten haluan kyllä heti pois. Siitäkään en pidä yhtään kun multa otetaan joku lelu tai asia kädestä pois. Annan kyllä kuulua kovalla äänellä jos mua estetään tai kielletään. Tosin kovin kauaa en jaksa olla vihainen, varsinkaan jos mua lepytellään kurkkaamalla peiliin.
Nyt mun pitää mennä nukkumaan, joten heippa ja nähdään taas!
Nyt kun osaan nousta sujuvasti polvilleen tukea vasten ja seisomistakin treenailen, ei multa pysy enää juuri mikään piilossa. Hähää! Sohvalta saan melkein kaiken alas kun tarpeeksi kovasti yritän ja muutamassa päivässä olenkin onnistunut kiskaisemaan sohvapöydältä kaksi juomalasia sisältöineen lattialle. Ei ne isi ja äiskä ole vielä oikein oivaltaneet mun nykyisiä kykyjäni ;)
Oon ollut aika kipeänä viime aikoina kun mulle tulee hampaita. En tykkää siitä yhtään! Toivottavasti se on pian ohi. Olen mieluiten äidin sylissä tai viekussa, enkä kovin mielellään päästä sitä näköpiiristä pois. Tänään kun äiti oli kipeänä, me nukuttiin 2 kertaa päiväunia vieretysten ja se oli huippua: nukuin paljon enemmän kuin tavallisesti kun siinä sai vaan niin makoisat unet. Siitä äidin saa myös kätevästi herätettyä läimimällä sitä päähän tai käteen.
Kaikista parhaita leikkejä mun mielestä on se kun isi lennättää mua ilmassa mahallaan kohti äitiä ja äiti säpsäyttää mua samalla. Sitten aivan huippua on harson laittaminen kasvojen eteen ja se kun äiti "tiputtaa" mua sylistä kohti lattiaa - voi että se tuntuu kivasti mahanpohjassa! Huvittavaa on myös se kun isi nuuhkii mun varpaita, ja sen mielestä mun pikku varpaat muka haisee iltaisin, voitteko kuvitella. Ei mitenkään voi pitää paikkaansa.
Hoitopöydällä olemista en enää siedä juuri lainkaan, siinä on vaan kurjaa olla. Jos isi & äiti oikein kovasti näkevät vaivaa viihdyttämisen eteen, saatan juuri ja juuri pärjätä vaipanvaihdon ajan mutta sitten haluan kyllä heti pois. Siitäkään en pidä yhtään kun multa otetaan joku lelu tai asia kädestä pois. Annan kyllä kuulua kovalla äänellä jos mua estetään tai kielletään. Tosin kovin kauaa en jaksa olla vihainen, varsinkaan jos mua lepytellään kurkkaamalla peiliin.
Nyt mun pitää mennä nukkumaan, joten heippa ja nähdään taas!
tiistai 18. syyskuuta 2012
Horror - maanantai
Onneksi on tiistai. Eilinen päivä oli aivan järkyttävä, sillä meitä oli kotona 2 kipeää potilasta. Minä sain taas jälleen kerran kipeän rintatulehduksen, joka alkoi sunnuntaina pienellä patilla oikeassa rinnassa. Ilmeisesti se sai alkunsa niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin liian kovaksi käytetystä liivinsuojasta joka painoi kovana kainalon puolelle, kun köllöttelin sohvalla samalle kyljelle. Varmaan tähän yhdistyi myöskin liian vähäinen rinnan tyhjennys, ja kun en ole jaksanut enää aikoihin pumpata kuin äärimmäisessä hädässä, joten siitähän se tulehdus sitten sai alkunsa kilpistyen täydellä voimalla eiliseen.
Sintti-reppana puolestaan tekee joukolla hampaita yläikeneen. Kaksi yläetuhammasta puhkesivat noin viikko sitten, ja sieltä on tulossa vielä käsittääkseni ainakin 3 kappaletta lisää. Tyttö ei oikein anna katsoa suuhun kun se on ymmärrettävästi tosi kipeä, mutta aina välillä saan tilaisuuden kurkistaa ja todellakin ne ovat sieltä puhkeamassa perä perää.
