Vauva-arkea kahden kissan kanssa

Meillä on tosiaan kaksi vanhaa kissaherraa kotona, jotka toimitettiin hoitoon päivää ennen kuin menin sairaalaan käynnistykseen. Katit tulivat kotiin reilu viikko sitten, sillä halusimme ensin saada vähän rytmiä vauva-arkeen ennen niiden palaamista. Lisäksi toinen niistä kärsii eräästä iäkkään katin sairaudesta ja on säännöllisellä lääkityksellä, ja mm. pelkäsin etten mahtavassa univajeessa muistaisi edes koko lääkkeenantoa.

Onneksi meidän elämä vauvan kanssa asettui jo aika nopeasti uomiinsa, joten kissat tulivat kotiin ja alku meni aika lailla niinkuin olin etukäteen ajatellutkin. Toinen on todella arka tapaus ja se hädin tuskin uskalsi syödä kahtena eka päivänä. Yöt olivat lähinnä "turvallista" syöntiaikaa kun vauva ei vähän väliä äännähdellyt tai liikahtanut sen lähettyvillä. Molemmat edellämainitut aiheuttivat siis sätkyjä kattiparalle ja se vietti päivät pääsääntöisesti piileskellen jossain nurkassa, ja pelkäsin että se saa kohta sydärin kun oli niin hermostunut. Toinen, eli tämä sairas kissa pelkäsi myös mutta ei yhtä rajusti.

Kahden päivän päästä kaverit tottuivat vauvan läsnäoloon, mutta tutustuttamisyritykseni kaikuivat kuuroille korville. Yritin siis "esitellä" niitä toisillensa vähän samaan tapaan kuin ihmisiäkin esitellään, mutta katit kiersivät mokoman elehtivän otuksen kaukaa eli ei olisi vähempää voinut kiinnostaa! Tällä hetkellä ne sietävät vauvaa, mutta olisivat varmaan tyytyväisempiä ilman.

Välillä tunnen piston sydämessäni kun iltaisin imetän sohvalla istuessani Sinttiä, ja toinen kissoista tuijottaa minua vieressä kaihoisin katsein eikä varmaan voi ymmärtää miksei pääse vanhalle sylipaikalle kuten aina ennen. Nyt sen on täyttänyt joku toinen olento. Ja silloinkin kun en hoida vauvaa, on niin paljon kaikkea muuta eli kissojen saama huomio väkisinkin kärsii...

Vauva ei paljon kissoista piittaa ja itse toivon, että lemmikkien

läsnäolo saattaa yhtenä tekijänä olla vahvistamassa hänen vastustuskykyään pöpöjä ja mahdollisesti allergioita vastaan. Hankalaa sen sijaan on tämä ainainen tilanpuute, eli kaksiossa kaksi aikuista, vauva ja kaksi kissaa on sellainen yhtälö mikä väkisinkin tietää tiheää siivousta ja eritoten imurointia. Tässä yhteydessä on muuten pakko vinkata maailman parhaasta imurista eli Dysonin Cat & Dog! Se on niin hyvä kapine, etten ikinä tule siitä luopumaan: ei turhia pölypusseja ja aivan mahtavat suuttimet jolla saa karvat irti vaikka mistä pinnasta. Kallis hinta mutta voin lämpimästi suositella lemmikkiperheeseen :)

Tähän mennessä olen onnistunut pitämään kissat pois pinnasängystä, vaikka ennen vauvan tuloa toinen kateista sinne pari kertaa livahtikin. Tässä asiassa ehkä niiden arkuus auttaa, eli kaikki mikä on vauvan, on vähän...pelottavaa. Ja onneksi meidän kissamme ovat tosi kilttejä olentoja, ne eivät ole eläessään koskaan rääpineet ketään joten en usko että niistä olisi sikälikään mitään vaaraa vauvalle. Ja koska ne eivät ole mitään bestiksiä keskenään, uskon että tukahduttamisvaarakin on aika minimissä. Silti, sanottakoon tässä vielä, että kissoja ja vauvaa ei kannata jättää silmistään kovin pitkäksi aikaa ihan kaiken varalta! Itse käyn aina tarkistamassa tilanteen jos koko kolmikko on poissa silmistäni vähän aikaa.

Sellaisia varotoimenpiteitä teemme päivittäin, että emme päästä kissoja makuuhuoneeseen jos poistumme kotoa. Tuntuu pahalta rajoittaa kattien reviiriä näin pienessä asunnossa, mutta jos heillä on yksin ollessaan vapaa pääsy joka paikkaan, on olemassa riski että silloin ne uskaltautuvat tutustumaan pinnikseen vähän liikaa. Samoin joka yö meillä on makuuhuoneen ovi kiinni eli elikot ovat toisella puolella ja me kolme makkarissa. Tosin näin meillä on ollut aina eli tilanteeseen ei ole vauvan jälkeen tullut muutosta, koska kissat ovat niin eläväisiä yöaikaan että nukkuminen on aivan mahdotonta kun kaksi uteliasta hiipparia kävelee pään takaa ja tunkee viereen kehräämään, avaa kaappeja ja touhuaa mitä ikinä mahdollista niiden päähän nyt yöaikaan voi juolahtaa. Samoin yöksi nostamme sitterin aina olohuoneesta makkariin meidän kanssa, ettei siitä muodostu vähän liian mukavaa makoilupaikkaa kateille.

Minkäslaisia kokemuksia teillä on aiheesta kissat & vauva? Onko yhteiselo ollut helppoa?