tiistai 20. syyskuuta 2011

The Masu

Mikä on kaikista mukavinta puuhaa raskaana ollessa? No tietysti mahan silittely ja paijaus

On sanoinkuvaamattoman ihanaa kun tuntee vauvelin liikkeet ihan aamusta iltaan. Toisinaan kun möyrinnän tuntiessa laittaa käden masun päälle, sieltä vastataan pienellä potkulla. Aiemmin en edes tiennyt enkä tajunnut, että pienen kanssa voi olla vuorovaikutuksessa jo tässä vaiheessa kun se on mahassa. Nyt oman raskauden myötä kaikkien niiden toisten raskaanaolevien jatkuva mahanrapsuttelu ja -silittely sai luonnollisen selityksen: kukapa ei tahtoisi paijata vauvaansa varsinkin kun tietää että toinen tuntee sen jo nyt ja varmasti nauttii siitä!

Nyt jo iltaisin maha usein heiluu ja poukkoilee varsinkin kun olen laittamassa nukkumaan. Viime viikolla sairastaessa heräilin usein yöllä niistämään tai yskimään, ja lähes aina tajusin samalla, että Sintillä on omat bileet käynnissä. Mies aina välillä tiedustelee, että enkö minä häiriinny kaikesta siitä riehunnasta, mutta itse asiassa totuus on että se ei häiritse minua tippaakaan. Usein päinvastoin tuntuu todella lohdulliselta havahtua yöllä ja tajuta heti, että Sintillä on kaikki hyvin. Lapsi on terve kun se leikkii :)

Moni on minulle sanonut, että vilkasliikkeisestä vauvasta tulee helposti temperamenttinen lapsi. Jossain vauva-aiheisessa lehdessä oli tästä vasta juttua ja siinä lohduteltiin vanhempia, että tietääpähän ainakin sitten että lapsella on omaa tahtoa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään elämässä. Minusta tuo oli hienosti sanottu ja pitää varmasti kutinsa. Sitäpaitsi äidillä ja isilläkin löytyy temperamenttia jo valmiiksi joten onpahan sitten perheessä ruutia ;)

Alkuraskaudesta puhuimme paljon jonkin sopivan musiikkikappaleen valikoimisesta ja sen soittamisesta Sintille säännöllisesti raskauden aikana. Tuo jäi valitettavasti tekemättä, ja täytyy tunnustaa etten ole kovin aktiivisesti mahalle puhunutkaan. Välillä iltaisin lepertelen masua silitellessä, lähinnä houkutellakseni Sinttiä heräilemään ja muksimaan vaikka kättäni. Se kuitenkin tuntuu jotenkin kovin yksityiseltä puuhalta, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kyllähän se lapsi todistettavasti kuulee puheen, mutta jotenkin on vaikea höpöttää "yksinään". Luulen, että se on helpompaa siinä vaiheessa kun Sintti on maailmassa ja selvästi siinä edessäni konkreettisena pienenä ihmisenä.

Oletteko te muut raskaana olevat kovia puhumaan masulle?

Tässä loppuun vielä masukuva viikolta 26 + 3. Erittäin huonolaatuinen ja itse peilin kautta napattu. Säännöllinen viikoittainen masunkuvaus on valitettavasti vähentynyt tosi paljon, emme vain saa aikaiseksi...Harmi.

Ja oi että masu on jo tuostakin kuvasta kasvanut! Nyt täytyy oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja päästä oikeaan kuvausrytmiin että saa tallennettua tämän huiman kasvun :)

16 kommenttia:

  1. Ihana masu! :) Minäkään en oikein osannut kovasti jutella masulle, minkä vuoksi mietinkin osaanko jutella vauvallekaan. Huoli osoittautui turhaksi, sillä vauvalle jutteleminen tuntuu kovin luontevalta ja sitä tekee huomaamattaan. Nauti oikein kovasti niistä vauvan liikkeistä! Minä täällä niitä kaipailen ja haikeana muistelen miltä pienet muksautukset tuntuivatkaan :)

