En ole suinkaan kadonnut kun postaustahti on hiljentynyt, sillä vaikka kirjoitettavaa tuntuisi olevan vaikka ja mistä, en tunnu pääsevän koneelle kunnolla missään välissä. Meillä on lisäksi takana pari vaikeampaa yötä joten täällä kotona on haahuillut lähinnä kaksi zombieta. Mutta niistä tuonnempana lisää, nyt olemme onneksi levänneitä ja äitikin pääsee tekemään välillä omia juttujaan!
Tarkoituksena oli siis kertoa Sintin syömisistä ja ilokseni uskallan ehkä vihdoin sanoa ääneen, että näyttäisi siltä että meillä imetys onnistuu. Jännitin sitä etukäteen koska lähipiirissä on ollut niin paljon vaikeuksia imetyksen kanssa ja vauvoja jotka kertakaikkiaan kieltäytyvät tissistä, mutta meillä se on lähtenyt ihan kivasti käyntiin ja tunnen kuinka maitoa erittyy koko ajan lisää. Imetyksestä on muodostunut meidän kahden välinen läheinen hetki, josta pikkuinen selvästi nauttii eikä varmasti vähiten siksi, että äidin on pakko vähän väliä paijata selkää ja päätä kun toinen on niin lutuisan oloinen siinä vieressä. Samoin aika hupaisaa on välillä seurata niitä hetkiä kun vauva ensin itse sylkäisee rinnanpään suustaan, sitten polttaa päreensä kun rinta ei "olekaan saatavilla" ja alkaa julmetusti potkia vatsaani ja huitoa käsillä. Sitä seuraa hurja hamuilu ja huh, mikä helpotus kun rinta on taas suussa!
Imetystä harjoiteltaessa sairaalassa tuntui välillä hölmöltä tarjota jatkuvasti tyhjää tissiä Sintille, jolla oli koko ajan hevosennälkä, ja sitten pitkän imemisen jälkeen mennä pyytämään lisämaitoa. Ihan alkuun kokeiltiin n. 30 ml kerta-annoksia mutta aika pian osoittautui että se oli aivan liian pieni määrä, ja pääsääntöisesti vedimme kerralla 50 ml useita kertoja päivässä. Sintti tulikin sairaalassa tunnetuksi sinä vauvana, joka on "kova syömään" :D
Niin vaan osoittautui, että kätilöt todellakin olivat oikeassa tuputtaessaan jatkuvaa tyhjän rinnan imemistä, sillä vihdoin jouluaattona maito alkoi nousta. Ei paljoa, mutta hiljalleen ja varmaan siinä vaiheessa rinnalla olo tuli Sintillekin paljon mielekkäämmäksi kun sieltä todella sai jotain muutakin kuin niitä säälittäviä pieniä tehotippoja jotka upposivat kuin pohjattomaan kaivoon meidän neidin mahassa. Nyt maitoa tulee huomattavasti enemmän ja sitä on alkanut jopa valua ihan itsekseen, varsinkin jos olen sängyllä odottamassa ja mies on tuomassa Sinttiä aterioimaan.
Sairaalasta lähtiessä meitä ohjeistettiin, että lisämaidon antamista on kotonakin ehdottomasti jatkettava koska tyttö on niin nälkäinen ja suurikokoinen. Hiljalleen annoksia voi ryhtyä ajamaan alas kun maidontulo lisääntyy. Näin olemmekin menetelleet ja varsinkin alkuun välillä 12:00 - 24:00 meni esim. 3 pullollista á 60 ml + rintaruoat tietysti päälle. Viime yö oli ensimmäinen kun ei tarvittu yhtään pullollista eikä Sintti kiljunut ollenkaan, joten ilmeisesti hän tuli rintamaidosta kylläiseksi. Haluan kuitenkin ehdottomasti säilyttää ainakin yhden pulloruokintahetken per päivä, jotta Sintti ei vieroittuisi pullosta liikaa vaan jotta ruokailut sujuisivat äidin poissaollessa hienosti myös isän & vauvan kesken.
