tiistai 17. tammikuuta 2012

Nukutuspainajainen

Täällä on oltu vähän aikaa hissukseen sillä meidän hyvä pikku nukkujamme on yhtäkkiä muuttunut ihan täysin. Vajaan viikon ajan (tosin en ole ihan varma kun olen menettänyt ajantajuni) neiti ei ole millään meinannut nukahtaa iltaisin vaan häntä on jouduttu nukuttamaan aina 3-4 h joka ilta ja siltikin on tehnyt tiukkaa saada häntä vaipumaan uneen omaan pinnasänkyyn. Viimeksi kirjoittelin meidän osittaisesta perhepetiratkaisusta, joka on ilmeisesti "kaiken pahan" alku ja juuri. Tyttö on tottunut nukkumaan meidän sängyssämme ja meidän kanssamme, joten oma pinnis tuntuu ihan vihoviimeiseltä paikalta.

Muuten ei olisi niin nuukaa, eli en vastusta perhepetiä kovin tiukasti, mutta siitä haluan pitää kiinni, että Sintti edes nukahtaisi aluksi omaan sänkyynsä. Ensimmäisellä yösyötöllä nukahdan kuitenkin ja siinä vaiheessa hän voi sitten jäädä meidän kanssa jatkamaan unosia. Alkuun tämä toimikin hyvin näin, mutta nyt hän ei kerta kaikkiaan jää enää ollenkaan omaan petiinsä, edes tunniksi tai pariksi.

Eilen meillä oli ihan kamala yö, sillä olin päättänyt etukäteen, että minä voitan tämän tahtojen taistelun ja neitihän saa luvan nukahtaa omaan sänkyynsä. Iltapuuhat aloiteltiin noin iltayhdeksän maissa, samaan tapaan kuin aina eli ensin vaihdetaan vaippa ja sitten sonnustaudutaan yöpukuun. Tämän jälkeen imetetään ja röyhtäytetään, ja sitten alkaa se omaan sänkyyn siirtorumba. Meillä on tässä vaiheessa hämärää kuten ohje kuuluu eikä vauvalle liikoja puhella että hän ymmärtäisi että nyt on yö. Silti mistään näistä ei ole mitään apua vaan heti kun syöttäessä umpiuneen vajonnut vauva siirretään omaan sänkyyn, hän havahtuu hereille viimeistään varttitunnin päästä. Tavallisesti siihen riittää jopa minuutti.

Sen jälkeen alkaa pinniksen luona laukkaaminen, eli ensin rauhoittelua sängystä käsin tyyliin pään silittely, tutin laitto (jota ei yleensä huoli) ja hyssyttely. Normaalisti tässä vaiheessa huuto vaan yltyy eli hänet on pakko ottaa syliin ja saada nukahtamaan siinä, mutta kaikki alkaa taas alusta. Ja noin tunnin tai kahden härdellin jälkeen tulee taas uusi nälkä jolloin imetetään, nukutetaan, siirretään sänkyyn jne jne. Argh! Viime yönä sinnittelin noin aamukolmeen, -neljään mutta se teki tosi tiukkaa koska edellisenä yönä olin nukkunut vain nelisen tuntia.

- Ja arvatkaapas kuka sai vihdoin viimein tahtonsa läpi? No vauvapa tietenkin. Koko porukka nukkui sitten loppuyön rinnatusten perhepedissä, äiti hammasta purren mutta umpiväsyneenä ja periksi antaneena.

Soitin eilen hätäpäissäni neuvolaankin kun tuntui, että omat konstit loppuvat kerta kaikkiaan kesken. Sieltä ehdotettiin, että mitä jos laittaisin pinnikseen jonkin minulta tuoksuvan vaatteen josta Sintti saisi turvallisuuden tunnetta ja joka auttaisi nukkumaan rauhallisesti. Näin teinkin, ja lisäksi kokeilimme vielä lämmittää geelityynyllä pinnasänkyä jotta se tuntuisi mukavammalta. Valitettavasti kummastakaan konstista ei ollut apua!

Nyt siis hätähuuto teidän suuntaanne, löytyykö hyviä vinkkejä tilanteen kohentamiseksi? Täällä alkaa olla jo konstit vähissä ja uuvutus päällä. Olisi mukava tehdä iltaisin jotain omaakin, kuin juosta monta tuntia rauhoittamassa säälittävästi itkevää vauvaa...

Itse keksin tänään vielä yhden asian. Tajusin asiaa mietittyäni, että Sintti ei nuku nykyisin enää koskaan pinnasängyssä, ei edes päivisin. Jos imetän makuultani, jätän hänet parisängyllemme nukkumaan ja peittelen siihen koska en raaski herättää sikeästi nukkuvaa vauvaa. Jos hän päivällä nukkuu muuten vaan, hän nukkuu yleensä sitterissä olohuoneessa josta näen hänet koko ajan. Tästä syystä ajattelin, että minun täytyy tosiaan ruveta siirtämään Sintti AINA nukahtamisen jälkeen omaan sänkyyn kunnes tämä ongelma poistuu.

Mutta kyllä kuulkaa korpeaa huomata, kuinka paljon helpompaa se periksiantaminen joskus on, vaikka kuinka haluaisi ajatella kasvatuksellisesti ja toimia aina johdonmukaisesti! Kun olet kahdettakymmenettä kertaa yössä nostamassa kiljuvaa vauvaa sängystä ja uni painaa silmäluomia kuin parin kilon punnus, ei ne periaatteet yhtäkkiä tunnukaan niin kovin tärkeiltä...;) Grrh.

Löytyykö teiltä hyviä nukutusvinkkejä? Luin ja ostin sen monen suositteleman kirjan Unihiekkaa etsimässä, ja se oli loistava opus mutta en oikein saanut siitä apuja tähän meidän tilanteeseen.

Ja vielä, aiemmin ajattelin että pinnasängyn pienentämisestä esim. tyynyjen avulla olisi apua, mutta en enää usko sillä olevan Sintin unien kannalta merkitystä. Jos hän nukkuu onnellisena keskellä meidän suurta pinnasänkyä ilman huolta huomisesta, ei varmaan pinniksen koollakaan ole väliä.

47 kommenttia:

  1. Niin onko sulla tohon toiveeseen joku oikea peruste, vai vaan periaate? Periaatteet on tehty rikottaviksi. Ei oikeesti kannata haaskata aikaa ja energiaa siihenet koittaa muuttaa jotain toimivaa systeemiä. Ja toisaalta miks pienen vauvan pitäis osata nukkua yksin omassa sangyssään? Nukuthan sinäkin kai mielummin miehesi vieressä kuin yksin?

    VastaaPoista
  2. Anonyymi: No neuvolan täti antoi mm. sellaisen perusteen, että aikuisten sängyssä patja on liian pehmeä vauvalle, jonka selkäranka ja luusto ovat vasta kehittymässä. Pinnasängyssä oleva lapsen patja on jämäkämpi ja selkää tukevampi. Samoin on tietysti olemassa se pieni päällekierähtämisvaara, mutta itse en varsinaisesti pidä sitä uhkatekijänä. Minusta on kaikin puolin parempi lapsen nukkua omassa sängyssä koska joskus se vieroittaminen sitten kuitenkin pitää tehdä.

    VastaaPoista
  3. meillä varsinainen "nukuttaminen" iltaisin alkoi vasta 2-3 kk:n iässä. siihen asti vauva nukahti yleensä aina rinnalle, ja jos en antanut nukkua sylissä tai kainalossa, siirsin vaunukoppaan tai kehtoon. vaunukopassa pieni viihtyikin, mutta kehdosta kieltäytyi kohta kokonaan. varsinkin alas laskeminen selälleen oli vauvastani inhottavaa. jostain luin, että laskeminen alas laukaisee vauvoilla epämiellyttävän tunteen putoamisesta, mene ja tiedä siitä sitten! yöllä pieni nukkui meidän välissä, se tuntui luontevimmalta ratkaisulta. oma sänky tuli kuvioihin kun vauva oppi ryömimään puolen vuoden iässä. ekojen kuukausien aikana syötin vauvan sängyssä kun itse menin nukkumaan.

    toimisiko uneen syöttäminen ja sitten nukahtaneen vauvan siirtäminen (joo, tiedetään sitten se kuitenkin havahtuu sänkyyn laskiessa...)? oletteko kokeilleet kapaloa tai unipussia? kolmeviikkoista ei ole kiire vieroittaa yhtään mistään, se aika tulee myöhemmin (pikemmin kuin arvaakaan). itse ajattelin omani ollessa muutaman viikon ikäinen niin, että mielelläni suon kaiken mahdollisen läheisen kehokontaktin vauvalle. muutos kohdusta kehtoon on niin älyttömän suuri. nukkumistottumuksia ehtii muuttaamaan moneen kertaan matkan varrella, että tuskin tarvii pelätä mitään huonojen tapojen opettamista! kolmeviikkoista ei oikein voi vielä kasvattaakaan :-). johdonmukaisuudella löin itsekin päätäni seinään useasti ihan turhaan. itselleni oli helpointa ihan pienen vauvan kanssa valita niitä ratkaisuja, joihin vauva oli tyytyväinen. kasvatusoppaista voi saada hyviä vinkkejä, mutta parhaiten loppupeleissä toimii vaan omaan intuitioon ja vaistoon luottaminen. hyviä neuvoja on ziljoonia, mutta teidän vauva on ihan oma tapauksensa, jonka te tunnette parhaiten! tsemppiä ja sori tämä besserwisseröinti...nostalgisena luen sun blogia kun monet tuntemukset ovat vuoden takaa niin kovin tuttuja! -Liisi

    VastaaPoista
  4. Minä antaisin periksi vauvalle. Tai niin oon tehnytkin. :) Meillä on menty sekä esikoisen että tän kakkosen kans samalla tavalla, että alkuun on nukuttu perhepedissä ja sitten vähitellen opetettu nukkumaan omassa sängyssä. Nyt kun pikkuherralla on ikää JO kuukausi, niin sain sen nukkumaan viime yönä enimmäkseen omassa sängyssään. Aina välillä oon kokeillut siirtää syötön jälkeen sänkyynsä, mutta ei oo suostunut sinne jäämään, nyt se onnistui! Hyvin todennäköistä on, että ens yönä ei enää onnistu, mutta sitten se nukkuu kainalossa. :) Minä siis tosiaan suosittelen sitä periksiantamista. Teidän vauva (niinku meidänki) on vielä niin kovin pieni ja kaipaa äidin läheisyyttä.

