lauantai 21. heinäkuuta 2012

Sintin lomakuulumiset


Hetki on päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Meillä on tapahtunut kaikenlaista pientä ja isoa, sekä valitettavasti surua perheessä. Vähän oli loman kynnyksellä mieli matalalla ja vaikeuksia asennoitua tulevaan lomanviettoon, mutta onneksi ympäristönvaihdos aina piristää ja saa ajatukset muualle.

Meidän pikkuneiti sen kun kasvaa ja kehittyy J Hampaita on edelleen vain kaksi mutta niillä purraan ahkerasti ja kovaa! Voi sitä raukkaa joka antaa huomaamattaan vetää sormen tai jonkin muun ruumiinjäsenen pikkuisen suun maisteltavaksi. Välillä myös omat pikku kätöset ovat hänellä punertavia puolikuita täynnä kun niitä on tullut järsittyä vaikka purulelujakin olisi tarjolla.

Ryömimistä on treenattu jo parisen viikkoa ja Sintti on saanut kehitettyä ihan oman tekniikan: esim. maton tai päiväpeiton päällä päästään kätevästi etenemään vuorikiipeilijätyyliin nappaamalla kankaasta nyrkillä kiinni ja vetämällä itseä sillä tavoin eteenpäin. Joskus jos oikein innostutaan, alkaa hirmuinen paikallaan rynkytys konttausasennossa mutta se aikaansaa pelkästään takaperin liikettä. Luulen, että konttaukseen ei kuitenkaan ole enää hirveästi matkaa kun kaikki palikat alkavat olla pikku hiljaa koossa.

Silti epäilen, että toinen kilpaileva liikesarja saattaa olla istumaannousu sillä sitäkin meillä aivan selvästi tapaillaan. Olosuhteiden pakosta olemme joutuneet istuttamaan tyttöä aika paljon viime aikoina sillä olemme ryhtyneet antamaan kaikki ruoat syöttötuolista (aamupuuro, lihasose, vihannessose + hedelmäsose) ja jostain syystä se kakka pitää pyngertää ulos aina juuri ruokailun yhteydessä! Varsinkin aamupuuro aiheuttaa välittömän kakkaamistarpeen ja silloin istuskellessa menee helposti 20 minuuttia.  Kuinka paljon te muut olette istuttaneet tässä vaiheessa?

Veden juontia olen välillä pohtinut kovastikin varsinkin näin lämpöiseen kesäaikaan. Jossain vaiheessa, muistaakseni 3-4 viikkoa sitten koitin ahkerasti tyrkyttää nokkamukia vielä kun Sintti istui ja söi sitterissä, mutta lopetin erään epäonnistuneen kerran jälkeen kun Sintti veti vedet niin pahasti henkeen että oksensi puolet aamupuurosta pihalle. Hyi että se säikäytti! Nyt olen palannut hyvin maltilliseen maistatukseen lähinnä niin, että lusikan kärjellä annan pari tippaa suuhun tiukasti istuma-asennossa ettei mitään vaan pääse livahtamaan henkeen. Taitaa silti olla aika pitkä matka siihen, että tyttö oikeasti tajuaisi hörpätä vettä mukista. J

Äskettäin kohtasin myös sellaisen 10-kuukautisen tyttövauvan joka joi pelkästään vettä. Vain illalla nukkumaan mennessä hänelle annettiin pullollinen maitoa, mutta muuten tytteli veteli ruoan päälle kyytipojaksi vain nokkamukista vettä ja sillä hyvä. Itse olen ollut siinä luulossa, että vauvat juovat pääasiallisesti pelkästään maitoa siihen asti, että täyttävät vuoden ja sitten sitä voisi ryhtyä korvaamaan muilla juomilla (=vedellä)? Pitänee tiedustella tätä ensi neuvolakäynnillä tarkemmin. Aiemminkin olen koittanut kysellä, mutta terkka on sanonut vain, että voihan sitä vettä alkaa hiljalleen tarjoamaan.