Välillä painoasia on mietityttänyt, että mistä tiedän saako Sintti maitoa varmasti tarpeeksi ja neuvolantäti tulee kotikäynnille vasta tiistaina. Eilen sitten punnitsin itseni ensin vauvan kanssa kotivaa'alla ja sitten itseni erikseen. Erotuksesta sain Sintin painoksi aika tarkkaan 4400 grammaa ja jos meidän ja sairaalat vaa'at eivät hirveästi erota, olisi painonkehitys juuri oikean suuntainen. Olisi kamalaa jos terkka tuumaisi että Sintti on kuihtumassa ja ettemme ruoki häntä tarpeeksi.
Imetykset hoituvat meillä rintakumin avulla, ja siitä oli Tytti kirjoittanut vasta oivan postauksen. Siihen pääset tästä linkistä. Itsekin toivoisin kovasti, että pääsisin pian rintakumista eroon koska niitä joutuu koko ajan pesemään, steriloimaan ja vaihtamaan. Lisäksi niistä lorahtaa aina maitoa ulos kun Sintti on lopettanut ruokailunsa, eli koko ajan saa olla kuivailemassa ja pyyhkimässä ettei sotke joka paikkaa. Olen käyttänyt rintakumeja nimenomaan siitä syystä, että rinnanpääni ovat tosi matalat ja vauva ei saa niistä kunnon otetta. Muistaakseni jouluaattona sairaalassa imetys meinasi ottaa vähän takapakkia kun yritin sitkeästi ilman kumia ja Sintti keksi yhtäkkiä ruveta maiskuttamaan äänekkäästi rinnalla ollessa lähinnä omaa kieltään. Muutama imetyskerta meni sitten ihan pipariksi kunnes kätilöt sanoivat että nyt kannattaa tosissaan käyttää vain ja ainoastaan sitä kumia niin kauan kunnes rinnanpäät ovat muovautuneet paremmiksi. Tosin ei siinä vielä ole nähtävissä minkäänlaista edistystä joten voi olla, että kyseinen vempele jää meillä pitkäaikaisempaankin käyttöön.
Meillä oli tosiaan tässä pari aika vaikeaa yötä sillä vaikka Sintti on aiempina päivinäkin imenyt yöllä moneen otteeseen ja nukahtanut sen jälkeen kiltisti omaan sänkyynsä, yhtäkkiä tällainen menettely ei sopinut hänelle alkuunkaan. Hän nukahti aina yhden puolen rinnan imemisen jälkeen, mutta heti kun hänet nostettiin omaan sänkyynsä, alkoi heiluminen, viuhtominen ja vihdoin itku. Sama toistui joka kerta. Ainoa tapa saada edes hieman pidempi unipätkä oli jättää Sintti kainaloon nukkumaan jossa tyyppi vetelisikin sikeitä vaikka kuinka pitkään. Näinkö siis on käynyt, että minä joka en ikinä ole ollut perhepedin kannattaja, joudun siihen nyt vauvan tahdosta taipumaan? Jostain syystä tämä alkaa tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta vaikka itse en silloin kovin mukavasti nuku, sillä Sintti vieressä on mahdollista nukkua jopa 2-3h kerrallaan kun taas noina vaikeina öinä herätys oli kerran tunnissa ja jopa tunnin kantelua ympäri asuntoa kun vauva ei suostunut nukkumaan omassa sängyssään. Onko teillä mitään hyviä vinkkejä tähän? Ja kuinka nopeasti tällainen voi muuttua?
Nyt odotan hartaasti sitä, että tikit ja alakerta paranisivat jotta pääsen imettämään istualtani jolloin pääsisi katsomaan vaikkapa telkkaria samalla. Tähän asti olen imettänyt ainoastaan makuultani missä aika saattaa käydä välillä tosi pitkäksi. Onneksi keksin ruveta siinä samalla lukemaan niin on jotain muutakin tekemistä samalla, itse asiassa yhden romaanin olen jo ehtinyt vetäistä imetyksen aikana.