    Meillä iltanukahtaminenkin tapahtuu syliin, josta lasken sänkyyn vasta kun on jonkin aikaa nukkunut, että on ehtinyt syvempään uneen eikä herää siihen pinnasänkyyn laittamiseen. Mutta jos se ei onnistuis, niin nukuttaisin meidän sänkyyn tissin avulla. Päivisinkin nukuttaisin kauheen mielelläni tissillä meidän sänkyyn, mutta se ei onnistu koskaan, kun esikoinen tulee päälle hyppimään...

    Meillä esikoinen alkoi nukkua omassa sängyssään joskus kaks-kolmikuisena, eikä enää kaksvuotiaana osaa edes nukahtaa niin, että joku on siinä vieressä. :D

    Ootko muuten törmännyt tähän artikkeliin: http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=74&Itemid=100 ? Pieniä vauvoja ei välttämättä kannata edes yrittää saada nukkumaan kovin aikaisin, kun ne yleensä haluaa mennä nukkumaan vasta puolen yön aikaan. Meillä on molemmilla ollut just tuollanen rytmi, ku tuossa kuvataan. :D Alkuun tää pikkutyyppi meni tosi hienosti nukkumaan jo joskus klo 20-21, mutta sitten se ihan yhtäkkiä vaihtui sellaseksi, että nukkumaan mennään aikasintaan yhdentoista aikaan! Nyt oon saanut hellävaraisesti sitä siirrettyä vähän aikaisemmaksi, että pääsen itsekin ajoissa nukkumaan, kun pitää nousta viimestään puoli kahdeksan aikaan esikoisen seuraksi.

    VastaaPoista
  5. Moi! Meillä oli ihan sama vaihe. Meillä on tosin osittaisimetyksellä, joten annetaan illalla pullosta eikä vauveli oikein koskaan nukahda syömisen aikana vaan on varsinaisen nukuttamisen hetkellä hereillä (mikä ehkä toisaalta voi olla hyväkin, niin näkee, että on omassa sängyssä eikä säikähdä sitten sikeästä unesta herätessään, emmäätiiä).Mutta siis joo, hetki nukutettiin tuntikausia, meni hermo ja otin käyttöön pehmeän vaununkopan, jossa heijasin pojan uneen ja sitten nostin kopan pinnasänkyyn. Jonkin aikaa mentiin näin ja sitten kokeiltiin taas pelkkää sänkyä ja kas, sinne nukahdettiin ihan tyytyväisenä. Parina iltana oli vielä koppa satunnaisesti käytössä, mutta nykyään nukahtaa tosi hyvin omaan sänkyyn pienellä silittelyllä (2,5 kk vanha). Tsemppiä, toivottavasti unet paranee!

    VastaaPoista
  6. Apua kun aika kultaa todella muistot, meidän tyttö 2 viikon päästä 1v. Mutta alussa tosiaan oli ongelmia saada nukahtamaan omaan sänkyynsä. Näin jälkikäteen ajateltuna mua vaan ärsyttää että turhaan stressasin samassa sängyssä nukkumisesta (äiti kun mulle sanoi että pakkohan se on saada omaan sänkyyn nukkumaan, tulee muuten ongelmia). Muistaakseni siinä 1kk ikäisenä suostui nukahtanaan omaan sönkyyn (joka ei ollut pinnasänky, pinnasänky on aivan liian suuri ja pelottava paikka noin pienelle. Meillä toimi erittäin hyvänä äitiyspakkauksen laatikko, siiinähän tuli mukanakin se pieni patja, sinne vaan kapaloituna, peitto päälle ja nukahti :), kapalo jötettiin pois siinä 2,5kk ikäisenä.) Mutta äp laatikko vaan heti käyttöön ja pinnasnkyyn!
    Niin ja sen ensimmäisen kuukauden jälkeen meillä on aina nukuttu omassa sängyssä :) Laatikosta siirryttiin pinnikseen joskus 3kk ikäisenä. :)

    VastaaPoista
  7. Meillä oli sama juttu ja annoinkin periksi oikeastaan heti, kun en halunnut huudattaa vauvaa. Otin siis vauvan viereeni nukkumaan, vaikka olin vannonut, että me ei perhepedissä nukuta. Mutta niin sitä vaan nukuttiin pari ekaa kuukautta. Ja usein vauva nukahti iltaisin syliin. Jossain vaiheessa tein samaa kuin Heidi eli nukutin vauvan vaununkoppaan ja siirsin kopan pinnasänkyyn. Tämä toimi tosi hyvin. Vauva nukkui paljon paremmin pienemmässä kopassa kuin pinnasängyssä. N. 4 kk ikäisenä poika rupesi nukkumaan pinnasängyssä tosi hyvin. Minusta ei vielä kannattaisi kuluttaa aikaa ja voimia nukkumaan laittamisen kanssa vaan nauttia ihanasta pienestä ihmisenalusta ja kerätä itse voimia niin pljon kuin voi. Jostain luin, että vauvalle paras nukkumapaikka on se paikka, jonka avulla äiti saa eniten unta. Ja kyllä se lapsi vähän isompana oppii nukkumaan pinnasängyssä vaikka aluksi vieressä nukkuisikin.

    VastaaPoista
  8. Meillä vauva nukkuu illalla yhdeksän aikaan vielä yhdet päiväunet ja menee yöunille vasta puolen yön aikaan. Jos yritän saada hänet yöunille jo yhdeksän aikaan, niin ei siitä tule muuta kuin hirveä nukutusrumba ja lapsi nukahtaa kuitenkin vasta puolen yön jälkeen. Meillä siis suosiolla valvotaan puoleen yöhön asti. Vauva on nyt 1,5 kk. Mietin, että ettehän yritä saada vauvaa liian aikaisin yöunille...

    VastaaPoista
  9. Kylläpäs kuulostaa tutulta! Meillä oli samaa taistelua viikkotolkulla, kunnes yhtäkkiä kaikki muuttui, kun neiti täytti 2 kk. Monia viikkoja yritin nukuttaa neitiä niin, että aloitin nukuttamisen noin klo 21-22 ja nukutinkin sitten pahimmillaan sinne aamuneljään... Ihan hirveäähän se oli ja olin ihan poikki ja pohjalla. Meillä kans toi, että kun laski nukkuvan tytön pinnikseen, niin se heräsi viimeistään vartin päästä huutamaan. Sitten tajusin sen, ettei vauvaa pidä laittaa sänkyynsä kun se on unessa, koska se säikähtää, kun herää eri paikassa kuin mihin on nukahtanut. Sitten aloinkin tehdä niin, että herättelin tyttöä hieman samalla kun laskin sänkyynsä ja kerroin, että "nyt äiti laittaa sut nukkumaan tänne". Ja kappas vaan, sen jälkeen on nukuttu pinniksessä joka yö, aina ei ekalla yrityksellä onnistu, mutta viimeistään kolmannella. Neiti nukahtaa ennen puoltayötä, yleensä klo 23 jälkeen, ja nukkuu kymmeneen aamulla, kaksi yösyöttöä siinä välissä. Lopetin sen, että väkisin yritin nukuttaa jo klo 21, koska se ei näköjään ole vielä meidän tytön nukkumaanmenoaika - mennään sitten myöhemmin ainakin toistaiseksi. Eikä se mua haittaa, puoliyö on paaaljon parempi kuin aamuneljä... Mutta teidän vauva on vielä tosi pieni, joten voi olla, että joudut vaan tekemään tämän saman viikkojen taistelun kuten minä - kun ikää tulee lisää, niin uskon, että tilanne korjautuu, kuten meillä teki. Tsemppiä, tiedän miten raskasta tuo on! :) -Heini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan!
      Meillähän on alusta saakka sinnikkäästi nukuttu pinniksessä, alussa oli käytössä vaunukoppa, jotta sänky oli pienempi ja se jätettiin pois silloin, kun saatiin ulkoilulupa. Koska meillä on alusta saakka nukuttu pinniksessä enkä ole imettänyt (eli vauva ei ole koskaan nukahtanut tissille/syliin) niin luulen, että ollaan ehkä päästy vähän helpommalla ja Tyyppi kokee pinniksen turvallisimmaksi paikaksi nukkua yöunia.

      Kokeile kapalointia, meillä se osoittautui toimivaksi ja nyt vähän jännittelen mitä siitä sitten tulee, kun kapalo jää pois.

