tiistai 21. toukokuuta 2013

Sintti 1v 5 kk:tta

Meidän pikkuneiti vauhtihirmu täyttää huomenna vuoden ja viisi kuukautta, hurjaa! En ole pitkään aikaan kirjoitellut neidin kuulumisia, ja nyt se toimiikin sopivana piristyksenä ajankohtaan nähden.

S on edelleen ihanan aurinkoinen persoona, kova hymyilemään ja vitsailemaan. Hän on aina valmiina leikkimään piilosta ja meneekin usein itse nurkan taakse piiloon vain tullakseen sieltä kohta ulos ja huutaakseen "Poo!" tai "Kukkuu!". Lempileikkejä ovat myöskin palloleikit, palapelit, palikoiden kasaaminen ja purkaminen ja ylipäätään tavaroiden loputon järjestely: laatikosta pois ja takaisin laatikkoon. S on myöskin erittäin tyttömäinen tyttö siinä suhteessa, että hän rakastaa kenkiä! On hyvin tärkeä hetki, kun kengät puetaan ja riisutaan, mutta neiti leikkisi niillä hyvin mielellään myös muulloin, mikä usein saa aikaan itkua kun tiukkis äiti ei anna räplätä likaisia ulkokenkiä vaan huvin vuoksi.

Neiti aurinkoinen osaa muuttua sekunnissa auringosta äänekkääksi hirmumyrskyksi, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Näinä päivinä useimmiten harmistusta aiheuttaa se, kun ei saa mennä ulos. Aurinkoisten kelien myötä neiti vaikka asuisi ulkona, eritoten leikkipuistossa hiekkalaatikolla, liukumäessä tai keinuissa.

Tällä hetkellä kielellinen kehitys on melkein silminnähtävää. Sintti on puhunut sanoja jo useiden kuukausien ajan, mutta niitä tulee koko ajan lisää. Nyt sanavarastoon kuuluvat mm. äiti, ukki, mummu, "maio" (=maito, vesi), "auva" (=hauva, vauva), "pajjo" (=pallo), pupu, auto, potta, nenä, "uu" (=suu), "aippa" (=vaippa), nam nam, kukkuu, "poo" (=pöö), "uutto" (=juusto), "puujo" (=puuro), "manga" (=mansikka), "muni" (=mustikka, kananmuna), "paani" (=banaani), tyttö, poika, täti, "a-a" (=kakka tai pissa vaipassa), tutti, kiitti, ei, "oppu" (=loppu), kala, kukka, "puti" (=tipu), "paitti" (=kaappi), tähti.

Lisäksi tyttö toistelee koko ajan mitä ikinä kuulekaan, auta armias jos pyytää toistamaan niin neiti on heti innolla mukana :) Nyt hittinä ovat ihmisten nimet, mm. päiväkodin omahoitajan nimi tuli aivan äskettäin, ja lähimpien tarhakavereiden nimiä tyttö toistelee usein kotona.

Jos joku sana tuntuu vaikealta, S jättää yksinkertaisesti sanan lopun pois:
muurahainen --> muuja
hämähäkki --> hämä

Kaksikielisyys on yhtäkkiä lakannut hidastamasta S:n kielenkehitystä. Aikaisemmin huomasi selvemmin, että kielet sekoittivat oppimista, mutta ehkä tyttö on omaksunut luontevammin suomen kielen koska kuulee sitä niin paljon. Silti hän oppii hiljaa taustalla myös toista äidinkieltään. On olemassa muutamia sanoja, joita tyttö käyttää ainoastaan isän kielellä, mm. omena, leipä ja isi. Muuten hän käyttää vain suomea, mutta ymmärtää kaiken mitä toisella äidinkielellään puhutaan.

Toisinaan isi ja Sintti käyvät keskenään huvittavia keskusteluja. Käytän tässä esimerkkinä englannin kieltä (joka siis ei ole S:n toinen äidinkieli):
Isi: Look, that's a star. Say star?
S: Tähti. TähtitähtiTÄHTI!
Isi: Isn't that a flower. Say flower.
S: Kukka.
Isi: Flower.
S: KukkaKUKKAKUKKA!