Meillä nukuttiin kiltisti ensimmäiset 3 kuukautta omassa pinniksessä jopa 4 tunnin pätkiä, kunnes yksi kaunis yö, pinnis ei sitten enää neidille kelvannutkaan. Eli pari kuukautta on menty perhepedissä 1-2 tunnin väleisillä herätyksillä. ja mulle niin mainostettiin, että 4kk täytettyään vauva alkaa nukkua hyvin. Meillä meni toisinpäin... =) Vielä toivon muutosta toiseen suuntaan, mutta perhepeti on tainnut tulla jäädäkseen ja tuntuu tässä vaiheessa kyllä ihan luontevaltakin. Isompi sänky olisi kyllä toivelistalla, kun neiti on oppinut kääntymisen... =)
VastaaPoistaIhanaa että teillä on imetys onnistunu :) Meillä suju samoin, ensin piti antaa lisämaitoa kun mulla maito nous vasta viidentenä päivänä, mutta sit kun sitä alko tulla niin päästiin lisämaidosta eroon.
VastaaPoistaNukkumisjutuista en osaa sanoa kun meillä on alusta asti nukuttu perhepedissä, välillä paremmin ja välillä huonommin :)
Hieno kuulla että imetys menee noin hyvin - ja mun mielestä varsin fiksua sitä pulloakin pitää kuvioissa mukana, niin pääset joskus pois kotoakin jonnekin niin että lapsen isä saa lasta ruokkia. :)
VastaaPoistaSama täällä! Ennen lapseni syntymää en TODELLAKAAN olisi kuvitellut, että nukkuisimme perhepedissä.. Mutta niinhän siinä kuitenkin kävi! Ensimmäisen viikon vauva nukkui joka yö enemmän tai vähemmän meidän sängyssä. Yösyötöt on tosiaankin helpompia niin ja vauvakin tuntui nukkuvan levollisemmin. Lisäksi nukuin jo sairaalassa vauva vierellä, joten äipälläkin taisi tulla pieni eroahdistus kun vauva nukkuikin kotona omassa sängyssään ;) Nyt ollaan kuitenkin pikku hiljaa totuteltu omaan sänkyyn ja vauva nukkuu omassa sängyssään (useimmiten) hyvin yöt läpeensä. Toisinaan otan hänet kuitenkin aamuyöstä viereen, yösyötöt kun ovat edelleen helpompia niin (ja edelleen ikävöin mussukkaa viereen joka yö ;)).
VastaaPoistaPerhepedissä ei sinänsä ole mielestäni mitään vikaa, jos se on teille pitkällä tähtäimellä sopiva ratkaisu. Olen lähipiirini perhepetiläisten kokemuksesta saanut sen kuvan, että mitä vanhemman lapsen kanssa nukkuu perhepedissä, sen vaikeampi siitä on vieroittaa. Me emme koe, että perhepeti on meille oikea ratkaisu, joten haluan vieroittaa vauvan siitä nyt mahdollisimman aikaisin. Suositus on, että vieroitus tapahtuisi ennen kolmen kuukauden ikää.
Suosittelen sinulle hyvin lämpimästi kirjaa nimeltä Unihiekkaa etsimässä (Anna Keski-Rahkonen & Minna Nalbantoglu). Itse sain siitä paljon tietoa ja hyviä vinkkejä vauvan unen tukemiseen ja tähän vauvan oma sänky -asiaan.
Tsemppiä väsyttävään mutta toivottavasti ihanaan vauva-arkeen :)
Imetin esikoistani rintakumin avulla ensimmäiset kolme kuukautta, koska homma ei vaan luonnistunut muuten. Moni sanoi, että rintakumista pitäisi yrittää tosi nopeasti eroon, mutta meillä se ei vaan onnistunut ennen kuin vauvan suu oli tarpeeksi iso ja olimme molemmat siihen jotenkin kypsiä. Mutta sitten kun se onnistui, se oli kyllä tosi palkitsevaa, homma lakkasi olemasta sotkuista ja julki-imetys, jota tosin harrastin sitkeästi kuminkin kanssa, alkoi sujua kuin tanssi, siis ilman sitä kumia. Ärsyttävää kumissa oli juurikin se sterilointitarve ja se, että läpinäkyvä kuminen minisombrero katoaa melko helposti sängyn alle :D Mutta ihan mainio keksintö, kantoi meillä läpi vaikean alun.
VastaaPoistaImetin esikoista vuoden, eli kumin jälkeen oli edessä vielä pitkä onnistunut imetystaival. Mekin pullottelimme ohessa, koska vauva oli isokokoinen syntyessään eikä maitoni alussa ihan riittänyt (se rintakumi pikkasen heikentää imua itsessään).
