Viime postauksessa mainitsin, että on olemassa eräs syy, miksi paineet pikaiseen raskautumiseen vain kasvavat. Se on ihan totta. Helpointa on tietysti elää vain kuukaudesta toiseen ja toivoa pikaista tärppäämistä, mutta suurista toiveista huolimatta kolmessa kuukaudessa ei ole tapahtunut asian suhteen yhtään mitään. Lähinnä vuoristorataa on huristeltu ees ja taas noin niinkuin henkisellä puolella.
Kuvittelin jostain omituisesta syystä, että me miehen kanssa kuulutaan siihen joukkoon jotka raskautuvat heti joten en ottanut tulevasta syksystä paineita. Syksyllä minun piti olla jo kolmannella kuulla raskaana. Nyt nuo yltiöoptimistiset ajatuksen melkein naurattavat. Olenko niin tottunut saamaan aina sen mitä haluan?
Tilanne on nimittäin se, että mieheni ja minä joudutaan kohta useaksi kuukaudeksi erilleen. Miehen työssä on luvassa piakkoin pidemmänpuoleinen reissuputki: joudumme olemaan 5 kk:tta erillään kun hän matkaa maailmalla ja varmaan on selvääkin selvempää, että tämä asettaa meidän vauvahaaveet tauolle yhtä pitkäksi aikaa...
Meidän avioliitolle asia on ok ja tämä on puhuttu selväksi jo kauan aikaa sitten. Ei tästä talvesta mitään herkkua ole tulossa kun heti naimisiinmenon jälkeen joudutaan olemaan erillään, mutta miehen työn kannalta tilaisuus on aivan mahtava. Siksi suonkin sen hänelle ilomielin, mutta kieltämättä vetää mieltä hieman matalaksi, että nyt sitä vauvaa ei sitten tule piiitkään aikaan.
Jos tästä pilvestä sitä kultareunusta etsimällä etsii, niin meillä on varmaan mahdollisuus tavata ehkä parin pidennetyn viikonlopun verran sekä tietysti jouluna. Kuitenkin reissuja varatessa ei voi oikein tietää, että saako sen matkan varattua juuri NIILLE päiville kun se olisi otollisinta. Ehkä molempien mielenrauhan takia on vain parasta pistää vauva-ajatukset siksi aikaa hyllylle kun mies on poissa...
*Huokaus*
Voihan se olla, että sattuu matkat hyvin ja niin sanotusti "yrittämättä" tärppää... toivotaan ja voimia sinulle työkomennuksen ajalle
VastaaPoistaNiimpä! Komppaan anonyymiä! Ikinä ei tiedä miten kierrot menevät, vaikka kuinka laskeskelisi muutaman kuukauden eteenpäin niin ainakaan oma kroppani ei aina ole samaa mieltä suunnitelmieni kanssa (mm.tässä kuussa täti tuli kylään peräti 5 päivää ennen odotettua!).
VastaaPoistaIhan mahdollista on, että teillä tärppää juurikin noiden vauva-stressittömien tapaamisten takia! Nautitte toisistanne joka kerta kun näätte ja aika näyttää miten käy! Ja jos ei nappaa, niin sitten myöhemmin!
Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että tekisin aivan samoin itse tuossa tilanteessa. Tukisin miestäni täysillä!!
Raskaana olo on raskasta... Voihan sitä ajatella siunauksenakin, että nyt ei vielä tärpännyt. Itse en olisi selvinnyt näistä kuukausista ilman mieheni jatkuvaa läsnäoloa ja tukea. Mutta ymmärrän kyllä, kun kuume on kova, se on kova. Ja voihan se olla, että matka ajoittuu juuri oikealle hetkelle...
VastaaPoistaTsempit!
Anonyymi: voi, kiitos kovasti! Sitä täälläkin toivotaan.
VastaaPoistaHarriet: se on muuten totta, sillä itselläkin kierronpituus muuttui taas ja jos tämä on myös se tulevaisuuden rytmi, noita tärppipäivä tulee olemaan hankala laskea. Pitäisi vaan pystyä unohtamaan vähäksi aikaa koko raskautuminen :/
Katjusha: Sinäpä sen sanoit. Tuo ajatus on myös mielessä käynyt niinkuin sanoitkin, että mitenkähän sitä jaksaisi olla yksin kotona ja raskaana. Varsinkin jos olo on tosi kehno ja pahoinvoiva! Ja olisihan se muutenkin mukava nauttia yhdessä raskaudesta ihan alkumetreiltä asti, eikä niin että toinen pääsee osallistumaan vain sen skypen kautta :)
Mäkin olen jostain syystä aina ajatellut, että olisin helposti raskautuvaa tyyppiä. Lienee aika monella tämä ajatus/luulo, johtaisiko juurensa kovalla paukutettuun varoitteluun ala/yläasteella ehkäisyn tärkeydestä ja kuinka jo yhdestä tipasta saattaa tulla raskaaksi?
VastaaPoistaMeilläkin miehen työ vaatii veronsa, ja ensi viikolla hän on matkoilla. Juuri kun todennäköisesti ovuloisin... Tosin kiertoni nyt ovat olleet niin vaihtelevie, että ovis saattaa hyvinkin iskeä tälläkin viikolla. Sitä me toivomme ja yritämme! ;)
Onneksi meillä miehen reissut kestää yleensä vain viikon tai pari kerrallaan. Tsemppiä teille! Meillä oli ensimmäiset vakavat vauvakuumett 3 vuotta sitten, jolloin en terveydellisistä syistä voinut alkaa yrittämistä vaan saimme muutaman vuoden karenssin. Nyt kun yrittäminen on taas luvallista, tuntuu että tuo muutama vuosi hujahti todella nopeasti! (Tosin meillä oli muitakin isoja muutoksia, muutto ja työpaikan vaihdoksia ym, joten lapsihaaveisiin ei edes ehtinyt jäädä tuolloin vielä kiinni.) Kyllä se viisikin kuukautta nopeasti menee!
Äni: mainio pointti, syyttäkäämme ehkäisyvalistusta! :) Monet hetket on mietitty ehkäisyä, sen puuttumista / pettämistä / vaikeutta / kalleutta ja ties mitä, ja sitä kun sitä ei enää tarvitakaan ja mitään ei tapahtu niin kyllähän se hatuttaa!
VastaaPoistaSulla on ollut pitkä tie ja nostan hattua kärsivällisyydelle. Toivon että saatte perheenlisäystä nopsaan nyt kun se on sallittua!