tiistai 30. elokuuta 2011

RV 25+1: Ei paljon uutta auringon alla

Täällä ollaan ihan hengissä ja pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta. Pingu taisikin jo huhuilla :) Kävin viime viikolla aika rankanpuoleisella työmatkalla ja olin sen jälkeen aivan ryytynyt useamman päivän ajan, kyllä huomaa että voimat eivät ole aivan entisenlaisensa! Onneksi tämä oli viimeinen työmatka tätä laatua.

Lisäksi viime päiviä on leimannut eräänlainen yleinen väsymys ja saamattomuus. Ehkä näin ilmojen viilenemisen myötä olen orientoitunut täysillä syksyyn ja haluaisin vain kotikissana käpertyä sohvannurkkaan ja nauttia rauhallisista illoista höyryävän kaakaomukin kera. Tänäänkin jouduin oikein patistelemaan itseäni urheilemaan sillä olisin paljon mieluummin tullut töistä suoraan kotiin. Valitettavasti työssä on myös todella hektistä joten nyt on jaksettava rutistaa pahimman ajan ylitse. Siitä tulikin mieleeni, että ehkä tästä väsyneisyydestä voisi päätellä, että hemoglobiini on edelleen vähän turhan alhaalla, sillä hyvästä päätöksestä huolimatta en ole onnistunut aina ottamaan kahta pilleriä päivässä jos lounasaikaan tulee nautittua maitotuotteita. Syytä olisi petrata sillä tällainen vetämättömyys ei ole kivaa.

Lohduttaudun ajatuksella, että enää 9,5 viikkoa töitä jäljellä miinus yksi lomaviikko :) Sen jälkeen onkin runsaasti vapaa-aikaa (kunnes vauva saapuu) eikä juurikaan mitään pakollisia velvoitteita (muita kuin synnyttäminen, hah).

Viime aikoina olen myös...
...hyvästellyt vesirajan ja odotan milloin on varpaiden vuoro.
...vältellyt jo viime kerralla neuvolasta saatuja Kelan papereita jotka tuijottavat minua syyttävästi hyllyn reunalta.
...tuntenut ensimmäisen kipeähkön potkun jonnekin oikealle alas.
...ryhtynyt jännäämään ensi viikon alussa koittavaa sokerirasitustestiä.
...todistanut lähipiirissäni yhtä keskenmenoa ja yhtä IVF-hoitoa.
...muistanut mainita miehelle joka päivä, että eikö voisi jo olla marras- tai joulukuu että vauva olisi pikemmin täällä :)

5 kommenttia:

  1. Jippii. En siis ole ainoa, joka on vältellyt niitä Kelan papereita jo kuukauden. Yksi ilta yritin niitä tuossa täytellä ja heti paloi käämit. Kela=kirosana, josta luulin päässeeni eroon kun lopetin opiskelut...

    VastaaPoista
  2. Kela-jutut on varmaankin sieltä negatiivisimmasta päästä raskauden aikana... En osaa ajatella mitään muuta mikä aiheuttaisi yhtä paljon ahdistusta, vaikkei mitään papruja mulla ole vielä täyteltävänäkään.

    VastaaPoista
  3. Löysin blogisi vasta ja innostuin suuresti kun huomasin että laskettuaika on tismalleen sama kuin meillä! Hauskaa seurata vointiasi ja vertailla omia kokemuksia kun samassa tahdissa mennään :)
    Seuraavaksi Baby Belt ostoksille, vauva painaa iskiashermoon oikein mukavasti niin että kävely tekee tiukkaa.
    Kelan ilmoituksen voi tehdä verkkopankkitunnuksilla muuten netissä, todella kätevää ja hoitui nopeasti! Huolehdi vaan siitä että työnantaja hoitaa oman osansa aikataulussa :)

    Tsemmpiä odotukseen!

    -Riikka

    VastaaPoista
  4. Kelan paperit eivät ole vaikeita. Kannattaa täyttää ne ajoissa, niin jää aikaa jos pitää tehdä jotain täydennyksiä tai muutoksia.

    VastaaPoista
  5. Sandy: heh, et todellakaan ole yksin! Kurjaa puuhaa...

    Paukkuliini: Niinpä, mikä ihmeen äitiysraha, äitiysavustus, vanhempainraha yms yms yms. Eikö voisi olla vain yhtä nimitystä kaikelle :) :)

    Riikka: Voi kun kiva kuulla, tervetuloa mukaan seurailemaan! :) Kelan paperit on nyt about puoliksi täytetty joten yritän saada ne valmiiksi, huh.

    Anonyymi: Kyllä ne aika vaikeilta tuntuvat, täytyy sanoa :) Nyt olen kuitenkin päässyt puoliväliin ja kävi miten kävi, huomenna tai ylihuomenna ne lähtevät postiin!

    VastaaPoista