maanantai 5. syyskuuta 2011

RV 26: Sokerirasitustesti

Nyt se on sitten ohi, sokerirasitustesti nimittäin. Kokemuksena se ei ollut varsinaisesti paha, mutta ei mikään miellyttäväkään mitä kovin mielellään säntäisi toistamaan.

Aikani oli klo 7:25 aamulla laboratoriossa ja ihan ensiksi sormenpäästä otettiin verinäyte. Se tuntui olevan kunnossa, joten sen jälkeen otettiin oikea verinäyte kyynärtaipeesta ja sitten sainkin lipittää kokiksen näköisen litkun. Siihen puuhaan oli varattu aikaa 5 minuuttia, mutta taisin suoriutua siitä jopa vähän nopeammin, koska ilmeisesti siinä janoisessa olotilassani juoman alas saamisessa ei ollut suurempia ongelmia.

Tämän jälkeen piti istua tunti, kunnes oli seuraavan verikokeen vuoro. Se ei mennytkään yhtä sujuvasti kuin ensimmäinen, sillä taas kävi niin kehnosti, että oikeasta kyynärtaipeesta ei tullutkaan yhtään verta! Byääh. Se kävi kipeää ja hyöty = nolla. Ei siis auttanut kuin vaihtaa kättä ja kokeilla uutta suonta, mistä onneksi näyte saatiin nopeasti. Sitten taas oli vuorossa tunti istumista minkä jälkeen otettiin viimeinen verinäyte.

Kaikista vaikeinta minulle oli istua siellä labrassa pari tuntia juomatta yhtikäs mitään. Kysyin yhdeltä hoitajista, että oliko sallittua juoda yhtään vettä kokeen aikana mutta vastaukseksi tuli tiukka ei. Kyllähän sen ajan jotenkin sai kulumaan, varsinkin kun ei tarvinnut puhua yhtään, mutta kokeen päättymisen jälkeen vettä upposikin todella paljon, ja muutenkin päivän aikana olen ottanut vahinkoa takaisin parhaan kykyni mukaan. Kyseessä ilmeisesti joku takautuva jano ;)

Syömättä olo meni yllättävän hyvin. Söimme aika tuhdin aterian eilen illalla melko lähellä syöntikiellon alkua ja menin aikaisin nukkumaan. Labrassa juotu sokerilitku myöskin korvasi ruokapuolta. Joka välissä hoitajat muistivat kysyä, että huimaako tai onko huono olo, mutta aina vastasin kieltävästi. Vasta siinä vaiheessa kun lähdin kävelemään labrasta autolle, rupesi hieman naurattamaan kun askel hoiperteli aivan lievästi. En siis ollut selvinnyt kokeesta täysin oireetta. Samoin loppupäivä meni vähän sumuisissa olotiloissa, lähinnä jonkin pääkivun tapaisen olotilan kourissa joka onneksi parin teekupillisen ja kotiinlähdön myötä helpotti.

Mutta, ohi on!! Pitäkää pliis peukkuja pystyssä että saan puhtaat paperit :)

Mitenkäs teillä muilla on sokerirasitukset sujuneet?

10 kommenttia:

  1. Heh, on nyt pakko kysyä, kun oon aina miettinyt blogeja lukiessani, että maistuuko se litku kokikselta? :D

    (Jos vastaus on myöntävä, niin toivon, etten kyseiseen testiin itse joskus mahdollisesti raskaana ollessani joudu, koska en pysty puolta lasillista colaa juomaan oksentamatta. KAMALA maku. Noin muuten en oo nirso, etten tiedä, mikä juuri kokiksessa on. :D)

    VastaaPoista
  2. Koettelemus on täällä edessä parin viikon päästä. Mielenkiinnolla odotan, millaista on painella labrasta suoraan töihin...

    VastaaPoista
  3. Miraana: niitä litkuja on ainakin paria erilaista sorttia. Se mitä itse join, on tummaa kokiksen kaltaista litkua mutta ilman hiilihappoja tietysti. Labran täti sanoi, että meilläpäin on päätetty että raskaanaoleville annetaan tuota tummempaa ja niitä toisia muille. Eli uskoisin, että jos kokis aiheuttaa sinussa yökötystä niin voithan pyytää jotain toista tilalle. Ja ehkä teidän paikkakunnalla tarjotaan muutenkin jotain muuta!

    Piia: Onnea matkaan! Kyllä siitä selviää :)

    VastaaPoista
  4. Ahaa, siis koe on tällainen! Minä luulin että siinä joutuu rehkimäänkin esimerkiksi kuntopyörän päällä. Taidan sekoittaa johonkin toiseeen kokeeseen. No, omaa odotellessa...

    VastaaPoista
  5. Meillä se litku oli ennen sitä kokiksenmakuista, mutta nykyään se on sellasta ihan kauheeta "sitruunanmakuista" sokerilientä. En maistanut kyllä hitustakaan sitruunaa... Se kokiksenmakuinen uppos paljon paremmin. Kuulemma sitä ei enää juoteta, kun on kalliimpaa. Sais olla täälläkin niin, että raskaanaoleville annetaan sitä parempaa, kun tulee muutenkin herkemmin huono olo.