Mutta siis sen halusin sanoa, että mahtavaa kun imetys on alkanut sujua, rintakuminkin kanssa homma luontuu. Ja siitä kumista on mahdollista päästä eroon, kun vauva ja tissit vähän sopeutuvat.
Mä olen säilynyt kahden lapsen kanssa näinkin järjissäni just perhepedin ansiosta. Kun ei tarvitse nostaa-laskea vauvaa aina kun se haluaa syödä, vaan raottaa pikkasen yöpaidan kaulusta, selviää aika vähällä yöhässäkällä. Vauvakin selvästi viihtyy perhepedissä, nukkuu paremmin ja sikeämmin viekussa kuin omassa sängyssään. Ollaankin tehty siten, että pinnasänky on viritetty sivuvaunuksi parisängyn viereen, ja jossain vaiheessa kun vauva kasvaa, se varmaan siirretään pikku hiljaa siihen. Mutta esikoisen kohdalla en vaan uskaltanut nukkua perhepedissä ennen kuin se oli seitsemänkuinen, joten tajuan hyvin niitä joille perhepeti ei tunnu omalta. Kukin tyylillään, ja vauva-arki varmaan muokkaa vähitellen ihan omat, hyvältä tuntuvat rutiinit.
Meillä oli aivan sama tilanne kun imetin meidän neitiä! Omaan sänkyyn ei millään meinattu nukahtaa, mutta vieressä nukuttiin montakin tuntia putkeen. Ja näin ollen myös minä joka e ole ikinä perhepetiä kannattanut jouduin lapseni tahdosta siihen joustamaan ja ah kuinka ihanalta se tuntuu nykyään enkä vaihtaisi sitä mihinkään <3
VastaaPoistaKiva kuulla että imetys onnistuu! :) Minäkään en ainakaan nyt voi kuvitella perhepetiä eikä mies myöskään, mutta saapa nähdä saako tuleva vauva pään molemmilta käännettyä. ;)
VastaaPoistaMeillä tuli 2-3 kuukauden iässä tuo hankaluus, että Typy heräsi aina kun hänet nosti omaan sänkyyn nukkumaan - tosin onneksi vain yöunille mennessä, ja yöllä Typy söikin liki unissaan joten ei siinä heräillyt. Mikäli sinä itse haluat nukkua perhepedissä, nukkukaa toki niin! Mutta mikäli et itse saa niin nukuttua, ei kannata vauvaakaan totuttaa siihen. Itsekin voin lämpimästi suositella Unihiekkaa etsimässä -kirjaa! Siinä on neuvoja aivan vastasyntyneillekin, mitä itse olisin ehdottomasti halunnut kuulla ja lukea jo aiemminkin. Meillä päädyimme hytkyttelemään ja hyssyttelemään Typyä mitä moninaisemmilla keinoilla, mikä taisi loppujen lopuksi kosahtaa omaan nilkkaan, eli totutettiin Typyä sylissä ja tissillä nukuttamiseen, mistä oli pakko vieroittaa 4-kuisena kun vain tissi olisi kelvannut yölläkin nukahtamiseen (6-10 kertaa joka ikinen yö!!) vaikka ei oikeasti ollut edes nälkä. Mitä nyt tekisin eri tavalla? Alkaisin pikkuhiljaa jo kuukauden ikäisenä (tai milloin tahansa vauva alkaa vähän hoksata unirytmiä, eli nukkuu enemmän yöllä kuin päivällä, meillä itse asiassa jo reilusti alle 1kk ikäisenä) totuttaa vauvaa tiettyyn nukkuttamistapaan, joka olisi jokin muu kuin tissi tai syli. Mutta vain koska itse en tosiaan enää neljän kuukauden jälkeen jaksanut tuota nukutuskeinoa sitä kymmentä kertaa joka yö. Eli kannattaa jo nyt alkaa miettiä, mitä jaksat tehdä monta kuukautta: Saatko tarpeeksi unta jos nukutte perhepedissä? Jos saat, upeaa! Kannattaa silloin ehdottomasti harkita perhepetiä, jos sen ansiosta koko perhe nukkuu paremmin. Jos et itse saa perhepedissä tarpeeksi unta, kannattaa miettiä muita keinoja, koska äidin uni on vähintään yhtä tärkeää kuin vauvankin. Hanki ehdottomasti tuo Unihiekka-kirja! :)
VastaaPoistaMeillä vauva ei myöskään halunnut nukkua omassa sängyssään, ellei ollut ihan umpisikeässä unessa. Ja äitikin kun oli niin innoissaan kehdosta! Nukumme itse myös huomattavasti paremmin, jos vauva ei ole vieressä, vaikka ihanahan se pikkuinen kylkeenkäpertyjä siinä vieressä on. Päivisinkin on ihan sylivauva, liinaan tai ulkolenkillä vaunuihin nukahtaa.