Päättelimme miehen kanssa, että muutama viikko sitten kärsityt yhtäkkiset huonot yöt useine heräilyineen johtuivat siitä, että hampaat ryhtyivät valmistelemaan puhkeamista. Pian sen jälkeen tyttö rupesi päristelemään suullaan aina ja joka paikassa, ja jotenkin tuntui vielä että erityisesti silloin kun suu oli ruokaa täynnä ;) Suuta varmaan kutitti vimmatusti. Nyt pari päivää neiti on ollut tosi kivulloinen, paljon kipeämpi kuin viikko sitten kun etuhampaat tulivat, eli itkua piisaa. Yöllä emme saa oikein nukutuksi sillä Sintin on vaikea nukkua pitkiä yhtäjaksoisia pätkiä erityisesti aamuyön aikaan, jolloin joudun ottamaan hänet viereen ja tietysti oma uni kärsii. Eilen sain todistaa todella epäluonteenomaista kärttyistä käytöstä, kun väsynyt lapsi ei pystynyt nukkumaan edes päikkäreitä tarpeeksi pitkiä pätkiä, max. vain 30-40 minuuttia kerrallaan ja heräsi sitten itkuisena ja väsyneenä. Sylittelimme paljon, mutta heti kun tytön laski lattialle, alkoi närkästynyt itku ja hätäinen perässä konttaus. Eilen piti antaa päivälläkin Panadolia sillä surku oli katsoa kun toisella oli niin kipeä ja uupunut olo.
Olisihan se päivä muuten sujunut aivan kohtalaisesti, mutta yhdistettynä tuohon omaan rintatulehdukseen yhdistelmä oli aika kammottava. Kärsin koko päivän sitkeästä päänsärystä joka ei lähtenyt särkylääkkeidenkään avulla mihinkään, ja koko ajan olisi uni maistunut sillä varsinkin iltaa kohden nousi lievä kuume. Nukuin aina yhtä aikaa Sintin kanssa ja todellakin olisin voinut nukkua pidempään kuin tuon puoli tuntia kerrallaan.
Hassua kyllä, kakan koostumus tosiaankin muuttuu kun hampaita tehdään! Tässähän tulee ihan vanhat pikkuvauva-ajat mieleen kun saa vaihtaa toisenkin vaatekerran päivän aikana kakkavahingon takia ;) Lisäksi tyttö puree kärppänä kädestä, naamasta tai ihan mistä vaan kiinni saa jos antaa. Olen yrittänyt tyrkyttää viilennettyjä puruleluja, mutta niitäkin enemmän tyttö tykkää jostain kovasta kuten Piltti-purkkien kansista, lego-palikoista tms. Niitä sitten purraan välillä itkun kanssa kun lelu osuu jonnekin oikein makeasti.
Viikonlopuksi lähdemme pitkästä aikaa reissuun ystävien kanssa, ja toivon totisesti että pahimmat hammasvaivat on siihen mennessä kärsitty ja että itse en enää kuumeile...
Onko teillä muillakin tehty kerralla koko kalusto suuhun vai tekeekö toisten vauvat tahdikkaasti vain yhden hampaan kerrallaan? :)
Sintti-reppana puolestaan tekee joukolla hampaita yläikeneen. Kaksi yläetuhammasta puhkesivat noin viikko sitten, ja sieltä on tulossa vielä käsittääkseni ainakin 3 kappaletta lisää. Tyttö ei oikein anna katsoa suuhun kun se on ymmärrettävästi tosi kipeä, mutta aina välillä saan tilaisuuden kurkistaa ja todellakin ne ovat sieltä puhkeamassa perä perää.
