sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Sintti ja päivähoito

S meni päivähoitoon noin vuoden ja kuukauden iässä, ja se oli yhdenlainen shokki meille molemmille. Olimme olleet aina yhdessä kuin majakka ja perävaunu tytön syntymästä saakka. Olin onneksi varannut tarhaan tutustumiselle viikon verran aikaa ennen työn aloitusta, joten S:n ei tarvinnut olla heti täysiä päiviä hoidossa. Pahaksi onneksi taudit rupesivat jylläämään välittömästi, joten tuosta tutustumisviikosta neiti saikin olla heti viimeiset päivät kotona kuumeen kourissa.

Ihan eka päivät päiväkodissa menivät hyvin, silloin kun olin mukana leikkimässä. Ensimmäisen kerran poistuin sieltä asioille pariksi tunniksi, ja tyttö vilkutti pyynnöstä hyvästiksi, ja jäi tyytyväisenä leikkimään omia leikkejään. Hän ei ollut kuitenkaan tajunnut, että lähden sieltä oikeasti pois, joten n. 20 minuutin kuluttua oli tullut kunnon itkureaktio siihen kun äiti ei löytynytkään. Kohta tyttö tajusikin, että kun tarhassa vilkutetaan, vanhemmat katoavat tosiaan pysyvästi pois joten siitä asti hän rupesi itkemään joka kerta ja kyllä siinä äidin sydäntä raastettiin pahemman kerran kun piti jättää itkevä lapsi sinne vieraille.

Tilanne rupesi helpottamaan kun veimme tytön aina suoraan aamiaiselle. Muistaakseni parin viikon ajan jäimme itse siihen syöttämään ja seurustelemaan, kunnes pikku hiljaa rupesimme poistumaan saman tien. Kun oli kova nälkä, ei ehtinyt niin pahasti itkeä isin ja äidin perään. Pari kuukautta meni niin, että aina päiväkodista haun yhteydessä tyttö tuli vauhdilla luokse, tahtoi syliin ja rupesi heti osoittelemaan naulakkoa, että nyt pitäisi mennä pukemaan ja lähteä heti kotiin. Nyt kun päiväkotia on takana n. 4,5 kk:tta, tyttö tervehtii meitä joko iloisesti tai hajamielisesti, riippuen kuinka kiinnostava leikki on parhaillaan menossa ja toisinaan saattaa kirmailla hihitellen karkuun :) Tätä on jatkunut vähintään kuukauden päivät, ja nyt huomaa muutenkin, että tyttö on sopeutunut tarhaan todella hyvin.

Joskus kysymme aamulla esim. pukiessa, että onko kiva mennä tarhaan. S ryhtyy yleensä heti nyökyttelemään kiivaasti ja ääntelemään "mm mm" (=kyllä) joten tuntuu viihtyvän :)

Meidän päiväkodissa on käytössä omahoitaja-systeemi ja yhdellä hoitajalla on pienryhmässään 4 lasta. Yhteensä koko ryhmässä on 3 hoitajaa ja 12 lasta. Ikähaitari on käsittääkseni vauvoista 3-vuotiaisiin, ja mielestäni S:n ikäisiä lapsia on aika monta. Olin aluksi aika yllättynyt siitä, että meidän omahoitajaksi valittiin sellainen henkilö, joka ei puhu ollenkaan englantia vaikka ryhmästä olisi löytynyt myös englantia puhuvia hoitajia! Käytännössä mies ei pysty kommunikoimaan hänen kanssaan juuri ollenkaan. Muutenkaan tämä omahoitaja ei ole aivan minun tyyppiseni henkilö, mutta olen todennut että S tykkää hänestä kovasti joten on siis jätettävä omat mielipiteet sivuun :) Onneksi tulemme kuitenkin hyvin toimeen, ja Vasu-keskustelussa sain todella paljon arvokasta tietoa neidin kehityksestä.

