Jättivauva on syntynyt!

Tänään oli Iltalehden nettisivuilla uutinen, että suomalainen nainen on synnyttänyt 5,3 kg ja 55 cm pitkän vauvan. Tämä vauva syntyi viikon yliaikaisena ja alateitse.

Voi luoja. Kaikki sympatiani tämän vauvan äidille, synnyttäminen on varmasti ollut melkoinen kokemus! Juttuun pääset tästä linkistä:

http://www.iltalehti.fi/perhe/201010080101405_pr.shtml

Kuva lainattu Iltalehden sivuilta.

Vauvakamojen tuputtajat

Tänään meinasin lentää perseelleni kun sain yllättävän puhelinsoiton. Joku puhelinmyyjä soitti tuputtaen jotain lastenkirjoja ja todennäköisesti ehkä myös jonkun kerhon jäsenyyttä, mutta siinä vaiheessa en enää kuunnellut. Kun tajusin, että ne myytävät kirjat ovat pikkulapsille, parkaisin puhelimeen, että eihän mulla edes ole lapsia! Pääsinpähän myyjästä äkkiä eroon.

Jäin silti ihmettelemään, että miten voi olla, että mulle soittaa joka päivä vähintään yksi puhelinmyyjä. Aikaisemmin ne ovat kaupitelleet erilaisia muotilehtiä, mutta nyt repertuaariin ovat tulleet jo vauvakamatkin. Whut!? Mistä helkkarista ne tietävät tästä "salaisesta harrastuksestani" eli vauva-aiheisesta bloggailusta ja valtaisasta vauvakuumeesta.

Sitten hoksasin, että se kirottu Vauva-lehti....Tässä postauksessa haikailin nimittäin kyseisen lehden tarjouksen & ilmaislahjan perään, ja mietin että tilaanko vai enkö. Vaadittiin vain pari kannustavaa kommenttia, ja minähän tyttö tilasin! :)

Samalla avasin portin täysin uudenlaisille romujen & lehtien tuputtajille. Huoh...Itsepähän kerjäsin.

P.S. Minun täytyy muuten tunnustaa yksi juttu. Menin sittenkin tekemään raskaustestin kun jäi niin mieltä vaivaamaan ne viikonlopun oireet....se oli negatiivinen, kuten tavallista. Unen pöpperössä onnistuin vieläpä sössimään ensimmäisen testin pilalle ja siinä meni viimeiset testitikut!

Julkkisäidit

Tuoreehko uutinen kertoo, että entinen hiihtäjä Virpi Kuitunen ja Jari Sarasvuo odottavat kevätvauvaa. Paljon onnea heille!

Nykyään olen huomannut, että aina kun kuulen erityisesti "aikuisten ihmisten" vauvauutisia, aivoissa alkaa heti automaattisesti raksuttaa, että kauanko kyseiset henkilöt ovat yrittäneet ja mitä siihen on liittynyt.

Ja aikuisilla ihmisillä tarkoitan tässä 30 v tai yli kolmekymppisiä. Virpi Kuitunenhan on vain hiukkasen vanhempi kuin minä ja lasken siis itseni samaan kategoriaan :) (Onkohan minusta muuten ylipäätään tulossa jonkinlainen ikärasisti kun ennen minusta 30v oli vielä nuori??)

Hollywoodissa on ilmeisesti ollut jo pari vuotta menossa varsinainen nelikymppisten starojen vauvabuumi. En voi olla ajattelematta, että miten se voi olla tuonikäisenä niin helppoa, mutta toisaalta unohtuu myös faktat: näiden julkkisten tulotaso on täysin erilainen kuin meidän tavallisten pulliaisten, joten kaikki maailman hoidot ovat rahan puolesta saatavilla heti.