Päättelimme miehen kanssa, että muutama viikko sitten kärsityt yhtäkkiset huonot yöt useine heräilyineen johtuivat siitä, että hampaat ryhtyivät valmistelemaan puhkeamista. Pian sen jälkeen tyttö rupesi päristelemään suullaan aina ja joka paikassa, ja jotenkin tuntui vielä että erityisesti silloin kun suu oli ruokaa täynnä ;) Suuta varmaan kutitti vimmatusti. Nyt pari päivää neiti on ollut tosi kivulloinen, paljon kipeämpi kuin viikko sitten kun etuhampaat tulivat, eli itkua piisaa. Yöllä emme saa oikein nukutuksi sillä Sintin on vaikea nukkua pitkiä yhtäjaksoisia pätkiä erityisesti aamuyön aikaan, jolloin joudun ottamaan hänet viereen ja tietysti oma uni kärsii. Eilen sain todistaa todella epäluonteenomaista kärttyistä käytöstä, kun väsynyt lapsi ei pystynyt nukkumaan edes päikkäreitä tarpeeksi pitkiä pätkiä, max. vain 30-40 minuuttia kerrallaan ja heräsi sitten itkuisena ja väsyneenä. Sylittelimme paljon, mutta heti kun tytön laski lattialle, alkoi närkästynyt itku ja hätäinen perässä konttaus. Eilen piti antaa päivälläkin Panadolia sillä surku oli katsoa kun toisella oli niin kipeä ja uupunut olo.
Olisihan se päivä muuten sujunut aivan kohtalaisesti, mutta yhdistettynä tuohon omaan rintatulehdukseen yhdistelmä oli aika kammottava. Kärsin koko päivän sitkeästä päänsärystä joka ei lähtenyt särkylääkkeidenkään avulla mihinkään, ja koko ajan olisi uni maistunut sillä varsinkin iltaa kohden nousi lievä kuume. Nukuin aina yhtä aikaa Sintin kanssa ja todellakin olisin voinut nukkua pidempään kuin tuon puoli tuntia kerrallaan.
Hassua kyllä, kakan koostumus tosiaankin muuttuu kun hampaita tehdään! Tässähän tulee ihan vanhat pikkuvauva-ajat mieleen kun saa vaihtaa toisenkin vaatekerran päivän aikana kakkavahingon takia ;) Lisäksi tyttö puree kärppänä kädestä, naamasta tai ihan mistä vaan kiinni saa jos antaa. Olen yrittänyt tyrkyttää viilennettyjä puruleluja, mutta niitäkin enemmän tyttö tykkää jostain kovasta kuten Piltti-purkkien kansista, lego-palikoista tms. Niitä sitten purraan välillä itkun kanssa kun lelu osuu jonnekin oikein makeasti.
Viikonlopuksi lähdemme pitkästä aikaa reissuun ystävien kanssa, ja toivon totisesti että pahimmat hammasvaivat on siihen mennessä kärsitty ja että itse en enää kuumeile...
Onko teillä muillakin tehty kerralla koko kalusto suuhun vai tekeekö toisten vauvat tahdikkaasti vain yhden hampaan kerrallaan? :)
torstai 13. syyskuuta 2012
Sintin syömiset + soseohjeita
Olen edelleen jatkanut Sintille ruokien tekemistä itse, mutta en ole ottanut liikoja paineita siitä, että kaiken pitää olla omaa tekemää. Niinpä tyttö syö hyvällä halulla myös kaupan purkkiruokia joten meillä ei ole ongelmia sen suhteen että jokin sapuska ei yhtäkkiä kelpaisikaan. Tässä ohjeet viimeisimmistä tuotoksista.
Keitetään kattilassa, ensin keitetään pilkottu rintafile ja kuoritaan vaahto pois. Sitten muut ainekset kypsymisjärjestyksessä. Pakastemaissi lisätään vasta ihan lopuksi sillä se kypsyy nopeasti. Itse jätin palsternakan pois sillä unohdin ostaa sen kaupasta mutta hyvää tuli ilmankin. Kun risotto on valmista, soseutetaan sauvasekoittimella niin hienoksi kuin haluaa. Muistaakseni tästä tuli n. 8 pientä sosepurkkia, mutta sekin riippuu tosi paljon käytetyn veden määrästä.
