Ei Paineita - mutta kaikki vauvantarvikkeet löytyy jo!

Meillä on miehen kanssa molemmilla perheet (vanhemmat) jotka ovat tietysti innolla mukana tässä häähuumassa ja varmasti odottavat viimeistään häiden jälkeen kasvavalla innostuksella perheenlisäystä. Minun vanhempani ovat aika hienotunteisia siinä mielessä, etteivät viitsi juurikaan udella aiheesta, mutta uskon että mielessään odottavat kovasti. Miehen vanhemmat (oikeastaan äiti) sen sijaan odottavat ihan avoimesti ja ovat välillä kysyneetkin, että montako lasta haluamme ja kehottivat pitämään hoppua meidän iän takia :) Tämä tuli siis ihan ystävällismielisesti enkä siitä mitenkään ahdistunut enkä hermostunut.

Minä olen perheemme esikoinen eikä vanhemmillani ole vielä lapsenlapsia, mutta mies on puolestaan kuopus ja hänen isoveljellään on pari pientä poikaa. Viime kesänä (hääuutisen saatuaan) miehen veli kysyi, että haluaisimmeko ottaa heiltä pieneksi jääneitä vauvanvaatteita ja -tarvikkeita. Jos emme haluaisi, he toimittaisivat ne jonnekin muualle koska niitä on kertynyt jo melkoinen röykkiö kahden lapsen jäljiltä ja säilytystilaa heillä on vähän. Mies innostui ja vastasi että kyllä haluamme, ja sehän on tietysti järkevääkin koska siinä säästää pitkän pennin. Jopa vauvan rattaatkin sieltä olisivat tulossa.

Tämä on minunkin mielestä hieno juttu enkä halua olla epäkiitollinen, mutta jotenkin tämä ajatus saa minut vähän friikkailemaan. En ole sillä tavalla taikauskoinen, että tuntisin pakottavaa tarvetta ryhtyä kadulla syljeskelemään jos näen mustan kissan ylittävän katua, mutta jotenkin tämä tuntuu oikein huonon onnen manaamiselta...Ikäänkuin kaikki olisi pedattu vähän liian valmiiksi, jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Jotenkin vain tuntuu, että asia kerrallaan.

No, joka tapauksessa ne vaatteet ja tavarat sitten toimitettiin miehen vanhempien autotalliin (asuvat toisella paikkakunnalla) odottelemaan meitä. Muistaakseni loppusyksystä kun kävimme siellä kylässä, anoppi kysyi minulta että haluaisinko käydä ne kaikki lävitse, koska varsinkin osa vaatteista on tosi kuluneita ja pitäisi laittaa pois. Siihen oli jo pakko sanoa ääneen, että sorry mutta en halua ja kerroin mistä kenkä puristaa. Onneksi hän ymmärsi ja lupasi käydä itse ne läpi. Enemmän anoppi varmasti vauvanvaatteista synnyttäneenä ymmärtää kun tällainen joka hädin tuskin ymmärtää miten se raskaaksi tuleminen tapahtuu...

Nyt ollaan sitten sovittu miehen kanssa, että niitä tarvikkeita käydään kurkkaamassa vasta sitten kun ollaan plussattu ja mahdollisesti vähän pidemmällä raskauden kanssa. Konkretisoituu muuten tämä vauvakuume vähän liikaa. :)

Olenko ihan hassu vai löytyykö muita samalla tavoin ajattelevia?