VastaaPoistaJostakin luin, että vieressä nukkuminen olisi senkin vuoksi (läheisyyden ja turvan ja lämmön lisäksi) vastasyntyneelle parempi vaihtoehto, että ne hakevat äidiltä hengitysrytmiä, joka ei itsellä ole ihan vielä hallinnassa.
Sitkeästi vain yritin ainakin yön ensimmäisen pätkän saada tytön nukkumaan kehdossaan, jolloin unikin tuntui olevan sikeimmillään. Nyt tyttömme on 7 vkoa vanha, enkä edes muista, missä vaiheessa kehto alkoi käymään paremmin nukkumapaikaksi. Ehkä siinä parin kolmen viikon jälkeen? Edelleen teen niin, että klo 4 syötön jälkeen tyttö jää yleensä meidän viereen, sillä siitä eteenpäin jostain syystä uni on aina huonompaa ja mahassa vängertää, eli ei varmaan nukahtaisi omaan sänkyyn tai ainakin äiti pomppisi koko ajan ylös. (Tosin ei kauheasti sitten nukuta tyttö kainalossakaan, jos koko ajan pitää taputella pepusta pientä peuhaajaa rauhoittumaan). Niin ja noiden syöttöjen jälkeen täytyy tytön olla aika "tissityrmätty" eli ihan nukuksissa että suostuu takaisin omaan petiin jäämään.
Eli kun vauva nukkuu niin syvää unta, että sen voi vaikka riisua herättämättä, voisi ehkä niistä pätkistä aloittaa omassa sängyssä? Tosin kaikki vauvathan on erilaisia mysteeripakkauksia :) Kapaloa ollaan yritetty myöskin (ei sanottavaa hyötyä kun on niin liikkuvainen) ja kehtoakin pienennetty petivaatteilla niin että olisi mahdollisimman pesämäinen paikka.
Tsemppiä ja oikein hyvää uutta vuotta!
Meillä taivuttiin perhepedin kannattajiksi tuosta samaisesta syystä ja pojan ollessa kohta 4-kuinen ollaan vielä sillä samalla tiellä ;) Mutta eipä tuo mikään ihme ole, jos pieni vauva kokee olonsa mukavemmaksi ja turvallisemmaksi äidin vieressä. Toisaalta rakastuin pikkuisen vieressä nukkumiseen niin syvästi etten ole nyt vähään aikaan enää edes yrittänyt saada häntä omaan sänkyyn nukkumaan syötön jälkeen. Ehkäpä koitan saada hänet tottumaan omassa sängyssä nukkumiseen sitten kun yösyömiset loppuvat tai ainakin vähenevät. Siihen tosin saattaa olla vielä hyvin pitkä aika :D
VastaaPoistaIhana, kun imetys onnistuu!
VastaaPoistaOn tosiaan viisasta antaa jatkossakin vauvalle pullo päivässä - elämä on niin paljon helpompaa kun mieskin voi ruokkia vauvan. Ja jos imetys jostakin syystä lakkaa tai keskeytyy, niin avun saa sitten helposti pullosta.