Keitetään kattilassa, ensin possunsuikaleet ja kuoritaan vaahto pois. Sitten lisätään loput ainekset kypsymisjärjestyksessä vähässä vedessä. Lopuksi poimi laakerinlehdet ja pippurit pois ennen soseutusta. Itse tein tämän vähän isompana satsina kätevästi niin, että ostin 400 g lihapaketin ja siitä puolet käytin tähän possupataan ja loput tein ruoaksi minulle ja miehelle. Tosin ensi kerralla taidan kyllä tehdä tämän possupadan meille kaikille sillä tuoksu oli aivan älyttömän hyvä ja samoin maku! Suolaahan jokainen voi lisätä omalle lautaselleen joten näin koko perhe voi syödä samaa ruokaa jo nyt. En muista enää sosepurkkien määrää, mutta vajaana tupla-annoksena varmaankin n. 10-15 pientä purkkia.
Sintti on ruokaillut viime aikoina pääsääntöisesti niin, että hän syö n. klo 11 maissa lounaan lihasosetta, n. klo 13-14 hedelmä- tai marjasoseen ja n. klo 16-17 lihasoseen. Tyttö ei edelleenkään jaksa kerralla enempää kuin pienen purkillisen, mutta koska painokäyrän mukaan enempikin ruokaa voisi mennä, olen saanut jatkettua ruokailua sopivasti niin, että soseen jälkeen tarjotaan sormiruokaa. Sintti on siitä innoissaan ja syö todella mielellään melkein mitä vaan hänelle tarjoaakin. Esim. lihasoseen jälkeen saatan antaa "salaatin" eli tomaatinpaloja tai kurkun pätkän jossa on mukana vain pehmeä sisusta. Tomaatti on tytön suurta herkkua ja hän jaksaa popsia kerralla isosta tomaatista jopa puolikkaan. Jos tarjoan vain kasvissosetta, sen päälle tyttö saa joko kananmunaa sormiruokana tai sitten tofua. Hedelmäsoseen jälkeen ojennan yleensä käteen vielä pätkän banaania, tuoreita marjoja tai jotain pehmeää hedelmää kuten päärynää, nektariinia jne. Hedelmät Sintti on tykännyt koko ajan hullun lailla, mutta ensimmäinen makea inhokkisose on vihdoin löytynyt: tiedättehän sen "Mansikkapilvi"-nimisen soseen jossa on mukana rahkaa? Sen pitäisi olla erikoisherkku ja se on normaalia kalliimpikin, mutta hirveän työn takana oli saada yksi purkillinen alas. Tyttö taitaa suosia vain puhtaita makuja :)
Hienoa on se, että tyttö syö pääsääntöisesti hyvällä halulla kaikenlaista ruokaa! Nykyään myöskään möykkyisyys ei ole kovin paha ongelma vaan kiltisti syö mitä tarjotaan. Sen sijaan hän on aika hidas syöjä eli meillä menee ruokailuihin helposti puoli tuntia per sessio. Aluksi kun on nälkä, suu aukeaa vauhdilla joka lusikallisen jälkeen mutta heti kun nälän pahin terä on taitettu, alkaa syöttötuolissa hilluminen ja pyöriminen, eikä ruoka maistukaan niin kovin hyvin. Onneksi sormiruoka taas parantaa keskittymistä kun se tuntuu samalla melkein leikiltä.
Olen myöskin ryhtynyt opettamaan Sinttiä juomaan nokkamukista itse. Hän juo siitä todella mielellään kun minä tarjoan mutta ei osaa kovin hyvin tarttua itse. Voi silti sitä riemua kun saa itse kokeilla, ja tyttö oikein innostuu kun kannustan häntä ja taputan käsiä sen jälkeen kun on osannut vähän matkaa kädellä nostaa mukia pöydänpinnasta ilmaan :)
Broileririsotto
broilerin rintafile (maustamaton tietysti)
4 porkkanaa
pala palsternakkaa
1 dl täysjyvä(pika)riisiä
1 dl pakastemaissia
mausteeksi persiljaa ja hiukan curryä
Keitetään kattilassa, ensin keitetään pilkottu rintafile ja kuoritaan vaahto pois. Sitten muut ainekset kypsymisjärjestyksessä. Pakastemaissi lisätään vasta ihan lopuksi sillä se kypsyy nopeasti. Itse jätin palsternakan pois sillä unohdin ostaa sen kaupasta mutta hyvää tuli ilmankin. Kun risotto on valmista, soseutetaan sauvasekoittimella niin hienoksi kuin haluaa. Muistaakseni tästä tuli n. 8 pientä sosepurkkia, mutta sekin riippuu tosi paljon käytetyn veden määrästä.
