Tänään oivalsin yhden aika tärkeän asian. Tajusin, kuinka hirveän helpottava tunne on kun ei tarvitse enää yrittää suorittaa jotain yhtä ja suurta asiaa, tietämättä koskaan milloin sen aika koittaa - tulla siis raskaaksi. Voi vain olla ja nauttia elämästä, nauttia tästä raskaudesta tarvitsematta enää kiiruhtaa mihinkään. Minua on siunattu todella helpolla raskaudella ja varmaan juuri siitä johtuen välillä menee minuutteja, ehkä tuntikin kun en edes muista olevani raskaana. Sitten yhtäkkiä kun taas muistan, onni tulvahtaa minuun äkkiarvaamatta ja lasken käden vatsalleni, silitellen pientä Sinttiä joka on siellä jossain sisälläni kasvamassa.
Silloin mietin, että tätäkö se onni on? Tietää, että meissä jatkuu elämä ja jotain suurempaa on liittymässä pysyvästi meidän elämäämme puolen vuoden kuluttua. Aika on kulunut hirveän hitaasti, mutta toisaalta se on samalla kiiruhtanut. Huomenna kun herään, on meidän raskaus kestänyt tasan 16 viikkoa eli 17. viikko pyörähtää käyntiin. Kukapa olisi puoli vuotta sitten uskonut, että nyt ollaan tässä pisteessä?
Vaikka moni pelkää synnytystä ja tulevaa vanhemmuutta, minä en osaa pelätä. Hullu. Lähinnä toisinaan mieleen juolahtaa kauhulla ne mahdolliset vaaranpaikat, joita pienen eteen tulee väistämättä, mutta niistä kyllä selvitään. Kunhan minä vain saisin sen meidän hartaasti odottamamme nyytin syliin vihdoin 24 viikon kuluttua! En malta odottaa tapaamistamme.
Hiljalleen olen heittänyt hyvästejä sellaisille asioille, joita ei enää tehdä (niin helposti) vauvan kanssa. Helpot arkitoimet, kahdenkeskinen loma oman miehen kanssa, nopeat lähdöt eri paikkoihin, pakkaaminen vain kahdelle, ex tempore - reissuun lähdöt jne. Hyvästi kaikki, olen valmis siirtymään seuraavaan elämänvaiheeseen! Tervetuloa, pikkuinen Sinttimme.
Juuri noin se minun mielestäni on: onni on rasittavan sitku-elämän puutetta, levollista tyhjyyden tunnetta, jossa voi levätä :-). Hyvästeistä puheenollen, muistan tarkasti viimeisen yhteisen loman, viikonlopun ja shoppailuretken miehen kanssa ennen vauvan syntymää. Halusin painaa ne mieleen... Nyt kun katson taaksepäin, niin ne eivät tunnukaan niin erityisiltä. Pikkuisen pitäminen mukana meidän vauhdissa on paljon hauskempaa - ja ne vähät kahdenkeskeiset hetket tuntuvat moninkertaisesti arvokkaammilta. Eli tuntuu kun oltaisiin saatu jotakin lisää, ei menetetty! Kovasti onnea loppuodotukseen - pian sintti onkin jo sylissäsi!
VastaaPoistaToisessa raskaudessa aika tuntuu juoksevan pikavauhtia! Vaikka kyllä se vauhti varmaan lopussa taas hidastuu, kun mennään lasketun ajan yli. :D (Eka syntyi rv 41+4 käynnistettynä.)
VastaaPoistaMinäkin muistan viimeisen shoppailureissun ennen vauvan syntymää. Tehtiin viimeset jouluostokset muutama päivä ennen synnytystä, rv 41+. Oli aika hidasta shoppailua! :D Mutta ei käynnistynyt synnytys, ei, vaikka kuinka toivoin. Jospa tää kakkonen ei ois yhtä itsepäinen... (Tuo eka on sitä vielä mahan ulkopuolellakin!)
