perjantai 17. toukokuuta 2013

Lääkkeellinen tyhjennys

Tänään kävimme sairaalassa kontrollissa, eilen vihdoin soittivat lähetteen saatuaan. Olin yhtä tärisevää hermorauniota kun istuimme odotusaulassa, niin paljon minua jännitti sillä olihan olemassa silti se pieni toivonkipinä...

Itse tutkimus tehtiin alakautta ultralla. Vaikka sitä kuinka muuta toivoi, näkyi ruudulla vain tyhjä möykky. Minun vauva, vauvavainaja, josta oli elämä jo paennut. Siinä vaiheessa itku vihdoin tuli, ensimmäistä kertaa koko tämän episodin jälkeen. Pakko oli uskoa, kun sen omin silmin näki. Ja heti perään ihmetellä, että milloin se syke oikein oli loppunut. Enkö tosiaan tuntenut tai aistinut sitä millään tavalla itse.

Kaikki oli siis mennyt juuri niinkuin alkuperäinen ultraajatäti sanoi, valitettavasti.

Onneksi tutkimuksen suorittanut mieslääkäri oli aivan ihana ja empaattinen tyyppi. Puhui kauniisti ja ymmärtävästi, ei yrittänyt passittaa nopeasti huoneesta ulos ja seuraavaa potilasta tilalle. Hoitaja puolestaan kantoi paperia poskien pyyhkimistä varten.

Nyt sitten on menossa lääkkeellinen tyhjennys, ensimmäisen lääkkeen eli kohdunsuuta valmistelevan Mifegyne-tabletin sain jo sairaalassa. Muita lääkkeitä sain mukana kokonaisen paketillisen, ne pitää aloittaa sunnuntaina ja ne viimeistään käynnistävät vuodon.

Oma olo on katkipoikkiväsynyt ja hiljaisen pettynyt. Kaikkea sitä joutuukin. Onneksi meillä on Sintti, kallis Sintti-tyttönen! Muuten tämä olisikin paljon musertavampaa.

11 kommenttia:

  1. Voi kurjuuksien kurjuus. :( oikein paljon jaksamista tulevaan viikonloppuun. *372 jaksamishalia*

    VastaaPoista
  2. :( :( Halauksia! Kyllä se elämä siitä helpottaa. Koita kääntää tämä kuitenkin positiiviseksi asiaksi, te raskauduitte luomusti! Mulla oli ennen esikoista kaks keskenmenoa ja selviydyin näillä mietteillä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Voi miten ikävää :( Niin toivoin että kaikki olisi kääntynyt paremmaksi. Voimia surun keskellä <3

    Ella

    VastaaPoista
  4. Voi että, en osaa varmaan edes kuvitella kuinka pahalta teistä nyt tuntuu. Mutta onneksi on Sintti. Jaksamisia!

    VastaaPoista
  5. Voi, se päättyikin sitten todella kurjasti. Halauksia!

    VastaaPoista
  6. Voi sentään. Lukaisin tuolta ensin onnelliset uutiset ja päädyin tähän. Voimia toipumiseen. Ja uskoa kaikinnpuolin siihen, että Sintille saapuu pikkusisko tai - veli. Kaikki on vielä mahdollista!

    VastaaPoista
  7. Voi miten ikäviä uutisia :-( Toivottavasti tyhjennys menee mahdollisimman helposti. Sen jälkeen pääset toipumaan. Minäkin uskon lujasti, että saatte vielä Sintille sisaruksen. Halauksia!

    VastaaPoista
  8. Olen niin pahoillani... Toivoin niin kovasti, että aiemman ultraajan vähän hätiköidyn tuntuinen tuomio olisi väärä. Niin kauhean surullista :´( Paljon valoa ja lämpöä surun keskelle <3
    -Shayna

    VastaaPoista
  9. Voi olen niin pahoillani, en pysty edes kuvittelemaan miltä sinusta tuntuu. Onneksi ihana, kallis rakas Sintti on lievittämässä tuskaa ja pettymystä ja onneksi teillä vanhemmilla on toisenne. Voimia ja halauksia!

    -Riikka

    VastaaPoista