Oli pakko jatkaa tänne Vauva.fi - sivuston mainiota keskustelua, johon olen itsekin osallistunut liittyen mm. yrittämiseen ja siitä kertomiseen. Tämä on varmaan sellainen asia, mikä jakaa paljon mielipiteitä. Omalla kohdallani tilanne on sellainen, että varsinkin läheisten ystävien parissa aloin jo hehkuttaa vauvakuumeesta vuosi sitten kesällä ja vatvoa suunnitelmia ees sun taas aiheen parissa. Näiltä ystäviltä on siis aivan turha salata ja koittaa selitellä, että "eiku meidän mieli muuttui eikä me nyt halutakaan sitä vauvaa vielä pariin vuoteen..." ;) Päinvastoin, tuosta on luontevasti jatkettu keskustelua aiheesta ja sitten kanssayrittäjien kanssa olemme toisillemme molemminpuolinen tuki ja turva.Pääsääntöisesti olen kuitenkin lähtenyt sille linjalle, että en kerro vauvasuunnitelmista mitään kenellekään. Tämä ei ole kuitenkaan mikään helppo homma, koska olen aika avoin ja puhelias ihminen, ja nyt tuntuu omituiselta että on olemassa jokin "kielletty" aihepiiri. Tosin voisinhan minä puhua siitä vaikka kaikille, mutta tällaiseen vauvakuumeeseen liittyy niin monia henkilökohtaisia asioita ettei sitä mitenkään haluaisi vatvoa puolituttujen saati sitten työkavereiden kanssa. Parempi siis säilyttää ennakkoon valittu linja!
Vauva.fi:ssä mainitsinkin, että äsken vietettyjen häiden takia olemme saaneet parilta miehen puolen kavereilta uteluja milloin aiomme "perustaa" perheen. Niihin olen koittanut aina lohkaista jotain huumorintajuista ja torjuvaa vastausta, mm. "Johan tässä ollaan perhe kun just mentiin naimisiin" ja "Aika vaikeaa koittaa lisääntyä kun mies asuu kohta toisessa maassa". Myöskin miehen ammatillinen tilanne on hyvä puolustelukeino. Tosin sellainen ihminen, joka on aiemmin ollut itse samassa tilanteessa, näkee näiden selityksien läpi alta nanosekunnin, mutta jos ei muuta niin ainakin voimme yhdessä teeskennellä että aihetta ei ole olemassa ja näin ollen välttää sen yhteistä repostelua :)
Minun vanhemmilleni emme ole kertoneet mitään, mutta he ovat yleensä muutenkin aika hienotunteisia siinä mielessä, että eivät tapaa udella. Miehen vanhemmat tietävät, mutta heille ei ole suoraan kerrottu. Erityisesti miehen äiti on hyvin uteliasta sorttia (mutta ihana ihminen!) ja häneltä sain jopa vuosi sitten neuvon jättää ehkäisy pois 3 kk:tta ennen häitä kun minulla on jo tätä ikää niin ei tuhraannu turhaan aikaa odotteluun :D Ja mikä huvittavinta, juuri tätä neuvoahan minä sitten loppujen lopuksi tulin noudattaneeksi!
Nyt kun ollaan jo naimisissa, hän tekee parhaansa saadakseen selville nykyisen "statuksen" mutta mies on kuin teflonia, hän ei kerro mitään. Hihhih, mahtaa anoppia harmittaa...
Monia ottaa päähän jatkuvat kyselyt ja tiedustelut tulevasta perheenlisäyksestä. Itseäni ei nyt varsinaisesti ärsytä, kun ei niitä kovin pitkään ole vielä tullut. Lisäksi helpottava tekijä on toistaiseksi oma asennoituminen: en ole vielä mitenkään masiksessa tämän asian kanssa, mutta voin kuvitella että jos tätä pitää jatkaa parikin vuotta, ei varmaan tarvitse sanoa ääneen kuin "vauva" ja kyyneleet suorastaan syöksyvät silmäluomien alta. Tässä vaiheessa jännään lähinnä sitä, että kun joku tulee aiheesta utelemaan, puhkeanko hihittelemään hermostuneesti vaiko pälyilemään oudosti. Tämä jos mikä herättäisi kenen tahansa epäilykset!
Ihan paras heitto jatkuville vauvauteluille oli tämä Unikon potentiaalinen vastakysymys: "Ei ole vielä vauvaa tulossa, mutta jokos teillä on vaihdevuodet alkaneet"?