      Poista
  10. Meilläkin nukutus on täyttä tuskaa, vielä kun vauva on 3,5kk. Hän nukahtaa öisin rinnalle, mistä siirrän pinnikseen unessa, päivisin on todella vaikea saada nukkumaan. Me kokeillaan nyt sellaista, että ollaan siirretty pinnis oman sängyn viereen niin ettei vauva pelästy, kun herää yöllä yksin. Reunan voi vetää alas niin että vauva näkee meidät, joistakin pinniksessä voi ottaa reunan poiskin. Meillä mies haluaisi nukuttaa vauvaa väliin, muta minä protestoin koska en pysty nukkumaan. Nyt olen alkanut antaa vauvalle harvoin unirätiksi, koska hän mielellään pitää sitä käsissään, tässä iässä. Imetys on aina paras tapa saada nukkumaan öisin, päivisin laitan vauvan kantoreppuun rintaa päin, johon hän nukahtaa aina minun kävellessäni ympäriinsä asuntoa. Tapansa sekin...jännittää kyllä, miten saan vauvan isompana nukkumaan kun rinta ja reppu eivät enää ole vaihtoehtoja. Jään seuraamaan miten teidän sintti oppii nukkumaan!

    VastaaPoista
  11. Se piti vielä mainita, että kun meillä ei kapalointi toiminut, koska vauva heräsi aina inetyksen jälkeen kapalointiin ja kaipasi muutenkin enemmän tilaa, otettiin käyttöön makuupussi. Tämä on neliön muotoinen peitto, jossa tarranauhakiinnitys. Vauva nukkuu siinä mielellään ja sen saa yölläkin nopeasti kiinnitettyä takaisin päälle niin, ettei vauva herää.

    VastaaPoista
  12. Moikka!
    Kovin on tutun kuuloista... :)

    Yhtä ja ainoaa neuvoa en osaa antaa. Meillä tilanne rauhottui hiljalleen ja pitkällä pinnalla. Nukutettiin vauvaa omassa sängyssä ja annettiin itkeä/karjua jne kunhan vaan itse pysyttiin lähellä ja ja esim.pidettiin kättä hellästi "painaen" mahan tai selän päällä. Tiedän kuinka uuvuttavaa tuo on.

    Päätin raskausaikana, etten tarvitse mitään vauvanhoitokirjoja tai opuksia , kyllä muka luontoäiti hommat hoitaa. Nyt myönnän olleeni väärässä. Tulin tähän tulokseen lainattuani suosituksesta Anna Wahlgrenin Lapsikirjan. Suosittelen ehdottomasti tätä sinullekin!

    Kirjan on kirjoittanut yhdeksän lapsen äiti siltä pohjalta mitä hän on äitinä havainnut ja oivaltanut. Kirjassa kerrotaan erityisesti vauva-ajasta ja vastasyntyneen sosiaalisesta kehityksestä, joka yllättäen nousee esiin todella monessa asiassa, niin syömisessä kuin nukkumisessakin. Tekstiä on miellyttävä lukea. Ainoa mikä minua harmittaa, on se etten kirjaa aikaisemmin saanut käsiini.

    Jos päädyt lukemaan kirjaa (varmasti saat kirjastosta lainattua), niin kuulisin mielelläni mielipiteesi?

    Voimia valvottuihin päiviin ja unettomiin öihin :)
    -Lintu-

    VastaaPoista
  13. Luulisin, että noin pienellä (1kk) ikäisellä vauvalla ei sinänsä ole mitään selvää "tahtoa" jonka hän yrittää saada läpi tai pitää, hän vain toimii vaistojensa ohjaamana. Eli voit antaa periksi jos haluat. Sen oikean tahdon nimittäin kyllä oppii myöhemmin tunnistamaan...

    Yhtenä rauhoituskeinona minäkin suosittelisin kapalointia, meillä ei varsinaisia pinnisongelmia ollut, mutta vauvat riehuivat sängyssä alussa tosi paljon, joten kapaloimme heidät aina nukkumaan laitettaessa pieniin vauvapeittoihin. Toimi meillä tosi hyvin, ilman kapaloa kauhea huuto, kapaloon nukahtivat yleensä hetkessä. Ja voimia siihen valvomiseen, kyllä se joskus loppuu:D

    VastaaPoista
  14. Kapalointi meilläkin tehosi todella hyvin. Ystäväni nukutti vauvansa ihan ekoina viikkoina vaunukopassa, koska poika nukahti siihen paljon paremmin kuin omaan sänkyynsä.

    VastaaPoista
  15. Heippa, kommentoin nyt vähän varsinaisesta aiheesta ja varmaan aiheen vierestäkin. Minulla on nyt neljän kuukauden ikäinen vauva ja sen tuomalla syvällä kokemuksella (heh heh) ja kaiken sieltä täältä lukemani perusteella sanoisin, että noin pientä vauvaa ei ole tarpeen nukutella unille tiettyyn aikaan. Meidän vauva eli ensimmäiset viikot ihan oman kellonsa mukaan oli yö tai päivä eli valvoi ja nukkui vuorotellen muutaman tunnin pätkissä. Siispä meillä ei kauheasti menty "yöunille", kun ne yöunet saattoivat keskeytyä yöllä kolmenkin tunnin valvomisjaksoon (eikä tuo valvominen siis ollut mitään itkemistä tms, kunhan vaan vauva tahtoi olla hereillä!) Mutta iltatoimet meillä tehtiin ja tehdään vieläkin saman kaavan mukaan ja valoja ja ääniä vähennetään iltaisin. Enkä myöskään ottanut stressiä siitä, että missä vauva nukkuu. Alussa jaksoin aina yösyötön jälkeen nostaa hänet omaan sänkyynsä, mutta sitten kun aloin olla ihan poikki, hän jäi viereemmekin monta kertaa nukkumaan (meidän sängyssämme tosin on erittäin kova patja eikä upota yhtään sen enempää kuin vauvan patja). No sitten kolmen kuukauden iässä yritimme luoda vauvalle selkeämpää rytmiä ja laittaa hänet aina noin kymmenen aikaan nukkumaan. Nukutimme häntä omassa sängyssämme niin että jompi kumpi vanhemmista meni hänen viereensä ja esimerkiksi lauloi kunnes hän nukahti. No siihenhän meni aina enemmän tai vähemmän aikaa, mutta siinäkin otimme lopulta maalaisjärjen käyttöön ja totesimme, että jos vauvaa ei yksinkertaisesti nukuta niin sitten ei. Otimme hänet vielä seurustelemaan kanssamme olohuoneeseen kunnes tuli seuraavan syöttämisen vuoro ja hän yleensä nukahti aina sen jälkeen (kello oli mitä tahansa 22-01 väliltä). Nostimme hänet omaan sänkyynsä aina siinä vaiheessa, kun olimme sitten itse menossa nukkumaan.
    Tällä hetkellä, kun vauva on siis neljä kuukautta, tilanne on tämä: vauva on joinakin iltoina nukutettava (kun siis haluamme noudattaa löyhästi jonkinlaista nukkumaanmenoaikaa) ja joinakin iltoina riittää kun hänet vaan nostaa omaan sänkyynsä ja laittaa mobilen soimaan sängyn yläpuolelle. Tässä vaiheessa huomaan jo hyvin milloin lapsi on väsynyt (vaikka sillä ei vielä silmät lupsahtelisikaan) joten tiedän millon on mahkut saada hänet nukkumaan. Ja se tosiaan tapahtuu noin klo 22 aikaan eikä siitä juurikaan veny. Hän suostuu nukkumaan omassa sängyssään, vaikka välillä jääkin öisin väliimme nukkumaan, kun itse nukahdan imettäessä. Hänet voi myös nostaa keskellä yötä omaan sänkyynsä ilman että hän hermostuu. Tosin luin jostain juuri, että vauvan tulisi nukahtaa siihen paikkaan, josta hän tulee heräämään, muuten hän saattaa hätääntyä.
    Kaikki lapset ovat varmasti erilaisia, mutta tämä olkoon vain esimerkkinä siitä, miten meillä asiat ovat menneet. Oma periaatteeni on siis ollut se, että ei yritä väkisin mitään, mikä ei toimi oman lapsen kohdalla. Jos olemme jossakin vaiheessa tämän takia pulassa niin mennään sitten unikouluun, mutta tällä hetkellä nukkumisasiat ovat enemmän kuin hyvin! Nukkukaa vierekkäin, jos se on ainut tapa, jolla koko perhe saa nukuttua. Jos pelkäät patjan olevan liian pehmeä niin ostakaa kovempi :) Tai tehkää tosiaan pinnasängystä "sivuvaunu" oman sänkynne viereen. Mutta älä ota stressiä vielä noin pienen lapsen nukuttamisesta, hänellä ei ole vielä tajua siitä, milloin on yöunien aika. Noin pientä lasta ei myöskään ole mitään syytä itkettää, vaan läheisyyttä ja hellyyttähän hän kaipaa enemmän kuin mitään muuta.

