lauantai 1. lokakuuta 2011

RV 29+5: Ninja vatsassain?

Meillä on siirrytty pienistä, sievistä masun töksäyttelyistä julmettuun riehumiseen ja ninjapotkuihin. Eilen oli varsinainen tykitysten päivä, joka alkoi heti aamusta. Sain töihin ajaessani sellaisen tujauksen vatsanahkaan, että pomppasin autonpenkiltä varmaan 10 cm ilmaan ;)

Sama jatkui ihan koko päivän ja välillä oli vaikea pitää työasioissa naama peruslukemilla kun joku tyyppi veteli armotta iskuja nahkaan. Sieltä löytyi vieläpä niin arka paikka kuin itsestä katsottuna oikealta ylhäältä, aika läheltä kylkeä. Kyljet ovat olleet minulla aina tosi herkät ja kutian superhelposti, joten nämä Sintin monotukset ovat jotain kutituksen ja kunnon iskun välimaastosta. Todella erikoisen tuntuista!

Yö meni ihan samaa rataa, ja illalla oli vaikea nukahtaa kun voihkaisin aina vähän väliä potkujen voimasta. Aamuyöllä heräsin neljän maissa ja oli ihan pakko lähteä jaloittelemaan jotta vauveli rauhoittuisi ja etten vielä herättäisi miestäkin kun oli niin vaikea olla hiljaa. Tänään olen ollut tosi paljon jaloillani, mutta heti kun asetun paikalleni, sama meno jatkuu. Rupesi jo huolettamaan, että onkohan Sintillä siellä joku hätä kun meno on muuttunut yhtäkkiä niin radikaalisti verrattuna aiempaan. Verkkokalvoillani pyöri kauhukuvia kaulan ympärille tiukkaan kiertyneestä napanuorasta ja kuinka Sintti yrittää siellä epätoivoisesti potkia ja heilua, että tajuaisin toisella olevan hätätilanne päällä. Sain ilmeisesti aika hyvin lietsottua itseeni paniikkia, koskapa tartuin vihdoin neuvolakorttiin ja kaivoin sieltä päivystysnumeron esiin ja kilautin. Puhelu meni jonnekin Joensuuhun, mistä vakuutettiin, että kunhan vauva liikkuu niin kaikki on hyvin ja että minä vain tunnen ne todella selvästi. Kuulemma jos napanuora kuristaisi vauvaa, se päinvastoin vähentäisi liikkeitä.

Pakkohan se oli uskoa. Toivottavasti murulla on kaikki tosiaan hyvin! Mutta nyt myös pikkuisen pelottaa, sillä näissä liikkeissä on ihan hurja voima...ja vielä 10 viikkoa jäljellä, apua :D

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Eli oletteko jo tässä vaiheessa kokeneet tällaista höykkyytystä vauvan toimesta?

9 kommenttia:

  1. Mulla on menossa 23+5 ja meno on kiihtynyt nyt viime viikon aikana. Monotus on ihan älyttömän voimakasta ja muljahdukset tuntuu jo epämiellyttäviltä. Potkut (ilmeisesti jonnekin) kohdunsuulle tuntuu tosi kurjilta. Jotkut päivät on selvästi erilaisia, toisena päivänä muksii kunnolla, mutta toisena on taas rauhallisempi :)

    Mutta nauti niistä liikkeistä, ne todellakin kertoo että vauva voi mitä parhaimmin. Eli jos vauvalla on joku hätä, liikkeet vähenee.

    VastaaPoista
  2. Täällä on havaittavissa samaa. Mulla on myös tuossa oikealla kyljellä sellanen tosi kipeä kohta, kun aina siihen samaan kohtaan osuu ne kovimmat potkut. Aika vähän tää tosin enää pystyy sellasia teräviä potkuja tekemään, kun alkaa tila käydä vähiin, mutta venyttelyt sun muut tuntuu välillä epämiellyttäviltä. Takapuoltaan se pyörittelee tuossa rintalastan alapuolella, ja tunkee päätään pissarakkoon. Ihanaa! Onneksi sitä mukaa kun tila vähenee, niin liikkeetkin pienenee, eikä niihin saa enää niin voimaa. Vaikka kyllä aina välillä hirvittää, että minkälaista se onkaan sitten lasketun ajan tietämissä... en oikeen edes muista esikoisen odotusajalta, että miltä ne liikkeet silloin tuntui. :D Parhaiten muistaa vaan ne ekat hentoset töytäsyt.