    P.S. Tuliko kutsu uuteen blogiini perille? :)

    VastaaPoista
  2. Voi nauti liikkeistä tuossa vaiheessa! Noilla viikoilla ainakin mulla oli parhaimmat bileet :) Liikket olivat selkeitä, mutta ei vielä niin kivuliaita. Nyt 35. viikolla tunteet noita liikkeitä kohtaan on kaksijakoiset. Toisaalta on kiva tietää, että kaikki on kunnossa, toisaalta sattuu niin pirusti kun toinen ei edes enää potki vaan venyttelee vatsanahkaa ja kohtua milloin pepullaan, milloin jaloillaan. Täällä on kasvamassa myös ilmeisesti tempperamenttinen lapsi :)

    Enkä minäkään osaa jutella vatsalleni. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta juttu ei oikein ole lähtenyt luistamaan. Eiköhän tämä kaveri saa kuunnella ääntäni muutenkin ihan tarpeeksi :)

    VastaaPoista
  3. Sama täällä, tempperamenttinen lapsi tulossa :) Neuvolassa lohduttivat että usein kuulee kuitenkin masussa riehakkaina olleiden lapsien kuitenkin nukkuvan hyvin yönsä. Lieneekö hereilläolo aika sitten niin vilkasta että vauva sammuu kuin saunalyhty yön ajaksi.. ;)
    Masulle puhuminen on vähän hassua välillä ja tosiaan yksin lepretelen iltaisin jotain minäkin mutta en varsinaisesti osaa kertoa naperolle mitään juttuja. Kerron takautuvasti sitten kun se syntyy ;)

    -Riikka

    VastaaPoista
  4. täällä lähinnä kommentoin Tyypille, kun hän laittaa masubileet pystyyn, mutta enpä osaa minä(kään) jutella vauvalle. yleensä vain hämmästelen ääneen miten kovia potkuja ja iskuja hän jaksaa iskeskellä tai jos isi silittelee, niin kerron että nyt saat isän kädestä... :D on se vaan niin mahtavaa, että meillä tosiaan tärppäs niin yhtä aikaa ja kohta on molempien odotus jo ohi! tää menee käymään nyt ylimääräisen lääkärintarkastuksen (joo, olen varmaan vähän vainoharhainen, mutta en vaan uskalla olla menemättä), kun kohdunsuun tilanne tarkistettiin viimeksi 3 vko:a sitten ja olo on ollut pari päivää tosi tukala ja epämiellyttävä.

    VastaaPoista
  5. Hurjasti on masu kasvanut. :) Muuhun en oikein osaa sanoa mitään. ;D

    VastaaPoista
  6. Yhdyn kyllä täysin tuohon että raskaudessa on parasta mahan silittely ja paijaus <3 Voi että on ihana silitellä omaa pientä, mutta jutteleminen on minullakin jäänyt vähäiseksi :) Eikä muuten ole tullut minullakaan mitään tiettyä musiikkia/laulua soitettua/laulettua, vaikka alunperin niin ajattelinkin. No eiköhän tuota vielä kerkeä. Monet sanoo että liikkeet tekee kipeää loppuraskaudessa, mutta en tiedä vaimentaako minulla sitten istukka tai rasvakerros noita potkuja, kun en niitä millään tavalla kivuliaiksi koe, nyt siis rv36.

    VastaaPoista
  7. Onpas suloinen masu!

    Minä toivoisin saavani pianoni tänne kotiin jossain vaiheessa, luulisi vauvan kuulevan pimputuksen mahaan asti. :) Saas nyt nähdä, jotenkin olisi vain kiva kokeilla, jos vauva sitten ulkomaailmassa tunnistaisi samat kappaleet kuin mitä hänelle on masuaikana soitettu.

