maanantai 4. kesäkuuta 2012

Katsaus projektiin nimeltä painonpudotus

Minun piti seurata täällä blogin puolella lähes viikottain painonpudotusprojektin etenemistä, mutta yllättäen ei ole huvittanut. Se painon mokoma on nimittäin laskemisen sijaan noussut!! Viimeisessä painopostauksessa jäljellä oli vielä viitisen kiloa, josta se aika nopeasti putosi 3,9 kiloon. Muistaakseni meidän lomareissulla herkuttelu karkasi taas käsistä ja paino kääntyi nousujohteiseksi. Taas ollaan siis takaisin siellä +5kg lukemassa, joka siis ei edes ole paluu lähtöpainoon vaan se on tarkennettu tavoitepainolukema.

Piti siis ottaa rankat keinot käyttöön ja julistaa tilanne täällä bloginkin puolella, ehkä sillä olisi jopa suotuisa vaikutus siihen, että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja palaisin syömään vähän terveellisemmin. En tiedä miksi, mutta olen vetänyt jälleen herkkuja aivan kaksin käsin, eikä sillä voi olla muuta seurausta kuin välitön näkyminen siellä vaa'an näytöllä.

Onneksi olen innostunut vaunulenkkeilystä ja saanut itseni ulos reippailemaan melkein joka päivä. Viime viikolla kipaisin myös ihka ensimmäisen synnytyksen jälkeisen juoksulenkin ja voi että se oli ihanaa! Pelkäsin etukäteen sydänkohtausta ja vaikka mitä hengenahdistusta, mutta ainoa "hankaluus" oli polvien kolotus. Sekin on vanha vaiva jonka tiedän lähtevän pois sillä millä se tuleekin, eli juoksulenkkeihin totuttelulla. Nyt kun vaan pääsisi sinne lenkkipolulle äkkiä uudestaan! Salillekin olen havitellut, mutta jotenkin aika vaan tuntuu olevan niin kortilla nykyään. Tämän kaiken väsymyksen ja saamattomuuden keskellä ei välttämättä se ensimmäinen ajatus edes vapaan hetken koittaessa ole urheilu vaan päivätorkut...;)

Ja tiedättekö mitä, nyt on teknisesti ottaen kesä vaikkei sitä ehkä ikkunasta ulos katsoessa huomaa! Minun piti kesään mennessä olla bikinikunnossa mutta toisin kävi. Sorry vaan kaikki rantaleijonat sun muut, aion kuitenkin raahautua venyneine vatsanahkoineni rannalle ja saatte vaan luvan kestää tätä näkyä. Sitä en tosin tiedä miten itse kestän :D

Valittelin tässä yhtenä päivänä äidilleni painon tippumisen pysähtymistä ja hän totesi: "Niin, ei sinusta sellaista kovin hoikkaa taida enää koskaan tullakaan". Hmph! No, mutta oikeassahan se äiti kuitenkin oli. Jos ei mitään asian eteen tee, niin ei varmasti laihdukaan. Se on oma päivittäinen valinta ja minä olen tainnut kääntyä vähän liian usein suklaapatukan puoleen.

Mitä olen muita (äitiys)blogeja lukenut, niin monilla taitaa olla vähän sama ongelma kuin minullakin. Jakakaa nyt ihmeessä hyviä motivaatiovinkkejä jos sellaisia tulee mieleen! :)

11 kommenttia:

  1. Moi! Ajattelinpa jakaa omat laihtumiskokemukseni raskauden jälkeen: esikoisesta lihoin huimat 26 kg (!) joista 24 pudotin/putosivat jo tyttären ollessa n. puolivuotias. Imetys karisti valtaosan kiloista ja jälkitarkastuksessa (6 viikkoa synnytyksestä) painonmuutos oli 82 kg -> 63 kg.

    Nuo pahamaineiset "viimeiset 5 kiloa" tuntuivat tulleen jäädäkseen. Liityin sitten sellaiseen palveluun, kuin Kalorilaskuri.fi. Minulla se toimi, ja voin kyllä suositella sitä lämpimästi. Herkkujen suhteen kun minulla oli tuo itsehillintä pyöreät nolla, helpotti tuo laskuri kummasti, kun näki, kuinka paljon niitä kaloreita oikein meinasi ahtaa naamaansa suklaan/jätskin/sipsien muodossa.

    Laskurilla tosiaan pudotin sitten painon 58 kg (lähtöpainon ollessa 56) ja nyt olenkin taas raskaana, rv 26+0. Olen edelleen laskurissa, ja paino onkin noussut vain kolmisen kiloa tähän mennessä :) !

    Kovasti tsemppiä sinulle viimeisten raskauskilojen hätistämiseen, kyllä ne varmasti siitä katoavat - ennemmin tai myöhemmin :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Äpyli! :) Jotenkin tuntuu niin vaivalloiselta ajatukselta ryhtyä listaamaan kaloreita, mutta on totta että se on ainoa varma konsti tietää paljonko kaloreita on syönyt. Minä ilmeisesti tarvitsisin jonkin tarkan ohjenuoran minkä mukaan syödä koska muusta ei näytä tulevan mitään!