    VastaaPoista
  16. Ai niin vielä edelliseen lisään melkein kaikista olennaisimman asian meidän vauvan nukuttamisessa ja nukkumisessakin: TUTTI. Aluksi en muistanut koko tutin olemassaoloa ensimmäisten viikkojen aikana, kunnes kerran huomasin, että vauva jäi imemään rintaa täysin unissaankin ja muuttui levottomaksi omassa sängyssään, kun olin irrottanut hänet rinnalta. No sitten muistin, että on olemassa sellainen kapistus kuin tutti ja otin käyttöön. Ja ihanaa, sekös auttoi lapsemme kovaan imemisen tarpeeseen. Ja se tuo mielenrauhaa myös äidille ja isälle, tutin käytön nukkuessa kun on todettu ehkäisevän kätkytkuolemia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimisipa meilläin tuo, että tutti vaan otetaan käyttöön. Kokeiltu on monia erilaisia tutteja, eikä yksikään ole ollut äidin tissin veroinen... :)

      Poista
  17. Tuon ikäisen vauvan kohdalla musta kyllä ehdottomasti paras "kasvatusperiaate" on vastata sen tarpeisiin ihan täysillä. Kyse ei silloin todellakaan ole periksiantamisesta, vaan aivan päinvastoin, paras periaate on elää vauvantahtisesti ja. Tuo, että aikuisten patja olisi vauvalle liian pehmeä kuulostaa kyllä jonkinverran yksittäisen neuvolantädin mielipiteeltä, niitäkin on oikeasti todella moneen junaan. Meidän neuvolassa suositellaan perhepetiä etenkin jos äiti imettää. Perhepeti on meillä säästänyt mua itseäni ihan hirveästi, en olisi pysynyt järjissäni kahden pienen lapsen äitinä ellen olisi alkanut ottaa vauvaa viereen ja jatkaa unia heti imetyksen jälkeen. Ja kyllä, minäkin vastustin perhepetiä esikoisen kohdalla :) Periaatteet on tehty uudelleenarvioitaviksi!

    Joo, niin, ja peukutan itsekin tuttia. Sillä saa pienet äninät vaiennettua ja mullakin osasyynä on juuri se kätkytkuolemariskin vähentyminen.

    VastaaPoista
  18. Minä suosittelisin sitä perhepetiä, jos siinä kaikki pystyvät vain nukkumaan. Missä teillä on pinnasänky? Saako siitä laitaa pois? Sitäkin voisi kokeilla, että poistaa tosiaan laidan ja vetää pinniksen ihan kiinni teidän sänkyyn ns. sivuvaunuksi.

    VastaaPoista
  19. En lukenut kaikkia kommentteja tarkasti, mutta komppaisin vahvasti noita, jotka antaisivat periksi. En ole ikinä kuullut, että aikuisten patjasta olisi mitään haittaa. Onko joku muu?

    Vauvanhoito on muutenkin niin rankkaa, että kannattaa aika ajoin kyseenalaistaa omat periaatteet, ja miettiä mikä on tarkoituksenmukaisinta. Minusta sellaiset käytännöt, jotka edistävät sekä vauvan että äidin hyvinvointia ovat kannatettavia. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tuo pinnisperiaate ei edistä teidän kummankaan hyvinvointia, joten kannattaisiko siitä luopua?

    Itse en nukuttanut vauvaani kertaakaan ennen kuin se täytti 6kk ja alkoi saada jotain rytmiä. siihen saakka lapsi nukahteli silloin kun sitä nukutti, ja annoin asian olla. Päästiin kaikki helpommalla. Jossain 6-8kk ikäisenä tyyppi sai rutiineista kiinni, ja alkoi nukkua päikkärinsä kuin kello. Yöt rupesi nukkumaan sitten kun lopetin imetyksen. Joten ihan hyvin voi mennä, vaikka ei vauvasta saakka olisikaan totutettu omaan sänkyyn!

    VastaaPoista
  20. Minäkin mietin, johtuuko ongelma loppujen lopuksi nukkumispaikasta, vaiko vain siitä, ettei vauva ole tarpeeksi väsynyt yöunille. Tiitiäinen oppi vuorokausirytmin kahden kuun ikään mennessä niin, että yöllä heräsi vain syömään ja jatkaa uniaan (äidin vieressä) saatuaan mahan täyteen. Sitä ennen oli siis yölläkin valvoskelua, kun pieni ei ollut vielä hokannut yön ja päivän eroa. Unirytmin pieni oppi kai vain vanhempien esimerkkiä seuraamalla. Eli illalla, kun vanhemmat olivat totaalisen väsyneitä noin yhdeksän aikaan lopetettiin seurustelu. Sänkyyn oli siirrytty ja valot himmennetty jo yleensä ennen tätä. Jos oli "nukahtamisvaikeuksia" eli vauva ei nukkunut väsymyksestä huolimatta, niin sitten kapaloon/kainaloon ja silittelyä/hyssyttelyä joko viekussa tai sylissä. Jos ei tästäkään ollut apua, niin rintaa tietty nälkään, ja jos ei nälkä ollut, niin tuttia annettiin. Näillä keinoin Tiitiäisen yöunille (=ei valvomista ruokailua lukuunottamatta ennen aamua) käymisen aika on vaihdellut ikävaiheesta riippuen klo 19-22.30 ja aamulla herääminen vaihdellut klo 5 ja 9.30 välillä. Iltaitkeskelyä ennen nukahtamista on ollut ehkä noin kerran kahdessa viikossa jos sitäkään. Joka tapauksessa vauvat on erilaisia ja te tunnette teidän pikkuisen kaikkein parhaiten. Kannattaa kokeilla erilaisia kokeiluja muutama päivä kerrallaan, mistä löytyy teille paras ratkaisu. Tuohon omaan sänkyyn nukuttamisessa en osaa antaa mitään ehdotuksia, kun mulla ei ole siitä kokemusta.

    VastaaPoista
  21. Ei noin pienellä vauvalla ole todellakaan vielä mitään rytmiä, ehkä sitten vasta likempänä puolta vuotta alkaa se rytmi muodostumaan. Pieni vauva on ihan siinä hetkessä kuin on. Ei myöskään noin pieni vauva tiedosta vielä sitä, että herää eri paikassa kuin on laitettu nukkumaan. Tämäkin "taito" tulee vasta paljon myöhemmällä iällä. Ja aikuisten patja on liian pehmeä on kyllä ihan höpöhöpöä. Ehkä vesisängyssä asialla on jotain merkitystä, ei muuten.

    Summa summarum, pienet vauvat valvovat toisinaan öisin, toisinaan nukkuvat. Sellaista se on.

    VastaaPoista
  22. Vau miten paljon kommentteja! :)

    Liisi: Tuo sana "nukuttaminen" oli ehkä puoleltani väärä sanavalinta koska väkisellä emme yritä nukahtaa vaan tyttö on ihan selvästi nukkumisaikaan väsynyt. Hän nukahtaa illalla viimeiseen imetykseen todella sikeästi, mutta kuten taikaiskusta havahtuu hereille heti kun joutuu omaan sänkyyn. Kyse ei siis ole siitä etteikö tyttö olisi väsynyt ja uninen, vaan ettei hän halua omaan sänkyynsä :( Tuota kapaloa olen kokeillut, mutta en kerta kaikkiaan saa sitä kasaan! Ihan ohjeista luin ja kokeilin, mutta en käsitä minne ne lakanan päät sinne selkäpuolelle taitellaan ja sen epämääräisen myttyni vauva potki parissa minuutissa irti...

    Veera: Tässä asiassa periksi antaminen ei ole vaihtoehto :) Tai siis tässähän tavoitellan nyt 50/50 - ratkaisua, eli alkuyöksi vauva pitäisi saada nukahtamaan pinnikseen mutta sitten loppuyön tulee joka tapauksessa nukkumaan meidän vieressä kun nukahdan siihen eka imetykseen joka tapauksessa. Tuohon laittamaasi linkkiin en ollutkaan aiemmin törmännyt, mutta itse asiassa meillä ei ole (vielä) ollut tuollaisia ongelmia. Neiti ei yleensä vaadi mitään seurustelua öisin vaan vetää tyytyväisenä unta kuulaan, samoin muutenkin uni maistuu aika pitkiä pätkiä kerrallaan.

    Heidi: Meillä taas jos tyttö on ihan hereillä, on aivan turha yrittää nukuttaa :) Silloin saattaa tulla myös kiukku. Ja tuota vaunukoppanukuttamista ei ollakaan vielä kokeiltu!

    Eglite: Minusta taas tuntuu vahvasti siltä, että meidän vauveli ei välitä siitä tilan tunnusta sängyssä. Hän tosiaan urvahtaa imetyksiltä meidän parisängyn päälle joka kerta ja nukkuu siinä aivan onnellisena vaikka tilaa on ympärillä tosi paljon. Tuota kapaloa kokeilisin mielelläni, mutta kun sitä yritin väkertää, ei siitä tullut yhtään mitään! En vaan saa sitä pysymään kasassa :(

    Anonyymi: Meillä taas vauva oppi ihan pelottavan nopeasti pois tuosta pinnasängystä nukkumisesta, joten en haluaisi jättää tilannetta tähän vaan pitää senkin kuvioissa sillä mitä pidemmäksi totuttelua lykkää, sitä vaikeampaa se varmasti on. Ja ei se perhepedissä nukkuminen aina herkkua ole, viime yönä taisimme nukkua n. 6h rinnakkain ja havahduin vähän väliä joko tarjoamaan vauvalle rintaa tai palauttamassa kesken syötön karannutta rinnanpäätä takaisin suuhun, huoh ;)

    Anonyymi: Voi olla, mutta olemme kyllä yrittäneet kuulostella vauvaa mitä hän haluaa tehdä. Väkisin ei yritetä nukuttaa, vaan kun vauva on syönyt, hän yleensä nukahtaa illalla hyvin sikeästi ja siitä sitten olemme päätelleet että nyt on yöunien aika. Kuitenkin se pinnasänkyyn siirto "pilaa" kaiken eli vauva havahtuu ja suutahtaa, vaikka selvästi väsyttää ja haluttaisi nukkua.