Possupata
100-150 g possunsuikaleita (maustamatonta)
3-4 perunaa
2-3 porkkanaa
puolikas palsternakka
2 laakerinlehteä
muutama kokonainen pippuri
Keitetään kattilassa, ensin possunsuikaleet ja kuoritaan vaahto pois. Sitten lisätään loput ainekset kypsymisjärjestyksessä vähässä vedessä. Lopuksi poimi laakerinlehdet ja pippurit pois ennen soseutusta. Itse tein tämän vähän isompana satsina kätevästi niin, että ostin 400 g lihapaketin ja siitä puolet käytin tähän possupataan ja loput tein ruoaksi minulle ja miehelle. Tosin ensi kerralla taidan kyllä tehdä tämän possupadan meille kaikille sillä tuoksu oli aivan älyttömän hyvä ja samoin maku! Suolaahan jokainen voi lisätä omalle lautaselleen joten näin koko perhe voi syödä samaa ruokaa jo nyt. En muista enää sosepurkkien määrää, mutta vajaana tupla-annoksena varmaankin n. 10-15 pientä purkkia.
Sintti on ruokaillut viime aikoina pääsääntöisesti niin, että hän syö n. klo 11 maissa lounaan lihasosetta, n. klo 13-14 hedelmä- tai marjasoseen ja n. klo 16-17 lihasoseen. Tyttö ei edelleenkään jaksa kerralla enempää kuin pienen purkillisen, mutta koska painokäyrän mukaan enempikin ruokaa voisi mennä, olen saanut jatkettua ruokailua sopivasti niin, että soseen jälkeen tarjotaan sormiruokaa. Sintti on siitä innoissaan ja syö todella mielellään melkein mitä vaan hänelle tarjoaakin. Esim. lihasoseen jälkeen saatan antaa "salaatin" eli tomaatinpaloja tai kurkun pätkän jossa on mukana vain pehmeä sisusta. Tomaatti on tytön suurta herkkua ja hän jaksaa popsia kerralla isosta tomaatista jopa puolikkaan. Jos tarjoan vain kasvissosetta, sen päälle tyttö saa joko kananmunaa sormiruokana tai sitten tofua. Hedelmäsoseen jälkeen ojennan yleensä käteen vielä pätkän banaania, tuoreita marjoja tai jotain pehmeää hedelmää kuten päärynää, nektariinia jne. Hedelmät Sintti on tykännyt koko ajan hullun lailla, mutta ensimmäinen makea inhokkisose on vihdoin löytynyt: tiedättehän sen "Mansikkapilvi"-nimisen soseen jossa on mukana rahkaa? Sen pitäisi olla erikoisherkku ja se on normaalia kalliimpikin, mutta hirveän työn takana oli saada yksi purkillinen alas. Tyttö taitaa suosia vain puhtaita makuja :)
Hienoa on se, että tyttö syö pääsääntöisesti hyvällä halulla kaikenlaista ruokaa! Nykyään myöskään möykkyisyys ei ole kovin paha ongelma vaan kiltisti syö mitä tarjotaan. Sen sijaan hän on aika hidas syöjä eli meillä menee ruokailuihin helposti puoli tuntia per sessio. Aluksi kun on nälkä, suu aukeaa vauhdilla joka lusikallisen jälkeen mutta heti kun nälän pahin terä on taitettu, alkaa syöttötuolissa hilluminen ja pyöriminen, eikä ruoka maistukaan niin kovin hyvin. Onneksi sormiruoka taas parantaa keskittymistä kun se tuntuu samalla melkein leikiltä.