    VastaaPoista
  8. Hillittömät jamit on täälläkin päässä asukilla nykyään. Etenkin iltaisin. Ihan huomaamatta sitä koko ajan mahaa silittelee ja olenkin saanut huomata, että kaikki paidat on nykyään ihan nyppyyntyneitä mahan kohdalta. :D Puhuminen mahalle ei luonnistu, mutta autolla (yksin) ajaessani hoilotan kyllä kovaan ääneen kuolemattomia ruomirokki ja -iskelmäbiisejä...

    VastaaPoista
  9. Miäkään en osaa puhua vauvalle, joskus saatan hyvät huomenet toivottaa kun vauva potkii ensimmäisen kerran päivällä. Tosin välillä musta tuntuu ettei tää tyyppi nuku ikinä, liikkuu pitkin päivää, yötä ja välillä ihan koko aika! Onneks ei miun unia vielä haittaa. Ja masun silitely ja rapsuttelu on ihanaa, välillä mietin mitä "osaa" vauvasta silitän :)

    VastaaPoista
  10. Mua ekaa odottaessa ärsytti ihan suunnattomasti, kun joka paikassa puhuttiin siitä, että sille vauvalle PITÄÄ puhua jo sillon kun se on mahassa. Kirjotin siitä sillon blogiinkin, kirjotus löytyy http://veeran.vuodatus.net/blog/2071224/puhu-mahalle/ Kyllähän se vauva oppii tunnistamaan omien vanhempiensa äänet muutenkin kuin suoraan sille puhuttuna. Ja nyt kun on jo yks, niin väkisinkin tulee höpötettyä päivisin, niin ei sitä enää mahavauvalle erikseen ala juttelemaan. :) Ihan suht normaali tuo esikoinenkin on, vaikka ei erikoisjuttelua mahaan saanutkaan. :D

    Ja tuosta temperamentista ja liikkeistä. Meillä esikoinen on perinyt mun nopeasti tulistuvan luonteen, mutta on muuten tosi rauhallinen. Se siis jaksaa keskittyä asioihin ihan eri tavalla kuin minä, tutkii asioita ennen ku hötkyilee ja on muutenkin tuommonen hitaahko. :D Ite ku oon aina ollu sellanen että teen ensin ja mietin sitten. Mutta siis tuo oli mahassa tosi vilkas ja odotinkin vähän vilkkaampaa lasta, mutta niin vaan tuo on rauhallinen. Tää toinen tuntuu olevan vähän rauhallisempaa sorttia mahassa ollessaan, tästä tulee sitte tietty ihan kauhee elohopea... :D

    Ja kyllä, raskaana ollessa ihan paras asia on vauvan liikkeet ja mahan silittely!

    VastaaPoista
  11. Anteeksi, mutta mikään ei ärsytä enempää mua tällä hetkellä kuin sana masu. Mä en ehkä rasittavampaa sanaa tiedä. Meinaan vetää herneet nenään, kun joku tulee sanomaan, että toi sun raskausmasu on aivan ihana. Tai toinen oksetussana on masuasukki. Yäk. Mä puhun vaan mahasta, mutta muutenkaan en tykkää ylipäätään puhua mahastani mitään. Se on vain rasittava uloke enkä voi kuin odottaa pääseväni siitä eroon. Itse lasta siis odotan kovasti ja olen jo pitkään kaivannut, mutta en varsinaisesti jaksa raskaana olemista.

    Mutta siis sana masu... yäk.

    t. Johanna rv 30+4

    VastaaPoista
  12. Ihana maha!

    Se oli tosi hauskaa, kun erään kerran jo synnytettyäni tajusin silleen hajamielisen hellästi paijaavani läskimakkaraani. Oli jotenkin vissiin jäänyt tuo mahan silittely raskaudesta päälle. Vähän wtf-tunne, kun tajusin, mitä teen :D

    Johannan tavoin mä en kauheasti välitä sanasta masu mutta toki muut sitä saa käyttää niin paljon kuin tykkää. En nyt suoranaisesti inhoa. Kaikilla kai meillä on ne inhokkisanamme.