    VastaaPoista
  6. meillä oli kans sellaista kirkasta nestettä, joka ei ollut kyllä hiilihappoja tai cokista nähnytkään. ennemmin kyse oli vedestä, jossa oli hillitön määrä sokeria sekoitettuna. onneksi oli viileää, jos olisi ollut huoneenlämpöistä, niin ei olisi kyllä mennyt mitenkään kurkusta alas ilman yökkäilyrefleksiä.

    mua hämää muuten Verona toi sun Lilypien laskuri... viikkolaskuri on kohdillaan, mutta heittääkö toi jäljellä olevien päivien lukumäärä?

    VastaaPoista
  7. Jos oikein muistan niin meillä taisi olla kans sellaista kokiksen näköistä ruskeaa litkua.

    Mä jännitin ihan kauheasti omaa sokerirasitus testiä. Mulla vaikuttaa ihan normaalistikin verensokerimuutokset tosi paljon. Tulen helposti tosi huonoon kuntoon (vaikka minulla ei ole diabetesta). No, osasin siis varautua siihen ja pyysin suoraan itselleni makuupaikan testin ajaksi. Onneksi sattui ensiavussa(vai mikähän huone se mahtoi olla) olemaan tilaa ja sain todella maata melkein kokoajan. Ja se kyllä tuli tarpeeseen. (Mua joskus pyörryttää jo pelkästään se, että multa otetaan verikoe.. :D) Voin huonosti. Ja niinpä niin, tuomio oli sitten minulla raskausajan diabetes. Eipä se kyllä minulla paljon tahtia haitannut. Verensokerin mittauslaitteen sain neuvolasta ja ravitsemustietoa. Sokereissa ei ollut paljoakaan häikkää koko raskausaikana (ja lapsikaan ei ollut syntyessään mikään kauhean suuri). Epäilin koko diagnoosia (koska tavallisestikin verensokerin vaihtelut vaikuttavat minuun niin voimakkaasti.) Mutta hyvähän se on että testaavat. Minulla raskaus sattui diagnoosista huolimatta menemään näin hyvin, mutta varmistuipa sekin, että minulla on riski "aikuistyypin" diabetekseen. Nyt sitten pitäisi osata pitää huoli itsestä ettei sellainen puhkeaisi. :)

    Niin ja auts! Mahtoi olla kurjaa kun toisesta kädestä ei saatu ollenkaan otettua näytettä. :( Onneksi toisesta sentään tuli. (mä olisin varmaan pyörtynyt jo tuohon koitokseen. ;D)
    Hyvä jos sulla ei jäänyt kammoa ko. testistä. :) Ja nyt toivotaan, että saat puhtaat paperit!!

    hups, tulipa sepustus. Mulla on tänään joku puhe(kirjoitus) vimma! ;)
    (Koskahan mä oon viimeksi kommentoinut tänne?? Taustalla tiiviisti seuraan kuitenkin :))

    VastaaPoista
  8. Sokerinrasitukseen minulla ei ole raskausajalta minkäänlaista kokemusta, mutta olen tehnyt blogiini hieman muutoksia ja sen pitäisi olla nyt helpommin luettavissa. Siis jos moinen kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
  9. Pinkki pingviini, eiköhän se laskuri ole ihan oikein :). 94 päivää on noin 13 viikkoa, eli vähän yli kolme kuukautta. Kun 26 viikkoon lisätään 13 viikkoa päästään aika lähelle 40 viikkoa. En tiedä haitko nyt ihan tätä mutta...

    VastaaPoista
  10. Paukkuliini: minäkin olen kuullut tuon tapaisesta kokeesta, mutta nyt en muista mikä sen nimi oli...

    Veera: joo, olin ihan positiivisesti yllättynyt kuinka kohtuullisen vaivattomasti se sitten upposi alas. Tässä tapauksessa kannattaa olla tykästynyt makeisiin juomiin ;)

    Pingu: Tarkistin sen laskurin ja jotain outoa siinä oli! En pystynyt korjaamaan olemassaolevaa mutta otin sieltä uuden ja heti muuttui jäljelläolevien päivien määrä. Kiitos kun sanoit, itse olisin varmaan huomannut sen vasta lähempänä laskettua aikaa :)

    Susanna: kiva kun kommentoit pitkästi :) Harmi, että sieltä löytyi tuollainen tulos, mutta toisaalta hyvä niin sitten sitä osataan seurata. Tosin en minäkään ihmettelisi yhtään jos jännittäminen vaikuttaa jollain tavalla noihin testituloksiin, varsinkin kun se on noin voimakasta. Itselläni se ihme kyllä pysyi suht koht kurissa vaikka ällöttikin paljon. Ja minä sain muuten puhtaat paperit, JEE!

    Räsynukke: Heii, tulen ehdottomasti vierailulle! :)

    Kivi: Itse asiassa se laskuri oli väärin, enkä itsekään oikein ymmärrä että miksi koska viikot se näytti ihan oikein. Kävin sitten hakemassa kokonaan uuden laskurin ja nyt pitäisi näyttää todellista tilannetta :)

    VastaaPoista