Olen myöskin ryhtynyt opettamaan Sinttiä juomaan nokkamukista itse. Hän juo siitä todella mielellään kun minä tarjoan mutta ei osaa kovin hyvin tarttua itse. Voi silti sitä riemua kun saa itse kokeilla, ja tyttö oikein innostuu kun kannustan häntä ja taputan käsiä sen jälkeen kun on osannut vähän matkaa kädellä nostaa mukia pöydänpinnasta ilmaan :)
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Äidin pieni iso vauva
Hei ihanaiset! Aika menee aivan huiman nopeasti niin ettei perässä tahdo pysyä. Aika ei tunnu riittävän välillä yhtään mihinkään, ainakaan jos tekee tässä normaalin arjen sivussa jotain lisäprojektia. Näiden päivien päällimmäisin tunne on mieletön haikeus siitä, että olen ilmoittanut meneväni vuoden alkupuolella töihin ja heti perään melkein katumus siitä, että teenkö oikein. Havahduin siihen, että meidän pikku natiainen tarvitsee lämpöiset talvivaatteet ja sen myötä päähän iski mielikuva siitä, miten tyttö seikkailee ensi talvena niissä samaisissa vaatteissa päiväkodin pihalla, ilman äitiä läsnä olevana 24/7. Mitenkähän se raukka oikein pärjää, ja niin pienikin vielä. Nyyh! (Vaikka pärjäähän se tietysti, reipas tyttö kun on)
Oli miten oli, välikausivaatteet ja toppapuku on nyt hankittu ja niistä jälkimmäinen pitäisi vielä asustaa. Kallista puuhaa, sanon minä. Välikausihaalarin ostin uutena merkkiä Reimatec eli meidän tytteli ei ainakaan pääse kastumaan :) Tähän kun hankittiin vielä päälle fleece-puku, lakki ja käsineet iski todellisuus ja ryhdyin katsastamaan talvivaatteita vähän käytettyinä versioina. Ystävän suosituksesta meille kotiutettiin sitten Facebookin suosiollisella avustuksella Lassietec-merkkinen toppapuku kokoa 80 cm jolla varmaan pärjätään pakkaset hienosti!
Motorinen kehitys on harpannut aimo askeleen eteenpäin. Puolitoista viikkoa sitten tyttö alkoi kontata (jonka ehdin jo luulla hänen skippaavan kokonaan) ja nyt etenee sujuvasti toisinaan ryömien, toisinaan kontaten. Istuminen on jo huomattavasti varmempaa kuin pari viikkoa sitten, jolloin sain olla jatkuvasti kauhusta kankeana kun tyttö muksahteli kumoon joka päivä iskien pienen nuppinsa lattiaan niin että kuului kauhea kumahdus. Harkitsin jo konttauskypärän harkintaa mutta onneksi tuo vaihe meni nopeasti ohi.
Sintti harrastaa lisäksi tukea vasten nousemista kontillaan, mutta seisominen ei kovin hyvin onnistu. Se on varmaankin työn alla, sillä jo muutaman päivän syöttötuolissa istuminen on muuttunut tahtojen taisteluksi kun tyttö tahtoo ponkaista kaiken aikaa pystyyn ja minä puolestani tahdon, että hän istuu kiltisti tuolissa ja syö eväänsä loppuun :) Mutta kummasti polviseisonnastakin saa hamuttua kaikki maailman tavarat niin sohvalta kuin TV-tason päältäkin! Pian alkaa se vaihe, että mikään ei ole Neiti Täystuholta turvassa.
Jokeltelu myöskin harppaa aivan selvästi kehityksessä eteenpäin. Sintti osaa jo kommentoida yllättäviä tapahtumia, esim. esineen putoamista lattialla pontevalla tokaisulla "Hö?". Muutenkin tyttö jutustelee mielellään ja vaihtelee äänensävyjä ja käyttämiään tavuja. Muutaman kerran olen jo tosissani kuulostellut, että tarkoittaako kiljahtelu "Äittä Äittä!" sitä mitä luulen :) Tosin taitaa sittenkin olla vielä vähän liian aikaista...
Ja meillä saatiin vihdoin lisää hampaita! Reilu viikko sitten pullahtivat molemmat yläetuhampaat yllättäen ulos ja syönti- ja unikiukkuilu sai jälleen luonnollisen selityksen. Onneksi tällä kertaa kipuilut menivät ohi aika nopeasti ja paluu normaali arkeen sujui kohtuullisessa ajassa. Hampaista huolimatta imetän edelleen, mutta olen asettanut sille takarajan. Olen koko ajan suunnitellut imettäväni noin vuoden ikään asti mutta siinä tienoilla tulee juuri pidempi matka ja heti sen jälkeen päivähoidon aloitus, joten liiallisten muutosten eliminoimiseksi on parasta lopettaa imetys joulukuun alkupuolella. Enää kolmisen kuukautta, toinen NYYH. Saattaa olla, että äidillä on isompi suru puserossa sitten kun aika koittaa.