    Heini: Voi vitsit miten erilaisia nämä lapsoset voivat olla :) Olen kuullut paljon tuosta vauvan havahduttamisesta kun siirretään eri nukkumapaikkaan, mutta meillä se ei toimi alkuunkaan sillä jos hänet herättää, on taas vaikea saada nukkumaan uudestaan. Mut kiitos siis tsempittelyistä! :)

    Pingu: Tuossa aiemmissa kommenteissa jo valittelinkin, että en vaan osaa tehdä sitä kapaloa! Mitä materiaalia käytät siihen? Itse kokeilin vauvalakanalla ja en kerta kaikkiaan saa sitä hökötystä pysymään kasassa. En ymmärrä minne ne lakananpäät siellä selkäpuolella oikein kiinnitetään??

    VastaaPoista
  23. Anna: Meillä on ollut pinnis alusta asti meidän sängyssä kiinni, minun puolellani :) Meillä on laskettava laita joka on pikkuisen muita reunoja alempana muttei ihan kokonaan. Yleensä olenkin tehnyt niin, että kun vauva alkaa yöllä kitistä, saan juuri ojennettua käteni omalta paikaltani kurottamalla silittelemään vauvaa. Tavallisesti se ei kuitenkaan auta vaan sitten kun meteli alkaa, se kovenee hiljalleen kunnes otetaan syliin tai annetaan ruokaa :) Ja onkohan tuo makuupussi tavallaan sama kuin unipussi? Se on kuulemma helpompi versio kapalosta :)

    Lintu: Kiitos tsempittelyistä! Tuosta kirjasta en ole kuullutkaan, täytyy ehdottomasti tutustua sillä tästä aiheesta ei voi liikaa lukea :) Ja me ei itse asiassa ikinä huudateta vauvaa, olen tutustunut tuohon "tassutusmenetelmään" ja aluksi kokeilinkin sitä, että silittelisi rauhallisesti mutta voimakkaasti vauvan selkää. Se vaan aikaansaa sen, että huuto kovenee ja kovenee ja lopuksi kuulostaa todella epätoivoiselta. Sellaista ei mielellään kuuntele sillä silloin tiedän että vauvalla on oikeasti hätä :( Yleensä kun itku alkaa, otamme vauvan syliin ja siitä hän kohta rauhoittuukin.

    Pepe & Mimmi: Tuota kapaloa olen vähän kokeillutkin, mutta en vaan osaa sitä ohjeista huolimatta taitella vaan se purkautuu välittömästi :( Täytynee varmaan harkita vaikka tuota Annan suosittelemaan makuupussia / unipussia rauhoittajaksi...

    Anonyymi: Kiitti pitkästä kommentista! :) Väkisin meillä ei nukutetakaan vaan vauva on ihan selvästi illalla väsynyt. Ongelman ydin onkin siinä, että hän herää ihan tikkana heti kun kroppa osuu pinnasänkyyn. Jos jättäisin imetyspaikalle eli meidän sängylle, ei mitään ongelmaa olisikaan vaan hän jatkaisi siinä tyytyväisenä uniaan. Pinnis on tosiaan "sivuvaununa" eli parisängyssä kiinni minun puolellani. Tosi niiden välillä on melkoinen korkeusero johtuen siitä että parisänkymme on aika matala joten yhtenäiseksi pediksi niitä ei saa. Ja lasta meillä ei itketetä koskaan, aina itkun alkaessa häntä lohdutetaan ja otetaan syliin. Tutin käytöstä en tainnutkaan mainita vielä mitään: valitettavasti tyttö ei paljon tutista piittaa! Joskus harvoin ottaa sen suuhun ja lutkuttaa innolla hetken aikaa kunnes hoksaa ettei siitä mitään maitoa tule ja sylkäisee pois. Jos kovasti itkee, niin silloin tutti kiinnostaa vielä vähemmän :/

    Lupiini: Jännä että teillä neuvolassa suositellaan perhepetiä! Itse olin jopa hieman yllättynyt meidän terkan vastustuksesta :/ On siinä puolensa, mutta en tosiaankaan halua että lapsi nukkuu meidän kanssa koko yötä, joten pinnikseen on nyt vaan totuteltava. Valitettavasti tyttö ei paljon tutista piittaa...

    VastaaPoista
  24. Heippa! En oikein ymmärtänyt, miksi on tärkeää että vauva nukkuu alkuosan yöstä omassa sängyssä, jos on kuitenkin ok että hän nukkuu loppuosan siitä teidän kanssa? Äkkiseltään voisi ajatella, ettei vauva voi mitenkään tajuta, miksi joku juttu on välillä hyvä ja välillä huono?

    No mutta asiaan. Vauva voi herätä myös siksi, että se paikka mihin hän on nukahtanut on lämmin ja uusi paikka on viileä. Oletko kokeillut nukuttaa vauvaa rievun/viltin päällä, ja siirtää lämmin alusta lapsen mukana?

    VastaaPoista
  25. Anteeksi nyt, mutta tuon ikäiselle ei voi vielä tuollaisia "unikouluja" pitää. Jos hän nukahtaessaan tarvitsee vanhemman tuomaa läheisyyttä ja turvaa, on se hänelle mielestäni suotava ja niin se vain on että kolmeviikkoinen sitä tarvii. Kyllä hän vielä omaan sänkyynkin aikanaan tottuu, mutta eikö nyt vaikuttaisi olevan liian aikaista hänen kannaltaan?

    Yllä mainitun Anna Wahlgrenin oppeihin suhtaudun varauksella. Kyllä hänellä hyviäkin ajatuksia on, mutta kyllä alan ihmiset kyseenalaistavat hänen ajatuksiaan ja menetelmiään kovasti...

    Kaikkea hyvää ja toivottavasti löydätte teidän perheenne sopivan tavan uniasioissa!

    T. Elisa ja neiti 2v

    VastaaPoista
  26. Hei! Kannattaa kokeilla ns. "valmiita" kapaloita, esim. SwaddleMe, Cocooi. Jotkut vauvat nukkuvat paremmin omassa sängyssään, vanhemman tuella ja avulla tietenkin, yhtä oikeaa tapaa toimia ei ole tässä(kään) asiassa. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, uskon että saatte yöt pian sujumaan!

    VastaaPoista
  27. Meidän neiti on syntynyt 1.12 eli kolme viikkoa Sinttiä vanhempi. Sen olen itse huomannut, että hänen "päivärytminsä" muuttuu lähes viikottain ja yöunille menoaika heittää lähes joka päivä tunnilla suuntaan tai toiseen. Ihan selvästi on myös viikkoja ja päiviä, jolloin pieni tarvitsee enemmän syliä ja läheisyyttä. Myös meillä alkuun tyttö siirrettiin tai nukahti aluksi omaan sänkyynsä ja sitten yöllä jäi viereen, mutta nyt on sellainen vaihe, että läheisyys ja syli on välttämätöntä hänelle jotta nukahtaisi.

    Me ollaan annettu nukahtaa silloin kun on tarpeeksi väsynyt ja meidän sänkyyn, koska en usko, että näin pieni vielä "oppii" tiettyyn aikaan ja paikkaan. Tahtojen taistoa ei mun mielestä tästä kannata tehdä, koska vauvalla ei vielä ole tahtoa, ainoastaan tarpeita ja niille vauva ei voi mitään.

    Tuohon Wahlgreniin suhtautuisin erittäin suurella varauksella. Hänen tyttärensä julkaisi juuri kirjan jossa kertoo miten kammottava äiti Wahlgren oli.

    Paljon tsemppiä ja jaksamista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä miten kammottava äiti Wahlgren oli, ei ole mitään tekemistä sen kanssa minkälaisen kirjan hän on kirjoittanut. Kirjaa lukeneena suosittelen sitä muillekin. Toki siellä on paikkoja, jotka nostavat niskavillat pystyyn, mutta muutoin ihan fiksuja vinkkejä! Tässä(kin) asiassa pätee sananlasku suutarin lapsista melko hyvin :)

      Poista
  28. Täällä on jaetultu hyviä vinkkejä vaikka millä mitalla, mutta vielä tässä hieman faktatietoa vastasyntyneen tarpeista jne. ammattini puolesta ilman tuomitsemista. Kun tietää syitä vauvan itkulle, siihen vastaaminen on helpompaa ja löytää kaikkien kannalta parhaan ratkaisun.

    Vastasyntynyt tarvitsee runsaasti ihokontaktia ja vanhemman syliä ja läheisyyttä ymmärtääkseen edes olevansa olemassa. Kohdussa ollessaan lapsi on koko ajan kosketuksissa fyysisesti äitiinsä. Kolmeviikkoinen on tarpeineen aivan ehdoton: häntä ei voi opettaa pois, tai hän ei kykene oppimaan pois mistään. Se ei ole kehityksellisesti tässä kohtaa vielä mahdollista. Vauva itkee aina tarvetta, ei koskaan protestoidakseen jotakin vastaan tietoisesti.

    Pinnasänky on yleensä pelottava vastasyntyneelle. Pieni vauva viihtyy aikuisen ihon lämmössä, kosketuksessa, pienessä paketissa. Kun lapsi on suuressa tilassa (esim. pinnasängyssä), hän ikään kuin "hajoaa persoonana", ja kokee siksi olevansa täysin turvaton. Tästä on kysymys, kun lapsi on äitinsä kanssa symbioosissa ja ei ymmärrä olevansa edes erillinen ihminen. Monesti tuohon "hajoamiseen" auttaa myös kapalointi riittävän isolla peitolla. Pesämäinen kapalo rauhoittaa lasta ja ikään kuin kokoaa lapsen "kasaan". Hän on kapalossa kuin kohdussa, sumpussa, kosketuksissa. Kapalo ei kuitenkaan vedä tietenkään vertoja ihmiselle. Äidin/isän läheisyys, sydänäänten, hengityksen, liikkeiden tunteminen on se suurin turva pienelle vauvalle.