      Täytynee käydä tutustumassa tuolla laskurissa...

      Poista
  2. Kalorilaskuria suosittelen minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan joutua ainakin piipahtamaan tuolla ja katsomaan minkälainen systeemi se on..:)

      Poista
  3. kalorilaskuria suosittelen minäkin. :)

    Voisiko olla jos rajaisi vaikka vain jotkut tietyt herkut pois (itsellä karkkilakko) tai sitten vaan liikuntaa rutkasti enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tiettyjen herkkujen rajaaminen pois olisi aivan mahtava juttu mutta kun ei löydy tahdonvoimaa oikein siihenkään! Olisi kiva kun voisi syödä kaikkea mutta kohtuudella...sitä odotellessa :)

      Poista
  4. Minä suosittelen olemaan itselle armollinen. Kauhea väsymys laukaisee usein kovan makeanhimon, mikä on tietysti ihan luonnollista, koska sokeripiikin saatuaan pystyy hetken aikaa lähes normaaleihin suorituksiin kotona. Kunhan kroppa saa levätä niin liikunta maistuu paremmalle ja motivaatio syömisten tarkkailuun kasvaa. Ei siis nyt ihan retuperälle tarvii mennä mutta älä stressaa painosta liikaa. Kyllä se siitä.

    Itse en saanut raskauskiloja kuin muutaman ja ne lähtivätkin hetkessä pois plus vähän lisää vielä, kun imetys vei niin paljon kaloreita. Vaan imetyksen loputtua paino pompsahtikin sitten hetkessä yli lähtöpainon kun en malttanut lopettaa maukkaaksi havaittua suklaadieettiä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanan järkevä kommentti! Ja olet ihan oikeassa, väsymys tosiaan lisää sitä makeanhimoa. Tunnen sen aivan nahoissani joka päivä :)

      Sehän tässä hirvittääkin, että imetys varmasti vähenee kohtapuoliin reippaasti kun Sintti siirtyy enemmän ja enemmän kiinteisiin, ja saattaa jopa loppua ennen sitä vuoden ikääkin. Ruokavalio pitäisi saada kuntoon nyt kun kulutus on näinkin kovalla tasolla ettei tarvitse sitten ruveta tosissaan diettaamaan...huh.

      Poista
  5. Itselle tuli kiloja 24, joista on jäljellä vain 3 (21kg lähti varmaan viikossa itsekseen!), mutta viimeiset kilot eivät lähde itsekseen ja mahan löysyys ja pömppöys tuli varmaan jäädäkseen. Mutta ajattelin myös olla itselleni armollinen tämän rankan vauvavuoden ja unohtaa ulkonäköpaineet, joita niitäkin sysätään naiselle kaiken miten-olla-täydellinen-äiti-paineiden lisäksi. Tavoite on sitten ensi kesässä, jolloin voi tenavan kanssa jo juosta melkein kilpaa:) Ja uskon myös, että imettäminen pitää muutaman kilon kropassa kiinni eli sen loputtua saattaa jokunen läskihippunen sulaa??

    T: Syysmamma

    VastaaPoista
  6. Satuitpa antamaan minulle kommentillasi vähän toivoa lisää, eli että ehkä imetyksen lopettaminen saattaisi jopa tipauttaa painoa! Toivon totisesti niin :)

    VastaaPoista
  7. Hei! Sinulla on tosi kiva blogi, mukavaa että päivitykset jatkuvat :) Itse olen nyt monen vuoden lapsettomuuden jälkeen 4 kk:n ikäisen icsi-tytön äiti, ja käyn säännöllisesti ja suurella mielenkiinnolla lukemassa kuulumisianne.

    Itselläni tuli raskauskiloja 16, joista nyt ei ole jäljellä yhtään. En ole varsinaisesti laihduttanut, koska en ole halunnut vaarantaa maidontuotantoa, mutta "reseptini" painon putoamiseen on ollut: päivittäinen tunnin vaunulenkki + tiheä imetys + oma syöminen silloin jos/kun ehtii. Nuo vaunulenkit ovat minulle tärkeä henkireikä, joita ilman tulen tosi kiukkuiseksi. Ja yleensä tyttö samalla nukahtaa hyvin päiväunille. Syönyt olen suunnilleen samalla tavalla kuin ennen raskauttakin, ehkä herkutellut vähän enemmän. Toisaalta välipaloja on jäänyt pois, kun välillä tuntuu ettei edes voileipää ehdi/jaksa tehdä ;)

    Vielä edelliseen postaukseesi liittyen: ei meilläkään kovin hyvin nukuta. Tyttö syö nykyään yöllä kahden tunnin välein, joten omat yöunet jäävät tosi pätkittäisiksi. Toivottavasti pian tapahtuva kiinteiden aloitus toisi tähän vähän apua. En ole itse asiassa tytön syntymän jälkeen nukkunut kertaakaan yli 3 tunnin pätkää yhtämittaisesti..

    Tsemppiä vauva-arkeen ja aurinkoisia kesäpäiviä!

    Uusia postauksia odotellen,
    Anna

    VastaaPoista