Ja muuten, jos haluatte lukea jonkin oikeasti koskettavan journalistisen tuotoksen, hankkikaa käsiinne Meidän Perhe-lehden heinäkuun numero ja avatkaa se jutun “Näkemiin, Max-Emil”-kohdalta. Osui ja upposi, itkin silmät päästäni. Kosketti. Roppakaupalla lämpöisiä ajatuksia tälle perheelle!

10 kommenttia:

  1. Kiva kuulla kuulumisia!
    JA kyllä, tuo Näkemiin-juttu kolahti ja kovaa.

    VastaaPoista
  2. Meillä kyllä istutaan syöttötuolissa, istuttu jo reilun kuukauden verran. Onni nyt 7kk ja viikko.

    Kokeilepa varsin laittaa potalle ennen aamupalaa, voi olla että säästyt kakkavaipan vaihdolta! ;) Minä vaihdoin eilen ekaa kertaa reiluun kuukauteen kakkavaipan, Onnilla ne tuotokset tulee aina vessassa. Käytän siis säännöllisesti aamulla ja illalla vessassa, ja Onni selkeästi jo tietää mitä siellä pitää tehdä. Helpottaa tulevaa vaipattomuusopetusta, kun lapsi jo tietää mitä potalla kuuluu tehdä. Ja se on nyt helppo opettaa, kun vauva vielä pysyy siinä. Helppoa varsinkin jos voi kellon tarkistaa kakkavaipan vaihdosta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, tuohan on todella edistyksellista! :) Vaatii varmaan aika tavalla aikaa ja karsivallisyytta. Vaikka varmasti siis helpottaisi potalle opetusta...hmm...

      Poista
    2. Eipä se kauheesti vaadi, vaipanvaihdon yhteydessä vaan käyttää potalla. Siinä se asento on kuitenkin mukava kakkaamiselle ja aika äkkiä nuo pienet huomaa, että ilman vaippaa on mukavampi pungertaa. :) Meillähän esikoinen kakkas pottaan jo 5kk ikäisenä ja joskus 3-kuisesta eteenpäin lavuaariin. Sen jälkeen ei oo siltä montaa kakkavaippaa tarvinnut vaihtaa. Päiväkuivaksi oppi 1,5v ja univaipatkin jätettiin pois nyt keväällä, ikää oli n. 2v 4kk. Uskon tuon varhaisen pottaharjoittelun kyllä vaikuttaneen, vaikka aina sanotaankin ettei siitä ole hyötyä. Kummasti vaan lähipiirissä ne lapset, joita on jo vauvana käytetty potalla on oppineet aiemmin kuiviksi kuin ne, jotka on nähny potan ekaa kertaa yli vuosikkaana.

      Suosittelen kokeilemaan! Ei se potan osto kauheasti haittaakaan. Jos se ei onnistu, niin kokeilee taas parin kk päästä uudestaan. :)

      Poista
  3. Voi että minäkin itkin sitä Max-Emiliä :'(

    Samoin Haikaraa mä metsästän -bloggaajan kohtaloa, jos joku vielä muistaa. Kyllä tunteet saa helposti pintaan, vaikkei henkilökohtaisesti tunnekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mita Haikaraa ma metsastan - bloggaajalle tapahtui..? Kuulostaa hamarasti tutulle mutta en saa millaan paahani.

      Poista
  4. Kiva kun olet taas palannut linjoille. Meilläkin Jamppa on istunut nyt kuukauden verran. Syöttöuolissa 5 kertaa päivässä ja aika paljon myös leikkiessä lattialla. Kellahtelee välillä kyllä kumoon, mutta syöttötyyny selän alla on hyvä kopin ottaja. :)

    VastaaPoista
  5. Ai vetaako Jamppa itse itsensa lattialla istumaan? Meilla Sintti ei viela osaa sita, mutta nyt on esim. jo parina paivana kammennut itseaan tosi kovasti istuma-asentoon kun istuu turvakaukalossa tai vaunuissa. Varmaan kohta se siita lahtee :)

    VastaaPoista
  6. Luin tuota Meidän Perhe-lehteä kirjastossa ja siellä pääsi iso itku...

    VastaaPoista
  7. Thank you for your kind words!
    Best regards,
    Max-Emil's daddy <3

    VastaaPoista