    Vauvan tarve nukkua vanhempiensa vieressä on ikiaikainen. Jossakin vaiheessa (n. 70-luvulla), ja sen jälkeenkin, on tullut kuitenkin vallalle oppi siitä, että lapsen tulee pystyä olemaan jo varhain "itsenäinen" ja tähän oppiin perustuvat vanhempiemme sukupolven neuvot meidän sukupolvelle. Sinällään näissä opeissa ei ole yksiselitteisesti mitään pahaa, JOS on kyse isommasta lapsesta. Wahlgrenin opit perustuvat myös itsenäisyyden opettelulle. Asioita katsotaan vanhemman näkökulmasta: lapsen kuuluu oppia nukkumaan tietty määrä omassa sängyssään, syömään tietty määrä jne. Valitettavasti se ei tue vastasyntyneen kehitystä mitenkään. Toki rutiinit ovat alusta alkaen tärkeitä, mutta ne ovat ensimmäiset kuukaudet enemmän kuin joustavia. Vanhemman tärkein tehtävä onkin hyväksyä se fakta, että vauva määrää perhettä ensimmäiset elinkuukautensa, ei vanhempi. Monesti vauvalta vaaditaan liikaa kehitystasoon nähden, koska sen faktan hyväksyminen, ettei voi enää ennakoida ja tehdä niin kuin luuli parhaaksi, on niin vaikeaa. Ja SE SAA OLLA vaikeaa, vanhemmuuteen kasvaminen vie oman aikansa. Helpommalla tosin pääsee, kun hyväksyy tilanteen ja antautuu vauvan kanssa symbioosille.

    Pieni vastasyntynyt elää hetkessä, eikä rytmity ennen 3kk ikää missään mielessä, eikä opi millekään tavoille. Tässä vaiheessa voi heittää hellät hyvästit sille, että ei lapsen itkuun tarvitse vastata heti, koska muuten lapsi muuttuu itsekkääksi/oppii esim. vaatimaan vanhemman itselleen heti/tms. Se, että lapsi saa sen, mitä tarvitsee ja mahdollisimman nopeasti, on pienen vauvan perusoikeus! "Pompottelu" ja kiukkuitkut astuvat kuvioihin vasta yli +6kk vauvalla. Vastasyntyneen rauhoitteleminen vaatii pääsääntöisesti aina syliä. Pieni vauva hätääntyy hetkessä, ja kokee nopeasti kauhua, kun itkuun ei vastata sylillä. Tassuttelu ei sovi vastasyntyneelle, vaan vasta yli 6kk vauvalle, jolle nukkumista voi jo opettaa turvallisesti häiritsemättä kasvua ja kehitystä.

    Paljon voimia vastasyntyneen kanssa eloon!

    VastaaPoista
  29. Osaisinpa sanoa jotain rakentavaa, ja uutta kaikkien näiden hyvien kommenttien lisäksi! Meillä vauva nukkui aluksi äitiyspakkauksen laatikko-sängyssä pinnasängyn pohjan päällä. Muutama yö meni myös vaunukopassa samassa paikassa, äitiyspakkauksen makuupussi siellä "peittona" / "kapalona". En muista enää - vauva huikeat 9 kk - missä vaiheessa hän siirtyi pinnasänkyyn nukkumaan. Osittaisimetyksessä oli, ja aina yösyötön jälkeen nostin kyllä omaan sänkyynsä, kun pelkäsin niin hillittömästi vauvan päälle kierähtämämistä.

    No eniveis, pointtini on se, että erilaisia nukkumiseen ja päivärytmiin liittyviä vaiheita ehtii tulla uskomattoman monta ennen esim. puolen vuoden ikää! Tuossa vaiheessa mitä teillä eletään, ajattelin itsekin että kuristan omin käsin seuraavan henkilön, joka hymistelee jotain malliin "pari kuukautta on ihmiselämässä niin lyhyt aika". Ei se tunnu lyhyeltä, kun on kauhea univelka ja vielä masennus. Mutta nyt se todellakin ON lyhyt aika! Eli nyt ei kannata stressata mistään, jos vain pystyt relaamaan. Jotkut päivät ja yöt menee miten menee. Tuttua on tuokin, että iltapäivällä haahuilee itse yöpuvussa ja tuntuu, ettei ole tehnyt mitään. Ei tarviikaan tehdä mitään muuta kuin imettää ja hoitaa vauvaa! Se on sun tehtäväsi nyt, ei muuta. Yhtäkkiä sitten huomaa, että vuorokausiin alkaa hiipiä uudenlainen rytmi. 3 kk iässä rytmi alkaa normalisoitua jo aika itsestäänkin, väitän vahvasti näin. Toki vaatii vanhemmilta pieniä tukitoimenpiteitä eli autetaan vauvaa tajuamaan, milloin on yö, mutta kyllä se vaan kohdilleen asettuu, ihan takuulla! Jossain vaiheessa sitten taas tuntui, että vauva nukahtaa ihan hyvin jne, mutta yöt ovat yhtä sirkusta, kun tutti putoaa jatkuvasti ja milloin mitäkin, ja vauva karjuu yöt läpeensä. N. 7 kk iässä meillä pidettiin unikouluasiantuntijan opastuksen rohkaisemana 3 yötä unikoulua, joka ei sen rankempaa ollut kuin 10 minuuttia pientä kitinää kunakin yönä. Samassa yhteydessä vauva siirtyi omaan huoneeseensa, yösyömiset jäi pois, ja tämän jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia! Parasta, mitä minulle tuolloin asiantuntijan taholta painotettiin, oli että lapsen päiväuni- ja ENNENKAIKKEA ruokailurytmin päivällä tulee olla kunnossa, että voidaan edes ajatella rauhallista yöunta. Mutta nämä pätevät tosiaan vasta yli puolivuotiaaseen. Nyt - ota rennosti, kahden viikon päästä teillä tapahtuu jotain ihan muuta ja sitten ihmettelette sitä Vaihetta. Niitä ne nimenomaan on, Vaiheita. :) Tsemppiä ja iloa arkeenne!
    t. Cate

    VastaaPoista
  30. Gatalla oli erittäin hyvä kommentti. Noin pienen vauvan aivot eivät tosiaan ole vielä riittävän kehittyneet vanhempien pompottamiseen eikä myöskään ottamaan kasvatusta vastaan. Jos vauva itkee, hänellä on jokin tarve eli tässä tapauksessa hän kokee pinnasängyn syystä tai toisesta turvattomaksi. Kapalo saattaa auttaa, mutta sekään ei kaikilla toimi. Nukkumistapoja on ihan hyvin aikaa opetella vielä puolen vuoden iässä, jolloin vauvan aivot ovat jo paljon kehittyneemmät kuin kolmeviikkoisena ja kykenevämmät oppimaan. Joku kirjoittaja kommentoi taistelleensa vauvan nukutuksen kanssa viikkoja ennen kuin helpotti. Pitäisin aika todennäköisenä, että muutos johtui vauvan iästä eikä sitkeästä ja johdonmukaisesta kasvatustyöstä. Vauva olisi siis ehkä oppinut nukkumaan vanhempien haluamalla tavalla paljon vähemmälläkin työllä kunhan oli itse siihen valmis.

    Jos perhepedissä nukkuminen ei ole jostain syystä aivan ylitsepääsemätön ongelma, suosittelisin antamaan tässä vaiheessa vauvalle periksi ja kokeilemaan uudelleen omaan sänkyyn nukutusta vaikka kuukauden päästä. Tilanne voi olla silloin jo aivan eri. Jos silloinkaan ei toimi, odottaa vielä pidempään ja yrittelee sitten taas uudestaan. Puolen vuoden iässä voi sitten aloittaa kunnon unikoulun, jos nukkumistavat eivät muuten ole normalisoituneet. Kaikkein tärkeintä nukkumisessa on mielestäni äidin jaksaminen, mutta ihan pienen vauvan kanssa siihen saattaa päästä parhaiten sillä että antaa vauvalle periksi. Ei se ole lepsua kasvatusta vaan vauvan tarpeisiin vastaamista. Vauvasi ei muuten myöskään välttämättä "tottunut pois" pinnasängystä, vaan hänen nukkumisensa kävi muuten vain vaikeammaksi. Ihan vastasyntynyt nukkuu kuitenkin todella paljon ja yleensä myös aika helposti. Muutaman viikon ikäiselle nukkuminen on jo vaikeampaa.

    Tsemppiä ja kaikkea hyvää koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
  31. Niinkuin muut ovat jo todenneet 3 viikkoista ei todellakaan tässä vaiheessa "kasvateta". Eli helpommalla pääset, kun menet vauvan mukana. Nuku ihmeessä päivällä, jos yöunet ovat katkonaisia. Meillä on niin monta vaihetta nukkumisjärjestelyjen suhteen vauvan reilun 5kk ikään asti ollut, että olen havainnut, että parempi on mennä vauvan mukana. Iltaisin en ole pariin kuukauteen tehnyt mitään "omaa" klo 19 jälkeen, sillä vauva ei pidä yksin nukkumisesta. Siis perhepedissä ollaan menty, mutta pelkästään se ei riitä, vaan vaatii jonkun viereen nukahtamisesta aamuun asti. Mies nukuttaa toki vuorollaan, mutta monesti sitä itsekin menee petiin samaan aikaan. Ja yöunet ovat katkonaisia, mutta 2 tunnin herätyksien välein kuitenkin yleensä nukutaan. Mutta mielestäni minun ja mieheni tärkein tehtävä on tässä vaiheessa on olla läsnä vauvalle. Omat tarpeet tulevat sitten myöhemmin. Vauva on vauva vain kerran ja koskaan ei sitä aikaa saa takaisin. Yritä nauttia ajasta, vaikka joskus raskaampaa onkin! Kaikkea hyvää teille! =) p.s jos totaalinen uuvahtaminen tulee, toki kannattaa hakea apua, ei umpiväsynyt äiti vauvallekaan hyvä ole.

