tiistai 13. tammikuuta 2015

Ennakkotestaus

Viime päivinä jännitys hoidon onnistumisesta on ollut huipussaan ja mieleen ei ole mahtunut käytännössä mitään muuta. Olen vatvonut oireita tai niiden puuttumista suuntaan jos toiseen. Maanantai-aamuna kävin kuntosalilla ja siellä vessareissulla paperiin piirtyi ensimmäistä kertaa häivähdys vaaleanpunaista. Meinasin hajota siihen paikkaan ja vaivoin selvisin kotiin asti. Jotenkin loppupäiväksi sain vähän rauhoituttua, mutta päätin aikaistaa testipäivää sunnuntaista torstaille jotta tämä piina loppuisi edes vähän aikaisemmin.

Tänään rintoja on turvottanut vieläkin enemmän, mutta pissakäynnit ovat normalisoituneet eikä mitään muita oireita ole. Kävin kaupungilla ja sama tapahtui uudestaan: vessareissulla tuli selvää punertavaa jälkeä paperiin ja sama on jatkunut siitä asti. Hirveä romahdus ja epätoivo. Kotona tartuin varmistukseksi testitikkuun koska päätin että tämä saa loppua nyt, en jaksa enää. Haluan tietää tuloksen nyt heti ja nuolla haavani rauhassa.

Testiin nousi pian yksi hyvin selkeä ja paksu viiva. Negatiivinen. Voi helvetin perkele.

Rintojen turvotus johtui siis lähestyvistä kuukautisista, ei mistään muusta. Ja vasta KP 25 menossa, miksi ne näin pian alkavat? Tätä ei voi selittää edes kiinnittymistiputtelulla sillä se olisi pitänyt tapahtua viikon sisällä alkionsiirrosta, joten kyllä ne ovat ihan tavalliset menkat.

Tänään olen ollut yksi tärisevä ihmisraunio, joka ei kykene mihinkään järkevään tekemiseen. Nämä perhanan piinapäivät pahenevat koko ajan, pää ei meinaa pysyä kasassa yhtään. En voi käsittää, että meille ei suoda vieläkään mitään positiivista tähän elämään. Ensin joudun hyvästelemään oman vauvani ja sen jälkeen joka kuukausi aina vaan uuden raskauden. Enkä voi millään ehtiä saada nyyttiä kainaloon enää tämän vuoden puolella kun hoitotauonkin ottaa huomioon ;(

20 kommenttia:

  1. No nimenomaan, voi helvetin perkele. :(

    VastaaPoista
  2. Voi ei, olen niin pahoillani. Teille jos jollekin ei pitäisi nyt käydä näin kerta toisensa jälkeen. Meillä on myös joulukuussa 2011 syntynyt tyttö ja toinen olisi saanut tulla samantien, mutta ei täälläkään mitään tapahdu, tosin kohtukuolemaa en ole kokenut.

    VastaaPoista
  3. Eikä! Täällä on jännitetty ja myötäeletty. Hyvin kiteytetty tuo voi helvetin perkele! Voimia <3

    VastaaPoista
  4. Voi helvetin perkele tosissaan!! Olisin niin toivonut teille plussaa :( :( voimia kovasti sinne <3

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti tämä ei tunnu susta kamalan kurjalta, mutta halusin silti tulla kertomaan, että älä vielä menetä toivoasi tästä hoidosta! Koita jaksaa odotella vielä päivä tai pari ja testaa uudelleen.

    Itselleni kävi kuopukseni raskaudessa niin, että pientä vuotoa alkoi tulla muutama päivä ennen mahdollisia menkkoja. Laitoin kuukupin paikoilleen ja kävin pettymyksen tunteet läpi. Mutta kun vuoto ei yltynytkään, heräsi epäilykset ja testi osoittikin positiivisen tuloksen.

    Joten vielä uskon ja toivon, että saisit kuitenkin positiivisen testin tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun olisitkin oikeassa! Pahaa kyllä pelkään, että tämä oli kuitenkin tässä...

      Poista
  6. Samoilla linjoilla edellisen kanssa. Harvemmin kai menkat "meinaa alkaa"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan normaalisti tihkuttele, mutta Lugesteronilla on sellainen "kiva" sivuvaikutus...On käynyt ennenkin hoitojen jälkeen.

      Poista
  7. Hittolainen, eihän tän näin pitänyt mennä...:¨( Koita jaksaa!!

    VastaaPoista
  8. Tunnet tietysti itsesi parhaiten ja satavarmasti tiedät nämä asiat, mutta päivätesti näin aikaisin ja pieni tiputtelu ei ole vielä varma tappio...

    Toivottavasti et harmistunut tästä kommentista. Kauhean paha mieli puolestasi jos tämäkään hoito ei nyt onnistunut. Pystyn kuvittelemaan sen vihan, katkeruuden ja surun. Voimia, yrittäkää jaksaa toisianne tukien.

    T. Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En harmistunut. Vuotaa koko ajan enemmän voimistuen, huomenna taitaa olla KP1 :(

      Poista
    2. Voi paska.
      Tahdon vastainen lapsettomuus on ehkäpä yksi pahimmista piinoista mitä länsimainen ihminen voi kokea. Se on erilaista kuin menetyksen aiheuttama suru, koska lapsettomuudessa annetaan toivoa säännöllisesti, ja sitten taas revitään pois. Jatkuva toivon, ilon, epätoivon, vihan, pelon ja surun kierre. Ei voi luovuttaa ja ryhtyä surutyöhön.
      T. Karo

      Poista
  9. Todella epäreilua, voimia <3. Kaikki maailman tsempit toivon nyt teidän perheelle. Jollain tapaa tämä kaikki kääntyy vielä hyväksi, uskon syvästi niin <3
    -Riikka

    VastaaPoista
  10. Voi ei :( Voimia ja tsemppiä. <3

    VastaaPoista
  11. Voi itku! Toi luge on kyllä niin viheliäinen lääke, sillä ainakin itselläni se antaa juuri vastaavia oireita, mitä raskaudessa. Pettymys on niin paljon suurempi aina. Voimia!

    VastaaPoista
  12. Plääh, plääh... :´(

    VastaaPoista
  13. Olen niin surullinen puolestasi :( Voimia tuleviin koitoksiin! Helvetin paskasta ja pitkään jatkuneesta lapsettomuudesta olen kärsinyt, mutta kohtukuolemaa en ole kokenut, vaikka siitäkin olin raskaana ollessa varma, että kohdalle osuu sekin.

    VastaaPoista
  14. No voi helvetti, täällä pidettiin kovasti peukkuja jotta siellä joku pieni olisi alkunsa saanut! :( Halaus. <3 Mutta tiedätkö? Ei tärpännyt täälläkään ja kyllä suoraansanoen vituttaa kun kaikki muut niitä vauva uutisia ilmoittelee vaikka heidän onni ei tietenkään meiltä tai muilta pois ole. Ihmettä täällä teille toivon että toinen viiva vielä sinne ilmestyisi mutta jos sitä ihmettä ei tule itke ja ole surullinen,pettynyt ja vihainen. Älä kuitenkaan luovuta. Teidän onni on edessäpäin ja sulla on vielä ne onnnen ja epäuskon hetket edessä kun saat kuulla olevasi raskaana. Kuka tietää josko nuo hetket on ensi kuussa? Tai vaikkapa huhtikuussa kun kevät aurinko alkaa sulattamaan lumia? Tsemppiä!

    VastaaPoista