Muutamina julkkisäitiesimerkkeinä mainittakoon aina käsittämättömän kaunis Halle Berry, joka sai vauvansa maaliskuussa 2008 42-vuotiaana ja toivoisi vielä toistakin lasta kaveriksi esikoiselleen. Täydellisten Naisten Marcia Gross sai kaksostytöt v. 2007 ollessaan 45-vuotias. Mahtavaa kuulla tuollaisista esimerkeistä, koska ne antavat toivoa itselle, vaikkakin siinä todennäköisesti on kokeiltu hoitoja isolla rahalla. Tässähän on vielä reilusti kymmenen vuotta peliaikaa! :D Ei muuta kun rahaa säästämään jos ei ala tärpätä luonnollista kautta...

Yrittämisestä kertominen

Oli pakko jatkaa tänne Vauva.fi - sivuston mainiota keskustelua, johon olen itsekin osallistunut liittyen mm. yrittämiseen ja siitä kertomiseen. Tämä on varmaan sellainen asia, mikä jakaa paljon mielipiteitä. Omalla kohdallani tilanne on sellainen, että varsinkin läheisten ystävien parissa aloin jo hehkuttaa vauvakuumeesta vuosi sitten kesällä ja vatvoa suunnitelmia ees sun taas aiheen parissa. Näiltä ystäviltä on siis aivan turha salata ja koittaa selitellä, että "eiku meidän mieli muuttui eikä me nyt halutakaan sitä vauvaa vielä pariin vuoteen..." ;) Päinvastoin, tuosta on luontevasti jatkettu keskustelua aiheesta ja sitten kanssayrittäjien kanssa olemme toisillemme molemminpuolinen tuki ja turva.

Pääsääntöisesti olen kuitenkin lähtenyt sille linjalle, että en kerro vauvasuunnitelmista mitään kenellekään. Tämä ei ole kuitenkaan mikään helppo homma, koska olen aika avoin ja puhelias ihminen, ja nyt tuntuu omituiselta että on olemassa jokin "kielletty" aihepiiri. Tosin voisinhan minä puhua siitä vaikka kaikille, mutta tällaiseen vauvakuumeeseen liittyy niin monia henkilökohtaisia asioita ettei sitä mitenkään haluaisi vatvoa puolituttujen saati sitten työkavereiden kanssa. Parempi siis säilyttää ennakkoon valittu linja!

Vauva.fi:ssä mainitsinkin, että äsken vietettyjen häiden takia olemme saaneet parilta miehen puolen kavereilta uteluja milloin aiomme "perustaa" perheen. Niihin olen koittanut aina lohkaista jotain huumorintajuista ja torjuvaa vastausta, mm. "Johan tässä ollaan perhe kun just mentiin naimisiin" ja "Aika vaikeaa koittaa lisääntyä kun mies asuu kohta toisessa maassa". Myöskin miehen ammatillinen tilanne on hyvä puolustelukeino. Tosin sellainen ihminen, joka on aiemmin ollut itse samassa tilanteessa, näkee näiden selityksien läpi alta nanosekunnin, mutta jos ei muuta niin ainakin voimme yhdessä teeskennellä että aihetta ei ole olemassa ja näin ollen välttää sen yhteistä repostelua :)

Minun vanhemmilleni emme ole kertoneet mitään, mutta he ovat yleensä muutenkin aika hienotunteisia siinä mielessä, että eivät tapaa udella. Miehen vanhemmat tietävät, mutta heille ei ole suoraan kerrottu. Erityisesti miehen äiti on hyvin uteliasta sorttia (mutta ihana ihminen!) ja häneltä sain jopa vuosi sitten neuvon jättää ehkäisy pois 3 kk:tta ennen häitä kun minulla on jo tätä ikää niin ei tuhraannu turhaan aikaa odotteluun :D Ja mikä huvittavinta, juuri tätä neuvoahan minä sitten loppujen lopuksi tulin noudattaneeksi!

Nyt kun ollaan jo naimisissa, hän tekee parhaansa saadakseen selville nykyisen "statuksen" mutta mies on kuin teflonia, hän ei kerro mitään. Hihhih, mahtaa anoppia harmittaa...