    VastaaPoista
  32. Vauvasi on vielä niin pieni, että en kyllä lähtis kovalla kädellä kouluttamaan (niin sanotusti) Meillä ainakin todettiin parhaaksi että vauva nukkuu vieressä, koska pienellä on aika kova läheisyyden kaipuu eikä varmaan ymmärrä miksi hänen pitää yksin kylmässä sängyssä nukkua kun äitikin olisi siinä lähellä!

    Ensin minäkin yritin vastasyntynyttä siirtää omaan sänkyyn alussa mutta eihä siitä mitään tullut. Sitten joskus 4kk ikäsenä meni niin että nukahti syöttöön, sitten siirsin omaan sänkyyn ekaan syöttöväliin saakka ja lopun yön nukku vieressä.

    Edelleen on sama käytäntö sillä poikkeuksella että nykyään tyttö viedään sänkyyn ja annetaan tutti suuhun ja annetaan nukahtaa yksinään. Mutta edelleen yöllä jatkuu perhepetikäytäntö. Tyttö on siis nyt 6kk ikäinen.Kyllä vauvan saa oppimaan tämän käytännön myöhemmin, sitten kun hän on siihen valmis.Eli ei kannata ajatella että "jos tämä ei nyt onnistu niin sitten ei ikinä!" Ja meillä se itsekseen nukahtamis harjoittelu kävi ainakin helposti. Voisin toki siirtää joka syötön jälkeen takaisin omaan sänkyyn, mutta itse aina nukahdan siihen joten siksi nukutaan vierekkäin edelleen suurin osa yöstä.

    Meillä muuten herätään vieläkin n.2-3h välein syömään vaikka kiinteitä menee 3-4 kertaa päivässä!!

    VastaaPoista
  33. Niin ja piti vielä sanoa, että kaikki vauvat ovat erilaisia. Jos toisen vauva on oppinut pinnasänkyyn samantien, se ei tarkoita että sinunkin vauvasi PITÄISI. Toiset vauvat tarvitsevat enemmän hellyyttä ja läheisyyttä kuin toiset. :)

    VastaaPoista
  34. Anonyymi: Me haluamme, että vauva nukkuu myös omassa sängyssään, edes osan yötä. Periaatteessa hän voisi nukkua siinä koko yön, mutta se ei onnistu siitä syystä että nukahdan aina imetykseen itsekin. Olemme kokeilleet lämmittää sänkyä geelityynyllä ja ainakaan eka kerralla se ei auttanut.

    Elisa: Nimenomaan unikouluja emme olekaan hänelle pitäneet, sillä kuten sanoit, hän on siihen vielä liian pieni. Omaan sänkyyn nukuttamista tuskin voi luokitella unikouluksi?

    Carina: Kiitos, tuo saattaa olla meille hyvä ratkaisu itsetehdyn kapalon sijasta! :)

    Orkidea: Itse asiassa uskon hyvinkin, että tämän ikäinen saattaa jo oppia tiettyjä nukkumapaikkoja. Samaa mieltä oli myös neuvolantäti: aluksi hän nukkui hyvin omassa pinniksessään mutta totuttuaan meidän parisänkyyn oma sänky ei enää tuntunutkaan kivalta. "Rutiini" sen sijaan vaihtelee rajusti eli käytännössä sitä ei ole, esim. eilen pikkuinen nukkui kahdet pitkät päikkärit joten eka kertaa hän ei ollut nukkumaanmenoaikaan yhtään väsynyt joten niinpä menimme unten maille koko joukko vasta kahden maissa.

    Gata: Kiitos pitkästä kommentista! Sen verran kommentoin, että meidän vauvan ei PIDÄ osata vielä mitään eikä häntä huudateta koskaan vaan itkuun vastataan heti. Sen sijaan siitä pidän tiukasti kiinni, että omassa sängyssä on nukuttava edes se osan aikaa yöstä. Loppuyöhän meillä menee vierekkäin joka tapauksessa ja muutenkin vauva saa tosi paljon syliä, joten ei tässä vauvaa kärsitetä millään tavalla.

    Cate: Kiitos :) Hauska kommentti!

    VastaaPoista
  35. Oletko antanut vauvan nukkua sylissäsi nähdäksesi kauan hän nukkuu? Meillä nimittäin vauva (nyt 3kk) ottaa 21 aikoihin vielä puolen tunnin päiväunet ennen yöunille siirtymistä joka nykyään tapahtuu n. klo 23. Ihan alussa hän otti nokoset myös 23 aikoihin ja nukahti pidemmän pätkän vasta 01 lähtien. Eli mulla tuli mieleen josko yrität vauvaasi yöunille liian aikaisin. Meidän vauva ei myöskään nuku päiväunia pinnasängyssä. Nämä lyhyet 30min tirsat, joita on noin kolmet päivässä, hän nukkuu sylissä ja havahtuu heti jos laskee sohvalle/pinnasänkyyn/lattialle. Pitkät (3-5h) päiväunet nukkuu vaunuissa ulkona. Alkuun mua häiritsi ettei voinut tehdä mitään muuta vauvan päiväunien aikana kuin olla patjana kunnes tajusin että siitähän mulle maksetaan ;) Kotitöitä voi tehdä illalla kun mies tulee kotiin ja nyt kun poika on alkanut nukkumaan pitkät päikkärit ulkona niin silloin. Eli mun vinkki on että kuuntele vauvaa, anna hänen kertoa sulle rytmi. Ja mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa että hän nukkuu teidän sängyssä, jos kerran nukkuu. Pinnasänkyyn hän ehtii oppia myöhemminkin. t. Sari

    VastaaPoista
  36. Ensiksi voimia sinne kuluttavaan tilanteeseen! Olet saanut melkoisen keskustelun aikaiseksi, onneksi myös paljon hyviä tai hyväksi tarkoitettuja ideoita. Onko teillä jokin erityinen syy, miksi haluat vauvan nukkuvan jo nyt osan yötä pinnasängyssä? Ymmärrän periaatteen tulevien unien kannalta,, mutta jos nukkuminen tuntuu taistelulta juuri nyt, olisiko hengähdystauon paikka? Parin viikon päästä homma voi olla jo ihan eri mallilla kun ne unisyklit ja rytmit muuttuu tossa vaiheessa tosiaan koko ajan. Ja vaikka vauva nyt tottuisi johonkin järjestelyyn, pois voi aina oppia kun vauvan valmiudet kehittyy.

    Muistan itse antaneeni Tärpästikkelin kanssa periksi perhepedille kun omat voimat vaan loppuivat. Meillä syy omaan sänkyyn nukahtamattomuuteen oli rinnalle nukahtaminen. Kun siirsimme vauvan sänkyyn hereillä olevana, nukuttaminen alkoi lopulta onnistua. Ja jossain vaiheessa neidin jo nukkuessa tyytyväisenä omassa sängyssä aloinkin itse kaivata häntä väliimme.

    VastaaPoista
  37. Heli: Kiitos tsempityksistä. Meillä pelkästään perhepeti ei ole ratkaisu vaan haluamme tosiaan totuttaa vauvan nukkumaan taas pinniksessä. Vauva nukkuu kuitenkin myös niin paljon unia vieressä ja sylissä, etten usko pinnasängyssä nukkumisen (sen lyhyen aikaa kun sitä kestää) vaarantavan mitään.

    Anonyymi: Kiitos, mutta tavoitteena on tosiaankin saada vauva nukkumaan pinnasängyssä edes ensimmäiseen syöttöön asti. Onneksi en ole ihan kuolemanväsynyt, sillä aamulla voi myös jatkaa unia pidempään, mutta kyllä se yöunien laatu kieltämättä kärsii kun pikkuinen vauva nukkuu vieressä ja aina pitää muistaa varoa, ja laittaa sitä tissiä suuhun kun nälkä iskee, tai mikä ehkä useimmiten tapahtuu: rinnanpää lipsahtaa suusta ja sitä saa sitten olla laittamassa takaisin.

    Enna: Ei meillä kovalla kädellä koulutetakaan, vaan hitaasti mutta varmasti. Ja vauva siis saa nukkua äidin vieressä suurimman osan yöstä, kunhan nukkuu ensin muutaman tunnin pinniksessä. Näin olemme päättäneet ja en usko että se vauvalle mitään traumoja saa aikaiseksi.

    Sari: Tarkoitatko illasta sylissä nukutusta vai yöllä? Usein iltaisin Sintti nukkuu jomman kumman sylissä rinnalle käpertyneenä, ja siinä hän saattaa viihtyä parikin tuntia jos vain sylissäpitelijä jaksaa. Yöunille meno sen sijaan on aivan vaihtelevaa, esim. eilen mentiin vasta kahden aikaan yöllä koska päivällä tuli nukuttua kahdet superpitkät päikkärit. Vauvasta näki jo kauas että on aivan virkku joten oli ihan turha koittaa nukuttaa. Sen sijaan jos on takana pidempi valvomis- ja syömisputki niin silloin mielestäni klo 21/22 on aivan sopiva nukkumaanmenoaika.

