Sintti 6 kk:tta

Moikka,
ja hyvää juhannusta! Äiti pyysi mua taas vähän kertoileen mun kuulumisia, sillä arvatkaa mitä - mulla on tänään puolivuotissynttärit! 


Siitä on tosi kauan kun viimeksi kävin täällä, ja nyt mä oon jo tosi iso tyttö. Mulla on maanantaina seuraava neuvola joten me ei vielä tiedetä mun uusimpia mittoja mutta äidin mielestä oon kasvanut hirmuisesti. Tykkään älyttömästi syömisestä, joten ei se kai mikään ihme ole. Joskus vaan en tajua miten äiti lappaa niitä hedelmäsoseita niin kamalan hitaasti suuhun, aina sitä saa odotella. Ja saan vaan puolikkaan purkin vaikka mä voisin syödä niitä vaikka pari kokonaistakin kerralla! Mut toisaalta äiti sanoo, että mun pitäis syödä vihanneksia yhtä paljon tai enemmän, ja ne ei ole niin hyviä, eikä ainakaan silloin kun äiti on ne itse tehnyt, hih.


Eilen opin potkuttelemaan jaloilla silleen tasatahtia ja vitsit, että se on hauskaa! Nyt teen sitä ihan koko ajan. Eilen illallakin kun äiti oli ensin poissa jonkun tosi pitkän ajan (äidin huomautus: 1h) ja sit se tuli kotiin kun olin hoitopöydällä, aloin innostuksissani potkuttelemaan niin vimmatusti että mulla osu pää takalaitaan.


Liikkuminen on vaan niin mahtavaa, enkä mä enää oikein jaksa pysyä leikkimaton päällä mihin äiti mut monta kertaa päivässä laittaa. Salaa liu'utan itseni laminaattilattian päälle ja kun kukaan ei huomaa, maistelen sitä kielellä kun se lattia on niin jännän tuntuista. Osaan siis mennä lattialla ympyrää ja sivuttain mutta yhtä asiaa en vaan käsitä yhtään. Jos näen jonkun huipun esineen edessä ja teen ihan kaikkeni ja pinnistän ja ponnistan käsillä ja jaloilla, mutta yhtäkkiä kaiken sen homman jälkeen huomaankin olevani siitä vaan kauempana! Tosi raivostuttavaa. En käsitä miten siinä aina käy noin. 


Ai niin, ja mä oon muuten saanut ihka oman syöttötuolin! Sillä oli joku outo nimi (äidin huomautus: Tripp Trapp), mutta siinä on ihan huippujännää istuskella! On niin kiva olla korkealla, saman pöydän ääressä kuin isi ja äiti, ja läiskin aina hulluna pöydänkantta käsillä. Mua vaan harmittaa kun ne ei ikinä anna mun olla siinä paria minuuttia pidempään, oon kuulemma liian pieni vielä :( Kohta kyllä kasvan vielä isommaksi ja sit saan istua siinä niin paljon ku haluan!


Joka päivä me yleensä leikitään isin ja äidin kanssa, ja monesti musta on niin hauskaa, että kikatan ääneen. Semmonen yks kukkuu-leikki on tajuttoman huvittavaa, ja sekin kun äiti riehuu ja heiluu mun edessä ja tekee hassuja ilmeitä. Nauran ihan mahani kipeäksi ja voi pojat, että sitten uuvuttaa.


No nyt mä en jaksa enää kirjottaa, ja mun pitäis oikeastaan mennä jo päiväunille. Heippa!