Kuinka A-kupin tytöstä tuli C-kuppilainen

Taas on vierähtänyt hieman aikaa edellisestä postauksesta, ja blogi on ollut mielessä koko ajan koska olisi vaikka mitä asiaa, mistä kirjoittaa. Tämä järkyttävä kiire on vain jatkunut joten ylimääräistä vapaa-aikaa ei ole ollut yhtään, mutta vihdoinkin voin sanoa, että ystävät on saatu naimisiin, töitä on paiskittu hullun lailla jotta pääsisi vapaita viettämään mutta nyt olen vihdoinkin LOMALLA! Vaihdoimme heti ympäristöä, joten nyt pääsee rentoutumaan ja ajattelemaan pitkästä aikaa vain itseään :)

Ja sitten itse otsikon aiheeseen. Meitä on miehen kanssa viimeisen parin viikon aikana suuresti huvittanut, kun masu ja tissit tuntuvat kilpailevan siitä, kumpi kasvaa nopeiten. Rintavarustus vei ehkä sittenkin tämän ajanjakson osalta voiton, koska jouduin nöyrtymään ja lähtemään rintaliiviostoksille jo tässä vaiheessa, koska ne parit jämäliivit joita olen vielä pystynyt käyttämään, kävivät niin puristaviksi ja ahdistaviksi ettei siinä oikein muukaan auttanut. Tunsin itseni hieman hölmöksi Kappahlin alusvaateosastolla, koska en tosiaankaan enää tiennyt, mikä on nykyinen kokoni. Nappailin sieltä täältä erikokoisia ja -mallisia liivejä ison kasan ja painuin sovittamaan. Sovituskopissa puhkesin yksinäni hihittämään, kun tajusin, että kokoni on tosiaan pompannut A-kupista C-kuppiin sillä jälkimmäinen oli kaikista sopivin ja se viime viikkojen tursuilu ja pursuilu lakkasi kuin seinään! ;)

Tavallaan on ihan hauskaa olla näin väliaikaisesti isorintainen. Siitä seuraa myöskin hieman haittavaikutuksia, sillä esim. näin lomalle lähtiessä löysin valtavasta bikinikokoelmastani tasan yhden parin, joka ei näyttänyt rivolta päälläni, ja sekin tuntui silti hieman vanhanaikaiselta. Luulenpa, että täällä lomapaikassa joudun lähtemään ensitöikseni bikiniostoksille jos mielin sellaisia käyttää :)

Myöskin, tunnustan että olen joskus elämässäni haaveillut isommista rinnoista ja voivotellut omaa köykäistä varustustani. Nyt kun minulla vihdoin on tällainen hyvinvarusteltu etumus, totean, että kyllä luontoäiti sittenkin tiesi minkälainen tissipari minulle parhaiten sopii ;) Näyttää vähän hassulta (ainakin omaan silmään) kun tällaisella sirohkolla ihmisellä on valtava etumus! Nautin siis tämän ajan väliaikaisista rinnoistani kun sellaiset olen saanut, mutta en harmittele sitten kun tilanne palautuu ennalleen. Tosin on tässä vieläkin kasvettavaa kun vasta eka kolmannes on takana, joten jännityksellä odotellaan mihin tämä kasvumaratoni vielä johtaakaan!

Viikko sitten kävimme niskapoimu-ultrassa ja siellä kaikki näytti olevan kunnossa. Jos oikein muistan lääkärin sanomiset, niin turvotus olisi ollut 1,1 cm rajan ollessa 2,5 cm. Silti verikokeen tulokset ovat vielä saamatta, ja valitettavasti emme ehtineet saada niitä ennen matkalle lähtöä. Kyllähän se tulos tietysti kiinnostaa, joten varmaan pyydän jotakuta käymään meidän kotona avaamassa kuoren sillä välin ja ilmoittamassa meille mikä oli lopullinen arvio jotta ei tarvitse koko lomaa jännittää.

Muuten ei ole ollut mitään ihmeellistä oireilua vaan olo on edelleen tosi hyvä. Sama vanha nälkä jatkuu ja olen koittanut edelleen syödä monipuolisesti. Neuvolakontrollissa hemoglobiini oli jopa lähtenyt pikkuisen nousuun verilätty- ja naudanlihakuurin jälkeen: uusi lukema oli 118. Painoa on tullut jo käsittääkseni näin alkuraskauden mittakaavassa aika reippaasti, n. 4 kiloa. Hyvänä puolena on, että nyt kun olen täysin parantunut ja kiireet ovat helpottaneet, voin ottaa urheilun taas ohjelmistoon ja luulen, että sillä on hyvä vaikutus myös tuohon painonnousuun jos se jossain vaiheessa olisi lähtemässä käsistä. Edelleenkään ei kuitenkaan ole mitään ihmeellisiä mielitekoja vaan syön ihan tavallista ruokaa eikä mikään ällötä tai kuvota. Ruoansulatusongelmiin sain aivan mahtavan avun Levolacista! Olin aluksi todella vastahakoinen käyttämään sitä, mutta kun sain säädettyä itselleni sopivan päiväannoksen, on olo todella hyvä ja kaikki toimii niinkuin pitääkin ;)

Sitä doppleria en saanut itselleni hankittua, mutta eräs tuttavani ystävällisesti lainasi meille omaa laitettaan ja olemme kuunnelleet sillä pikkuisen sydämen sykettä harva se päivä. Laite on niin pieni ja kompakti, että se sai jopa lähteä lomalle mukaan ja kummasti se vain mieltä helpottaa, kun saa aina halutessaan todeta, että asiat ovat hyvin :) Jos meillä on tuuria, saatan alkaa tuntea liikkeitä hyvässä lykyssä jo parin viikon päästä, sillä nyt mennään jo viikoilla 14 + 1.

Mutta mitäs teille oikein kuuluu? :)