Me teimme nukkumisen suhteen niin, että vauva nukkui suurimman osan aikaa omassa sängyssään ja mies hoiti 1-2 yösyöttöä pullolla. Minä sain sitten nukkua rauhassa pidempiä jaksoja! Ilman miehen apua olisin kyllä päätynyt aika pian perhepetiin, koska pinniksen luo siirtyminen yön tunteina tuntui niin hankalalta. Kokeilinkin perhepetiä aina, kun mies oli matkoilla. Mutta meidän vauva oli (ja on edelleen!) superlevoton nukkuja, joten helppoa ei perhepedissä ollut... Nyt 8kk iässä hän heittääkin hurjaa volttia pinniksessä laidalta toiselle, joten yhteisnukkuminen olisi mahdotonta. Vauva kuitenkin muuttuu jatkuvasti eikä alkuaikojen perhepeti jää välttämättä kuvioihin, ellet niin halua. Kannattaa siis tehdä ihan miten itsestä tuntuu parhaimmalta. Nuo alkuajat vauvan kanssa ovat niin ainutlaatuisia, että niistä on suorastaan velvollisuus nauttia oman mielensä mukaan!
Maailman parasta uutta vuotta teidän pienelle perheelle & paljon halauksia suloiselle sintille!
Meilläkin nukutaan perhepedissä just sen takia, että muuten yönukutukset kestäis tunteja. Nyt ei tarvi ku lykätä tissi suuhun ja laittaa iteki silmät kiinni. Muuten nukuttaisin vauvan mielelläni omaan sänkyyn, kun tulee nukuttua itse samassa asennossa koko yön, niin aamulla on joka paikka jumissa. Mutta toisaalta - esikoinen oli ihan samanlainen ja joskus vajaa kolmikuisena se oppi nukahtamaan pinnasänkyynsäkin. Mutta en minä yhtään ihmettele, että vauva haluaa nukkua vieressä. Se on kuitenkin niin pitkään kulkenut niin lähellä äitiä ku vaan voi, niin tuntuuhan se puoli metriäkin pitkältä matkalta. Nämä meidän pienet on kuitenkin vielä niin tosi pieniä, että niille voi antaa vähän periksi kaikissa periaatteissa. :) Osa saattaa kostautua myöhemmin, mutta minä en osaa niitä vielä murehtia, elän päivän kerrallaan. Yhden lapsen oon jo saanut kaksvuotiaaksi tällä menetelmällä, ja oon itekin vielä suht täysjärkinen. :D Ja lapsi nukkuu täysiä öitä omassa huoneessaan, isojen lasten sängyssä jopa.
VastaaPoistaKannattaa tosiaan pitää se pullo mukana menossa, sen käyttö unohtuu vauvalta melko pian, jos on unohtuakseen. Se virhe tehtiin esikoisen kans, ettei alun lisämaitotarpeen jälkeen enää annettu pullosta säännöllisesti, sittenpä se ei kohta enää kelvannutkaan. Tää toinen on saanut pullosta pumpattua maitoa muutaman kerran viikossa, ettei unohdu. Virheistä oppii! :)
Meillä on nukuttu perhepedissä alusta saakka ja se on toiminut enemmän kuin hyvin. Mulle vauvan lähellä nukkuminen luo turvallisuuden tunnetta (pikkuisen voinnin suhteen), kun pikkuisen vointia on helppo seurata vain silmiä raottamalla tai sormea liikauttamalla. Samoin yöimetykset eivät väsytä mua paljoakaan, kun voi nukahtaa saman tien, kun pieni on saanut rinnan suuhunsa. Näin siis sen jälkeen, kun pieni oppi vuorokausirytmin, eli ei enää valvoskellut yöllä.
VastaaPoistaUskon, että vieressä nukkumisen synnyttämä turvallisuudentunne on osasyynä siihen, miksi meidän lapsella ei ole ollut "nukahtamisvaikeuksia" tai yöitkeskelyjä.
Suosittelen kapaloa erittäin lämpimästi! Meidän kolmiviikkoisen vauvan yöt rauhoittuivat kun omat kädet eivät viuhdo ja herätä juuri kun on nukahtamassa. Ensin vaikutti siltä että ei viihdy kapakoissa yhtään mutta nyt rauhoittuu saman tien kun kääräistään kankaaseen. Kannattaa käyttää joustavaa kangasta ja kietoa tarpeeksi napakasti. Vauva on päivisinkin paremmalla tuulella kun yöllä nukkuu tarpeeksi, päiväunilla kapaloa emme siis käytä.
VastaaPoistaIhana lukea teidän kuulumisia kun mennään niin samoissa vaiheissa vauvojen suhteen :D Hienoa että imetys onnistuu, toivon että mullakin maitomäärät nousis pian niin paljon ettei korviketta tartteis ollenkaan, vaan vois antaa pullosta pumpattua ja saada näin mies mukaan jatkossakin.