    VastaaPoista
  13. Jii: Kyllä tuli perille, kiitoksia! Nyt pitää vielä keksiä että mitenhän sinne pääsisi kätevimmin kun en vissiin osaa oikein hyvin käyttää noita salasanallisia blogeja :)

    Kaiho: Puolikauhulla odottelen sitä vaihetta kun liikkeet tekee kipeää! Se on varmasti edessä aika piankin ollaan jo näin pitkällä...

    Riikka: Ihan mainio teoria! Jospa meidänkin nappula olisi sitten sellainen, että osaa hyvin väsyttää itsensä yöksi ;) Ja uskon, että meidän vauvelikin saa kuunnella sitten synnyttyään äidin höpinöitä ihan riittämiin joten jospa se ei tästä isommasta puhumattomuudesta tässä vaiheessa kärsisi.

    Pingu: Meillä taas se on mies, joka puhelee mahalle ja kärttää potkuja :) Välillä sitä teen minäkin, mutta muut löpinät tahtoo jäädä vähemmälle. En voi tosiaan uskoa, että tässä siirrytään kohta (tai on siirrytty jo, miten se nyt meneekään?) viimeiselle kolmannekselle eikä ole enää pitkästi jäljellä! Kohta pääsee ostamaan vauvan tarvikkeita ihan tosissaan :)

    Räsynukke: Se maha vieläpä ottaa noita kasvuspurtteja melkein päivittäin, kasvaa suorastaan silmissä!

    Tytti: Olipa lohdullista kuulla, ettei ne potkut aina tee kipeää siinä loppuvaiheessa :) Ehkä ei minullakaan....

    VastaaPoista
  14. Paukkuliini: Pianon soitto kuulostaa hyvältä ajatukselta. Sehän käytännössä ajaisi saman asian kun biisien soittelu nauhalta? Pointtinahan jonkin tietyn kappaleen toistamisessa ennen syntymää ja syntymän jälkeen on käsittääkseni se, että se tuttuudellaan sitten rauhoittaisi vauvaa.

    Sandy: Teidän vauvasta tulee sitten varmaan suomirokkifani :D

    Mammamarian: Joskus meilläkin on päiviä kun ihmettelen että eikö se ikinä nuku. Sitten toisinaan se kai ottaa vahingon takas ja heräilee vasta illalla jumppailemaan :)

    Veera: Heh, tuo oli mainio postaus kommentteineen! Ja ihan totta, ei kai sitä kaikesta tarvi ottaa paineita :) Luulen, että vauvalle kyllä tullaan lässyttämään sitten syntymän jälkeen ihan kyllästymiseen asti joten tuskin se tästä traumoja saa :D

    Johanna: Hehheh! Mulla oli myös jossain vaiheessa superärsytyksen aiheena tuo sana masuasukki. Jotenkin oman raskauden myötä olen tottunut siihen ja ehkä sitä kautta on myös käyttöön tullut tuo sana "masu". Puhekielessä käytän enemmän sanaa "vatta" mutta se näyttäisi aika tyhmältä kirjoitettuna :)

    Sanniainen: Repesin ihan täysin tuolle läskimakkaran silittelylle! :D :D Tulen muuten aivan takuulla syyllistymään samaan puuhaan kun en vaan muista että vauva on jo ulkona!!

    VastaaPoista
  15. Sun pitäis päästä blogiin kun meet suoraan blogin osoitteeseen (http://nutunblogi.blogspot.com) ja kirjaudut sisään kun se kysyy tunnuksia :) Kutsun mukana tulleella linkillä ei pääse blogiin kuin kerran. Tai jos yrität toisen kerran, niin se herjaa, että kutsu on vanhentunut.

    VastaaPoista
  16. Mä en oikeastaan juttele mahalle, mutta nyt kun oon oikein korostanut lempimusiikin kuuntelemistani, niin laulettua tulee kyllä. Tai oikeastaan mikä tahansa musiikki, jonka osaan niin tulee laulettua :D. Silittelyä tulee myös tehtyä niin itseni kuin miehenkin osalta :)

    VastaaPoista