Tutista on tullut meidän perheessä varsinainen rasite viime aikoina. S on niin tutin perään kuin vain olla ja voi, ja jos yhtään tulee paha mieli, sitä aletaan vaatia välittömästi tai itku vain yltyy. Samoin nukkuessa tutin on ehdottomasti oltava paikallaan ja joskus sitä pitää käydä itsekin etsimässä kun tyttö on herännyt tutin puutteeseen eikä sitä unisena löydä. Olemme suunnitelleet jättävämme tutin tänä kesänä pois, tavalla tai toisella. Joko aloitamme ensin niin, että tuttia saa käyttää vain nukkuessa ja jonkin ajan päästä siitä totaalilopetus, tai sitten kaikki kerrasta poikki. Tosin kesähän alkaa olla jo ovella eikä vielä ole tehty asian eteen mitään...

Päiväkodista olen ajatellut kirjoitella jo pitkään, seuraavaksi laittelen siis Sintin tarhakuulumisia nyt kun kokemusta on takana reilut neljä kuukautta :)

7 kommenttia:

  1. ihana, "puti". :) Kauhean paljon on sanoja jo pienellä. Meillä on myös tutista tullut aivan must. Tarhantädit ei anna tuttia kuin unille, niin tarhasta kotiutuessa Jamppa karjuu jo ovella, että "TÖTTI! TÖTTI! TÖTTI!" ja auta armias jos ei heti löydy tuttia, niin siitähän se riemu repeää... Tarkoitus olisi kesällä vierottautua, huh hirvittää jo valmiiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meidän reppanalla on mennyt vähän tavut sekaisin ;)

      Vertaillaanpas sitten kesällä niitä vieroituskokemuksia! Eräältä tutulta sain jo aika positiivisia terveisiä, heillä oli onnistunut lähes ongelmitta yhdessä illassa...

      Poista
  2. Olipa kiva kuulla kielijutuista. Meillä myös kaksikielinen lapsi ja välillä mietin, josko puhe viivästyy kovin. No, eipä tässä mikään kiire ole, eiköhän tuo puhu sitten kun on tarvis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se välttämättä viivästy :) Ainakin meidän neiti on selvästi hirmu kiinnostunut puhumaan, joten puhetta tulee varmaan siitäkin syystä. Eräs ystävien lapsi puolestaan rupesi ensin tapailemaan puhetta jo alle vuoden ikäisenä, mutta rupesikin yhtäkkiä kävelemään ja menee jo kuin vanha tekijä vaikka äsken täytti vasta vuoden. Tämän johdosta tyttö myös vaikeni tyystin ja unohti nekin vähät sanat, mitä oli jo ehtinyt oppia. Mutta minkäs sille tekee kun liikkuminen alkoi niin kiinnostaa, eikä kaikkea pysty yhtäaikaa tekemään!:) Riippuu siis varmasti täysin lapsen omista kiinnostuksenkohteista.

      Poista
  3. Kuulostaa justiinsa samalta kuin meillä ilman tuttia ja toista äidinkieltä :). Ihan hassua kun typyn kanssa voidaan jo käydä ihan keskusteluita tasolla "Otatko maitoa?" "Ei, vettä" :). Aika menee niin nopeasti ja tuntuu jopa vähän haikealta kun toinen ei ole vauva enää vaan oman (ja hyvin voimakkaan sellaisen) tahdon omaava tyyppi.

    Kiva jos laitat tarhajuttuja myös jossain vaiheessa. Meillä mennyt kivasti kulut 4kk ja ilmeisesti teilläkin!

    Terkkuja,
    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, meillä ei sentään tule vielä kaksisanaisia lauseita, mutta odotan innolla :)

      MInulla on tavallaan ikävä vauva-aikaa mutta toisaalta tämäkin ikä on ihana, koska tulee niin paljon uusia taitoja lisää ja tytön kanssa pystyy kommunikoimaan niin paljon monipuolisemmin kuin ennen. Samoin välillä on naurussa pitelemistä kun neiti osaa niin monenlaisia juttuja ja osaa myös pelleillä minkä ehtii. Varsinainen vesseli :)

      Poista
  4. Jep, tyttäreni puhelahjat jaksaa aina vaan hämmästyttää - Typy hauskuuttaa itseään kaatamalla maitoa tahallaan pöydälle ja nostaa saman tien sormen pystyyn ja hokee "Ei ssaa, ei ssaa". Ihan kiva, yritä siinä sitten komentaa toista sormi ojossa ja sanomalla "Ei saa" kun pelkkä äidin naaman näkeminen saa typyn repeämään naurusta. Ai mikä auktoriteetti..? Puhelahjat hän on perinyt äidiltään mutta omille vitseilleen nauramisen selkeästi isältää... ;)

    -Riikka

    VastaaPoista