Kuulostaa ihanalle. Osani olen minäkin jo tuosta onnesta saanut, mutta raskaus on vielä niin alussa, että sitkuttelen vielä vähintään nt-ultraan saakka ellen pidemmällekin. Kun tiedän hyvin, että kaksosraskaudessa on suuremmat riskit, on vaikea olla täysin luottavainen. Tuplaonni ja tuplahuoli taitaa ainakin kohdallani pitää paikkansa :). Mutta minulle suurta sydämen täyttävää onnea tuo tämä mieletön mahdollisuus, joka meille on annettu. En osaa ottaa lasten saamista takuuvarmana, mutta jo pelkkä mahdollisuus on jotain aivan huikean ihanaa.
VastaaPoistaMinäkään en osaa pelätä/jännittää vanhemmuutta tai synnytystä. Vauvan tuoma elämänmuutos tuntuu meillekin tervetulleelta ja odoteltulta :)
VastaaPoistaTuuli: tiedätkö mitä, noin minäkin ajattelen, että sitten on omalla tavallaan paljon hauskempaa kun on oma pikkuinen mukana joka paikassa ja voi jakaa sen ilon myös hänen kanssaan :) Kiitos tsempittelyistä ja sitä samaa oikein paljon myös sulle!
VastaaPoistaVeera: hehheh, on varmasti ollut pitkiä päiviä lasketun ajan jälkeen! Toivotaan, että tällä kertaa ei käy samoin :)
Em: Ymmärrän erittäin hyvin mitä tarkoitat :) Koita silti nauttia joka hetkestä, koska vaikka sattuisikin jotain niin sitten tietää käyttäneensä sen ajan mitä oli, hyvällä tavalla. Olen kuitenkin ihan varma, että kaikkien ponnistelujen jälkeen nyt on teidän vuoro nauttia loppuun saakka ja ylikin, tsemppiä!
Tuittu: kiva kuulla, siitä ainakin tietää että todellakin on saamassa odotetun ja rakastetun perheenjäsenen :)
Veit Verona sanat suustani. On niin ihanaa, että voin olla onnellinen nyt. Tässä ja nyt. Ei tarvitse pelätä lapsettomuutta, ei tarvitse laskea päiviä tai viikkoja. Vaikka siis tietenkin nytkin lasken :) Mutta välillä en edes muista mikä raskauviikko on menossa, tarvitsee oikein kalenterista tarkistaa.
VastaaPoistaAion nauttia näistä 12 viikosta, mitkä olemme miehen kanssa kahdestaan, mutta kuitenkin koko ajan odotan Börjeä saapuvaksi. Niinkuin sanoit, sellaista hyvästelevää nauttimista!
Kuulostaa ihanalle olotilalle! Olen onnellinen sun puolesta! :) Mä toivon, että saisin itsekin jonain päivänä kokea sen. Nyt vasta haaveilen raskaudesta.. Ihania kesäpäiviä :)
VastaaPoistaMä just tänään kanssa muistelin miten vuosi sitten oltiin aviokin kanssa Balilla rannalla ottamassa aurinkoa ja nyt yht´äkkiä ollaankin miltei puolivälissä raskautta ja siirtymässä todellakin uuteen elämänvaiheeseen!
VastaaPoistamä en tajua, mutta en pelkää synnytystä yhtään (vielä), eiköhän sekin sieltä tule... toisaalta luotan Naistenklinikan henkilökunnan osaamiseen ja kivunlievitysmenetelmiin. :) Eli epiduraali + pudendaalipuudutus kiitos!
kuvaa vatsasta! :)
VastaaPoistaRiina: no just näin, ja mikäs sen parempaa! :)
VastaaPoistaLuonnonlapsi: voi kiitos! Toivon oikein kovasti samaa myös sinulle :)
Pingu: Minulla on jostain syystä myös viime aikoina usein palaillut mieliin meidän häämatka ja kuinka ikimuistoinen se oli. Sitä on kiva muistella, mutta samalla tietää, että tulossa on jotain vielä ihanampaa ja onnella on mahdollisuus vaan tuplaantua ja triplaantua :) Joo, mullekin yksi epiduraali, kiitos! En elättele harhakuvitelmia omasta kivunsietokyvystäni sillä se on jo valmiiksi alhainen.
Mactiq: Sainpas laitettua vihdoin masukuvia tulemaan, var så god! :)
Tulipa hyvä mieli kirjotuksestasi, onni hyppäsi näppikseltäsi tänne saakka! :)
VastaaPoistat: Minni