Kylläpä aika kuluukin nopeasti. Kohta ne menee jo kouluun :)
Oli miten oli, välikausivaatteet ja toppapuku on nyt hankittu ja niistä jälkimmäinen pitäisi vielä asustaa. Kallista puuhaa, sanon minä. Välikausihaalarin ostin uutena merkkiä Reimatec eli meidän tytteli ei ainakaan pääse kastumaan :) Tähän kun hankittiin vielä päälle fleece-puku, lakki ja käsineet iski todellisuus ja ryhdyin katsastamaan talvivaatteita vähän käytettyinä versioina. Ystävän suosituksesta meille kotiutettiin sitten Facebookin suosiollisella avustuksella Lassietec-merkkinen toppapuku kokoa 80 cm jolla varmaan pärjätään pakkaset hienosti!
Motorinen kehitys on harpannut aimo askeleen eteenpäin. Puolitoista viikkoa sitten tyttö alkoi kontata (jonka ehdin jo luulla hänen skippaavan kokonaan) ja nyt etenee sujuvasti toisinaan ryömien, toisinaan kontaten. Istuminen on jo huomattavasti varmempaa kuin pari viikkoa sitten, jolloin sain olla jatkuvasti kauhusta kankeana kun tyttö muksahteli kumoon joka päivä iskien pienen nuppinsa lattiaan niin että kuului kauhea kumahdus. Harkitsin jo konttauskypärän harkintaa mutta onneksi tuo vaihe meni nopeasti ohi.
Sintti harrastaa lisäksi tukea vasten nousemista kontillaan, mutta seisominen ei kovin hyvin onnistu. Se on varmaankin työn alla, sillä jo muutaman päivän syöttötuolissa istuminen on muuttunut tahtojen taisteluksi kun tyttö tahtoo ponkaista kaiken aikaa pystyyn ja minä puolestani tahdon, että hän istuu kiltisti tuolissa ja syö eväänsä loppuun :) Mutta kummasti polviseisonnastakin saa hamuttua kaikki maailman tavarat niin sohvalta kuin TV-tason päältäkin! Pian alkaa se vaihe, että mikään ei ole Neiti Täystuholta turvassa.
Jokeltelu myöskin harppaa aivan selvästi kehityksessä eteenpäin. Sintti osaa jo kommentoida yllättäviä tapahtumia, esim. esineen putoamista lattialla pontevalla tokaisulla "Hö?". Muutenkin tyttö jutustelee mielellään ja vaihtelee äänensävyjä ja käyttämiään tavuja. Muutaman kerran olen jo tosissani kuulostellut, että tarkoittaako kiljahtelu "Äittä Äittä!" sitä mitä luulen :) Tosin taitaa sittenkin olla vielä vähän liian aikaista...
Ja meillä saatiin vihdoin lisää hampaita! Reilu viikko sitten pullahtivat molemmat yläetuhampaat yllättäen ulos ja syönti- ja unikiukkuilu sai jälleen luonnollisen selityksen. Onneksi tällä kertaa kipuilut menivät ohi aika nopeasti ja paluu normaali arkeen sujui kohtuullisessa ajassa. Hampaista huolimatta imetän edelleen, mutta olen asettanut sille takarajan. Olen koko ajan suunnitellut imettäväni noin vuoden ikään asti mutta siinä tienoilla tulee juuri pidempi matka ja heti sen jälkeen päivähoidon aloitus, joten liiallisten muutosten eliminoimiseksi on parasta lopettaa imetys joulukuun alkupuolella. Enää kolmisen kuukautta, toinen NYYH. Saattaa olla, että äidillä on isompi suru puserossa sitten kun aika koittaa.
Kylläpä aika kuluukin nopeasti. Kohta ne menee jo kouluun :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)