    VastaaPoista
  3. Kyllä mullakin oli aikamoinen meno mahassa noilla viikoilla! Nyt loppuajasta liikkeet ovat alkaneet hiljentyä ja ovat enemmänkin vaan sellaista möyryämistä kun tila alkaa käydä ahtaaksi. Mutta kuitenkin sitä viime yönä herättiin kunnon monotukseen. Luulin ensin, että mies oli unissaan muksauttanut mahaa kun muistin että masukki se siellä vaan vetää zumbaa. :D

    Ja tässä loppuvaiheessa jotkin vauvan liikkeet oikeesti tuntuu jo kipeltä, kun oikein rajusti innostuu mahaa venyttelemään.. :D

    VastaaPoista
  4. Mulla ei esikoista odottaessani ollut tuollaista "ongelmaa", mutta tyttö olikin ihan toista maata. Muistan, miten potkut ihan sattuivat, ja välillä työnsi kinttujaan niin kovasti vatsanahkan läpi, että niistä sai napattua kiinni. :D Pelkäsin jo, että mulla on lapsivesi vähissä tai jotain vastaavaa, mutta ihan hyvin kaikki oli. Ja sama temperamenttinen meno on jatkunut kohdun ulkopuolellakin, veljensä taas on aina ollut paljon rauhallisempi tapaus. :)

    VastaaPoista
  5. Sama meno täällä Verona! Nyt parin vko:n ajan olen kiinnittänyt ihan huomiota siihen menoon ja mellastukseen mitä Tyyppi masussa oikein ylläpitää. :) Vitsi, kun en muista mistä, mutta luin jostakin, että vauva on aktiivisimmillaan rv: 28-32 (muistaakseni) ja ainakin meille tuo sopii, kuin nyrkki silmään. :)

    VastaaPoista
  6. Samma här, nyt pari viikkoa ollut tosi kovat karkelot ja kahtena vika päivänä on jo ollut niin paljon voimaa, että potkut oikeaan yläkylkeen sattuu.Välillä karjun ääneen, että nyt kyllä lopetat, mutta se taas tuntuu niin tyhmältä, että tahtoo mennä nauramisen ja karjumisen välimaastoksi...

    VastaaPoista
  7. Mulla oli varmaan juuri samoihin aikoihin sama "ongelma" :) Kun meidän käärö olisi voinut jumpata tauotta ja potkut tuntuivat turhankin hyvin ja alkoivat olla jopa hieman ilkeitä! Mutta onneksi kun hän kasvoi niin liikkeet rauhoittuivat, mutta muuttuivat voimakkaammiksi! Nauti nyt vielä:) Kohta ei ole enää potkuja vaan sellaista myllertämistä ja saa paniikissa loppuraskaudessa kuulostella liikkeitä (niinkuin minä nyt :s) mutta kaikki on tosiaan hyvin niin kauan kuin vaavi liikkuu! :)

    VastaaPoista
  8. Alanis: Huhhuh, mulla ei sentään tuossa vaiheessa ollut vielä kovin tuskaisia liikkeitä. Mut onhan se kiva kuitenkin tuntea vauvan liikkeet kun tietää että tyyppi on sitten menossa mukana :)

    Veera: Okei, no mä luotan tuohon että pidemmälle mennessä ne kivut vähän vähenee. Vaikka ei tuo pissarakon stimulointi varmasti kovin herkkua ole ;)

    Evelyn: Tuo vähän lohdutti, kiitos! Meidän Sintti tosiaan harrastaa kaikkea mahdollista liikkumista mikä ikinä on mahdollista: potkuja, venyttelyjä, asennon vaihtamista ihan huvikseen edestakaisin puolelta toiselle, plus kaikenlaista mahdollista möyryämistä :) Jospa hän lähiviikkoina alkaisi ottaa iisimmin...

    Minttu: O'ou, temperamenttioletukseni sitten todennäköisesti pitää paikkansa! Omapäinen tapaus siis tulossa ;) Ja välillä olen muuten oikeasti miettinyt, että onko tämä oikeasti edes tyttö kun liikkuu niin vallan mahdottomasti.

    Pingu: Aah, helpotusta siis näköpiirissä jos "pahimmat" viikot ovat menossa nyt! :)

    Sandy: Hahah! Meillä on harrastettu vähän samantyyppistä ääntelyä ;)

    Susilapsi: Tuolla yritän koko ajan lohduttautua: kaikki on hyvin niin kauan kuin tyyppi liikkuu :)

    VastaaPoista
  9. Sama meno oli meillä. Ei tosiaankaan tarvinnut alkaa laskemaan liikkeitä. Paremminkin sai toivoa, että hiljenisi jo - ja antaisi nukkua! Ja minkälainen tapaus sieltä syntyikään? Pieni tehopakkaus, joka alkoi leikkiä leluilla jo 10 päivän vanhana. Eli aika valloittavalta kuulostaa tuo teidän pikkuinen :D

    VastaaPoista