maanantai 30. marraskuuta 2015

RV19+6: Rakenneultraa odotellessa

Viime viikolla tunsin useana päivänä, erityisesti tiistain ja keskiviikon tietämillä, melkoista pakotusta kohdunkaulan tietämillä. Keskiviikkona tuo tunne alkoi välittömästi aamulla ylösnousun jälkeen ja tuntui, että olisin vain halunnut käpertyä vaaka-asentoon mikä olisi ottanut paineentunteen pois alakerrasta. Työpäivien jälkeen hakeuduinkin melko pian lepäilemään ja jomotus väistyi levon avulla. En kuitenkaan voinut olla huolehtimatta että mistä tuo tunne johtuu, ja näin yliherkkänä odottajana sain päähäni, että kohdunkaula on ryhtynyt avautumaan!

Yritin soittaa aikaa neuvolaan, mutta siellä oli ensimmäistä kertaa sellainen tilanne että haluttua aikaa ei järjestynyt millään. Olisin joutunut odottamaan melkein viikon (mikä ei tietysti tullut kysymykseenkään!), joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi yksityinen gynekologi. Soitin koko kaupungin gynet lävitse, mutta se tuntuu olevan tosi suosittu ammatti sillä aikoja ei meinannut löytyä. Joka paikasta tarjottiin vähintään usean päivän odotusta. Yksi paikka onneksi löytyi, mutta se oli tietysti paikkakunnan kallein vaihtoehtoehto - muukaan ei auttanut joten varasin ajan perjantaille.

Tämä gynekologi oli nuori nainen, mutta ihanan empaattinen ja kuuntelevainen. Tunsin olevani hyvissä käsissä heti alkumetreiltä. Hän teki tutkimuksen alakautta (kohdunsuu sittenkin kiinni!), ultrasi alakautta sekä vatsan päältä. Kaikki näytti juuri siltä miltä pitääkin, hematooma makoili edelleen jossain kohdunsuun liepeillä ja sen muoto oli kyyneleen mallinen. Sen pituus päästä päähän oli edelleen n. 4-5 cm, paksuus n. sentin verran paksuimmasta kohdasta ja ohuimmasta vain millin, pari.

Käynti maksoi paljon, mutta ostin sillä samalla mielenrauhaa. Lääkäri sai valettua minuun uskoa, että tämä ei ole menossa kesken juuri nyt ja on ihan sallittua elää normaalia elämää. Tuo kohdunkaulan pakotus saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että nyt on menossa jo kolmas raskaus ja se rasittaa elimistöä enemmän. Jälkikäteen olen myös itse vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että kohdunkaulan alue tottui kahden viikon makoilun aikana siihen, että vauvan ja kohdun paino jakautui pääsääntöisesti muualle. Nyt kun yhtäkkiä pomppasin pystyyn ja rupesin olemaan vähintään työpäivän verran jalkeilla, se rasitti alakerran aluetta uudella tavalla. Uskon yhä enemmän tähän diagnoosiin, sillä tuntemukset ovat nyt melkein kokonaan kadonneet ja hyvä niin!

Nyt jännittää tosi paljon, sillä meillä on huomenna rakenneultra ja toivon saavani hyviä uutisia. Mutta voiko sellaisia tulla, kun tähän asti kaikki on mennyt niin pieleen? Nyt olisi korkea aika rikkoa tämä kaava ja selvitä reissusta puhtain paperein!

P.S. Minulla on aivan järkyttävän suuri maha! Mielestäni näytän noin RV26-28 odottajalta vaikka kolkutellaan vasta puoliväliä :)

15 kommenttia:

  1. Onneksi sait hyviä uutisia ja mikä parasta arvokasta ja huomioivaa kohtelua. Peukut pystyssä, että rakenneultrassa on kaikki kunnossa.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä ultraan!

    Ihana kuulla, että kohdun tilanne on hyvä. Mahtavaa, että sait hyvää kohtelua. Kyllä siitä voi vähän ekstraa maksaakin, että saa mielenrauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tilanteessa on vähän pakko, kun pää sanoo että nyt on päästävä kontrolliin. En kadu yhtään, että menin :)

      Poista
  3. Kyllähän se vatsa varmaan kolmannessa raskaudessa kasvaa nopeammin. Kun itse odotin esikoista, kaverini odotti neljättä. Lasketuissa ajoissa oli reilu kuukausi eroa, mutta hänen vatsansa oli aivan toista luokkaa kuin omani.

