lauantai 10. tammikuuta 2015

Vuoristoradalla

Mieleni yritti kovasti palautua viimekertaisesta, mutta toisinaan tuntuu, että joku mystinen, kosminen voima tekee kaikkensa pitääkseen minut maassa, sillä eilen kuulin jälleen vauvauutisia. Mistä hiivatista niitä koko ajan sateleekin, joka suunnalta?! Tällä kertaa se tuli ihan viattoman jutustelun muodossa, sellaisen turvallisen ja keventävän small-talkin. Yhtäkkiä sieltä ne sanat pulpahtivat (ne samat sanat jotka tietysti itse jakaisin yhtä mielelläni vastaavassa tilanteessa) ja minä luultavasti vastasin jotain yhtä älykästä kuin "Aijaa", hoippuroiden äkkiä kotiin toipumaan. Ei tullut onniteltuakaan, mutta kun muistin että kyseessä oli yksi niistä ihmisistä, jotka kylmänviileästi ohittivat koko Enkelipojan kuoleman eivätkä sanoneet siitä ikinä sanaakaan, en tuntenut syyllisyyttä. Ja tietystihän minä vielä onnittelen, mutta vasta sitten kun lapsukainen on saatettu turvallisesti maailmaan. En hetkeäkään aikaisemmin.

Näinä päivinä olen myös joutunut perustavaa laatua olevalla tavalla muutosten keskelle. Olen toivonut tulevaisuudelta jo pitkään muutamia isoja, positiivisia asioita ja yksikään noista ei ole (vielä) toteutunut. Päinvastoin luu on jäämässä käteen. En ole alkuunkaan valmis muutoksiin, mutta minulta lupaa kysymättä ne ovat löytäneet minut. On mentävä mukana, vaikka se kauhistuttaa ja pää yrittää painaa jarrua. Kiteytettynä: kaikki (turvallinen) muuttuu, blogissa näkyvä surun käsittely ja uuden raskauden tavoittelu ovat vain puolikas totuudesta (vaikka minun mielestäni sekin jo yksin riittäisi!). Onneksi kaikista tärkein, eli oma pieni perheyksikkömme on raudanluja, elämän paras asia. Silti, jos jostain taas löytyisi sellainen pikakelausnappi jolla voisi loikata elämässä eteenpäin, ohittelisin mielelläni ainakin seuraavat pari kuukautta...

Päivitys Pakonomaiseen Kehon Kyttäykseen: torstaina iltasella havahduin tunteeseen, että rinnat tuntuvat erikoisilta. Minä jotenkin...tunnen ne. Rintoja ei varsinaisesti turvota, pikemminkin niiden olemassaolon tiedostaa koko ajan ja niitä pistelee tai pakottaa lievästi. Luonnollisena selityksenä tälle voisi olla Lugesteron, sillä tämänhetkinen annostus on 3 x vuorokaudessa, mikä poikkeaa viime punktion jälkeisestä, jolloin se oli isommalla kerta-annoksella 2 x vuorokaudessa. Saattaa siis olla, että säännöllinen lääkkeen määrä elimistössä aiheuttaa noita tuntemuksia, joita muistelen olleen joskus PASien jälkeen eli todellakin ilman raskautta. Lisäksi perjantaista asti olen juossut koko ajan pissalla. Ehkä raskausoire, ehkä ei. Ovelasti kuitenkin muutin strategiaani: olen sopinut itselleni tulevalle viikonlopulle sellaisen menon, jota ei voi raskaana harjoittaa. Jos siis testitulos aiheuttaa pettymyksen, on ainakin jotain kivaa mitä odottaa, edes kostoksi jos ei muuten.

11 kommenttia:

  1. Ole plussa, saa plussa testiin. Muutu plussa tarrasukkaiseksi vauvaksi ja toivottavasti vauva sitten reilun 8 kk:n päästä syntyisi tänne Neidin pikkusisarukseksi ja isin ja äidin silmäteräksi. Ole plussa...


    Ps. Mulla oli aivan selvä raskausoire se rintojen herkkyys. Ole plussa, ole plussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuo hieno loitsu toimisi! :)

      Poista
  2. <3 olisipa se plussa... voimia!

    VastaaPoista
  3. Täällä mukana jännäilen ja ihan hirmuisesti sulle sitä plussaa toivon!

    Piti myös kommentoida jo aiemmin joulun aikaan kirjoittamaasi tekstiisi, että olitpa hienosti kiteyttänyt yhteen lauseeseen kipeän tosiasian: "Eiväthän perheet seuraamuksitta jäseniään menetä." Näin se on, ei pääse yli eikä ympäri siitä surusta, jonka lapsen kuoleman myötä elämäänsä saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aina välillä sitä kuitenkin salaa toivoo, että tämä asia "vaan menisi pois" jotenkin mystisesti mutta eihän se mene...Ehkä kuitenkin jonain päivänä helpottuu huomattavasti.

      Poista
  4. Hengessä mukana ja kaikkea parasta toivoen!

    VastaaPoista
  5. En muista olenko aiemmin kommentoinut. Joten jos en ole, niin otan nyt osaa teidän menetykseenne! Ja toivon niin kovasti, että saisit pian tehdä positiivisen testin!



    Minulla on kolmessa raskaudessani ainut varma merkki ollut pissalla ravaaminen. Erityisen selvä muutos on ollut öisin. Normaalisti en käy yöllä vessassa, mutta jo ennen positiivisen testin tekemistä olen käynyt yöllä vessassa vähintään kerran.

    Toivon, niin toivon teille hyviä uutisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3

      Itselläkin muistelen alkuraskauksissa pissattaneen enemmän, mutta eihän sitä sitten ikinä niin tarkkaan muista että missä vaiheessa se tuli. Eli oliko ennen plussaa vai vähän myöhemmässä vaiheessa...parempi kun ei liikaa ajattelisi ja keskittyisi vaan kuluttamaan aikaansa jollain muulla tavalla :)

      Poista
  6. Jokohan olet testannut? Mä täällä myös taustalukijana jännään niin kovasti teidän puolesta, ja toivon plussaa ihan hirmuisesti! Tule plussa, tule plussa, tule plussa......
    -lalla

    VastaaPoista