VastaaPoistaAnonyymi: Rytmit näköjään vaihtelevat lapsilla tosi paljon! Ei varmaan osaisi odottaa, että 4 kk:n iässä vaihdetaan perhepetiin mutta kyllä se siitä varmaan vielä takaisinkin muuttuu :)
VastaaPoistaPnda: Musta tuntuu, että maito jatkaa vieläkin jollakin tavalla nousuaan. Nyt on jopa suihkussa käydessä ruvennut ihan omia aikojaan valumaan :)
Miia: Juu, ehdottomasti näin :)
Anonyymi: Kiitos hyvästä vinkistä, pistin itse asiassa kirjan heti tilaukseen ja jos hyvin käy, se tulee postissa jo huomenna! En malta odottaa :)
Lupiini: Kiva kuulla, että rintakumin kanssa pärjää vaikka koko imetysajan. Itse haluaisin siitä eroon mm. juuri noista käytännön syistä ja nyt olemmekin ryhtyneet hiljalleen kokeilemaan ilman. Vauva saa välillä hepuleita kun ei tajua miten siitä pitää imea, mutta ainakin muutaman kerran on onnistunut lyhyitä pätkiä imemään kunhan hoksaa oikean imuotteen. Ehkä tämä ennemmin tai myöhemmin oikeasti onnistuu :)
Sawa: No meille tämä ei ole aivan ideaalitilanne perhepedin kanssa, mutta toisaalta jos se on vauvalle parempi ratkaisu niin ehkä jatkamme näin ainakin jonkin aikaa :)
Paukkuliini: Juu, noilla vauvoilla näyttää olevan paikoin aika vahva oma tahto..;)
VastaaPoistaÄni: Pistin itse asiassa kirjan heti tilaukseen joten kiitos vinkistä! Eilen kokeilin eka kertaa nukuttaa tytteliä pinnikseen sitkeästi vain silittelemällä päätä ja rintaa, ja hetkeksi se aina tehosikin, mutta juuri kun hän oli hiljentynyt ja minä vetäytynyt makuulle, alkoi huuto uudestaan. Jonkin aikaa jaksoimme sitä toistaa, mutta sitten piti antaa periksi ja isi otti hyssyttelytkeinot käyttöön :/ Jospa tuosta kirjasta saisi hyviä neuvoja.
Arya: Sain kommentistasi hieman lisää toivoa :) Toivottavasti meidän tyttelikin pian hoksaa että jossain muuallakin voi nukkua! Toisaalta kuten moni kommentoikin, hän on vielä tosi pieni että ehkä me pärjäämme vielä jonkin aikaa siinä perhepedissä jos hän niin toivoo :)
Jii: :) Kukin tyylillään ja lapsi on varmaan ainakin tyytyväinen!
Tuuli: Kiva kuulla näitä teidän kommenttejanne perhepetinukkumisesta :) Luulenpa, että meillä tyydytään nyt sitten nukkumaan ainakin jonkin aikaa perhepedissä kun vauvalle se tuntuu sopivan parhaiten! Katsotaan sitten myöhemmin vieroitusjuttuja.
VastaaPoistaVeera: Mua melkein eniten haittaa tässä perhepedissä se, etten ollenkaan tiedä paljonko vauva on syönyt. Epäilen ettei se osaa itse hamuta rintaa suuhunsa kun se on sen kerran menettänyt, joten luulen että se syö vieressä nukkuessa aika lyhyen aikaa. Yösyömiset saattaa siis olla aika vähäisellä tolalla...
Tuittu: Tuo on ihan totta, on mukava ja helppo tsekata vauvan vointi kun hän nukkuu siinä vieressä :)
Carina: Kiitti vinkistä! Tuota suositteli myös eräs tuttavani ja onkin tarkoituksena kokeilla lähipäivinä :)
Mammamarian: Ihan totta, hauska kun meidän pienokaiset on syntyneet niin lähekkäin :) Me ostettiin muuten eilen rintapumppu, nyt olis tarkoitus koittaa pumpata sillä mahdollisimman paljon extra maitoa jotta ei tarvisi antaa pelkkää korviketta ollenkaan.