    Hienoa että kaikki on hyvin! Voin vaan kuvitella kuinka kaikki epäselvä pelottaa. Itselläni on nyt raskaus jo 5 päivää yliajalla. Tuossa pari viikkoa sitten oli aivan mahdottoman kivuliaita kuukautiskipuja, mutta neuvolasta vakuuteltiin, että kohtu vaan valmistautuu. Nyt noita ei onneksi ole ollut enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä Annika sinulle vielä viimeisiin odotteluihin :) Olen miettinytkin, että miten voit ja joko vauva on maailmassa :)

      Poista
    2. Huh sentään, tuo yliaikaisuus saattaa myös ottaa mielen päälle - muistan vielä elävästi omat fiilikset Sintistä. Toivon, että pääset pian synnytyspuuhiin ja että tuommoiset "turhat" kivut ovat takanapäin! Käyhän kertomassa sitten kun h-hetki koitti, tsemppiä :)

      Poista
  4. Onneksi sait varattua ajan ja sait mielenrauhaa!

    On sulla hitsin pitkään pysynyt tuo hematooma siellä :( Mulla oli rakenneultraan ihan samat ajatukset silloin. Ei asiat voi olla normaalisti jos vuotoja oli koko ajan sen rv5-14 välisen ajan. Eikä myöskään mitenkään pelkästään tiputtelemalla vaan lorahtelemalla. Asiaa ei helpottanut sekään, että koskaan ei vuodon syytä löydetty.
    Meillä irtosi istukka aikaisemmassa raskaudessa kohtalokkain seurauksin ja meillä siis myös enkelivauva syntynyt rv 25 ja pelko oli istukan suuntaan suuri. Siitäkään ei kuitenkaan ole tähän mennessä vielä löydetty mitään moitittavaa ja vuodot ovat yhä mysteeri. Liekö liittyvät IVF-hoitoon, kun kuulemma ne voi vuotoja aiheuttaa.

    Täällä sitä nyt kuitenkin porskutellaan rv30 mittarissa. Ja meno on vatsassa aikamoista mylläämistä <3

    Toivon todella, että teillekin vihdoin tulisi hyviä uutisia. <3
    Jännitys teilläkään tuskin kokonaan raskaudesta pois lähtee, mutta kyllä se silti keventää harteita kun kuulee, että asiat olisivat mallillaan.

    Toivon parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja onnea sinnekin mukaville viikoille edenneeseen raskauteen!

      Todella inhottavaa, jos olet joutunut noin pitkän ajan kestämään vuotoja ja vieläpä ilman näkyvää syytä :( Kyllä on tekemistä että näillä taustoilla saa pään pysymään kasassa kun kaikenlaista kremppaa ilmenee. Mutta ei auta kuin purra hammasta ja iloita vaikkapa siitä, että raskauden puoliväli on jo niukin naukin ohitettu :)

      Poista
  5. Minulla on menossa neljäs raskaus rv 29+2 ja tuota paineen tunnetta ja jomotusta on alapäässä todella paljon. Oli jo toisen raskauden kohdalla.. Muistan kun soitin silloin neuvolaan että paineen tunne on niin voimakas että ei voi aina kun hetken olla jaloillaan ja sitten on jo istuttava huilaamaan. Sanoin että pidän välillä jalkoja ristissä seisoessa kun tuntuu että vauva tippuu ulos! :D ja sama tunne on ollut joka raskaudessa sen jälkeen. Ihan samaan minulle sanottiin että keho ei ole enää vaan ihan entisellään kun useampi vauva on siellä majaillut ja ei ole vaarallista! Mutta aina nämä säikyttää! Paljon tsemppiä ja voi hyvin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh - oletpa joutunut monessa raskaudessa kestämään tuota samaa tunnetta! Muistatko vielä, mitä neuvolassa ohjeistettiin siihen paineen tunteeseen? Olen itsekin aika varma siitä, että se johtuu useista raskauksista ja erityisesti siitä, että olin niin pitkään makuuasennossa. Nyt kun olen ollut töissä jo toista viikkoa, se on vähentynyt huomattavasti ja sitä tulee vain jos olen pitkään jalkeilla muistamatta oikaista välillä. Mutta kokonaan siitä ei taida eroon päästä :/

      Ja kiitos tsempeistä :)

      Poista
  6. Hieno juttu, että ultrassa oli kaikki ok ja että lääkäri sai sinuun valettua vähän uskoa :) Toivottavasti sitten rakenneultrastakin tulee hyviä uutisia ja saat lisää mielenrauhaa!

    VastaaPoista
  7. Myös alapään suonikohjut aiheuttavat pakotusta alapäähän. Kannattaa pelillä vilkaista välillä, miltä siellä näyttää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä tullut kurkittua peilillä ;) Mutta tuo olisi todennäköinen selitys jos se paineentunne olisi erityisesti alapäässä. Minä paikannan sen "jomotuksen" ja paineen kuitenkin jonnekin kohdunkaulan yläosaan / kohdun alaosaan. Tuntuu ihan konkreettisesti siltä kuin vauva painaisi. Onneksi nyt useammassa ultrassa on todettu, että paikat ovat asianmukaisesti kiinni joten ei tarvi huolehtia ettäkö se sieltä valahtaisi ulos! :D

      Poista