Monia ottaa päähän jatkuvat kyselyt ja tiedustelut tulevasta perheenlisäyksestä. Itseäni ei nyt varsinaisesti ärsytä, kun ei niitä kovin pitkään ole vielä tullut. Lisäksi helpottava tekijä on toistaiseksi oma asennoituminen: en ole vielä mitenkään masiksessa tämän asian kanssa, mutta voin kuvitella että jos tätä pitää jatkaa parikin vuotta, ei varmaan tarvitse sanoa ääneen kuin "vauva" ja kyyneleet suorastaan syöksyvät silmäluomien alta. Tässä vaiheessa jännään lähinnä sitä, että kun joku tulee aiheesta utelemaan, puhkeanko hihittelemään hermostuneesti vaiko pälyilemään oudosti. Tämä jos mikä herättäisi kenen tahansa epäilykset!

Ihan paras heitto jatkuville vauvauteluille oli tämä Unikon potentiaalinen vastakysymys: "Ei ole vielä vauvaa tulossa, mutta jokos teillä on vaihdevuodet alkaneet"?

Muahahaa!

//EDIT: Tässä vielä pyynnöstänne se linkki Vauva.fi - keskusteluun:

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/3/viestiketju/1211416/esikoisen_vakaajat_30_

Parisuhteilua ja kilokontrollia

Viikonloppu on nyt sitten virallisesti ohi, mutta samoin ovat onneksi viime viikon negatiiviset fiilikset. Kiukkuilua tuli harrastettua (vahingossa) pari päivää mutta viikonloppuna ne katosivat onneksi jonnekin taivaan tuuliin. Nautimme miehen kanssa olan takaa viimeisistä yhteisistä vapaista ennen hänen lähtöään kaukomaille ja yhdessä vietetty aika oli jotenkin bittersweet. Huokaus.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että minulla on maailman paras ja ihanin aviomies. (Sanokaa mitä sanotte mutta näin on päässyt käymään :D ) Sydämeen tulee iso surku kun jään näiksi kuukausiksi yksin kotiin. Onneksi kuitenkin parisuhde on aivan loistavalla tolalla ja luottamus toiseen 100%:nen, joten ainoa kamppailtava asia tulee olemaan oma ikävä.

Vauvayritysten suhteen meillä on juuri nyt aika hyvä mieli, koska olemme tehneet voitavamme emmekä muuta voi. Jos pystyn, niin ajoitan tietenkin vierailuni hänen luokseen mahdollisuuksien mukaan otollisille ajoille, mutta jos se ei onnistu, niin tähän touhuun tulee vain luonnollinen aikalisä.

On ollut jännä muuten seurata viime aikoina lähipiirini henkilöitä, joiden epäilen suuresti myös yrittävän raskautta. Varsinkin eräs tietty nuori nainen on ollut hyvin kärttyinen ja pahalla tuulella jo useamman kuukauden, mikä ei ole hänelle tavanomaista. Nyt osaan samastua ja ymmärtää, että jos heilläkin on yritys ollut päällä jo pitkään (kuten varmasti onkin), ei ole helppoa pettyä kerta kerran jälkeen. Samoin näin jälkikäteen tunnen sympatiaa erästä vanhaa luokkakaveriani kohtaan josta yleisesti ihmeteltiin kuinka ko henkilö on usein niin pahantuulinen, mutta sitten joku tiesi kertoa että heidän perheessä on vauvaa koitettu saattaa alulle jo pari vuotta. Ihmiset reagoivat eri tavoin ja varsinkin tämä henkilö reagoi näkyvällä aggressiolla.

Viime viikon puolella tuskailin salakavalaa painonnousua. No okei, nyt puhutaan yhdestä kilosta, mutta arvatkaapa mitä: viikonloppuna tuli toinen mokoma lisää! Perskules, ei ole hauskaa! Sehän vain suivaannutti minut lenkkipolulle ja salille, ja nyt onkin hyvä putki saatu käyntiin. Ruokavaliosta en voi sanoa ihan samaa, mutta kyllä sekin on hitusen enemmän kohdallaan kuin viime viikolla. Eteenpäin sano mummo lumessa! :)

Haluan...