    VastaaPoista
  38. Tsemppiä sinne nukkumishetkiin; seuraava postauksesi kertookin tilanten jo helpottaneen. Päiväunille vieminen omaan pinnariin varmasti helpottaa tilannetta ja tekee sänkyä tutumman tuntuiseksi.

    Sohin tätä asiaa omalta osaltani hiukkasen lisää. Meidän vauva on nukkunut alusta asti lähes kaikki yönsä omassa sängyssään. Joitamia kertoja muistan, että tytär nukkui välissämme yöimetyksien jälkeen, mutta ne yöt nukuin aivan tolkuttoman huonosti. Meillä oli käytössä joskus aiemmin linkittämäni wombi eli vauvanpesä, joka tuntuikin toimivan mitä mainioimmin ja tytär nukkuikin yönsä hyvin ja itkemättä. Omaan kammariin tyttö muutti nukkumaan n. kolmen kuukauden iässä ja sen jälkeen kaikkien meidän yöunet paranivat entisestään.

    Jos perhepeti tuntuu omasta mielestä "hankalalle" idealle, niin kyllä minun mielestäni on ihan sallittua totuttaa ja nukuttaa lapsi omaan sänkyynsä. Läheisyyttä jaettiinkin sitten päivällä oikein aimoannoksia ja ihan normaali 8kk ikäinen tyllerö meillä nyt myllertää.

    Ymmärrän myös heitä, jotka puoltavat perhepetiä ja sen helppoutta. Kaikille löytyy varmaan se oma paras nukkumisratkaisu.

    Äitien mielipiteet jakautuvat todella voimakkaasti imetyksen lisäksi tämän perhepedin tiimoilta. Miksi kukin ei saa tehdä tyylillään ja niinkuin kokee perheelleen parhaaksi olevan? Itse ainakin koen perheeni voivan loistavasti vaikka meillä imetys meni puihin ja lapsikin nukkui omassa pedissään.

    VastaaPoista
  39. Yks mahdollinen vinkki tuli näin jälkikäteen mieleen. Olisiko rauhoittavista äänimaisemista teidän vauvan unen turvaamiseen? Oi mutsi mutsin vinkin löydät tämän linkin takaa: http://oimutsimutsi.blogspot.com/2011/09/tuutiluu-tohinaa-uniin.html

    VastaaPoista
  40. Saralle: Kiitos kun YMMÄRRÄT :D Kyllä se vaan niin on, että yksin nukkuu parhaiten. Minun on vaan pitänyt hyväksyä että osan yöstä nukun vauvan kanssa kun en kerran millään imetykseltä enää havahdu. Tavoitteena on kuitenkin saada vauva nukkumaan mahd. paljon omassa sängyssään juurikin tuosta syystä mistä kerroit.

    Tuittu: Hmm, jos tämä Oi mutsi mutsin blogi on se miksi sitä luulen, en kyseisen henkilön blogiin mielelläni klikkaisi, mutta kävin nyt kuitenkin katsomassa..Kiitos vinkistä, menee myöskin mietintään! :)

    VastaaPoista
  41. Olempas tehnyt kirjoitusvirheitä ja muitakin kummallisia koukeroita tuohon edelliseen kommenttiini; olin vanhempieni luona ja isä kyseli, keskeytti ajatukseni ja häiriköi koko ajan (hän ei ymmärrä internetin välityksellä tapahtuvaa kanssakäymistä ja näin ollen sitä ei saisi sitten kukaan harrastaa). :D

    Muistan itse todella turhauttavan tunteen niiltä perhepetihetkiltä: olihan se toki ihanaa, kun oli tuhiseva nyytti kainalossa, joka veteli mitä mainioimpia unia ja pystyin turvaamaan hänen olonsa. Oma olo olikin sitten jotain aivan muuta. Huonossa jäykässä asennossa nukutut, kierähtämispelon takia katkonaiset yöunet olivat todella raastavia. Aamuinen hartiasärky ja käsien puutuminen ei tehnyt olotilaa ainakaan helpommaksi. Lapsi kyllä oli virkeä ja iloinen. Onneksi meidän tyttö oli pirteä ja iloinen myös pinnasängyssään nukkumiensa öiden jälkeen, niin perhepedin poisjättäminen oli kaikille todella helppoa, helpottavaa enkä ole minkäänlaista traumatisoitumista lapsestanikaan huomannut.

    VastaaPoista
  42. Hei, olen satunnaisesti lukenut blogiasi ja nyt ajattelin kommentoidakin.
    Olen samoilla linjoilla tässä asiassa. Käsitinkö oikein, että vauva nukahtaa ensin syliin, josta siirretään pinnasänkyyn? Jos näin on, niin se ei ole hyvä menetelmä siitä syystä, että vauva kannattaa nukuttaa siihen paikkaan (esim. pinnasanky) jossa vauvan toivotaan jatkavan uniaan, toisinsanoen nukkuvan koko yö. Sillä jos vauva nukahtaa paikkaan A ja hänet siirretään paikkaan B ja kun hän herää paikasta B hän säikähtää, koska ei ole paikassa johon hän nukahti. Toivottavasti ei ollut liian epäselvästi selitetty. Googlettamalla löytyy myös paljon vinkkejä joita voi napata esim tassumenetelmästä myöhemmin käyttöön otettavassa unikoulussa. Näin pienelle ei tosin voi varsinaista unikoulua pitää, mutta sieltä saa paljon hyviä neuvoja, joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Itse olen molempien lapsieni kohdalla ollut todella tiukasti sitä vastaan, että lapsi olisi nukutettu syliin/autoon, jne. Joskus se opettelu on kuitenkin edessä, enkä itse halua huomata lapsen ollessa esim. 2-vuotias, että on pakko lähteä autoajelulle, jotta saa muksun päiväunille... Siinä kyllä lapsi vie äitiä niinkö pässiä narussa ;)

    VastaaPoista
  43. Saralle: tuo aamuinen hartiasärky pitää kyllä niin paikkansa! :) Itse tykkään öisin vaihdella paljon asentoa joten se jo vähintään jäykistää kun nyt koko yö ollaankin siinä samassa kylkiasennossa.

    Iitu: Vauva nukahtaa yleensä imetyspaikalle eli joko meidän parisängylle tai sitten syliin. Siitä sitten on siirretty pinnikseen. Olen tutustunut tuohon teoriaan siitä että vauvan pitäisi nukahtaa sinne mihin hän jää nukkumaan, mutta meillä se ei vaan toimi. Jos Sintti on herännyt pinniksestä, en ole IKINÄ saanut häntä nukahtamaan sinne uudestaan. Jos hän alkaa itkeä, huuto vaan kiihtyy kunnes nostetaan syliin eli siinä ei valitettavasti tassuttelut eikä hyssyttelyt auta :( Sintti ei ole tosin yleensä hermostunut paikanvaihdosta.

    VastaaPoista
  44. Hei! Asia ei teillä enää ole ajankohtainen, mutta laitan kommenttini jos tätä joku muu saman ongelman edessä oleva lukee näin jälkikäteen. Meillä tilanne oli täysin vastaava kuin teillä. Vauva nukahti tyytyväisenä syötön jälkeen parisängyllemme tai syliin mutta havahtui heti sänkyyn siirtämisen yhteydessä, eikä tosiaan koskaan omiaan koskaan nukahtanut pinnikseen. Itse halusin myös nukkua rauhassa ne yön ensimmäiset tunnit ja sen jälkeen sopi perhepetikin loppuyöksi. Meillä toimi loistavasti pinniksen peitto. Iltaisin iltatoimet aloitettiin yhdeksältä, himmeämmät valot vaipanvaihdon ja iltatoimien ajaksi. Sitten menimme vauvan kanssa makuuhuoneeseen jossa ei ollut valoja. Oven pidin raollaan sen verran että eteisen valon kajastus auttoi näkemään vauvan ja kellon. Vauvan pinnasängyn peitto meidän parisängyn päälle siten, että peiton alapää toimi yläpäänä ja vauva siihen ja loppupeitto käännettiin päälle. Tässä sitten tissiteltiin 20 minuuttia /rinta ja sen jälkeen vauva tapansa mukaan nukahti. Peitossa oli nyt mukava ja lämmin pesä nukkua. Minä sain kädet helposti vauvan alle ja nostin koko paketin pinnikseen. Useinhan hän heräsi jo siihen kun yritin ujuttaa käsiä pään ja pepun alle, peiton kanssa ne on helppo liuúttaa alle. Viimeistään silmät rävähti auki siinä kohtaa kun pää kosketti tyynyä ja epäilen syynä olleen juuri tuon lämpötilan vaihdoksen. Nyt kun ollaan otettu tuo peitto avuksi, ei silmät avaudu enää missään välissä ja nukkuu ne yön neljä ensimmäistä tuntia tyytyväisenä sängyssään. Sieltä nostan sitten viereen syömään ja nukumme perhepedissä aamuun asti parilla ruokailulla. Meillä poika ei myöskään ole koskaan syönyt tuttia, eikä häntä huudateta sängyssä. Ei osaa nukahtaa itsekseen eikä ilman rintaa. Päiväunet nukkuu vaunuissa ulkona, kun ruuan jälkeen (joka päivä suunnilleen samaan aikaan puolilta päivin) puetaan jä tehdään 20 minuutin lenkki. Päivällä ei sitten muuten nukukaan lainkaan.

    VastaaPoista