Tervetuloa

Täällä ilmoittautuu 30-35 ikähaarukkaan lukeutuva nainen, joka on vihdoin miehensä kanssa päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen ja pistää alulle ihka oikean perheen! Naimisiin menemme lähikuukausina, mutta emme mitenkään malttaneet odottaa häihin asti, vaan pistimme projektin jo käyntiin. (Voiko sitä edes projektiksi kutsua kun kyseessä on kuitenkin koko elämän mittainen asia??)

Olemme olleet yhdessä vajaat 3 vuotta ja koska olemme jo tämän ikäisiä, jotenkin puhe lähti jo parin vuoden seurustelun jälkeen aika vahvasti ohjautumaan sinne jälkikasvuosastolle. Ja koska tiesimme melkeinpä alusta asti että tulemme olemaan loppuelämämme yhdessä, mikäs sitä perhettä oli suunnitellessa :) Kaikki lähti oikeastaan konkreettisesti liikkeelle viime kesästä, vähän tähän tapaan:

Mies: Niin montako lasta sinä halusitkaan hankkia?
Verona: 3, miten niin?
Mies: Mutta sinähän olet jo 3* v, oletko ajatellut että tässähän tulee pian kiire jos meinaat ehtiä tehdä ne kaikki ennen nelikymppisiä kun hedelmällisyys laskee?
Verona: *nauraa* Olen tietysti ajatellut, mitä sitten?
Mies: Niin että eikö meidän sitten kannattaisi ryhtyä kohtapuoliin toimeen?
Verona: ...mitäh?
Mies: Niin että eikö ruvettaisi tekemään kohta sitä lasta?
Verona: *leuka loksahtaa auki ja menee kerrankin elämässään hiljaiseksi*

Tämä kaikki siis mieheltä, joka kuitenkin tuohon päivään asti oli ollut lievästi peloissaan aiheesta. Minusta se oli aika hellyttävää :)

Keskustelu jatkui jotenkin siihen tapaan, että päätimme jättää asian hautumaan kuukaudeksi ja jatkaa sitten aiheesta lisää. Kuukauden kuluttua tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että ehkä voisimme mennä ensiksi sittenkin naimisiin ja tehdä lapset sen jälkeen, eikä varmasti vähiten siitä syystä että naimisiinmeno oli minulle tärkeä asia. Keskustelu jäi sen verran epämääräiselle tasolle, että sitä piakkoin seurannut kosinta onnistui tulemaan yllätyksenä. Häiden järjestely lähti siitä tietysti vauhdikkaasti käyntiin koska tiesimme, ettemme halua kovin kauaa odottaa ennen lasten tekoa, mutta meille jäi silti sopivasti vuosi aikaa järjestää häitä.

Kaikki tämä tohina onnistui jättämään orastavan vauvakuumeen taka-alalle, mutta tänä keväänä se nosti päätään ihan tosissaan ja viime viikkoina emme suunnilleen muusta ole puhuneetkaan. Pillerit jätin pois puolitoista viikkoa sitten ja nyt yritys on kova! Hullua kyllä olemme kovin malttamattomia, vaikka hääpuvun kannalta olisi parasta jos en häissä olisi kovin pitkällä raskauden kanssa :) Realistisella tasolla ymmärrämme, että raskaaksi tuleminen voi todellakin ottaa oman aikansa, mutta henkisellä tasolla olemme jo melkein raskaana ja suunnittelemme kovaa kyytiä vauvojen nimiä...

Myönnetään, olen kova intoilemaan. Tästä syystä tämä blogi rupesi aika pian tuntumaan hyvältä ajatukselta, sillä en halua avautua aiheesta koko lähipiirille joten näin anonyymisti voi vuodattaa "turvallisesti" ja ehkä saada jopa vertaistukea. Lisäksi, en ymmärrä tästä "alan slangista" juurikaan mitään, joten tulette todistamaan yrityksiäni ymmärtää aihetta vähintäänkin seuraavat kuukaudet. Kerrottavaa siis riittää, joten pysykää kuulolla! :)

P.S. Kommentit ovat erittäin tervetulleita :)