Vasu-keskustelu järjestettiin maaliskuussa ja omahoitaja kehui Sinttiä aurinkoiseksi ja iloiseksi persoonaksi. Tyttö kuulemma pitää tarhan säännöllisistä päivärutiineista, ja hänellä on siellä jo omat leikit, minkä parissa erityisesti rakastaa touhuilla. Hän on ihan alusta asti jaksanut keskittyä hirveän hyvin erilaisiin lauluihin ja musiikkileikkeihin vaikka on niin nuori. Omahoitaja lauleskelee kuulemma lapsilleen jatkuvasti ja S osaa pyytää häneltä lempilaulujaan :)

Olin aluksi todella huolissani siitä, kun S on niin vaikea nukutettava. Tiedostin, että ryhmässä on monta lasta eikä hoitaja voi antaa aina erityishuomiota vain yhdelle lapselle, mutta onneksi siihenkin asiaan oli löytynyt hyvä rutiini ja hänen tavallaan S nukahtaa usein yhtä nopeasti kuin kotonakin. Kaikesta siitä hälinästä huolimatta neiti vetelee päikkäreitä aina pisimmästä päästä, joten ei voi muuta sanoa kuin että kyllä ne siellä tarhassa osaavat hommansa!

Jossain vaiheessa pohdiskelin myös sitä, että osaakohan S pitää ollenkaan puoliaan sen ison lapsilauman keskellä, kun on omalla tavallaan aika kiltti lapsi eikä ole tottunut puolustamaan itseään. Vasu-keskustelussa omahoitaja kertoi, että S tulee kuulemma hyvin toimeen kaikkien ryhmän lapsien kanssa. Silti neiti ei epäröi puolustaa itseään lelujen kanssa: jos joku tulee riistämään häneltä kädestä lelun, hän painelee hetken päästä perään ja ottaa lelun takaisin itselleen. Olen aivan äskettäin huomannut tämän myös kotona. S:llä on jotenkin hyvin vahva "oikeudentaju" ja häntä haittaa suunnattomasti jos lelujen kanssa ei noudateta vuorotteluperiaatetta. Muutama päivä sitten olimme kyläilemässä ystävien luona jossa oli häntä pikkuisen nuorempi tyttö, joka ei ollut tarhassa eikä tottunut siihen, että toisen kädestä ei oteta lelua. Tyttö oli myöskin hieman puolustuskannalla kun hänen reviirilleen tultiin ja leikittiin ronskisti vaan kaikilla hänen leluillaan. Aina kun S yritti mennä jonkin isomman leluauton kyytiin, tämä pikkuneiti ampaisi väliin tai kävi nappaamassa lelun Sintin kädestä. Siitäkös S heti hermostui ja päästeli tuon tuostakin närkästyneitä kiljahduksia, kun taisi pitää sitä epäreiluna toimintana. Tarkka tyttö! ;)

Sairasteluja pelkäsin etukäteen, mutta meillä niistä kärsittiin kaikista eniten ensimmäisten 1,5 kk:n ajan. Sen aikana kävimme läpi useamman taudin, mutta sen jälkeen on tullut ainoastaan kausiluonteisia flunssia ja jotain yksittäisiä poissaoloja esim. hampaiden johdosta huonosti nukuttujen öiden takia. Usein olemme saaneet onneksi isovanhempia apuun niin ettei ole tarvinnut mennä neuvolasta pyytämään saikkua yhdelle päivälle tms.

Yksi erinomaisen hyvä puoli päiväkodissa käymisessä on se, että S oppii nopeasti uusia taitoja isommilta lapsilta. Juuri ennen tarhan alkua yritimme opettaa S:lle lusikan käyttöä, mutta se ei oikein ottanut tuulta purjeisiin. Päiväkodin alettua tyttö oppi todella nopeasti syömään itse ja muistaakseni maaliskuussa Vasu-keskustelun aikoihin hän ei enää antanut omahoitajan auttaa. Äskettäin kuulimme tarhasta terveisiä, että S juo nykyään mukista ilman nokkamukin kantta. Yritimme sitä myös kotona, mutta tämä sotkua kammoava äiti luopui siitä nopeasti kun yhden aterian aikana kaadettiin 3 maitolätäkköä ympäri pöytää ja lattiaa...on se kumma kun tarhassa ollaan helpommin siivolla kuin kotona ;)

Kaiken kaikkiaan olen erittäin helpottunut siitä, että S viihtyy päiväkodissa niin hyvin. Tämä olisi voinut mennä toisinkin, joten pitää olla tyytyväinen kun siellä on mukavaa tekemistä ja seuraa. Näin jälkiviisaana totean, että mielestäni parempi aloitusikä olisi ollut n. 1v3kk - 1v6kk:tta. Ehkä sitten seuraavan kanssa (jos se meille vielä suodaan), meillä on mahdollista laittaa lapsi päiväkotiin hieman myöhemmin!