...tulla raskaaksi, OLLA PULLAT UUNISSA, odottaa vauvaa, pieniin päin, OLLA TIINEENÄ, olla maha pystyssä, päästä siunattuun tilaan, omenaisena siemenet sisässä, SAMMAKKO SYYLÄRISSÄ, munat torvessa, miettiä milloin on eräpäivä?

Löytyykö lisää? :D

Kiukkupussin Kootut Selitykset

Edellisen kiukkupussipostauksen kommenttiboksissa epäiltiin mm. raskautta ja ihan tavis mahakipuja, ja selvennettäköön tässä, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä en ole raskaana. Yritän olla myös yllyttämättä itseäni sellaisiin tunnelmiin, koska liian hyvässä muistissa on kesän intoiluvaihe kun olin testaamassa vähän väliä ja siten oikein kerjäsin itselleni pahaa mieltä. Sitäpaitsi nyt kun olen lueskellut aiheesta lisää, entisestään vahvistuu se tieto, että kannattaa testata vasta sitten kun menkat ovat myöhässä. Tämä siksi, että varhaisen keskenmenon riski on aina olemassa ja tällä tavalla ei tule turhaan iloittua plussasta joka sieltä saattaa mennä omia aikojaan kesken ilman että itse ikinä tiesi siitä mitään.

Mutta tosiaan, niihin eilisiin fiiliksiin vielä. Asia, mitä en ehkä itsellenikään tahtonut tunnustaa, on mitä tuonne kommentteihin vastasinkin, että noin kovat alavatsakivut viittaavat vähän turhan hyvin ihan ensimmäisiin toteamiini ovulaatioihin, mistä valittelin mm. tässä postauksessa. Noin kovia kipuja en ole kokenut sitten sen eka kerran, ja pistin ne ihan täysillä ensimmäisen, tavallista rajumman ovulaation piikkiin.

Mikä siinä sitten on ongelmana? No, tästä väkisinkin herää kysymys, että koska noita kipuja ei ole sen jälkeen ollut kuin vasta nyt, olenko edes ovuloinut kesän jälkeen ollenkaan...?Jos asia on näin etten ole, se tarkoittaa tämän iän lisäksi vielä lisähaasteita tähän raskautumiseen. Tiedän, että ovulaatio-ongelmat ovat aika yleisiä, mutta kyllä se aika karulta tuomiolta kuulostaa, jos se oikeasti nyt omalle kohdalle sattuu. Näitähän tapahtuu aina toisille ihmisille, ei koskaan itselle...

Ei nyt jaksaisi masentua, joten koitan olla ajattelematta koko asiaa. Harmittaa vaan lisäksi sekin, että menin rehvastelemaan parantuneella kropan toiminnan tuntemisella, kun asianlaita ei selvästikään ole näin :(

Aika jännä silti, että nämä oireet on niin mahdottoman voimakkaita. Tänään örrimöykkyily on jatkunut ja yllätin itseni raivostumasta työpäivän aikana useaan otteeseen, ja vieläpä jotenkin hallitsemattomasti. Itsehän olen aika temperamenttinen, mutta normaalisti kun kiukustumisen jälkeen hetkeksi pysähtyy ajattelemaan järkevästi, hetken kuluttua näkee asian jo ihan toisella tavalla ja rauhoittuu, mutta tällä kertaa tuo taktiikka ei tepsinyt ollenkaan! Näpyttelin sitten menemään pari aika napakkaa sähköpostiakin mitä ehkä normaalioloissa en olisi tehnyt, katsotaan tuntuuko maanantaina vielä samalta vai pitääkö lähettää perään lieventävät selittelyt ;)

Alavatsakivut siis jatkuvat myös tänään, tosin jo lievempinä ja koska olen saanut miehen takaisin kotiin, pitänee hyödyntää mahdollista ovulaatioajankohtaa nyt sitten urakalla :D Nyt menen rauhoittamaan näitä jyllääviä hormoneita lasillisella punaviiniä. Kippis!