Muahahaa!
//EDIT: Tässä vielä pyynnöstänne se linkki Vauva.fi - keskusteluun:
Erittäin hyvä aihe! Olisi kiva jos voisit linkittää tuon ko. keskustelun tuolla Vauva.fi:ssä. Mieluusti lukisin sieltä muidenkin mietteitä. :)
VastaaPoistaMe ei olla kerrottu kenellekään omasta yrittämisestä. Miehekkeeltä pyysin ja sain luvan kertoa muutamalle lähimmälle (lapselliselle) ystävälleni, koska halusin kysellä heidän kokemuksiaan yrittämisestä. Käytännössä en kuitenkaan ole avannut keskustelua aiheesta edes heidän kanssaan. Jotenkin koen, että haluan tämän olevan vain minun ja Miehekkeen välinen asia, enkä ottaa ketään muuta mukaan edes puhumalla asiasta muiden kanssa.
Miehekkeen vanhemmat ovat jo useita vuosia kyselleet meiltä enemmän ja vähemmän suoraan aiheesta. Suorin kommentti lienee tullut appiukolta, joka kerran kysyä täräytti suoraan että "Jokos sinä Äni olet lopettanut pillerien syömisen?" Emme tuolloin olleet Miehekkeen kanssa edes naimisissa, ja olimme omasta mielestämme liian nuoria emmekä edes vauvakuumeilleet tosissamme. Meninkin aivan änkäksi, kunnes Mieheke tuli ja pelasti laittamalla appiukon ruotuun, ettei hänelle tuollaiset asiat kuulu.
Viimeksi anopin kysyessä aiheesta vajaa pari vuotta sitten taisin saada hänelle luun kurkkuun. Olin juuri tehnyt facebookissa todella tieteellisen testin (heh heh) joka ennusti milloin saan ensimmäisen lapseni. (Mukana tuli myös lapsen sukupuoli ja tuleva nimi...) FB ennusti vuodeksi 2012 (kuukautta en enää muista, saati tarkkaa päivämäärää) ja tuon ajankohdan ilmoitin anopillekin. Vaikka toki selitin hänelle mistä luvun heitin, ei anoppi ole sen jälkeen kysellyt asiasta ja onkin sanonut että alkaa sitten seuraavan kerran nostaa asian esille aikaisintaan tuon jälkeen. :D
Omat vanhempani ovat hienotunteisempia, eivätkä ole nostaneet aihetta esille kertaakaan. Tai no, äitini on kerran maininnut, että alkaisi olla valmis mummoksi. Silloinkin hän kyllä pehmensi asiaa, ja sanoi että ei tietenkään painosta eikä asia hänelle kuulu. Hänestä olisi vain ihana neuloa pikkutumppuja ja minivillasukkia omalle lapsenlapselle. Suloista!
Huh, tulipas pitkä kommentti. Toinen mielenkiintoinen aihe olisi myös se, missä vaiheessa raskauden alettua kukin aikoo kertoa lähipiirille asiasta? Useimmitenhan ihmiset odottavat sen 12 vkoa, mutta itse saatan kyllä paljastaa asian omalle perheelle aikaisemmin... Saa nyt nähdä, mutta kiva tätäkin on pohtia.
Äni: kiitoksia ja ihana kun kirjoitit niin perusteellisesti, kiva lukea muidenkin tarinoita aiheesta! Kuulostaa, että pääsitte hyvään yhteisymmärrykseen anopin kanssa :)
VastaaPoistaLisäsin sen Vauva.fi - keskustelun linkin tuohon postauksen yhteyteen. Raskauden kertomisesta aion varmaankin kirjoittaa jossain vaiheessa vielä erikseen, siksi en ottanut sitä tähän mukaan...
Mun mielestä on jotenkin hullua, että ihmiset katsoo voivansa udella toisilta henkilökohtaisia asioita. Perheen perustaminen,raskaaksi tulo ja ajankohta milloin se tapahtuu on miehen ja naisen oma asia eikä kuulu muille. Hyvä heitto tuo vastakysymys vaihdevuosista :) Mutta näinhän se on, jos voi udella raskaaksi tulemisesta niin vastavuoroisesti voi udella vaihdevuosista - henkilökohtaisia asioita molemmat.
VastaaPoista