Mitenkäs teillä muilla on päiväkodin aloituksen sujuneet ja mitä ongelmia on ilmennyt?

8 kommenttia:

  1. Meillä ei vielä olla hoidossa mutta entisenä tarhatätinä voin lohdutella äitejä, että kyllä ne muksut pärjäävät! Aina hoitoon tullessa vähän itkettää mut kunhan isin tai äidin auto kaartaa pihalta, loppuu itkukin. :) Omaa en silti vielä malttaisi ollenkaan päästää mihinkään. ;) No, eipä tässä ole töihin kyllä muutenkaan kiirus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meidän neitillä ei aluksi auttanut edes pihasta katoaminen, vaan surku oli puserossa pitkän aikaa. Nykyään ei taas voisi vähempää välittää, että isi ja äiti sanovat heipat ;)

      Nautihan sinä kotonaolosta, on se kuitenkin mukavaa ja jos on vielä mahdollisuus! :)

      Poista
  2. Meidän muksu aloitti perhepäivähoidossa 10 kk iässä. Alusta saakka lapsi on viihtynyt hyvin ja itkemään on tainnut jäädä vain kerran. Olen huomannut muuten ihan saman, että lapsi on kova matkimaan isompia ja pottailu, lusikalla syöminen, piirtäminen ja muut isompien lasten jutut kiinnostavat kovasti. Meillä hoitoonlähtö on sujunut varmasti erityisen hyvin siksi, ettei lapsi ole missään vaiheessa vierastanut tai kärsinyt eroahdistuksesta.
    Kiva, että Sintillä menee nykyisin hoidossa mukavasti. On se kyllä aivan hirveää jättää pieni itkemään tarhan eteiseen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhepäivähoito on varmaan tosi mukava vaihtoehto! Eräs tuttavani on juuri hakemassa paikkaa lapselleen ja haluaa ehdottomasti perhepäivähoitajan. :)

      Poista
  3. Samnalaiselta kuulostaa kuin meilläkin. Jamppakin on tarhassa oppinut syömään lusikalla itse ja tuntuu, että kaikenlaisia taitoja on tarttunut muutenkin matkaan. Meillä on syksyllä edessä tarhanvaihto, joten täytyy toivoa, että Jamppa ehtii kesän aikana unohtaa omahoitajansa, hän kun on tähän nuoreen naiseen hyvin kiintynyt ja aamuisin kipittää hymy huulilla hänen syliinsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, miksi Jampalla koittaa tarhanvaihto?

      Me saimme juuri kuulla todella harmittavia uutisia päiväkodista, todennäköisintä on että S:n omahoitaja ei jatkakaan siellä (eikä kukaan muukaan tuttu) joten aivan sama olisi vaihtaa samaten koko päiväkotia...:( Täytyy tosissaan harkita tätä vaihtoehtoa jos omahoitaja ei saa sopimusta syksylle, ja jos meille tarjoutuu mahdollisuus vaihtaa lähemmäksi kotia...

      Poista
    2. Minä olen tähän saakka kuljettanut Jamppaa aamuisin 15 km tarhaan, eli Jamppa on ollut samassa rakennuksessa tarhassa, missä minä olen töissä koulun puolella. Nyt sitten saatiin lähempää kotoa tarhapaikka, mutta huonot uutiset on, että joulun jälkeen saamme saman yksityisen päiväkodin sisällä vielä uuden siirron vielä lähemmäksi kotiamme, eli Jamppa joutuu puolen vuoden sisään totuttelemaan kahteen uuteen tarhaan...

      Poista
  4. Meillä typy aloitti silloin tammikuun lopulla ja kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin. Sairastelutkin on jääneet aika paljon vähemmälle kuin oletettiin, yksi vatsatauti ja pari flunssaa eikä muuta. Typyn päiväkoti on tosi pieni, vain 11 lasta koko yksikössä ja kolme ihanaa hoitajaa. Heillä ei ole omahoitajakäytäntöä vaan kaikki kolme hoitavat kaikkia yhtätoista tasapuolisesti josta on mielestäni se etu, että sijaisen tulo ei ole niin iso järkytys kun kaksi muuta hoitajaa ovat yhtä tuttuja.
    Miehen kanssa ihan hämmästeltiin miten hienosti kaikki on mennyt. Tänään sitten ensimmäiseen kevätjuhlaan vanhempana :-)

    Terkkuja,
    Riikka

    VastaaPoista